Miehellä vuosia muita naisia

Just joo, ei kuulu minulle -asenne on tätä tämän päivän itsekkyyttä ja empatian sekä myötäelämisenkyvyn puuttumista.

 

tuolla periaatteella jokaiselta työpaikalta pitäisi lähteä muutama puhelu puolisoille, koska on mahdollista, että heitä petetään. Mutta halutaanko toimiston muilta naisilta soittoja kotiin ihan oikeasti? Toivooko vaimot puheluja miesten työpaikoilta? Haluavatko he tietää jokaisen nipistyksen ja pitääkö olla varmempaa tietoa?
Aloittakaa vain soittokampanja, jos kuvittelette sillä pelastavan jotakin.

Mutta lienee sanomattakin selvää, että tarkoitus ei ole mitään pelastaa, vaan kysymyksessä voi olla jopa mustasukkaisuutta ja halua harrastaa jotakin työpaikan sonnin kanssa.

 

Kun nyt nimenomaa sinä halusit keskittyä tähän po tapaukseen, niin mies on _lähipiiristä- eli minä ymmärrän sen niin, että on enemmän kuin "pelkkä" työkaveri.

Lisäksi, tässä ei ole "mahdollista" vaan mies on myöntänyt pitkään jatkuneen suhteen. Kerrallaan jopa 1,5 vuotta kestävien. Naurettavaa verrata nipistykseen, kun itse olet korostanut koko ajan tätä tapausta.

Joopa joo, siitähän tässä olikin kyse, että ap haluaa suhteen tämän miehen kanssa ja ilkeyttään pohtii kertomista vaimolle! Missä ihmeen mielikuvitusmaailmassa sinä oikein elät, kun onnistut kääntämään aloittajan kiimaiseksi sonnin metsästäjäksi? Faktat faktoina ja iritpäässyt mielikuvitus kuriin!

 

"Kun nyt nimenomaa sinä halusit keskittyä tähän po tapaukseen, niin mies on _lähipiiristä- eli minä ymmärrän sen niin, että on enemmän kuin "pelkkä" työkaveri. "

Tuo selittääkin kaiken.

 

Kysytäänpä näin päin:

-Käräytätkö veronkiertäjän (pimeää työtä, ilmoittamattomia tuloja jne) jos kyseessä on tuttava? Tuskinpa, vaikka kyseessä on rikos.

-Käräytätkö tuttavan, joka ajaa lähes aina ylinopeutta? Tuskinpa Kyseessä on kuitenkin rikos.

- Käräytätkö tuttavan, joka surffailee työaikana netissä? Varastaa työnantajan aikaa. Tuskinpa. Varkauskin on rikos.

Mutta sitten pähkäilet, käräytäkö tuttavan, joka pettää puolisoaan. Aviorikos ei ole ollut enää rikos kymmeniin vuosiin!

 

"Kun nyt nimenomaa sinä halusit keskittyä tähän po tapaukseen, niin mies on _lähipiiristä- eli minä ymmärrän sen niin, että on enemmän kuin "pelkkä" työkaveri. "

Tuo selittääkin kaiken.

EN tiedä mitä ihmettä sinä mies1 ajat nyt oikein takaa. Olen vain tuonut keskustelussa sen esiin, että pitäisikö kertoa vaimolle vai ei? Olisko kohtuullista, että vaimo saisi tietää, kun kerran kaikki muut tietävät asiasta.

En tiedä mitä ajoit kommentillasi takaa. Minulla ja työkaverilla ei ole mitään seksisuhdetta eikä mitään muutakaan. Emme kuitenkaan vaan ole pelkästään työkavereita, jotka tapaavat pelkästään töissä ja puhuvat työasioista. Mutta turha sinulle taitaa olla selvitää asiaa.

 

Useasti moraaliset arvot ovat enemmän elämään vaikuttavia, kuin mitä kuvaamasi. Lisäksi mm näitä talousrikoksia tuskin tehdään niin avoimesti, ellei myös itse olla siinä mukana, muuten asia pidetään piilossa.

Muutenkin, otit asian ihan eri svääreihin. Nyt pohdittiin tätä tapausta. Ei rikosta, vaan moraalia.

 

Minä kannatan kertomista, jos vaimo jo tietää pettämisistä. Mutta jos hän elää onnellisen tietämättömänä, niin en kaataisi kaikkea paskaa hänen niskaansa. Minä ajattelen lapsia, kyllä vaimo selviäisi tiedosta, mutta lapset kärsivät eniten ja heitä on suojeltava typeriltä vanhemmilta. Lapset ovat usein äidin vastuulla, en laittaisi äidille viestiä, jolla hän menee shokkiin ja masentuu.
Tuntuu tosi oudolta , että täällä on naisia, jotka eivät ymmärrä lasten etua.

Onko ap:llä lapsia?

 

Jokainen huolehtikoon omasta elämästään. Jätä äijän kuuntelut vähemmälle ja keskity työhösi.

En lähtisi käräyttämään työkaveria varsinkaan esimiesasemassa olevaa. Siinä saattaisi herkästi saada kengän pohjan kuvan takapuoleensa.

Tällä iällä siis kypsällä vaihdevuosi-iällä ei uusia työpaikkoja kasva joka oksalla.

Kun aikoinaan tulin sinisilmäisenä maalaistytön tyllerönä Helsinkiin, opin kantapään kautta viidakon lait.

Firman juhlissa kaikilla oli joku salarakas. Minuakin yritettiin yhdistää moneen heppuun.
Olin iloinen ja puhelias. Kävelin työmatkat ja tulin aina jonkun kyydissä töihin tai kotiin.
Aikansa ihmiset naureskelivat ja sitten jutut lopahtivat.

Maailmassa ei ole mitään uutta auringon alla. Kannattaa pitää huolta vain omista asioistaan.

Jos työkaverin vaimo haluaa elää omissa pilvilinnoissaan niin anna hänen elää.
Niin minäkin aikoinaan elin. Myöhemmin otin miehen työkavereihin yhteyttä. Johtaja kertoi asiat niin kuin ne olivat mitään salaamatta.

Totuus tulee aina julki aikanaan. Ei sitä tarvitse jouduttaa.

Toinen asia on muiden rikosten kanssa. Poliisit valvovat näitäkin nettisivuja.
Jos joku miettisi käräytänkö viime viikolla ryöstetyn ärrän rosvon, niin varmasti kirjoittajan ip-osoite joutuu syyniin. Joku päivä soi puhelin ja langan päässä on joku koppalakkinen.

 

Minä olen kanssa samaa mieltä, että ulkopuolisten ei pidä jouduttaa asioita. Se oli hyvin sanottu. Äkkirysäys on valtava lamaannus.

 

Jos ajatellaan asiaa lasten kannalta, niin kuin mies1 toivoo niin kumpi vaihtoehto mahtaa olla lapsille parempi, se, että _jos_ero tulee ja muutenkin selitettävää, niin oma vanhempi kertoo perheen version tapahtuneesta lapsille. Vaiko se, että suhteiden ollessa noinkin julkisia, väistämättä jutut leviää aikuisilta muualle pihapiiriin ja sitä kautta lapsille, esim. irvailuna.

btw,mies1, et kommentoinut väitettäsi aloittajalle siitä, että tämä olisikin po miehen puutteessa, mielestäni heitto pitäisi perustella -mihin näkemyksesi nojaat?

 

Jos ajatellaan asiaa lasten kannalta, niin kuin mies1 toivoo niin kumpi vaihtoehto mahtaa olla lapsille parempi, se, että _jos_ero tulee ja muutenkin selitettävää, niin oma vanhempi kertoo perheen version tapahtuneesta lapsille. Vaiko se, että suhteiden ollessa noinkin julkisia, väistämättä jutut leviää aikuisilta muualle pihapiiriin ja sitä kautta lapsille, esim. irvailuna.

btw,mies1, et kommentoinut väitettäsi aloittajalle siitä, että tämä olisikin po miehen puutteessa, mielestäni heitto pitäisi perustella -mihin näkemyksesi nojaat?

Ihan siihen, että ap:lla on pettäjämieheen läheinen kaveruussuhde ja mies harrastaa seksiä kuitenkin työpaikan toisen naisen kanssa; eikö siinä ole motiivia tarpeeksi kertoa vaimolle.

 

Totuus alkuperäiseen ongelmaan on löytynyt: joku kertoo petetylle, toinen ei.

 

Mutta vaikea on ymmärtää mies1:n ajatuksen juoksua. Nimittäin joku saattaa oikeasti ajatella muutakin kuin omaa mirr...napaa.

 

Juups, mies1 on haka keksimään salaliittoteorioita

 

Ilmeisesti ne jotka ovat henkilökohtaisesti kokeneet pettämisen haluavat varjella muita siltä kokemukselta, siitäkin huolimatta, että vastustavat pettämistä rajusti.
Eikö teille avaudu jokin asia tästä tiedosta. Minä arvostan todella paljon myös nim. 007 näkemystä, meidän maailmamme kohtaavat.

Mitä minä tätä enempää vatvomaan, toivottavasti tulette yhtä kokeneiksi, niin ymmärrätte mistä on kysymys.

 

Ei sinulle tullut mieleen, että sinun näkemyksessäsi voisi olla parantamisen varaa? Etenkin tuo heittosi ap:n moraaliin oli aika asiaton ja näillä tiedoilla joita meillä on, täysin tuulesta temmattu. Huomaatko, että _kukaan_ muu ei ole samoilla linjoilla kanssasi, kuin korkeintaan erittäin etäisesti.

Sillä kokemuksella joka minulla on pettämisestä ja vilpillisyydestä, niin haluaisin ehdottomasti tietää jos kohteeksi joutuisin. Ei ihmisen kuulu elää pumpulissa suojattua elämää. Eikä ihmistä voi loppupeleissä edes mitenkään suojella, vrt viitteeni lapsiin, jotka kuulevat mitä todennäköisemmin asiasta jossain vaiheessa -se kun tuntuu olevan julkinen salaisuus, jonka kaikki muut tietävät, paitsi miehen oma perhe.

Tuntuu, että vänkkäät vaan samaa levyä, etkä suostu ajattelemaan ja perustelemaan väitteitäsi oikeasti. Perusteluhan ei ole mikään "kun musta nyt tuntuu siltä, että ap jahtaa itse po miestä"

 

Minä olen elänyt vuosikaudet suhteessa, jossa minua petettiin. Minä olin onnellisen tietämätön asiasta. Olen antanut vaimolle suuseksiä, joka tulee toisen miehen luota kotiin. Minua on sumutettu täydellisesti, koska en olisi voinut uskoa tapahtunutta todeksi. Kun kuulin siitä, niin en meinannut pystyä hengittämään. Varmaan kierin lattialla ja huusin tuskissani, sitten olin aivan kykenemätön edes nousemaan sängystä. Mutta jälkeenpäin ajatellen, minä sain vuosia elää "normaalia" rakastavaa avioliittoa. En nyt muista monesko mies oli vaimolla menossa, mutta sitten tuli kuvaan hänen oikea rakastumisensa salasuhteeseensa ja se ei enää pysynytkään salassa.
Mutta en minä tajunnut mitään petosta aiemmin, enkä minä sitä aikaa osaa edes katua; me olimme perhe. Silloin kun homma paljastui, niin kaikki räjähti silmille ja sitä en toivo kenellekään. Tässä on motiivi, miksi minä haluan, että muut eivät menisi auttamaan kenenkään perhettä räjähtämään, vaan keskittyisivät omiin asioihinsa.

 

Exälläni oli salarakas, josta en tiennyt mitään. Exän työkaveri käräytti hänet minulle. Syytä en tiedä miksi. Työkaveri ei ollut mitenkään ystäväni, eikä kovin läheinen ystävä exällekään. Ehkä syynä oli kateus tai muu pahantahtoisuus.

Erohan asian vuoksi tuli. Tekikö tieto ja totuus pettämisestä minut onnelliseksi. Ei. Olin onnellisempi kun en tiennyt asiasta. Sitäpaitsi suhde oli jo loppumassa. Onnellinen en ole vieläkään. Olen edelleen sinkku, vaikka tapahtuneesta on jo monta vuotta. En voi luottaa kehenkään niin, että aloittaisin uuden suhteen.

Usein mietin, onko parempi elää onnellisena valheessa vai onnettomana totuudessa?

Aikanaan Neuvostoliitossa miljoonat ihmiset elivät onnellisina suuressa valheessa sosialismissaan. Nyt miljoonat ihmiset ovat onnettomia totuudessa, markkinakapitalismissa muutamia uusrikkaita oligarkkeja lukuunottamatta. Ketkä ovat tyytyväisiä? Ne länsimaalaiset, jotka pääsivät kertomaan neukuille, että kommunistit kusettavat heitä.

 

noinhan se menee, ei syyllisiä ole nämä "syylliset", vaan syyllinen on se joka heidät paljastaa. Me emme tiedä, miten vaimo asiaan suhtautuu, tietääkö hän vai ei, jos hän on sulkenut asialta silmänsä ja antaa miehen mennä, kuten tahtoo.

 

Minä mietin samaa kuin mies 1, kun ap kertio että tämä mies on enemmänkin kuin pelkkä "työkaveri". Yleensähän ihmiset hakeutuvat tai pyrkivät hakeutumaan kaltaiseensa seuraan. Saiko ap pakit, vai mikä hänestä teki noin kostonhaluisen?

 

No voihan tsiisus!Siis onko ap sanonut mitään muuta, kuin että mies kuuluu lähipiiriin? Kuinka te luette rivien välistä, että nyt ap onkin oikea munahaukka -ja vielä kostonhaluinen?

Ehkäpä juuri noiden kauhuskenaarioiden vuoksi olisi hyvä ollut myös teidän tietää aiemmin petoksesta, jonka koitte. Tilanteenne voisi olla aivan eri, jos mies1:sen vaimokin oltaisiin narautettu heti ensikerrasta, eikä jälkikäteen olisi tullut ilmi kymmeniä tapauksia. Olisitte ehkä päässet myös aiemmin ja helpommin katkeruudestanne pois. Nyt se myrkyttää mieltänne ja ehkäpä lähipiiriännekin koko ajan. Ei ongelmia ratkota niin, että ne lakaistaan maton alle!

 

Ei ongelmia parisuhteessa lakaista niinkään, että joku vieras ulkopuolinen tarttuu siihen harjaan. Joillekin lähipiiri edustaa vähän enemmän kuin pelkkää työtoveruutta. Töissä pitää keskittyä töihin, ei työkavereiden henk. koht. asioiden kyttäämiseen.

Motiivina muka sääli. Pah. pahantahtoisuuttta se on.

 

vaimo 007: Motiivina muka sääli. Pah. pahantahtoisuuttta se on.

Pettämisessä ihmiset kamppalevat alhaisten motiivien ja epäaitojen tunteiden kanssa. Vai ilmentaakö pettäjien salasuhde todellista rakkautta? Salaisuus, vaikkakin joidenkin tiedossa, rajoittaa aina ihmistä ja lukitsee hänet kokemasta aitoja tuntelta (jos sellaisia ylipäätään on). Kyllä siinä eletään rakkauden kahleissa, itse luodussa vankilassa.

Valhe ja epäitous heijastuu myös vuorovaikutuksessa muihin, kuten vaikkapa työkavereihin, häpeän tunteina valheesta ja salailun pakkona. Yhtä kieroutunut on mielestäni säälin tunne. Ei ole kyse aidosta välittämisestä. Sääli ei ole aitoa auttamisen halua, eikä perimmäisenä motiivina ei ole toisen hyvä. Sääli on oman pahanolon heijastumaa. Kun ei itse kestä vaikeaa tunnetta, alkaa "säälimään" toista. Asettaa hänet ainakin omassa mielessään ressukan asemaan, tahdottomaksi ja voimattomaksi ja omasta näkökulmasta hyväksi käytetyn asemaan.

Kukaan ei voi kuitenkaan tietää tuntematta tämän miehen vaimoa paremmin, onko hän tosiaa säälittävä. Hänhän voi olla vahva nainen, päämäärätietoinen ja mahdollisesti kopa laskelmoiva, oman elämänsä (ehkäpä miehensäkin elämän) valtiatar. Eri asia, jos vaimo todella on alistetu ja elää narsistimiehensä alistamana.

Nämä perhedraamat ovat monesti niin monimutkaisia ja monella tapa valheellisuuteen ja häpeään kietoutuneita, että ulkopuolisen on todella vaikea mennä sanomaan mitään tuntematta osapuolia todella hyvin sekä yksilöinä että parina. Mutta totta on, että tilanne ei ole aito eikä ihmisuhteet - eivät suhteet lapsiinkaan ole rehellisiä.

 

Minä olen elänyt vuosikaudet suhteessa, jossa minua petettiin. Minä olin onnellisen tietämätön asiasta. Olen antanut vaimolle suuseksiä, joka tulee toisen miehen luota kotiin. Minua on sumutettu täydellisesti, koska en olisi voinut uskoa tapahtunutta todeksi. Kun kuulin siitä, niin en meinannut pystyä hengittämään. Varmaan kierin lattialla ja huusin tuskissani, sitten olin aivan kykenemätön edes nousemaan sängystä. Mutta jälkeenpäin ajatellen, minä sain vuosia elää "normaalia" rakastavaa avioliittoa. En nyt muista monesko mies oli vaimolla menossa, mutta sitten tuli kuvaan hänen oikea rakastumisensa salasuhteeseensa ja se ei enää pysynytkään salassa.
Mutta en minä tajunnut mitään petosta aiemmin, enkä minä sitä aikaa osaa edes katua; me olimme perhe. Silloin kun homma paljastui, niin kaikki räjähti silmille ja sitä en toivo kenellekään. Tässä on motiivi, miksi minä haluan, että muut eivät menisi auttamaan kenenkään perhettä räjähtämään, vaan keskittyisivät omiin asioihinsa.

Kuvasit todella hyvin omaa kokemustasi, kun salaisuus tai paremminkin petos räjähti silmille. Kyllä siinä tulee juuri noin paha ja voimaton olo, koska petos repii toiveet. Petos ihmissuhteessa on tuntevalle ihmiselle vieläkin raskaampi kuin mikä tahansa muu pertos tai peteyksi joutuminen, joka sekin aina koettelee ihmistä. "Aineellisten" menetysten lisäksi petetty menettää aina jotain myös itsestään.