Mies ei tue laihdutustani

[välikommentti]

Itse pääsin tupakasta eroon juuri niin, että kaapissa oli aina tupakkaa varalla. Ei tullut sellaista ihan pakko nyt saada vaikka mikä olisi fiilistä, kun tiesi, että saa, jos vaan haluaa. Eli ei niinkään tyhmää, että kaapissa olisi makeaa, jos on laihiksella tai tupakkaa, jos on tupakkalakossa jne.

 

[vinkkaaja]

Jos kaapissa on suklaata ja sitä ei halua syödä, sen voi toden totta heittää roskiin, tiputtaa naapurin postiluukusta, antaa lahjaksi jollekulle tai viedä työpaikalle. Ymmärrän toki täällä esitetyn sabotaasiväitteen, mutta se ON ihan itsestä kiinni, lankeaako sabotaasiin.

Minä tuosta sabotaasista mainitsin, mutta olen tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä. Silti miehenkin käytöstä voi kyseenalaistaa ja kritisoida ja miettiä toiminnan pohjimmaisia motiiveja. Pikkuasiasta ei ole kyse, kun kiellosta huolimatta raahaa kotiin kiusauksia laihduttajalle.

Laihdutuksen este ei ole puoliso, äiti tai herkkuja notkuva kahvipöytä vaan laihduttajan oma asenne. Totta kai vastuu kieltäytymisestä pitää ottaa itse. Ehdotin tuota roskisvinkkiä juuri siksi, että laihduttajan itsensäkin on kyseenalaistettava tuo "pakko syödä kaikki saatavilla olevat herkut"-ajattelu. Roskikseen heittämällä myös kiistetään herkun arvo. Sehän on tarpeetonta roskaa, ja esimerkiksi siihen käytetty raha on hukkaan heitettyä, päätyi herkku sitten suuhun tai roskikseen. Syötynä herkulla on vielä haitallisia vaikutuksia.

Miksi niitä herkkuja pitäisi olla kaapissa, kun laihduttaja ei voi eikä halua niitä syödä ja miehelle ei maistu? Pölyä keräämässäkö niiden pitää olla kiusana? Ei meillä vieraillekaan mitään suklaapatukoita tai -levyjä tarjota, ovatko ne teillä suklaanhamstraajilla siellä vierasvarana?

 

[Anni62]

Eipä tule ostettua herkkuja kaappiin, ei karkkii ei suklaata ei keksejä ei sipejä..... ei ees vierasvaralle oo mittään kun en leivokkaan pullaa niinkun ennen, pakkasessa oli aina pullaa.
Jossain vaiheessa ostettiin kerran viikoosa tummaa suklaata mutta ei nyt enään joka viikkokaan. Sen karkkihyllyn kyllä pystyy sujuvasti ohittamaan kun ite niin päättää. Silloin kun mies lopetti tupakanpolton poltettuaan lähes 30 vuotta niin hänen piti aina olla lenkillä, olisi pitänyt kaikenaikaa olla liikkeellä. Tupakkaa ei ollut missään jemmassa vaan hää lopetti kertaheitolla tablettien avulla joita meni alussa paketti viikossa. Ne oli sellaisia pieniä jotka laitettiin kielen alle. Nyt ollut n. kuusi vuotta ilman.

 

[tekosyitä.]

Joo-o, kyllähän noita selityksiä piisaa, että MIKSI ei muka voi laihduttaa:

- en voi laihduttaa kun kumppani ei tue
- en voi laihduttaa kun kumppani syö herkkuja
- en voi laihduttaa kun kaapissa on herkkuja
- en voi laihduttaa kun ulkona sataa vettä, eikä voi lähteä lenkille
- en voi laihduttaa kun ulkona on helle enkä jaksa lähteä lenkille
- en voi laihduttaa kun kuntosalille on niin pitkä matka
- en voi laihduttaa kun vituttaa
- en voi laihduttaa kun minua houkutellaan syömään
- en voi laihduttaa kun kaveri haluaa lähteä ravintolaan kanssani syömään
- EN VOI LAIHDUTTAA, KOSKA KEKSIN KOKO AIKA JOTAIN TEKOSYITÄ, ETTÄ MIKSI EN VOISI LAIHDUTTAA, VAIKKA OIKEASTI EI OLE MITÄÄN ESTETTÄ LAIHDUTTAMISELLE JOS SITÄ OIKEASTI HALUAISIN.

 

[>ikilaihduttaja]

Minusta puolison tuella on valtava merkitys. Itse laihduin aikoinaan yli 20 kg ja siinä oli isona apuna mies, joka kieltäytyi tuomasta herkkuja kotiin (meillä oli vain yksi auto), vaikka sitä häneltä pyysin, jolloin hän toi sen sijaan hedelmiä (joista myös pidän paljon). Mies myös lähti kanssani iltaisin kävelylle tai pyöräilemään, jotta sai kaloreita kulutettua.

Vaikean eron aikana lihoin laihdutetut kilot melkein kokonaan takaisin ja olen nyt suhteessa, jossa mies tahallaan ostaa suklaalevyjä yms. kotiin, vaikka yritän laihduttaa. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että koska mieheltä itseltään ei laihtuminen onnistu, niin hän ei anna myöskään minun laihtua. Tiedän, että on muitakin miehiä, joilla on niin huono itsetunto, että he eivät halua liian hoikkaa naista itselleen, koska se alkaisi kiinnostamaan muita miehiä. Tällaiset epävarmat miehet vihaavat sitä, että vieraat miehet katselevat heidän vaimonsa perään.

Minusta on outoa, että tämä laihdutusasia on sellainen, missä me naiset olemme äärettömän julmia itsellemme. Minä en ole, koska tiedän hyvin, miten vaikeaa se on. Ylipainoa on runsaasti, teen kahta eri työtä elättääkseni perheemme ja parisuhde ei ole ongelmaton. Puolison tuki olisi tärkeää siksi, että puoliso osoittaisi ymmärrystä sellaisessa asiassa, joka on naiselle itselleen tärkeää. Ei se vaadi isoja uhrauksia, vaan päinvastoin pieniä asioita (ei osta herkkuja, vaivautuu joskus harrastamaan yhdessä jotakin liikuntaa, antaa kehuja laihtuneesta olemuksesta). Ainakin minulla laihtuminen on aiheuttanut aina valtavan suuren seksuaalisen vietin, joten se heijastuu positiivisesti myös mieheen!!!

 

[salaatti2]

Vaihda tuoreempaan!

 

[turquoise]

Eikö muiden mielestä ole tärkeää, että puoliso tukee, jos vaikkapa on vaihtamassa työpaikkaa tai että vauva on kiukutellut koko yön? Eikö jokainen meistä halua kuulla lohdun ja kannustuksen sanoja, kun itsellä on vaikeaa? Joillekin ihmisille painon säilyttäminen on ihan helppoa. Joillekin taas se on äärimmäisen vaikeaa. Jos itselle tärkeässä asiassa esim. laihtumisessa kokee puolison tuen tärkeäksi, niin miksei vakavasti otettavassa parisuhteessa saisi pyytää puolisolta tukea, vaikka puoliso itse olisikin ihannepainossaan oleva terveyden perikuva?

Minusta parisuhteessa tehdään paljon muitakin asioita kompromissimielessä. Eipä kai kukaan ole aina täsmälleen samaa mieltä asioista miehensä/naisensa kanssa, vaan tehdään asioita siten, että välillä tehdään sitä, mitä mies haluaa ja välillä sitä, mitä nainen haluaa. Minusta laihduttaminen, tupakan polton lopettaminen, liikunnan lisääminen, terveellisemmän ruoan syöminen, kolesteroliarvojen laskeminen, alkoholin käytön vähentäminen tms. ovat kaikki sellaisia asioita, että fiksu puoliso osaisi tarjota tukeaan ilman pyytämistäkin. Sabotoija taas vaikuttaa todella törkeältä, jos hän ei anna AP:n tapauksessa laihtua, vaan yrittää vaivihkaa saada hänet epäonnistumaan.

 

[ihailtavaa]

Eikö muiden mielestä ole tärkeää, että puoliso tukee, jos vaikkapa on vaihtamassa työpaikkaa tai että vauva on kiukutellut koko yön? Eikö jokainen meistä halua kuulla lohdun ja kannustuksen sanoja, kun itsellä on vaikeaa? Joillekin ihmisille painon säilyttäminen on ihan helppoa. Joillekin taas se on äärimmäisen vaikeaa. Jos itselle tärkeässä asiassa esim. laihtumisessa kokee puolison tuen tärkeäksi, niin miksei vakavasti otettavassa parisuhteessa saisi pyytää puolisolta tukea, vaikka puoliso itse olisikin ihannepainossaan oleva terveyden perikuva?

Minusta parisuhteessa tehdään paljon muitakin asioita kompromissimielessä. Eipä kai kukaan ole aina täsmälleen samaa mieltä asioista miehensä/naisensa kanssa, vaan tehdään asioita siten, että välillä tehdään sitä, mitä mies haluaa ja välillä sitä, mitä nainen haluaa. Minusta laihduttaminen, tupakan polton lopettaminen, liikunnan lisääminen, terveellisemmän ruoan syöminen, kolesteroliarvojen laskeminen, alkoholin käytön vähentäminen tms. ovat kaikki sellaisia asioita, että fiksu puoliso osaisi tarjota tukeaan ilman pyytämistäkin. Sabotoija taas vaikuttaa todella törkeältä, jos hän ei anna AP:n tapauksessa laihtua, vaan yrittää vaivihkaa saada hänet epäonnistumaan.

Olipa upea kirjoitus! Juuri näin sen pitäisi olla. Oivaltava kirjoitaja, jolla on arvot kohdallaan, vaikka eipä taida monillakaan nykypäivänä enää olla

 

[kiinnostavaa]

Laihdutus ei vaadi tahdonvoimaa kuten ei esim. tupakoinnin lopettaminenkaan, päätöksestä pitää vain tehdä projekti jota noudatetaan ja sillä siisti, korvienväli juttu siis ennenkaikkea.

Mitä ihmettä, oletko tosissasi?

Olen aikoinani polttanut 10 vuotta, ja voin taata, että tupakoinnin lopettamiseen tarvitsin roimasti tahdonvoimaa (JA nikotiinilaastareita JA ympäristön tukea). Tuella tarkoitan juuri sitä, että kukaan polttava kaverini ei kysynyt minua mukaan parveketupakalle tai tarjonnut baarissa sauhuja.

Sama juttu laihiksessa; jos puoliso kärrää kotiin laihduttavalle suklaata ja tekee kymmeneltä illalla kermaperunoita (kuten ap. tapauksessa), niin se on kyllä todella ikävästi tehty.

Olen minäkin vuosien mittaan laihduttanut ilman kotoa tulevaa "tukea", mutta jos sitä erikseen pyytää, niin luulisi sitä tulevan.

Erittäin tosissani, poltin itse 30-vuotta ja lopetin kerrasta enkä parin viikon kuluttua edes muistanut, että tupakkaa on olemassakaan. Minulle oli yhdentekevää vaikka kaverit polttivat, päinvastoin olin vain ylpeä, että en itse enää tarvitse tupakkaa.

Lopettamisesta on nyt kulunut yli kymmenen vuotta ja olen jopa polttanut huvin vuoksi jossain tilanteessa yhden tupakan eikä tulisi mieleenkään aloittaa uudestaan, tiedän siis, että en halua polttaa ja siihen ei vaikuta kenenkään muun tupakoinnit.

Olen laihduttanut , olen lopettanut kokonaan alkoholin käytön ja olen lopettanut tupakanpolton ihan vain järkipäätöksellä ja jatkanut elämääni kuin mitään ei olisi tapahtunut, ei se vaadi muuta kuin itsensä hallitsemista.

 

[yksi toipuva mutta heikko ihminen]

^Joojoo, mutta koita nyt ymmärtää, ettei kaikki ole samanlaisia superihmisiä kuin sinä. Eihän meillä muuten olisi alkoholistejakaan, jotka yrittävät päästä viinasta eroon ja sortuvat kerta toisensa perään.

Fiksu ihminen osaa kannustaa toista. Ei kai kukaan normijärkinen toipuvalle alkoholistillekaan pulloja kotiin kanna? Oli addiktio mikä tahansa, niin ei siitä pääse eroon helposti ja takuulla tarvitsee siihen kaiken mahdollisen tuen.

Pieni tarina tuttavapiiristä:
Mulla on kaveripariskunta, jotka ovat todella raskaasti ylipainoisia. Näistä mies sitten lopulta otti projektikseen laiduttaa ja onnistuikin siinä parin vuoden verran tosi hienosti kun löysi uuden liikuntaharrastuksen ja kannustavat harrastuskaverit. Tyypistä kuoriutui todella komeakroppainen ilmestys, ja hän menestyi hyvin myös lajinsa kisoissa. Sitten joutui työn perässä muuttamaan ja tuttu harrastuspiiri jäi. Vaimo, joka ei halunnut laihduttaa, oli kauhean mustasukkainen miehestään. Löi tätä jos tämä vahingossakaan katseli muita, huusi ja riehui kaikkien nähden. Ruokapuoli heillä todella karmeaa mässyä, pelkkää rasvaista hiilarimössöä. Mies lihoi takaisin ja ylikin. Nyt on molemmat lähemmäs 200 kiloisia, huonokuntoisia nuoria ihmisiä, joilla terveys alkaa pettää. Mutta vaimon ei tartte enää olla mustis miehestään.

 

[kiinnostavaa]

Miten niin superihminen, on se kumma jos joku onnistuu jossain niin ollaan ilkkumassa, täällä pitää vaan valittaa kun kaikki on niin vaikeeta ja mulla on kurjaa ja sullakin pitää olla vaikeeta ja kurjaa.
Tajuan hemmetin hyvin, että joillekin on lopettaminen vaikeaa, mulle se ei ollut, joku väittää, että tupakan lopettaminen tai laihduttamien vaatii tahdonvoimaa minun mielipiteeni on, että se ei tahdonvoimalla onnistu!

 

[epätäydellinen]

Täydellisten ihmisten maailmassa kukaan ei edes lihoisi niin, että täytyy laihduttaa. Minä ja mieheni emme ole täydellisiä vaikkakin olemme joissakin asioissa onnistuneet loistavasti elämässämme. Vaikka heikkouksiakin on, ainakin voimme pitää asioissa toistemme puolta ja auttaa toisiamme. Hyvä kirjoitus nimimerkiltä turqoise!