MIELIALALÄÄKEPINO

\

pillereiden syönti ei ole ku heikon itsetunnon pönkittämistä.jos alkoholiriippuvuus ni hommaa itsesi eroon viinasta ilman Pillereitä siitä saat uuden HYVÄN kaverin.SANAA masennusta en tunne

ha hyvää päivää sinulle. tiedätpä asioista tosi paljon. oletko kuullut etteivät kaikkien aivot tuota serotiinia tarpeeksi. jos tuo taso laskee niin seurauksen tietävät ne jotka asiasta jotain tietävät. minä en olisi hengissä ilman lääkitystä ja etc-hoitoa. googleta, lue ja viisastu.

 

Mulla alotettiin sepram 20mg helmikuus 2006, vauvan syntymän jälkeen nostettiin 30mg:aan,auttoi pahimpiin oireisiin, mutta alakulo, ja uupumus vaivaa edelleen..tuntuu edelleen ettei valoa tunnelinpäässä. :\|

menen nesviikol lekuriin puhumaan lääkkeen nostosta tai vaihdosta.
haluisin jo pikkuhiljaa nauttia elämästä :headwall:

 

Mun "mielialalääke" on estrogeeni. Synnytyksen jälkeinen masennus puhkesi neljä vuotta sitten ja estrogeeniä käytän edelleen silloin tällöin, etenkin PMS:ien aikaan. Olen ihan täysin työkyvytön ilman sitä!

Jos masentaa/ahdistaa/panikoittaa vauvan jälkeen, niin syy voi olla alhainen estrogeeni.

Onko kenelläkään muuten mielialaläkitystä PMS:iin? Itse sain reseptin, mutta en ole vielä hakenut....

 

seroxat,azona ja xanor

 

Olen kyllä kuullut tuosta estrogeeni hoidosta, mutta ei kokemusta.
Itselläni tosi vaikeat pms oireet...Viikko ennen kuukautisia iskee syvä masennus ahdistuksineen. Mulla masennuslääke ei auta.
Kiinnostaisi kovasti tuo estrogeeni.
Sinulla se siis auttaa pms oireisiin?! Millä annoksella käytätä tuota hormoonia kuukautisten alla??

 

\

Onko teidän elämät oikeasti noin huonoja et pitää syödä mielialalääkkeitä?! Nappia naamaan niin elämä paranee... Joopajoo... Mä en tajua!

Kannattaakohan sinun sitten lukea tällaisia ketjuja, kun et käsitä.

Ja tietämättömyyteen voi hakea tietoa :attn: .

Ja jos asia ei kiinnosta niin kannattaa varmaan myöskin olla kommentoimatta asioita, joista ei mitään ymmärrä. Vai paraneeko sinun elämä jotenkin idioottimaisilla kommenteilla? :headwall:

Hanki edes "huono" elämä, sekin on parempi kuin ei elämää ollenkaan :kieh: .

 

Minä syön lamictaalia 2suuntaiseen mielialahäiriöön.
Onkos täällä paljon 2suuntaista sairastavia?

 

\

Olen kyllä kuullut tuosta estrogeeni hoidosta, mutta ei kokemusta.
Itselläni tosi vaikeat pms oireet...Viikko ennen kuukautisia iskee syvä masennus ahdistuksineen. Mulla masennuslääke ei auta.
Kiinnostaisi kovasti tuo estrogeeni.
Sinulla se siis auttaa pms oireisiin?! Millä annoksella käytätä tuota hormoonia kuukautisten alla??

Mulla oli siis synn. jälkeinen masennus. Verikokeella on helppo todeta matala estrogeeniarvo. Hoitona mulla on estrogeenigeeliä, jota on helppo levitellä tuntemusten mukaan vatsaan tai kankkuihin. Laitan pahimmillaan 4-6 pumppausta, vaihdevuosissa taitaa riittää jopa 1. Lisäksi otan vahvaa B-vitamiinia, spirulina levää, nonia ja magnesiumia. Mm. antioksidanttiklinikan sivuilla on lisätietoa pms:stä.

Stressi lisää mun oireita ihan hirveesti ja olen ihan jännittynyt myös fyysisestikin. Inhottavaa! Olen kovasti yrittänyt päästä eroon tuosta estrogeenistä, mutta ei onnistu. Mulla on taipumus muutenkin matalaan estrogeeniin kuulemma.... Kauhulla odotan vaihdevuosia...

 

Elät hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin minä ja kyyneleet nousi silmiin..
Erona se että minulla on 3-vuotias tyttö. Ole kiltti ja pidä mahdollisésti ketjua yllä ja muista minut. Kirjoittelen tänne huomenna tai to:na. Olen 33-votias työssäkäyvä avoliitossa elelevä nainen ja haluan selvitellä asioitani... Olen tällähetkellä suhteellisen toivoton..

 

Sepram 20mg 1krt päivässä, aloitan vasta tämänpäiväisen mielenterveyshoitajalla käynnin jälkeen.

Ja eiköhän ne asiattomat kommentit voi jättää tästä pinosta pois. Jos et ymmärrä, niin älä (taisi teitä ymmärtämättömiä parikin olla..), mutta älä tule tähän sitä kuuluttamaan! Pidä ennakkoluulosi omana tietonasi! :kieh:
Enpä minäkään ikinä olisi uskonut että "joudun" syömään tälläisiä lääkkeitä, mutta niinpä se elämä vain kuljettaa.

 

diagnosina pakko-oireinen ja paniikihäiriö, lääkityksellä ollut toukokuusta 2000, lääkkeenä seroxat 20mg ja kaksi lasta odotettuna ja imetettynä tällä ajalla. oireilut aika vähäistä nykyään, alussa oli vaikeampaa. silloin lääkkeenä imovane nukahtamisen ja tarvitaesa opamox kohtauksiin. raskaus- ja imetysaikoina seroxatin annostusta jopa nostettu tarpeen mukaan, 30-40mg. terveitä ja iloisia lapsia on molemmat ja minäkin hyvin tunteellinen ihminen.

 

ihan heille tiedoksi jotka epäilevät sairautta nimeltä masennus. se on todellakin sairaus ja koettelee syvästi kaikkia läheisiä sekä masentunutta itseään. hullun kirjoihin leimaaminen ei auta ketään. sekä vanhanaikaiset ennakkokäsitykset.

se ei ole itseaiheutettu tila, ja ilman lääkitystä monella olisi todella vaikeaa. itselläni on paha masennus ja tarvitsen lääkehoitoa ja aika-ajoin sairaalahoitoa. miksi masennus on käsitteenä edelleen jonkinlainen peikko tai ymmärretään tila jonain huomionhakuisuutena yms. jos mulla olisi munuaisissa vikaa joutuisin käymään sairaalahoidossa. tai mulle tulis sairauskohtaus niin sairaalaan mut vietäis. tai olis esim. verenpainetauti tai mikä vaan lääkitystä vaativa sairaus, niin ihan samalla tavalla masennus on sairaus.

tätä on ihmisten vaikea käsittää koska sairaus ei näy päälleppäin. ja tosiaan se on tavallaan "aivosairaus" jossa on kysymys serotoniinitason laskusta. se on tavallaan aivojen aineenvaihduntahäiriö. oma mies pönkittää aika-ajoin itsetuntoani että todellakin jos minulla olisi mikä vain muu sairaus niin saisin siihen lääkitystä sekä ehkä tarvittaisiin sairaalajaksoja. masennus kun ei vain mene itsellään ohi.

jos joku edelleen epäilee masennusta niin vastaan kyllä.eli kysellä sopii. epäilijöitä kun aina piisaa. ymmärrystä enkä sääliä kaipaa tuskin kukaan muukaan masennusta sairastava. ja se ei todellakaan paranna masentuneen tilaa mitä enemmän sitä arvostelua satelee. täällä kasvottomat ihmiset eivät loukkaa mutta ihmettelen että onko kommentointi tietämättömyyttä vai mitä. kaikesta kun kaikkea ei voi tietää niin toki voi kysyä mutta ehkä asialinja olisi edelleen se paras tapa.

mulla on lähisuvussa ihmisiä jotka laukovat kaikenlaista, ja se satuttaa eikä helpota tilaa. mutta onneksi mua on "siunattu" maailman parhaalla miehellä sekä lapsilla jotka kannustavat ja tukevat mua tän kaiken pahan olon keskellä.

=)

 

Nosto tällekkin pinolle :wave:

 

Kokeiltuna on Cipralex ja Mirtazapin, molemmat nyt lopetettu ja pitäis aloittaa Ixel.

 

Tällä hetkellä mirtatsapin 60 mg, lito 900mg ja seroquel 250-300mg.

Kokeiltu MM cipralex (annos nostettiin 40mg ja ei auttanut), deprakine, tolvon, rispendal, efexor, xanor, leponex, zoloft...

Tarvittavaa lääkitystä ei ole, koska bentsot eivät sovi minulle (kokeilut isoilla ja pienillä annoksilla diapam, oxepam ja temesta). Joskus nukahtamiseen käytän temestaa.

Dg Vakava masennus, ahdistus ja epävakaa persoonallisuus.
Kärsin myös pakko-oireista ja dissosiatiosta.

 

Mulla perintönä mutsin tourettesta ilmentynyttä ahdistuneisuutta...Näin ainakin itse ajateltuna. Lääkärit eivät sitä vahvistaneet, vaikka sitä kysellyt kun mutsilla pakkoliikkeitä eli touretten syndrooma...Hänellä ei ole minkäänmoisia mielialahäiriöitä, muuten...Juu mutta omat ongelmat alkoivat noin 4v sitten "Pitkän" 3v suhteen vaikean lopun jälkeen. (Ihminen oli minulle TODELLA tärkeä)
Olen siis miespuoleinen reilu 20. Nyt.

Ongelmista kärsin ensin noin 2-2,5v kun en oikeen itsekkään tiennyt mikä vaivaa..Oireita oli reippaasti. (Sosiaalisentilojen pelko, alakuloisuus, huimaus, hikoilu jne jne jne)

Sittenmin otin niskasta itseäni kiinne ja menin puhumaan asioista.

Ensiksi hoitaja määräsi paketin Xanoria 5mg?/1vrk. (Nyt kun tiedän mitä se on, niin siinä oli hoitovirhe ja hoitajan ammattitaidottomuus kyllä huipullaan, mitään kysymättä ja ihmettelemättä rauhottavien resepti käteen: Palaa takaisin, jos ei mene oireet ohi... )
En edes ottanut kuin muutaman sen jälkeen mulle määrättiin ammattitaitoisemman lääkärinkautta Cipralex olikohan 5mg/vrk...Otin sen 2vk mitä puhuttiin että sivuoireet menee ohi ja #&%?$!*, nukutti väsytti, ihan tukka jumissa. Vaihdettiin Efexor depot 75mg ja sillä mentiin vuosi. JA avot kaikki hävisi suurinpiirtein...todella hyvin vaikutti ja tehosi minuun. Lopetin, olin 1v ilman mitään ja ihan hyvin meni... Mutta sitten tuli elämään paljon TODELLA paljon muutoksia, joissa oli mukana oman asunnonhankintaa jne jne jne iloisia asioita, mutta stressaavia ja suuria mulle siis. Niiden seurauksena päätin IHAN itseni takia aloittaa uuden kuurin näin "Syksyyn" kun nämä mun mielialaani aina niin vaikuttavat, suomen pimeät vuodenajat! :$ VÄSYMYS ON TODELLA SUURI ja päässä sellanen sekoamisen pelko mikä mulle aina sit tulee ja sellasta kyynelien tulon tuntua, vaikka tunnenki onnea ilman lääkkeitäkin ihan samanlailla. JA TODELLA saamaton olo oli, kokoajan saa/Sai haukotella ja sitten itkuntunne silmissä?? Itelle jäänyt matkanvarrella 2 pkt efexoria 75mg siis depottia. Imoitin lääkärille uudelleen aloituksen. Sitä pari kertaa yritinkin tolla annoksella suoraan ja tuntu aivan kauhealta. Ihan ku ois ollu viikonkraapeli päällä silmissä pyöri, tasapaino haki jne. Plaa Plaa ja nyt tilanne että oon jonku 2kk 75mg saanut alas ongelmitta ne oireet hävisivät noin 2vk sisään kyllä...Nyt e ole muuta kuin "kylmä"hikoilu joskus iltaisin ja kädet joskus hikoilee...Muuten hyvin olen sietänyt.

Ajattelinkin nostaa annosta alkuvuodesta 150mg/vrk vaikka en ole niin suurena sitä ottanut kun jotenki tuntuu tehottomalta...?? Ilmankin pärjäisin, mutta elämäni on niin valoisaa ja upeaa että en halua pilata sitä ainaisella taistelulla itseni kanssa, ja itseni tarkkailulla. Se pilaa paljon hyvää nuoruudestani ja luonteeltani kun olen vilkas ja sellanen hilluja, tuntuu lähteminen josku stodella vaikelta. Ja kaikkea pitää harkitan niin paljon useimmiten...Ei siis uskalla tarttua oikeen...

Eli kerrataan Rakastan elämää, olen onnellinen kaikesta mitä minulla on. Nainen, eläimet, sukulaiset, kaverit, harrastukse, työ.
silti tuntuu välillä vaikealta, todella vaikealtakin vaikka diagnoosini on ollu tässä nyt. Ahdistuneisuushäiriö, sekä lievä masennus, siis nyt viimeksi...

Töissö normaalisti ja elämää normaalisti kaikin puolin, mutta vielä kun nämä "oudot" tunteet SAA hoidettua pois niin ei voi kun

Täällä kun lueskelee näitä juttuja, niin tulee niin hyvä fiilis että ihmiset haluavat auttaa itseään ja saada elämiänsä kuntoon eikä aina vaan jää kotiin potemaan itseään tai sitten poistu omankäden kautta, kun niitäkin riittää. En tajua. Tunteita kuolemasta varmasti kaikilla masentuneilla kuten mullakin. Kauhea pelko välillä asiasta, mutta kuolemaa haluan karttaa siihen asti kunnes, joku minua vahvempi tahto päättää, että se on mun aika :saint: Ja se on toivottavasti vasta vaaaaaaanhana vanhana =)

Mutta todellakin tiedän mitä on ahdistuneisuus ja pienikin masennus, joten jatkoa kaikille teille oli sitten diagnoosinne mikä vain. ELÄMÄ ON ELÄMISEN ARVOINEN KAIKINPUOLIN, NAUTTIKAA SIITÄ, jos se ei onnistu niin pyrkikää siihen että saatte sen ONNISTUMAAN!!!

Hyvää joulua immeiset :xmas: :flower:


Ps. Te muutamat lääkkeitä/masennusta arvostelleet, Masennuslääkkeet ja rauhottavat ovat 2 aivan eriasiaa, ottakaa selvää enne ku puhutte. Tekis niin mieli livauttaa tollasia asioista tietämättömiä apinoita :headwall: /&!!#"#"%¤"!!!

 

Seroxat 20mg

 

Seronil 20mg ja Oxamin 15 mg

 

Lääkitys Remeron eli mirtazapiini 15mg ja seroguel 50mg. Uneetomuutteen tarvittaessa opamox 15mg tai zopinox.
Lääkitys ei toimi, remeron kerää nestettä. Vuoden olen syönyt. Minulla tullut aiemmista lääkekokeilusta lääke fobia ja luottamus lääkäreihin mennyt täydellisesti.

Olen kokeillut citalobramia ja siitä tuli kamala olo. Olin todella ahdistunut, uneton ja oksentelin huonon olon takia. Painokin tipahti 10kg 9 viikon aikana. Kukaan ei uskonut sivuvaikutuksia....

Sen jälkeen kokeilin optiparia ja hypin pitkin seiniä ahdistuksen takia. Minulla
ei ollut aiemmin ollut edes ahdistusta. Lääkekokeilut laukaisivat sen.... Rinnalle määrättiin zanoria 3krt päivässä ja tietenkin jäin siihen lopulta koukkuun. Sitä lääkitustä kun olin syönyt 7vk niin jouduin lopulta sairaalan avo osastolle. Painoin enään 45kg ja olin ihan pihalla.


Sairaalassa purettiin zanorit pois ja määrättiin nykyinen lääkitys. Olin sairaalassa 2,5kk ennenkuin pääsin omille jaloilleni ja pystyin hoitamaan lapsiani. Nyt olisi taas lääkevaihdos edessä ja pelkään kuollakseni että ne aiheuttavat minulle niin pahan olon kuin aiemmat kokeilut.

Diagnoosina minulla vaikea raskauden jälkeinen masennus, paniikkihäiriö ja ahdistus sekä unettomuus. Ei paremmin voisi mennä :headwall: :ashamed:


Minulla on kolme pientä lasta ja pelkään ettei perheeni enään kestä jos tipahdan yhtä pohjalle kuin 1,5v sitten. Lapsille oli kamala järkytys kun sairaalassa olin. Tulivat mukaan vessaankin kun pelkäsivät että johonkin katoan enkä takaisin tule. Postiakin kun kävin hakemassa lapset olivat huolestuneita että tulenhan varmasti takaisin. :'( Koko perhe sai ikuiset traumat ja en halua kokea sitä uudestaan.


Voimia kaikille ketkä taistelevat saman asian kanssa :flower:

 

Minua elämä kolhi oikein kunnolla ja yöunet meni, aamuyön heräämistä ja todella ahdistunut olo. Söin ihan muutaman kk ajan (ehkä n 4 kk) sepram 20 mg. Se kyllä kannatti, sain unirytmin ja mielenrauhan takaisin & pystyin lepäämään ja ajattelemaan asioita. Samaan aikaan tulin raskaaksi ja söin ko lääkettä pari-kolme ekaa raskauskk:ta. Sitten lopetin, enkä huomannut mitään ongelmia lopettamisessa. Lueskelin tossa huvittuneena muutamaa arvostelukommenttia tässä ketjussa. Minulle lääkäri sanoi aika hyvin; olet ollut sellaisissa olosuhteissa että kaikki serotoniinivarastosi ovat kuluneet ja ne tarvitsevat nyt täydennystä.
Itse koen asian niin että onneksi uskalsin ottaa reseptin vastaan kun ongelmat olivat vielä tuoreet - luulen että selvisin tämän kierroksen vähällä. Jos olisin vaan sinnitellyt, niin nyt voisi olla asiat huonosti. Eli ei vähätellä kenenkään ongelmia ja mielialaan liittyviä asioita. Jatkossakin en koe mitään estettä mielialalääkitykselle, jos tilanne jostain syystä alkaa liukumaan sinne suuntaan.

 

sepram 40milliä aamulla ja serenase 1mg aamulla ja 3mg illalla

 

Olen ihmetellyt kuin osa täällä kirjoittaa että on saanut suoraan avun ensimmäisestä masennuslääkkeestä mitä on kokeillut eikä maininnut paljoakaan haittavaikutuksia....? Olenko siiten jotenkin outo kun tahdon saada niistä vain ne haittavaikutukset vaikka jokaista olen sen yli 2kk kokeillut????
Itse olen pakokauhun partaalla kun nyt lääke olisi vaihdettava vuoden käytön jälkeen.... Olen saanut kamalan fobian niistä ja sen takia juuri tätäkin viimeisintä lääkettä olen syönyt väkisin kun olen niin pelännyt lääkevaihdosta. Tämä Remeron on vähiten aiheuttanut sivuvaikutuksia mutta ei ole auttanutkaan.... :headwall:

 

NOSTO :hug:

 

Minä olen jo vuoden syönyt Cipralex 20mg ja tosi hyvä lääke on kohdallani ollut.

 

ennen oli sepram 20mg ja sit 30mg.. ei niistä apua ollut.
Nyt Efexor 150mg, ja vihdoinkin nautin elämästä, ja lääke auttaa!Jipii!!

(diapamit henkisenä tukena, jos ahdistus iskee päälle) :flower: