Mieheni on

[narsistinen psykopaatti]

Jo avioliiton alkumetreillä, ollesani äitiyslomalla ensimäisestä lapsesta se alkoi. Mies tuli työstä kotiin ja alkoi ensi töikseen moittia, että miksei ole siivottu, tiskattu jne. Hän tiesi hyvin, että voimani olivat aivan lopussa. Lapsi huusi koliikkia 6 tuntia yhtä soittoa ja minä häntä heijasin. Yöllä poika heräsi kolmen tunnin välein syömään. Sama peli päivällä. Tein päivisin tunteja kestäviä lenkkejä vaunuja työntäen, kun liikkuvissa vaunuissa hän sai nukutuksi. Laihduin (oli hyvä sinänsä) yli 30 kg. Olin aivan loppu. Yhdet päikkärit nukutin häntä sisällä, jolloin itsekin torkahdin. Sekin aika olisi pitänyt siivota, aina olisi pitänyt olla tekemässä jotain, muuten ei ollut minkään arvoinen ihminen.

Vuodet kuluivat. Olin jo aikaa sitten lakannut odottamasta miestä töistä kotiin. Tiesin, että saan aina vaan huutoa väärin tehdyistä asioista osakseni, se huuto alkoi heti kun hän kotioven aukaisi.
Lopulta lapsia oli 3. Viimeisen odotusajan olin koko ajan flunssassa. söin kaiken aikaa antibioottia angiinaan. Olin niin väsynyt, että ruokaa laittaessani, minulla piti olla tuoli hellan vieressä, jolla istuin.
Sitten alkoi olla tavarat väärissä paikoissa mieheni mielestä. esim jääkaapissa tietyt tavarat tietyillä hyllyillä. Tiskiharjan oli oltava tietyssä paikassa jne. Herättääkseni hänen huomaamaan kohtuuttomat vaatimuksensa, aloin kirjoittaa hänen sääntöjään ruutuvihkoon tyyliin sääntö nro 1) asiaharja ripustettava vasenpaan nurkkaan 2) maidot säilytetään ylimmä hyllyllä 3) leikkeleet ja floorapurkki pidetään toiseksi ylimmällä hyllyllä jne kunnes niitä sääntöjä oli lähes vihko täynnä. Hänen mielestään oli vain hyvä asia, että kirjoitin säännöt ylös, koska en muuten niitä osannut!!! ""Älä ajattele. Tee vaan niin kuin sinulle on sanottu."" oli mieheni lempilause.
Kaiken aikaa mieheni pakkomielteet menivät vain pahemmiksi. Hän ei esim. koskaan voinut sietää sitä, että istahdin alas tv:n ääreen katselemaan jotakin ohjelmaa. Aina oli hänen mielestään tärkeämpääkin tekemistä, siivousta, lasten kanssa puuhastelua, lasten iltatoimia. Hän alkoi panna minut nukkumaan yhtä aikaa lasten kanssa. Koska lapset pelkäsivät pimeää, piti heidät nukuttaa vieressä maateen.
Siinä vaiheessa kun oli kolme pientä, nukuimme kaikki neljä isossa sängyssä. Mieheni alkoi tuolloin viettää yönsä olohuoneen sohvalla. Hän oli aina hapan, ilkeä ja ärtyisä, piti mykkäkoulua tai vinoili minulle joka asiasta. Aina minua ei nukuttanut yhtäaikaa lasten kanssa. Olen aina ollut kova lukemaan. Lasten nukahdettua sytytin yövalon ja aloin lukea kirjaa. Se ei miehelleni sopinut. Hän vaani oventakana ja kun huomasi, että valo syttyi hän tuli sen sammuttamaan.
Kerran viikossa hän halusi seksiä. Tuolloin hän saattoi herättää minut keskellä yötä ja retuuttaa toiseen huoneeseen asiaa harrastamaan. Kun minua ei unisena ja hänen äksyilyään kuunneltuani huvittanut yhtään, hän pakotti minut. Ihmetteli vielä ääneen, että miksei minua huvita. Ennen kuulemma tykkäsin asiasta.

Lapset kasvoivat. Hän saattaa sanoa todella ilkeästi lapsillekin. Lyö vyön alle niinsanotusti. Esim jostain kilpailumenestyksestä (lapsen urheilevat) tai pikemminkin menestyksen puutteesta saattaa sanoa todella ilkeästi.

Kun nuorin lapseni oli 9 vuotias, aloin kapinoida. Sanoin hänelle vastaan. En tehnyt asioita hänen tavallaan, vaan omalla aikuisen aivoilla ajatellulla tavalla. Siitä syntyi kamalia riitoja. Näitä riitoja käytiin usein lasten kuullen.
Minä aloin huutamaan takaisin systemaattisesti, kun hän alkoi rähistä jostakin asiasta. Ostin itselleni tv:n jota aloin katsella silloin kun huvitti. Se vasta oli hänen mielestään kaiken huippu. Sitten tuli riita, jonka päätteeksi hän kävi käsiksi. Hirveät mustelman käsivarsissa ja niskan nyrjähdys ravaistelusta. Tuolloin kävin lääkärissä ja kävin myös näyttämässä vamman hänen vanhemmilleen. Siitä hän vasta raivostui.
Käsiksikäyminen toistui entistä rajunpana seuraavan riidan päätteeksi. Tällöin hän myös potki minnua lasten nähden. Viimeinen fyysinen yhteydenotto meni niin överiksi, että hänen lyötyään minua nappasin lyömäaseen käteeni ja löin takaisin. Lisäksi yritin osua häntä nyrkillä silmään. Kokoero ja pituusero saivat yritykseni epäonnistumaan. Hän sen sijaan kaatoi minut ja alkoi takoa päätäni lattiaan. Tällöin vanhin lapseni tuli erottamaan häntä kimpustani. Ilmeisesti hän tajusi, että saattaisi itse saada köniinsä pojaltaan, joka nyt on häntä pidenpi ja painavampi ja vahvempi.

Olen niin masentunut, etten jaksa hakea apua. Tiedän, että hän tulee tekemään kaikkensa vaikeuttaakseen eroa. Hän tulee julkisesti leimaamaan minut huonoksi äidiksi. Lapsista tulee karmea riita. Viimeisin piirre on, että hän huorittelee minua lasten kuullen. Tyttäreni kysyikin tässä eräänä päivänä, että Äiti, mitä tarkoittaa huora? Jaksan joten kuten käydä töissä. Kotityöt on tekemättä. Olen niin loppu.

Hän on myös vainoharhainen. Jos olen hetkenkin poissa, hän penkoo käsilaukkuni, vaatekaappini, tutkii kännykkäni vieraiden miesten varalta.

Hän ei pidä kenestäkään. Naapurit etenkin ovat kamalia öykkäreitä ja aina tunkemassa halkopinojaan meidän tontin puolelle. Ystäväpariskuntamme eivät enää käy meillä. Emmekä me käy missään. Kaikki tutut, joita meillä on, ovat hänen mielestään aivan omituisia, ärsyttäviä ja outoja. Vieraille hän aina haukkuu minua ja luettelee mitä kaikkea olen tehnyt väärin tai miten laiska olen. Kaikilla muilla hänen mielestään on hyvä ja työteliäs vaimo, hänelle vain on sattunut tällainen huono yksilö.

 

[Voi kamala!]

Voimia eroon! Ymmärrät kai että turvakoti ja kriisikeskus ovat sinun paikkasi ja myös lasten. Miehesi voi vaikka tappaa sinut. Neuvoisin että jos olet eroamassa teet sen salaa, hakemalla kaiken tarvittavan avun ja tuen. Lapsesi tarvitsevat sinua, älä anna periksi.

 

[no niin]

Älä herranjumala enää jää tuohon. Ota viimeiset voimasi ja eroa oikeasti. Kyllä sinusta huoli pidetään, ettei mies pääse sinua enää vahingoittamaan ja sossu hoitaa, jos ei maksa elatusmaksujaan. Ei ihme, että olet poikki. Mutta tajuatko jo, että sinun on alettava huolehtia itsestäsi tai muuten väsyt vielä enemmän ja lapsetkin saava ikävän mallin parisuhteesta. Ota kamppeesi ja mene turvakotiin. Sinun on uskallettava erota.

 

[ellu]

Väkivalta ei lopu koskaan, pahenee vaan, tiedän...
Siksi heitinkin Sakarin pihalle ja hankin lähestymiskiellon...
Hän saa vielä maksaa teoistaan joten nostin syytteen pahoinpitelyistä...
Ikuisesti olen katkera miehille...

 

[Mies]

Onneksi sulla on vaan kolme lasta tuon miehen kanssa! HERÄTYS! Olisiko kannattanut jättää siihen yhteen lapseen tuollaisen miehen kanssa. Mistä teitä tyhmiä ja vapaaehtoisesti hyväksikäytettäviä naisia oikeen löytyy, mä haluan yhden kotipiaan ja seksilelun...

 

[kuulento]

Niinpä just. Kannatti sitten tehdä vielä lisää lapsia. Eikö missään vaiheessa hälärit soineet?!

Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja lähde pois. Jos jäät, niin siinä saat jo osittain syyttää itseäsikin. Voimat ovat lopussa nyt, mutta kuinka lopussa ne ovat sitten jos et lähde. Haluatko myös antaa lapsillesi mallin, jossa naista saa kohdella kuin tiskirättiä ja kaikkeen paskaan täytyy vaan elämässä alistua. Ota vastuu lapsistasi ja omasta kohtalostasi ja hakeudu turvakotiin.

 

[Miekkonen]

Asian ydin siitä miksi joko mies tai nainen alistaa toista parisuhteessa: alistaja toteuttaa kotonaan ollutta parisuhteen mallia ja tämä kierre jatkuu sitten seuraavalle sukupolvelle ellei joku havahdu laittamaan peliä poikki.Harvoin vain havahtuu ellei jokin isompi kriisi pysäytä ajattelemaan.

Kuvailemasi suhde tuntui kovin tutulta, ex-avokki sai pienistäkin asioista raivarin ja yritti käytti henkistä väkivaltaa. Itse tajusin, sisuunnuin ja totesin että minuahan ei nujerreta!

Muutin pois ja tämä olikin exälle järkytys kun hän jäikin yksin. Perään soitellessaan hän myönsi olevansa samanlainen kuin äitinsä ja sukunsa (sekä kotiseutunsa) naiset: miestä pidetään ""vihollisena"" ja naisella on suorastaan velvollisuus nalkuttaa, huutaa ja riidellä jotta mies pysyisi ""kunnollisena"" eikä ratkeaisi ryyppäämään. Oletusarvona siis jokainen mies on piilevä alkoholisti ja hänet pitää nalkuttamalla nujertaa ettei hän rupea juomaan.

Aika sairas käsitys parisuhteesta.

Myönnän nykyään kynnykseni olevan hyvin matala naisen nalkutus- ja riitelyhalulle: nykyisenä sinkkuna laitan aluillaan olevan suhteen nopeasti poikki jos em. piirteitä esiintyy. Myönnän myös että edelliset kokemukset ovat vaikuttaneet haitallisesti parisuhteen solmimiseen mutta uskon maailmassa olevan niitäkin naisia jotka ovat perusluonteeltaan positiivisia, elämäniloisia ja muista ihmisistä ensisijaisesti hyvää ajattelevia.

 

[.]

Hei sun lapset kärsii myös tosta asiasta!!! Tee nyt järkevä päätös ja hae apua, lähde pois ton tyypin luota ja elä loppuelämäs onnellisena! Se on vaikeeta ja pelottavaa, mutta itse voin sanoa että sen väärti.

Nyt heti!!!

 

[Kullanmuru]

Lastesi & itsesi tähden älä enää mieti,vaan ota ero ja hanki ukolle lähestymiskielto.Psykopaatit ja luonnehäiriöiset eivät -valitettavasti - IKINÄ parane.

 

[Jaakko]

Mikä teitä akkoja riivaa ? Eikö ole muuta tekemistä kun haukkua miehiänne yleisillä palstoilla ? Menkää perheterapiaan motkottamaan.

 

[mies]

on niitä kusipäitä naisiakin. miksi niistä ei puhuta. on hyviä miehiä mutta jostain kumman syystä ihan ku naiset haluaa miehen jolta turpaansa...

 

[Jk]

Tarinaa pukkaa...

 

[Jari]

Huh huh! Karmeeta luettavaa! voimia sulle. Nyt olis ystävät tarpeen.

 

[nainen]

Kujalta sun elämäsi kuulostaa, mutta mun täytyy sanoa että osasyyllinen olet myös sä kun annat tollasta tapahtua. Ota niskastasi kiinni ja ota lopputili tollasesta suhteesta, se ei ole tyydyttävä teille kummallekaan. Noin monta lasta ja tollanen suhde, huhuh. Miten sä alunperin annoit miehellesi tollasen ylivallan? Ja miksi ihmeessä teit noin monta lasta tollaselle isälle?

Mies on selvästikin paska, siitä ei pääse mihinkään, mutta se on alunperin kokeillut minkälaisen ylivallan se saa susta ja sä olet antanut myös mahdollisuuden siihen. Nyt on liian myöhäistä, joten parasta sulle ja varsinkin lapsille on ilman muuta, että lähdet ja otat muksut mukaasi ja aloitat sua itseäsi arvostavan elämän.

Tsemppiä.

 

[Saara]

Täytyy sanoa kaikille kyselyikäisille jotka ihmettelee että miksi on antanut miehelle tuollaisen ylivallan ja miksi tehnyt lapsia lisää. Helppoahan se on jossitella. Tässä tapauksessa kuitenkin vahinko on jo tapahtunut ja kyllä se asia on nyt niin että se mies tässä paska on eikä nainen. Missä on nykyään se kunnon ennenaikainen tapa että jos naista lyöt niin koko kylä selkään antamaan munattomalle miehelle. En todellakaan puolustele samoin käyttäytyviä naisia, mutta fyysinen voimaero on yleensä melkoinen.

Lähtemisen pelkoa kasvattaa vielä kylmä totuus siitä että erotessa on niin lapset kuin itsekin hengenvaarassa. Ei olisi ensimmäinen perhe missä mies tappaa ensin vaimon ja sitten lapset. Itse olen lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta ja toipunut siitä seuranneesta masennuksesta ja jos silloin ympärilläni olisi ollut yhtä paljon ajattelemattomia ihmisiä kuin täällä, en olisi selvinnyt. Paljon tukea ja suhteelisuuden tajua. Ap: kirjoituksen lukiessaan KUNNOLLA tajuaa että kaikki on tapahtunut kuitenkin pikkuhiljaa. Salakavalasti. Henkinen väkivalta syö ja turruttaa ja kun jotajuat mitä on tapahtunut olet jo niin masentunut ja turta, ettet jaksa lähteä. Toivottavasti hän vielä jaksaa..

 

[Meikämaija]

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että sinun on autettava lapset ja itsesi turvaan. Tuollainen käytös, kuin mitä miehelläsi on, ei ole normaalia. Hän ei ole tasapainossa ja tyytyväinen mihinkään ja purkaa kaiken sinuun.

Sinulla on lastesi tuki, poikasihan lienee lähes nuori aikuinen? Vaikka hän on kookas, ei hän kykene takaamaan teille turvallisuutta, eikä sitä saa hänen harteilleen sysätäkään. Hän varmaan myös pelkää isäänsä, ei nuoren henkinen kasvu tapahdu tasapainoisesti pelon alla.

Voi olla, että miehesi tarvitsisi hoitoa mielenterveyteensä

 

[nainen]

Niin se mies onkin paska, kuten kirjoitin, mutta naisessa on myös vikaa että suostuu tollaseen käytökseen, ainakin mun mielestä. Nykypäivänä kenenkään naisen ei tartte katsella ja kuunnella tollasta ja varsinkin kun on noin monta lasta...ihan lapsienkin takia.

Jos mä ajattelisin itseäni mun suhteessa niin täytyy sanoa, että yhtään en antaisi miehelle mahdollisuutta käyttäytyä noin. Me ollaan tasa-arvoisia ja tasa-arvoisessa suhteessa ei toimita tollai kuten ap kirjoitti eikä varsinkaan lasten nähden.

Mun mielestä ap tulee miettiä tarkasti nyt miten toimia ja mahdollisesti hakea apua sosiaalipuolelta ja muista tukijärjestöistä ja laittaa loppu koko suhteeseen. Tai sitten vastaavasti lopettaa tollasen itkemisen ja jatkaa suhdetta kuten ennenkin ja aiemmin...tekemättä mitään. PUhumalla ei tunnu asiat enää avautuvan, kun noin pitkälle on annettu koko juttu mennä, vaikkakin salakavalasti.

Kyllä tässä mun mielestä olisi oltava hyvin itsekäs jo lapsienkin takia ja otettava niskastaan kiinni ja tehdä joku päätös omalle elämälleen. Onko se edes itsekästä, kun on lapsista kysymys...ei.

 

[Meikämaija]

Kerrot, että miehelläsi on pakkomielteitä ja vainoharhaisuutta. Käyttäytymiskuvaus vahvistaa sen.

Odotatko, että sinä tai joku lapsista loukkaantuu fyysisestikin pahasti, ennenkuin haet apua? Älä jää odottamaan enää, sillä muutosta parempaa ei tapahdu. Miehesi mieli on sairas, ehkä ei niin sairas, että pääsee hoitoon eikä mene sinne vapaaehtoisesti, mutta riittävän pahasti, jotta perhe olisi turvassa.

Olosuhteita täytyy saada muuttumaan, ennenkuin teidän kaikkien psyyke on pysyvästi vahingoittunut.

Mitään merkitystä ei ole sillä, mitä juttuja miehesi levittelee kylällä. Todennäköisesti muut ovat aikaa sitten nähneet luonnehäiriön ja ihmetelleet, kuinka kauan kestätte. Sitä tukee se, että he ovat lakanneet käymästä.

Voimasi ovat lopussa, mutta raahaudu silti oikeusaputoimistoon, sieltä saat neuvoja alkuun ja asiantuntijan hoitamaan asioitasi. Neuvot siellä ovat ilmaisia ja mahdollisiin toimenpiteisiin saat varallisuudesta riippuen joko täysin ilmaisen tai ainakin hyvin kohtuuhintaisen avun. Kunhan pääset jostakin alkuun, voimia siunaantuu jostain aina lisää seuraavaan vaiheeseen. Muista hankkia lääkärintodistukset, jos tulee pahoinpitelyjä.

Voimia sinulle.

 

[..]

Sinussa ei varmaan ole mitään vikaa....

 

[Helli]

Pitkä on juttu ja ehkä tosikin. Aloittaja ei ole tainnut kommentoida kuitenkaan vastauksia? Vai onko? Minä löysin netistä narsistin testin ja kuinkas ollakkaan! Vain viisi viidestäkymmenestä ei sopinut mieheeni!
Hän ei moittinut siivoamisesta, mutta ei osallistunut mihinkään kotitöihin - ei koskaan. Hän oli täydellinen mies omasta mielestään. Töissä ja kotona me kaikki olimme väärässä. Vain hän oli oikeassa. Tätä hän muisti vakuuttaa aina vähän väliä. Minä olin laiska, vanha, ruma, lihava jne. mutta hän sai olla mitä oli. Työvaatteissaan haiseva hiukan vatsakas mies! Ei kyllä juonut kamalasti. Olueen ei edes koskenut, ei lojunut sohvallakaan vaan sänkyssä. Teki työnsä kyllä hyvin muttei jos minä pyysin. Naapureille näytti ystävällistä naamaa, mutta takanapäin - siis minulle - kiroili näitä naapureita! Hän osasi näytellä ulospäin mahtavaa isää ja miestä. JOs vieraita tuli kylään riidan aikana niin ei sitä hänestä huomannut. Hän osasi käyttäytyä. Vieraat ihmettelivät miksi silmäni olivat punaiset - no kerroin totuuden. Minä en osannut tehdä yhtään mitään - kuulemma. Olin tyhmä ja tuhlasin rahat! Joo! Maksoin työttömyyskorvauksestani koko perheen ruoat, vaatteet ja vielä bensanin. Omaan käyttööni ei jäänyt mitään. Sitten piti kerjätä häneltä vaaterahaa. Hänen rahansa meni talolainan maksamiseen ja loput - en tiedä minne. Hän oli pihi ja opin sen verran hyvin että nykyinen miesystävä ihmettelee!! Hyvä kun ei jo suuttunut. En osannut hoitaa lapsia - hän ei osallistunut, en olisi saanut katsoa telkkarista mieleisiäni ohjelmia, en katsoa videolta yöllisiä elokuvia kun en jaksanut valvoa. Hän määräsi kaikesta! Häntä ei saanut pyytää mihinkään - Suuttui. Ei siinä lopulta auttanut vaikka mitä olisi tehnyt perhesovun merkeissä vaan lähdin ja salaa! Sitten itki perääni ja meni heti naimisiin. Kolme viikkoa virallisesta erosta ja neljä kuukautta seurustelua! Joopa joo!