Miehellä vuosia muita naisia

Lainaan itseäni:

"Ei kai kukaan ole puhunut mistään TOTUUDESTA - kuka sellaisesta edes tietää - mutta salata tällaista herkullista juorua tuskin kannattaa. Itse ainakin selostan kaikille tutuille meheviä juoruja työpaikkani romansseista. Ihan nimillä levittelen asioita, joita omin silmin nähnyt ja kuullut. Mutta minäpä tykkäänkin juoruista. Valheet sen sijaan ovat perseestä."

Mielestäni kyllä kirjoitin nimenomaan kertomisesta (juoruilu) ja sen jälkeen vasta pettämisestä (valhe).

 

Olen ollut tilanteessa, jossa mietin kertoako ystävälleni siitä, että hänen miehensä pettää.

Johdatin keskustelun varovaisesti aiheeseen yleensä, ja hän esitti voimakkaita mielipiteitä siitä, miten ei haluaisi tietää, jos miehensä pettäisi. Sanoi itseasiassa epäilevänsäkin sitä, mutta toivovansa, että "se menee ohi".

En kertonut. Olisitko sinä kertonut?

 

Niin ja en pidä sitä yhtään pahana, vaikka nuo juorut sattuisin kertomaan vähän tarkoituksellakin niin, että kantautuvat varmasti petetynkin korviin.

Sitä paitsi tässä tapauksessahan nimenomaan pettäminen ja kertominen liittyvät olennaisesti toisiinsa. Itse kannatan käräyttämistä, kuten tuossa jo mukahauskasti yritin viestittää...

 

mutta muttaa: "Vaikuttaa vahvasti siltä, että näiden kertomista vastustavien oma tausta on vähintäänkin yhtä "salaperäinen" kuin tuon pettäjämiehen eli totta kai pitävät kaltaisensa puolta.

Petetyt pettäjän puolustajat puolestaan ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti kestä mitään negatiivisia asioita ja siksi olisi ollut itselläänkin niin mukavaa elää laput silmillä loppuun asti - siitäkin huolimatta että selvästi heidän pettäjänsä eivät kokeneet keskinäistä suhdetta hyväksi (koska muutenhan ei tarvitsisi pettää). "

Kuka täällä on yhdessäkään kommentissa puolustanut pettäjää?

 

Ei ehkä suoraan ole puolustanut, mutta kätevästihän se käy rivienkin välistä.

 

Minäkään en tiedä missä kohtaa menisi raja käräyttämiseen. Mitä läheisempi petetty on, sitä varmemmin kertoisin hänelle. Toisaalta taas jos oma läheinen on se pettäjä (esim. sisko pettäisi miestään), olisi tilanne hankalampi. Tekisin luultavasti selväksi, etten missään tilantessa tue teoillani hänen petostaan, eli jos asia jossain puheissa tai tilanteissa menee siihen, että minun pitäisi peitellä hänen jälkiään, niin en näin tekisi.

Avioliittoon vihittäessä voisi olla käytäntö, että kirjataan avioehdon tapaan julkinen asiakirja, josta selviää kuinka menetellään mahdollisessa pettämistapauksessa. Näin esim. mies1:n dokumentissa lukisi Ei saa kertoa! Minulla vastaavasti "kerrottava viipymättä".

 

jos kommentit ja niissä ilmaistu asia sivuutetaan ja keskitytään vain rivien väleihin. Eli omaan tulkintaan.

 

Olen juuri sitä yrittänyt ilmaista, että jos ei tunne ihmistä niin hyvin, että tietäisi haluaako hän, että hänelle mennään totuuden ilosanomaa kertomaan, voisi vaikka jättää väliinkin.

 

Ap ilmeisesti sitten menee ja rikkoo yhden perheen ja on sen jälkeen tyytyväinen itseensä. Ovatko muut tyytyväisiä, se ei häntä hetkauta.

 

Minusta on hassua se, että täällä hirveästi syyllistetään ap:ta jo etukäteen, vaikkei hän ole tehnyt vielä mitään. Pohtinut vain mahdollisuuksia. Saarnataan, ettei hänellä ole OIKEUTTA mennä rikkomaan toisten suhdetta (tätähän me emme voi tietää edes, että rikkoutuuko suhde paljastukseen vaiko ei) eikä ole OIKEUTTA mennä sekaantumaan. Mikä ihmeen oikeus teillä on päättää vaimon puolesta etukäteen, mitä hänelle saa kertoa ja mitä ei? Eikö vaimo saa itse päättää?

Korrektia olisi ehkä kysyä vaimolta suoraan, että "Haluaisitko tietää, jos miehesi pettää sinua vai et?". Jos vaimo vastaa, ettei halua, niin sitten sanoo että kiitos ja näkemiin ja luuri kiinni (oletettavasti helpoin tapa hoitaa tilanne puhelimitse) ja jos vastaa, että kyllä niin sitten kertoo.

 

Korrektia olisi ehkä kysyä vaimolta suoraan, että "Haluaisitko tietää, jos miehesi pettää sinua vai et?". Jos vaimo vastaa, ettei halua, niin sitten sanoo että kiitos ja näkemiin ja luuri kiinni (oletettavasti helpoin tapa hoitaa tilanne puhelimitse) ja jos vastaa, että kyllä niin sitten kertoo.

Aika umpiluuta saa vaimon pää olla, jos kuvaamasi tapa "olla kertomatta" ei hänelle jotain aavistusta asioiden tilasta antaisi.

 

Ei minun mielestäni mahdollisen käräyttäjän tarvitse lapsia ajatella. Se on pettäjän tehtävä. Ajatelkoot pettäjä perhettään ja miten sille käy. Itsepähän on hommaan ryhtynyt ja laittanut kaiken peliin.


valheelle ei suhteita perusteta, se on vissi.

Lainaan tässä vähän tätä kirjoitusta ja olen samaa mieltä!

 

Ap ilmeisesti sitten menee ja rikkoo yhden perheen ja on sen jälkeen tyytyväinen itseensä. Ovatko muut tyytyväisiä, se ei häntä hetkauta.

Eihän ap mitään riko, vaan mies on rikkonut jo vuosia!

 

Jos pettäminen ei kerta mitään riko, niin mitä sitä sitten edes salailemaan alunperinkään! Eipä tarttisi arpoa jotta, kerro kerro kuvastin... tai älä kerrokaan.

Totuudella on taipumusta tulla esiin.

 

Olen ollut tilanteessa, jossa mietin kertoako ystävälleni siitä, että hänen miehensä pettää.

Johdatin keskustelun varovaisesti aiheeseen yleensä, ja hän esitti voimakkaita mielipiteitä siitä, miten ei haluaisi tietää, jos miehensä pettäisi. Sanoi itseasiassa epäilevänsäkin sitä, mutta toivovansa, että "se menee ohi".

En kertonut. Olisitko sinä kertonut?

Olen ollut ihan samassa tilanteessa, ja tulkitsin ystäväni käytöksen pyyntönä olla kertomatta.

Tosin hän oli heidän suhteessaan itsekin ehtinyt pettää (ja saanut anteeksi), joten se ehkä antoi hänelle erilaista perspektiiviä asiaan.

 

Korrektia olisi ehkä kysyä vaimolta suoraan, että "Haluaisitko tietää, jos miehesi pettää sinua vai et?". Jos vaimo vastaa, ettei halua, niin sitten sanoo että kiitos ja näkemiin ja luuri kiinni (oletettavasti helpoin tapa hoitaa tilanne puhelimitse) ja jos vastaa, että kyllä niin sitten kertoo.

Aika umpiluuta saa vaimon pää olla, jos kuvaamasi tapa "olla kertomatta" ei hänelle jotain aavistusta asioiden tilasta antaisi.

No tartu nyt jokaiseen asiaan pilkuntarkasti. En ymmärrä miksi kaikki pitää ottaa niin kirjaimellisesti.

 

Lienee niin, että minun pääni on myös umpiluuta, sillä en yhtään ymmärrä mitä tarkoitat. Mitä minä otan kirjaimellisesti/pilkuntarkasti?

 

Ap ilmeisesti sitten menee ja rikkoo yhden perheen ja on sen jälkeen tyytyväinen itseensä. Ovatko muut tyytyväisiä, se ei häntä hetkauta.

Eihän ap mitään riko, vaan mies on rikkonut jo vuosia!

Sitä taas ei voi tietää, kun ei tunne sen perheen keskinäisiä sopimuksia parisuhteestaan. Mutta tietää ainakin ap.n kirjoituksista että mies haluaa säilyttää perheensä. Ap vain ei halua että hän sen voisi säilyttää.

Toivon oikein että tämä ko. vaimo näpäyttää viestintuojaa kunnolla. Koska viestintuojalla ei tässä tapauksessa ole mitään hyvää tarkoitus aikaan saada.

 

Jos mies haluaa ensisijaisesti säilyttää perheensä, niin onpas hänellä omituinen tapa osoittaa se..en muuta sano!

Eiköhän tässä ole kysymys tästä ikivanhasta dilemmasta, miten säilyttäisin kakun ja söisin sitä samalla.. Kiva kun kotona pikkuvaimo laittaa ruokaa, pyykkää, hoitaa lapset, siivoaa, luuttuaa, tiskaa ym. Onhan se vähän kulahtanut malli, mutta toimiva yksikö ja mitäs ne naapuritkin ja sukulaiset sanos ja hyvinhän tää toimii näinkin..

Käydään sitten sutimassa jotain Bimbo- Bambia konttorin sohvalla, kun tarvitseehan sitä nyt aikuinen mies jotain vaihteluu, ja kuka nyt jotain lastenteon levittämää omaa akkaa..

Tietysti mies haluaa, että kotipalvelut toimii ja ARKI SUJUU ja samalla saa upeita suihinottoja ja kiellettyä hetelmää sieltä sun täältä. Olishan se silleen vinkeää tosiaan tietää, että onkos se kotona pyörivä kotitalouskoneen asemassa oleva vaimokin ihan samaa mieltä tästä asetelmasta..

Joku voi ollakin, makuja on moneksi.

 

...ja sen toimivuudesta kotona oleva vaimo on samaa mieltä, kunhan kukaan ei sille kerro.

Vai mitä "vaimo007"?

 

"Sitä taas ei voi tietää, kun ei tunne sen perheen keskinäisiä sopimuksia parisuhteestaan. "

Mä en taas ymmärrä, että jos perheellä on keskinäinen sopimus, niin eihän kertomisen pitäisi sitten rikkoa yhtään mitään. Eli mikäs siinä on sitten ongelma?

 

"Sitä taas ei voi tietää, kun ei tunne sen perheen keskinäisiä sopimuksia parisuhteestaan. "

Mä en taas ymmärrä, että jos perheellä on keskinäinen sopimus, niin eihän kertomisen pitäisi sitten rikkoa yhtään mitään. Eli mikäs siinä on sitten ongelma?

Perheellä voi olla myös sopimus että tietyistä asioista ei puhuta. Ei kaikissa parisuhteissa ole sellaiset säänöt että asioista puhutaan, usko tai älä. Parisuhteita on monenlaisia.

Pit. kuvaili juuri hyvin oman roolinsa parisuhteen toisena osapuolena. Aika vanhanaikainen malli tuo.

Ap:n kuvaamasta perheestä taas ei voi tietää mikä siellä on roolijako minkäkin asia suhteen. Tiedä vaikk amies hoitaisi sen perheen arjen siivouksineen, ruuanlaittoineen, lastenhoitoineen kaikkineen ja lisäksi toisi leivän pöytään. Sellaisiakin asetelmia on nykyään olemassa.


Eivätkä ulkopuoliset voi tietää sitäkään vaikka siinä perheessä olisi sovittu, että koska vaimo ei ole harrastanut seksiä vuosiin, mies saa tehdä sen muualla kunhan ei kaada sitä rapaa kotona kenenkään niskaan.

Tarvitseeko jonkunulkopuolisen sitten itseään pönkittääkseen sekaantua heidän elämäänsä?

Ei tarvitse.

 

"Sitä taas ei voi tietää, kun ei tunne sen perheen keskinäisiä sopimuksia parisuhteestaan. "

Mä en taas ymmärrä, että jos perheellä on keskinäinen sopimus, niin eihän kertomisen pitäisi sitten rikkoa yhtään mitään. Eli mikäs siinä on sitten ongelma?

Olisiko sinulle ongelma, että jos sopisit vaikka miehesi kanssa, että teidän lapset kasvatetaan tietyllä tavalla, vaikka se ei ole kaikkien mieleen, niin joku ulkopuolinen tulisi sinulle moittimaan miehesi tapaa kasvattaa lapsia? Eikö tulisi olo, että mitä hemmettiä se sille kuuluu miten te lapsenne kasvatatte?

 

Minä tiedän tapauksen, missä mies petti vaimoaan, tämä vaimo oli muuten siskoni. Sisko soitti toisen perheen isännälle ja ilmoitti, että vaimollasi on suhde mieheni kanssa. Tää isäntä tokaisi siskolleni, "aijaa sinäkö olet sen XXX vaimo" Sisko löi puhelimen kiinni ja järkyttyi; toisella puolella oli aviopari, jotka kummatkin tiesivät mitä tapahtuu ja kenen kanssa. Niin, että käräyttäjälle voidaan kyllä sanoa, että sinulla ei ole mitään uutta kerrottavaa, että kiitos vain vaivannäöstä.

Koen nim "tuli" ja "pit" käytöksen halventavaksi, kun paljastin millaisiin suorituksiin naisetkin pystyvät. Suurin virhe nykyaikana on pukea vaaleanpunaiset lasit.

 

Aika paljon luet, pit., - ilmeisesti omia asenteitasi ja kokemuksiasi - kuvaukseen suhteesta, josta tiedämme mitättömän vähän.

Missä on sanottu, että petetty vaimo on pikkuvaimo, joka laittaa ruokaa kotona ja hoitaa kotia? Tiedämme tasan sen, että pariskunnan lapset ovat lähes aikuisia.

Onko ihan mahdotonta päästää omista ennakkokäsityksistä irti ja kuvitella (yhtä hyvin) että vaimo on vaikka urallaan menestynyt businessnainen, jolla on rakastaja jokaisessa Euroopan maan pääkaupungissa? Että mies on ressukka, joka omaa miehisyyttään pönkittääkseen tarvitsee pikku ystävättäriä, joita esitellä firman juhlissa, kun oma rakas vaimo viipottaa ties missä.

Mistä tätä katkeraa ja asenteellista käsitystä pukkaa? Seuraavaksi tämä petollinen aviomies on varmaan salaa vaimonhakkaaja...

Me emme tiedä, minkälainen suhde tällä miehellä ja vaimolla on. Kaikki muu on spekulaatiota.