Mielipide parhaasta lapsentekoiästä

[39 vuotias nyt]

Ei minusta yli nelikymppisenä enää kannata lapsia tehdä. Vain siinä tapauksessa, että on silloin vasta mahdollisuus yrittää edes sitä esikoista, muttei muuten. Tai sattuu vahinko.
Itse laitan viimeisen lapsen rajapyykiksi 40 vuoden iän ja tykkään, että nainen alkaa tämän jälkeen auttamattomasti olla sen verran vanha, että kaikki riskit lisääntyvät ihan huimasti. Myös lapsella on hiukan liian vanha vanhempi.
Oma äitini sai sisaruksistani viimeisen ollessaan 42v. ja oli ikävää kun jouduin vanhimpana lapsista hoitamaan tätä kuopusta ihan liian paljon äitini sairastelun takia. Ja isäkin sitten jo kuoli.
Onhan optimaalista lapsensaamisikää kuitenkin n. 20 vuotta. Jos ajatellaan, että 20v olisi päässyt jo ohi omasta murrosiästä. Minusta sen pitäisi riittää.

 

[Lena]

mielenkiintoinen kannanotto sinulla..Sain terveen tyttären vahingossa en ole koskaan halunnut lapsia, mutta tarkoitus oli, että saan lapsen. Lapsen isä on vastuuton 30v. poika, heitti meidät lopuksi pihalle. Eli koko raskausaikani omaa elämäänsä. Eikä osallistu nytkään millään tavoin lapsen hoitoon,huolenpitoon tai kasvatukseen saati sitten elatukseen. Mutta tiedätkö OLEN ONNELLINEN NYT 41-vuotiaana. Lapseni on toimelias,energinen,positiivinen ja opettelee juuri kävelemään. Ei minulla ollut vaihtoehtoja haluanko yksinhuoltajaksi?! Eikä minulla ollut vaihtoehtoja kun sain kuulla olevani raskkaana. Nuoret äidit ovat varmaan ihania, mutta niin ovat vanhemmatkin äidit.Ei elämää voi suunnitella oman mielensä mukaan, oletko ajatellut sitä asiaa?

 

[Murkkujenkin äiti]

Itsellä oli vähän niin ku leikillään aikanaan tuo neljänkympin raja. Ja just ja just kerkesin saamaankin neljä lastani tuon iän alla.
Mutta mikä pisti silmään ap. kirjoituksessa, niin ei siinä 40 ja 42 vuoden välissä niin hurjia muutoksia tapahdu, ettäkö siinä parissa vuodessa väsähtäisi totaalisesti
Parikymppisenä itsekkin ajattelin, että nelikymppiset on hirmu vanhoja, että sinänsä ymmärrän ap.n pointin,mutta silti

 

[äiti 40plusplus]

Minä olen nuo kaksi nuorinta reilun kahden vuoden välein vähän alle 40 ja vähän yli 40 v saanut. Ei mitään eroja noissa raskauksissa toisiinsa verrattuna eli en kokenut yhtään erilaisemmiksi itsenäni enkä raskauttani 38 v siihen verrattuna mitä olin lähes 41 v. Tuo viimeinen synnytys oli lisäksi vielä se nopein ja helpoin sarjassani.
MInä luulen ja uskonkin vielä vakaasti että nainen "saa" saada lapsia niin pitkään kuin luoja luonnonmenetelmin suo eli jos tulin raskaaksi tuossa iässä niin se oli sitten ihan tarkoituskin ja ainakin ihan soveliasta.
No niin, anteeksi jos käytin tuota sanayhdistelmää saamisesta luonnonmenetelmin ja jatkan ennen kuin joku vetää herneet nenäänsä siitä että entä jos ei lapsia saa luomuna. Ok, minun mielestä keinohedelmöityksessä rajana myös joku 40-45 v joka on luonnollisen raskaudenkin raja. Ei aleta mummoiässä luovutetuin soluin enää 50-60 v tai vanhempana leikkimään, mutta ennen sitä keinotekoinen apu on sallittua (siis vieläpä 40 v!)
Itselläni on juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut tyttö ja kun nuorison elämää olen seurannut sivusta ja heidän juttujaan kuunnellut niin ymmärrän että he haluavat elää vielä nuoruuttaan, vaikka poikakaveri sattuisikin olemaan, käydä koulun loppuun, hankkia vielä ammatinkin ja sitten vasta yrittää lapsentekoa kun leipäkin on tiedossa. Viisasta minun mielestäni!

 

[43 kohta]

\

- - -Oma äitini sai sisaruksistani viimeisen ollessaan 42v. ja oli ikävää kun jouduin vanhimpana lapsista hoitamaan tätä kuopusta ihan liian paljon äitini sairastelun takia. Ja isäkin sitten jo kuoli.
Onhan optimaalista lapsensaamisikää kuitenkin n. 20 vuotta. Jos ajatellaan, että 20v olisi päässyt jo ohi omasta murrosiästä. Minusta sen pitäisi riittää.

Rakas, ei elämää voi todellakaan itse suunnitella. Nuoremmatkin vanhemmat voi sairastua, ja jopa menehtyä.

Mielenkiintoista olisi kuulla kannanottosi myös niistä miehistä jotka ovat tuon 40-v -rajapyykin ohittaneet ja tekevät (tieten tahtoen) lapsia. Totuushan mäillä hyvinvointivaltioissa on se, että naiset elävät miehiä pidempään.

Itse sain esikoiseni tänä vuonna ja ainakin neuvollassa olen saanut positiivista palautetta suhtautumisestani vauvaan (nuoriin äiteihin verrattuna). Mutta kaikkihan me olemme yksilöitä...

 

[taustalla]

Eiköhän (taas kerran) paras ikä ole juuri se mikä itselle sopii!! Täällä kyllä jaksetaan usein puuttua eri ikäisten äitien paremmuuteen/jaksamiseen. Mun mielestä jokainen äiti, joka lastaan rakastaa ja parhaansa mukaan hoitaa, on hyvä äiti ikään katsomatta. Itse olen ollut nuori äiti ja vanhempi äiti ja erittäin hyviä kokemuksia molemmista äitiyksistä!

 

[äiti minäkin]

\

Ei minusta yli nelikymppisenä enää kannata lapsia tehdä. Vain siinä tapauksessa, että on silloin vasta mahdollisuus yrittää edes sitä esikoista, muttei muuten. Tai sattuu vahinko.
Itse laitan viimeisen lapsen rajapyykiksi 40 vuoden iän ja tykkään, että nainen alkaa tämän jälkeen auttamattomasti olla sen verran vanha, että kaikki riskit lisääntyvät ihan huimasti. Myös lapsella on hiukan liian vanha vanhempi.
Oma äitini sai sisaruksistani viimeisen ollessaan 42v. ja oli ikävää kun jouduin vanhimpana lapsista hoitamaan tätä kuopusta ihan liian paljon äitini sairastelun takia. Ja isäkin sitten jo kuoli.
Onhan optimaalista lapsensaamisikää kuitenkin n. 20 vuotta. Jos ajatellaan, että 20v olisi päässyt jo ohi omasta murrosiästä. Minusta sen pitäisi riittää.

Pariin pikkujuttuun on pakko kommentoida. Kirjoitit ettei lapsia tulisi "tehdä" enää neljäkymppisenä, poikkeuksina esikoinen tai vahinko.

Minusta paras lapsentekoikä on jokaiselle juuri se, milloin hän (=he) itse lasta haluaa. Pidän tärkeänä sitä että lapsi on toivottu ja rakastettu (toki tätä voi olla vahinkolapsikin jos vanhemmat näin päättävät). Eli näin ollen toivotulla lapsella on alkuasetelmat jollain lailla paremmat kuin ei-toivotulla. Ja toisaalta jos vanhemmilla on lapsia ennestään, ei iltatähti jää yksin vaan hänellä on sisarukset tukenaan. Ikävää että äitisi sairastui, mutta tiedäthän että sitä voi sattua nuoremmillekin. oma mummoni kuoli 32-vuotiaana ja kaolme lasta (11v - 4v) jäivät puoliorvoiksi. Ei siinäkään auttanut vaikka oli tehnyt lapset parhaassa lastentekoiässä, elämä heittelee joskus ikävästi.

Muutenkaan jokaisen elämä ei vaan mene samaa rataa, onneksi näin. Yhdelle otaollinen mahdollisuus lapsen saantiin tarjoutuu ennemmin ja toiselle myöhemmin. Samoin ihmisten vanheneminenkin on yksilöllistä. Joku on nelikymppisenä vielä terve ja elämänsä kunnossa raskautta ja vauvan kanssa touhuamista varten. Ehkä hän kokee että vasta nyt hänellä on se oikea hetki ja riittävästi aikaa lähteä tähän suureen seikkailuun...

Riskit, mitä tarkoitin niillä? Äidin kuntoa kestää raskauden rasitukset vai lapsen mahdollista vammaa? Kuten sanottu, on hyvin yksilöllistä miten kukin raskauden kokee. Ja noista lapsen vammoista. Tunnen yllättävän monta down-lasta, joiden äidit ovat olleet alle 30v lapsen syntyessä. Kaikille noilla vammariskeillä ei edes ole niin suurta merkitystä, tarkoitan että monet vanhemmat ovat valmiita vastaanottamaan lapsen, vaikka tällä tuo kromosomihäiriö olisikin. Ja eihän kukaan voi taata kenellekään 100% tervettä lasta.

 

[Samaa mieltä]

Olen ajatellut asian aikalailla samoin. En halua koko elämääni olla pelkästään äiti isolla Ä:llä. Nyt on ihanaa kun lapset ovat koululaisia ja pääsen paremmin omiinkin rientoihini. Aion nauttia tästä vapaudestani! Olen vielä sen verran nuori, että jaksan ja voin yhtä jos toista ja jos terveenä pysyn on ehkä sitä aikaakin.

 

[Siiri]

Olen 43 vuotias ja pohdin tässä ensimmäistä lasta. Näen päivittäin ympärilläni itseäni huomattavasti vanhemman näköisiä naisia - ja yllätys, yllätys ovatkin minua huomattavasti nuorempia! Menin vasta naimisiin ja useat ovatkin kyselleet lapsenhankintakuvioistamme ja aika lailla järkyttyneet kuullessaan ikäni. Joten olen ihan oikeasti huomattavasti nuoremman näköínen - jossainhan sen on pakko näkyä että on voinut koko ikänsä elää itselleen terveydestään ja hyvinvoinnistaan huolehtien, puhumattakaan henkisestä pääomasta joka on kehittynyt erilaisten haastavien työtehtävien mukana ja "mualimoo kiertämällä"! Sille ei vaan voi mitään että nyt vasta pääsin yhteen miehen kanssa, jonka kanssa olisi pitänyt perustaa perhe jo aikoinaan yli 20 vuotta takaperin. Huomenna on lääkäri ja olisi mahdollisuus poistattaa kierukka, mutta en tiedä onko minusta vielä siihen?? Missään tapauksessa en alkaisi pelaamaan ovispäivien ja kaiken maailman tikkujen kanssa, puhumattakaan keinohedelmöityksestä! Elämäni on ihan täysipainoista ilman lapsiakin. Mitäs tähän sanotte?

 

[äitee]

Lähestyn viittäkymppiä, lapset ovat koululaisia ja jaksan yhtäsuntoista edelleenkin. Mutta olen mielelläni Äiti. Menovuodet olivat ennen lapsia. Minusta on ihanaa olla kotona ja puuhastella täällä kaikenlaista. Harrastuksia on pari ja ne riittävät.
Tutulleni lääkäri sanoi, että vanhat naiset eivät saa lapsia. Tuttuni oli 43v. kun tuli raskaaksi.

 

[ulla]

\

Olen 43 vuotias ja pohdin tässä ensimmäistä lasta. Näen päivittäin ympärilläni itseäni huomattavasti vanhemman näköisiä naisia - ja yllätys, yllätys ovatkin minua huomattavasti nuorempia! Menin vasta naimisiin ja useat ovatkin kyselleet lapsenhankintakuvioistamme ja aika lailla järkyttyneet kuullessaan ikäni. Joten olen ihan oikeasti huomattavasti nuoremman näköínen - jossainhan sen on pakko näkyä että on voinut koko ikänsä elää itselleen terveydestään ja hyvinvoinnistaan huolehtien, puhumattakaan henkisestä pääomasta joka on kehittynyt erilaisten haastavien työtehtävien mukana ja "mualimoo kiertämällä"! Sille ei vaan voi mitään että nyt vasta pääsin yhteen miehen kanssa, jonka kanssa olisi pitänyt perustaa perhe jo aikoinaan yli 20 vuotta takaperin. Huomenna on lääkäri ja olisi mahdollisuus poistattaa kierukka, mutta en tiedä onko minusta vielä siihen?? Missään tapauksessa en alkaisi pelaamaan ovispäivien ja kaiken maailman tikkujen kanssa, puhumattakaan keinohedelmöityksestä! Elämäni on ihan täysipainoista ilman lapsiakin. Mitäs tähän sanotte?

[b]Jos susta ei tunnu siltä että olisit valmis lapsentekoon -niin ethän silloin VOI olla...mullakin on ollut jopa sama mies koko ajan ja ensimmäinen syntyi ollessamme 23-vuotiaita(ensin 4 v avoliitossa ja vuosi naimisissa-siis oikeen suunnitellusti-toinen siitä 3 vuoden jälkeen ja sitten Paussi.  Lisää opiskelua,firman perustaminen etc. vuosia kului, välillä  avioeron partaallakin mentiin.Jätin kierukan pois luullessani olevani jo ns maho-vuosiin ei tullut raskautta ,vaikka kuukautiset olivat normaalit,seksiä entiseen tapaan etc. Kunnes jouduinkin mahdollisen kohdunulkoisen raskauden takia munasarjatähystysleikkaukseen, diagnoosi ei verihyytymään ollut kuitenkaan varma. Meni taas vuosia kunnes tuli ihan alkuvaiheen spontaani keskeytyminen.Sitten tapahtui jotain;koin  järkytyksen keskimmäisen polttaessa kätensä moponsa bensan roihahdettua . Onneksi oli lunta ja poika älysi heti heittäytyä kiereskelemään siihen-palavaa takkia riisuessa kädet kumminkin jonkin verran paloivat ja lähdimme sairaalaan (tapahtui kotiovellamme). No kun pahin säikähdys oli ohi-seuraavana yönä sai alkunsa meidän iltatähti nyt 5- vuotias terve poika.(esikoinen 24-v on tyttö)--Olin odottaessani jo iäkäs (43-44) ja koska edellisestä oli jo 16 v riskit samat kuin ensisynnyttäjällä-otettiin lapsivesipunktio, pari kertaa tuli hälyyttäviä vuotoja ja ihan lopussa sokeriarvot ja maksa-arvoni nousivat joten viimeiset 4 viikkoa olin Naistenklinikalla  "täysihoidossa" varmuuden vuoksi.Kaikki meni sitten hienosti ja varmuuden vuoksi jottei maksani takia tulisi ongelmia, synnytys käynnistettiin hormonipuikoilla 2 viikkoa ennen laskettua aikaa,Kaikki meni hienosti:sain jopa epiduraalipuudutuksen  joka ei ollut mahdollista kahta vanhempaa synnyttäessä.Isä oli ollut kyllä mukana edellisissäkin, mutta kaikki oli muuten muuttunut parempaan. Niin että siitä ikää en pohtisi vaan luottaisin vaistoon ja tunteeseen. Tulee jos on tullakseen jos en HALUA ESTÄÄ.

 

[Kikkara]

Meillä on yritetty lasta kauan. Kävimme jo lääkärin kanssa keskustelut hedelmöityshoitojen aloittamisesta keväällä, mutta sitten tärppäsi ihan itsekseen. Eilen raskaustesti oli positiivinen.

Täytän 40 ensi elokuussa, eli tiedän toki olevani "vanha" ensisynnyttäjä. Mutta mitä siitä? Minulla on siis iän mukanaan tuomia lisäriskejä matkassa, nuoremmilla saattaa olla jotain muuta: huono kunto, ylipaino, tupakointi, alkoholi, strressi, jne. Tunnen olevani elämäni kunnossa, eikä mikään eikä kukaan saa minua lannistettua.

Luotan suomalaiseen terveydenhuoltoon, enkä luule lapsemme kärsivän iästäni. Tunnenhan itsekin olevani vielä ihan nuori!

 

[piha]

Voi voi tuotakin ap:n mielipidettä, en allekirjoita. Minulla kaksi iltatähteä syntynyt 40 ikävuoden jälkeen, eikä mitään eroa onko tehnyt nuorempana tai vanhempana. Toiset saa lapsia vielä vanhempanakin toiset taas ei, eivätkä ne todellakaan ole vahinkoja kaikilla, eli äläppäs yleistä, minusta taas 20 vuotias on liian nuori äidiksi varsinkin jos ei ole vielä ammattikoulutusta. Ja jos asiaa oikein järkeistetään niin lapset ovat aina lahjoja joita ei kaikille suinkaan edes suoda, valitettava totuus tuokin.

 

[ÄitiMamma]

Paras lapsentekoikä on,kun on kyllin vanha kantamaan vastuuta muistakin kuin itsestään ja tajuaa, että joskus on tehtävä sellaisiakin asioita,jotka eivät ole kivoja B) :attn:
Itse en haluaisi olla viisikymppisenä pienen lapsen äiti ja tapella murroikäisen kanssa hormoonimyrskyn keskellä 50+ vuotiaana,mutta elämä menee niin kuin menee ja aina ei voi valita parasta lapsentekoikäänsä...tietääkseni siihen tarvitaan isäkanditaattikin !
Minä olisin tehnyt lapset tai lapsen reilusti alta neljäkymmenvuotiaana,enkä missään nimessä haaveillut olevani ikä-äiti.
Miestä ei vain vastaan tullut ja yksinhuoltajaksi ei ollut kutsumusta...joten lapsi ja mies tuli myöhemmällä iällä ! Kohtuullisen hyvin on mennyt,vaikka isoja terveydellisiä vastoinkäymisiä itsellä on ollut...ainakaan lastentekoa ei kannata yhtään lykätä,jos on mahdollista niin pullat uuniin vaan ja vauvakuumetta ilmassa...
Mitä enempi ikää,sen vaikeempaa on raskaaksi tulokin....

 

[40-vuotias äiti]

\

Ei minusta yli nelikymppisenä enää kannata lapsia tehdä. Vain siinä tapauksessa, että on silloin vasta mahdollisuus yrittää edes sitä esikoista, muttei muuten. Tai sattuu vahinko.
Itse laitan viimeisen lapsen rajapyykiksi 40 vuoden iän ja tykkään, että nainen alkaa tämän jälkeen auttamattomasti olla sen verran vanha, että kaikki riskit lisääntyvät ihan huimasti. Myös lapsella on hiukan liian vanha vanhempi.
Oma äitini sai sisaruksistani viimeisen ollessaan 42v. ja oli ikävää kun jouduin vanhimpana lapsista hoitamaan tätä kuopusta ihan liian paljon äitini sairastelun takia. Ja isäkin sitten jo kuoli.
Onhan optimaalista lapsensaamisikää kuitenkin n. 20 vuotta. Jos ajatellaan, että 20v olisi päässyt jo ohi omasta murrosiästä. Minusta sen pitäisi riittää.

Onneksi tämä on vain Sinun mielipiteesi . Asenteesi ovat hyvin ikärasistisia. Minusta yli 40-vuotiailla on yhtäläinen oikeus lasten saantiin kuin alle 40-vuotiaillakin =). Monille yli 40-vuotiaille syntyvä lapsi ei olekaan esikoinen, vaan ehkä jo perheen kolmas, neljäs, viides tai vaikkapa kuudes lapsi. Ja vauva ei ole vahinko. Ihmettelen kommenttiasi, että "lapsella on hiukan liian vanha vanhempi". Mikä mielestäsi on oikea ikä lapsen vanhemmille?

Ainakin meillä ison perheen äideillä on niin, että saamme lapsia "vanhempanakin". Meillä on 6 lasta, joista esikoinen syntyi ollessani vähän yli parikymmppinen. Nyt nuorimmaisen syntyessä olinkin "jo" lähes nelikymppinen. Toki pienemmissäkin perheissä nelikymppiset äidit synnyttävät. Ja osa äideistä saa esikoisensa yli 40-vuotiaana.

Harvoilla 20-vuotiailla nuorilla aikuisilla äitiys ja isyys ovat päällimmäisenä tavoitteena elämässä. Nuoret naiset opiskevat ja ovat työelämässä pitkään ennen lasten syntymistä. Nykyisin myös eletään sinkkuina pitkään. Osa naisista ja miehistä vakiintuukin parisuhteeseen vasta tuossa 30-40-vuotiaana. Parisuhteet katkeavat usein, ja lasten saamiseen "sopiva" isä löytyykin monella naiselle vasta reilusti yli 30-vuotiaana.

Oletko miettinyt, että näillä "vanhemmilla" synnyttäjillä on parempi motivaatio äitiyteen kuin nuoremmilla naislla? Minun ei ainakaan tarvitse lähteä bilettämään baareihin (en ole kyllä viihtynytkään koskaan baareissa), ja olla omissa harrastuksissani iltakausia, pois kotoa. Nuorilla äideillä on kovat työelämän paineet, osin opiskeluakin, huoli pääseekö omiin harrastuksiin lasten synnyttyä jne.

Omat ja puolison vanhemmat kuolevat meistä jokaisella. Omatkin vanhempanikin ovat jo kuolleet. Minusta aikuisen ihmisen onkin pärjättävä omillaan, eikä oltava isovanhempien taloudellisen ja käytännön avun varassa.

Miehelläni on "nuoret" vanhemmat. Nuorista, noin 60-vuotiasta appivanhemmista ei ole ollut meille mitään apua. He ovat erittäin itsekkäitä, ja haluavat kuoria lapsenalapsistaan vain kermat päältä . Onneksi ei tarvitse pyytää appivanhemmilta apua mihinkään. Juoskoot ihan rauhassa etelänmatkoillaan ja omissa harrastuksissaan. Välillä ehtivät meilläkin käymään - valittamassa ainaista suurten ikäluokkien elämän kurjuutta =) .

Nykyisin ihmiset elävät pitempään ja terveempänä kuin ennen. Yli 40-vuotiaita synnyttäjiä on tosin ollut aina. Monet asiat ovat meillä paremmin kuin omien äitiemme ollessa synnyttäjinä. Äitiys- ja lastenneuvolapalvelut sekä synnytyssairaalat ja imetystuki auttavat kaikenikäisiä äitejä lapsen ja perheen parhaaksi =) .

 

[misu]

Kuten tuolla aiemmin mainitsin olen kahden murkun lähes viisikymppinen äiti.
Hyvät mammat, turha pelätä tulevia vuosia murkkujen ja omien hormonihöyryjen kanssa. Murkut ovat niitä samoja ihania lapsiamme kuin ennenkin, kaiken myllerryksensä keskelläkin. He ovat hukassa oman kasvunsa ja kehityksensä keskellä, protestoivat ja hakkaavat päätä seinään. Meidän vanhempien kuuluu olla se pysyvä tuki ja turva, se kallio, joka pysyy, vaikka kaikki muu tuntuu järisevän! Meille vanhemmille lasten murkkuikä on aikuisuuden testi.
Ja ne vaihdevuodet, miksi pelätä jotakin, mikä ei välttämättä tunnu missään tai mihin on olemassa lääkitystä ja helpotusta!

 

[aada]

luiskelin tämä koko pitkän ketjun.Itse olen saanut lapseni 22 ja 25vuotiaana.. eli nuorena, sitten pitkä , pitkä tauko erosin ja avioiduin uudelleen. Tein kaksi lasta lisää olin 39vuotias ja 41 vuotias kun sain heidät. Olen voinut loistavasti, raskaudet ovat oleleet helppoja ja synnytykset nopeita kaikilla lapsilla. Vauva aika sujui tosi hyvin jokaisella lapsella. En näe eroa siinä kummassa isässä olisi parempi saada lapsia, se plussa on vanhemmalla iällä saaduissa lapsilla että itsellä on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä ja elämänkokemusta. Nykuajan naiset ovat hyvin nuorekkaita pitkään, nuorekkaan näköisiä ja pitävät huolta itsestään. Monesti ei edes erota kuka on minkäkin ikäinen.
Misu kirjoituksesi oli ihana eli miksi pelätä lasten murkkuikää tai omia vaihdevuosia. Jokainen asia menee omalla painollaan. Asenteesta on paljon kiinni ja positiivisesta ajattelusta.

 

[taustalla]

Kyllä minusta se paras ikä on 40+, mutta voihan niitä lapsia toivoa sitä ennenkin. Kuka nyt milloinkin tulee raskaaksi, en tiedä onko sitä voitu korteista katsoa.

Mutta eikö 39-vuotias ole 30+ eikä 40+, eli nuorena saadut lapset ovat aikuisina keskimääräistä tyhmempiä.

 

[Möttö]

Jos ajattelee yhteiskunnallisesti on 40-vuotiaat tilastollisesti kalliita synnyttäjiä,koska esim. raskaus on usein hedelmällisyyshoidoilla aikaan saatu ja vauvat syntyvät keskosina ( keskosvauvojen määrä on lisääntynyt Suomessa ).Keskoshoito on kallista,mutta meillä on onneksi varaa siihen länsimaana ja synnyttäjien keski-ikä koko ajan vanhenee, koska lääketiede kehittyy ja pian puhutaan yli 50-vuotiasta ensisynnyttäjistä.
Mutta kuka maksaa nämä kulut sitten yhteiskunta vai yksilö itse ?Vain rikkailla on siihen varaa....ja mikä on ,sitten lapsen oikeus !Tosin elinikä pitenee ja ennen 30-vuotias oli jo vanhus,nykyään 80 ei ole enää harvinaisuus.Tälläkin palstalla on todellisia teräsmammoja,joita ei väsymys paina...ihailen teitä ! Äitiys on pelkää kypsän iän iloa ja onnea...hyvä juttu !Pitäkää huolta itsestänne....
Kymmenen vuoden päästä vaahdotaan siitä on 50-vuotias sopiva synnyttämään.... =)

 

[äitee]

Tuotanoin, mihinkähän Möttö mahdat perustaa väittämäsi 40+ äitien kalliudesta johtuen hedelmöityshoidoista ja keskosvauvoista. Tällä palstalla ainakin tuntuvat useimmat äidit vanhoina mummoinakin (teräsmummoja sanojesi mukaan...) tulleen raskaiksi luomusti ja synnyttäneen täysiaikaisia lapsia.

 

[auringonpaiste]

Hyvät naiset
olen lukenut tätä palastaa reilun vuoden ja nyt vasta sain todellisen kipinän laittaa mielipiteeni verkkoon.
Ensinnäkin älkää pahoittako mieltänne tai vahvistako omaa mielipidettänne kyselemällä muilta a vierailta ihmisiltä lapseen tekemiseen/saamiseen liittyviä asioita. Jokainen meistä antaa asiaan vastauksen oman elämän historian antamalla varmuudella tai epävarmuudella. Elämäntilanne missä mielipiteen antaja elää värittää ihan varmasti mielipidettä jonka saatte. MITÄ SILLÄ ON VÄLIÄ MITÄ VIERAS IHMINEN NIMIMERKIN TAKAA AJATTELEE SIITÄ ETTÄ.... saat lapsen alle 40 vuotiaana. tai yli 40 vuotiaana. Pahimmillaan mielipide aiheuttaa vain mielipahaa naiselle joka kamppailee tavalla tai toisella herkän asian kanssa... tai varmuutta ratkaisuun, joka ei kuitenkaan ole sisäsyntyistä vaan ulkopuolisten mielipiteistä syntynyttä.

Oma mielipiteeni aiheeseen on, että tee itse päätös oman elämäntarinasi ohjaamana ilman vieraiden nimimerkkien antamaa epäaitoa tukea/vastustusta. Rehelliset ja aidot tarinat , joita voi lukea äidiksi tulemisesta minkä ikäisenä tahansa (ilman rivien välissä olevaa opetusta) auttavat naisia tekemään päätöksiä, joista he kantavat vastuun lopun elämäänsä. Jos yhden lapsi valvottaa ja toisen lapsi ei .... niin mikä on todellinen ja oikea vastaus lasten nukkumisesta vauvaiässää ?????????????????

Sain esimmäisen lapseni 35 vuotiaana ja toisen 43 vuotiaana. Nyt olen JO 44 vuotias 8 kk vanhan vauvan äiti EIKÄ IKÄ TODELLAKAAN PAINA. Asiat voivat kyllä aiheuttaa iloa tai surua ja painaa mieltä mutta ikä ei. HYVÄÄ JOULUA ITSE KULLEKIN SÄÄDYLLE!!!

 

[ikäloppuko]

\

Itsellä oli vähän niin ku leikillään aikanaan tuo neljänkympin raja. Ja just ja just kerkesin saamaankin neljä lastani tuon iän alla.
Mutta mikä pisti silmään ap. kirjoituksessa, niin ei siinä 40 ja 42 vuoden välissä niin hurjia muutoksia tapahdu, ettäkö siinä parissa vuodessa väsähtäisi totaalisesti
Parikymppisenä itsekkin ajattelin, että nelikymppiset on hirmu vanhoja, että sinänsä ymmärrän ap.n pointin,mutta silti

Mun äiti on saanut mut parikymppisenä. Ja nykymittapuulla katsottuna oli tosi nuori äiti. Mut ite pidin sitä aina fossiilina, niin varmasti kaikki lapset pitää omia vanhempiaan. Kolmekymppsenä se oli musta täysi vanhus. Ja ajattelin et ei se voi enää olla sillainkaan, kun se on niin vanha. Kuvittelin ettei tuon ikäisillä ole enää seksielämää.

Nyt olen itse 40v. Näytän varmasti 40-vuotiaalta. Mutta sydämessäni olen nuori tytönhupakko kenellä on romanttisia haaveita. Hupsuttelen ja käyttäydyn mieheni kanssa välillä kuin teini-ikäiset. Ei elämä lopu jos fysiikka ja terveys kestää.

 

[Siiri]

Hyvä Auringonpaiste ja Ikäloppuko!

 

[Perhonen]

Olen tuore 43-vuotias esikoisäiti. Nautin vauva-ajasta jokaisesta päivästä.

 

[juupasjuu]

\

luiskelin tämä koko pitkän ketjun.Itse olen saanut lapseni 22 ja 25vuotiaana.. eli nuorena, sitten pitkä , pitkä tauko erosin ja avioiduin uudelleen. Tein kaksi lasta lisää olin 39vuotias ja 41 vuotias kun sain heidät. Olen voinut loistavasti, raskaudet ovat oleleet helppoja ja synnytykset nopeita kaikilla lapsilla. Vauva aika sujui tosi hyvin jokaisella lapsella. En näe eroa siinä kummassa isässä olisi parempi saada lapsia, se plussa on vanhemmalla iällä saaduissa lapsilla että itsellä on enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä ja elämänkokemusta. Nykuajan naiset ovat hyvin nuorekkaita pitkään, nuorekkaan näköisiä ja pitävät huolta itsestään. Monesti ei edes erota kuka on minkäkin ikäinen.
Misu kirjoituksesi oli ihana eli miksi pelätä lasten murkkuikää tai omia vaihdevuosia. Jokainen asia menee omalla painollaan. Asenteesta on paljon kiinni ja positiivisesta ajattelusta.

Melkein kuin minun tarinani. Erona tosin se, että kaksi vanhinta lastani sain nuorempana kuin Aada. =)
Ajattelin piiiitkääään että ei kiitos enempää, etenkin kun lapset olivat jo niin isoja. Mutta niin sitten tapasin upean miehen, ja "jokin oikosulku" iski ja teimme - saimme - meille suotiin vielä yksi lapsi. Päätimme että ei enempää... Nyt olen jo 41 v. Ja ihan tässä viime kuukausina on vauvakuume aktivoitunut uudelleen ja mies samaan aikaan alkanut puhua miten vauvakuume on koko ajan ollut, ajatus että toinen vielä, mutta pelottaa. Ei ikä, eikä iän tuoma jaksaminen !! vaan se, että kaksi lasta vaatii enemmän. Aikaa, tilaa, rahaa, Miten sovitaan tähän asuntoon, entäs autoon, - onko varaa, kun kunta on vetänyt kaikki erityiskuntalisät kodinhoidontuesta joten se olisi vain se, mitä kelalta saa. Yhden ihmisen palkalla emme pärjää, asuntolainaa on niin paljon, ruokaa ja vaatetta pitäisi myös, eikä sukulaisilta tukea tule...(edes lasten vaatetuksen - lahjat - osalta).