Miehellä vuosia muita naisia

Kiitos! Nyt tiedätte miksi minä olen niin kokenut; olen käynyt läpi pitkän oppimäärän. En pysty sietämään epävakautta tai väheksyntää. Pienikin riita aiheuttaa minussa pakoreaktion. Enää enkeli voi olla kyllin kiltti ja tuskin enkeleitä on edes olemassa.

 

Kiitos! Nyt tiedätte miksi minä olen niin kokenut; olen käynyt läpi pitkän oppimäärän. En pysty sietämään epävakautta tai väheksyntää. Pienikin riita aiheuttaa minussa pakoreaktion. Enää enkeli voi olla kyllin kiltti ja tuskin enkeleitä on edes olemassa.

Petettyjä, yliherkkiä ja toiveissaan revittyjä on paljon. Luottamuksen löytäminen uudelleen voi olla hyvin vaikeaa, kun reagoi jo pettymyksen mahdollisuuteenkin. Kun on niin pelokas, että pienikin epävarmuus suhteessa tai riita johtaa pakoreaktioon, ei koskaan pääse ylittämään epätoivoa eikä kohtamaan menetyksen tunteita henkisesti vahvempana, itsensä voittajana. Sellainen noidankehä, joka tekee ihmisestä vähintään henkisen erakon.

Voikohan itseluottamuksen ja luottamuksen elämään saada muutoin kuin kohtaamalla omat pelkonsa. Pääseekö etenemään, jos laittaisi toiveitaan likoon vain niin vähän, että ennakoitavissa oleva menetys on siedettävä. Ehkäpä niin voisi olla jokin mahdollisuus saavuttaa myös jotain enemmän.

Niin... enkeleitä, onko heitä? Pitää uskoa, että on suojelluenkeleitä, jotka saattavat yli epätoivon kuilun vaikka huojuvaa ja rikkoutunutta siltaa pitkin. Muistaako joku kuvan mummolan suojellusenkelistä, joka ohjaa lapset turvassa yli kuilun? Onkohan luottamusta osattu mitenkää muutoin paremmin kuvata.

 

Minuakin alkoi mietityttää ap kirjoittajan motiivit puuttua asiaan, joten tein niin kuin hän itse kehotti, ja luin kaikki hänen kirjoituksensa. Näin hän kertoo omista motiiveistaan:

“Minulle sivusta seuranneena on nyt tullut mitta täyteen. Miehelle sanominen ei auta mitään. Onko oikein ja kohtuullista, että kerron tälle vaimolle? Tiedän, että jos minä paljastan tietoni, miestä ei pelasta enää mikään. Selittelyillä hän ei enää siinä vaiheessa selviä” (Rangaistus pettäjälle?)

“Lähinnä rupeaa säälittämään se kotona oleva nainen, joka ei koskaan saa kutsua mukaan sinne, minne muiden puolisot saattavat tulla.” (Sääli petettyä kohtaan?)

"Jotenkin on tuntunut, että on juhlaa (vaikka omassa elämässä ei paljon hehkuttamista ole), että ei ole sentään sen vaimon housuissa. Suhteessa mieheen, joka tekee mitä haluaa." (ylemmyys?)

“Tiedän, että se ei ole minun asiani. Mutta olen itse tullut petetyksi ja olisin sen kyllä halunnut tietää, varsinkin, kun muut sen tiesivät. “ (Oman trauman työstäminen?)

“nyt tuntuu siltä, että kysymys vaimolle voisi olla, että eikö häntä haittaa, ettei koskaan pääse esim. firman tilaisuuksiin vaan mies ottaa jonkun toisen naisen mukaan. Toisaalta se voisi olla jotenkin liian julma herätys vaimollekin.” (Julmuus petettyä kohtaan?)

Ei ole ihme, ettei ap kirjoittajan motiiveista ole muodostunut selkeää kuvaa. Minulle syntyy se vaikutelma, että hän ei itsekään tiedosta todellisia motiivejaan, ja siksi on kykenemätön niitä kertomaan.

Aluksi ap kirjoittaja kuvailee pettäjää "Erittäin hyvän näköinen, mukava, ystävällinen ja sosiaalinen." Kaikesta tulee vaikutelma, että pettäjä on vähintäänkin viehättävä mies ap:n mielestä. Voi olla, että ap on jollain tasolla ihastunutkin mieheen, kun häntä miehen rakkaussuhteet niin kovasti mietityttävät.

Petetyksi tuleminen on aina trauma. On selvää, että jokainen meistä kuulisi asiasta suoraan kumppaniltaan, eikä keneltä tahansa kaukaiselta tuttavalta. Kaikki jotka ovat itse tulleet petetyiksi tietävät tämän oikein hyvin.

Koska ap haluaa kertoa petetylle itse, eikä ole tehnyt mitään sen eteen että pettäjä itse kertoisi, ap ei voi olla aidosti myötätuntoinen petettyä kohtaan. Päinvastoin, hän tiedostaa jopa, miten julmaa olisi mennä suoraan kysymään petetyltä, eikö hänestä tunnu pettäjän käytös pahalta.

AP:n motiiveja voi siis vain arvailla. Itse luulen, että hän haluaa kostaa pettäjille yleensä ikään kuin osana omaa toipumistaan petyksi tulemisesta. Lisäksi hän voi olla tiedostamattaan ihastunut pettäjämieheen ja kateellinen petetylle vaimolle, koska hän kuitenkin on jollain tasolla miehelle tärkeä. Mieshän ei halua erota vaimostaan.

Jotkut meistä pyrkivät parantamaan omaa pahaa oloaan sillä, että varmistavat muilla olevan vielä kurjempaa. AP ei selkeästikään haluaisi, että petetty vaimo saa pitää harhakuvitelmansa (jos sellaisia edes on) ja jatkaa avioliitossaan, vaan kokee tarvetta tyrkyttää vaimolle "totuutta". Tuskin kuitenkaan siksi, että vaimo siitä tulisi onnellisemmaksi.

Olen siis samaa mieltä kuin muutama muu kirjoittaja, eli en usko ap:n haluavan toimia tässä asiassa yleisinhimillisestä lähimmäisenrakkaudesta, vaan omista itsekkäistä syistään. Minusta olisi parasta, jos hän keskittyisi parantelemaan haavojaan terapian tai jonkin muun apukeinon avulla ja antaisi muiden ihmisten elää elämäänsä tavallaan.

 

Kiitos! Nyt tiedätte miksi minä olen niin kokenut; olen käynyt läpi pitkän oppimäärän. En pysty sietämään epävakautta tai väheksyntää. Pienikin riita aiheuttaa minussa pakoreaktion. Enää enkeli voi olla kyllin kiltti ja tuskin enkeleitä on edes olemassa.

Näen kaikki kirjoituksesi nyt uudessa valossa. Et ole selvinnyt menneisyydestäsi ja ehdottaisinkin sinulle ammattiapua. Tunnut olevan hyvin hajalla. Sinun kannattaisi antaa meille kanssakulkijoille vertaistukea. Neuvoja et voi antaa noin rikki olevana, eihän sokea voi taluttaa sokeaa eikä juopunut juoppoa. Voimia sinulle kivisellä polulla. Usko itseesi ja kanssakulkijoihin. Myös Raamatusta löytyy ratkaisuja sinun elämääsi.
Käsiteltävään asiaan sanon, että mies on väärintekijä joka myrkyttää ihanan perheensä.

 

Panacea, aika listan löysit. Nyt minä valitsen sinun listastasi sen, joka tuntuu minusta oikeimmalta motiivilta ja se on "sääli". Ap ei olekaan, TOISIN KUIN MINÄ, päässyt yli kokemastaan petoksesta, vaan hän tuntee valtavaa inhoa kotona olevan vaimon puolesta, jota hän ei edes tunne tai tiedä hänen tilannettaan. Ap:n ajatukset ovat pysähtyneet yhteen sanaan: PETTÄÄ, PETTÄÄ. Siis mies pettää ja ap haluaa kostaa miehelle vaimon puolesta. Ongelma onkin siinä, että kun ap ei kykene , eikä halua nähdä tilannetta yhtään eteenpäin, siis miten hänen osallistumisensa asiaan vaikuttaa perheeseen. Kaikenlaista pahaa siellä alkaa tapahtumaan, jos ei ole jo tapahtunutkin.
Toisaalta, kun naapurikaupungissa vieras pariskunta pettää toisiaan, niin kuka näkee vaivaa asiasta, vaikka asia on aivan juuri yhtä "läheinen", kuin naapurinkin tapaus.
On tyhmyyttä mennä vielä sekoittamaan lisää toisten asioita.

Se motiivi, että vaimon pitää tietää meni omalla kohdallani niin, että minä olisin kokenut oikeaa perhe-elämää lasteni kanssa vuosia vähemmän, minulla oli normaali seksielämä. Arvostan enemmän sitä, että sain osallistua lasten elämään, kuin että elin petoksessa tietämättäni.

 

Kiitos! Nyt tiedätte miksi minä olen niin kokenut; olen käynyt läpi pitkän oppimäärän. En pysty sietämään epävakautta tai väheksyntää. Pienikin riita aiheuttaa minussa pakoreaktion. Enää enkeli voi olla kyllin kiltti ja tuskin enkeleitä on edes olemassa.

Näen kaikki kirjoituksesi nyt uudessa valossa. Et ole selvinnyt menneisyydestäsi ja ehdottaisinkin sinulle ammattiapua. Tunnut olevan hyvin hajalla. Sinun kannattaisi antaa meille kanssakulkijoille vertaistukea. Neuvoja et voi antaa noin rikki olevana, eihän sokea voi taluttaa sokeaa eikä juopunut juoppoa. Voimia sinulle kivisellä polulla. Usko itseesi ja kanssakulkijoihin. Myös Raamatusta löytyy ratkaisuja sinun elämääsi.
Käsiteltävään asiaan sanon, että mies on väärintekijä joka myrkyttää ihanan perheensä.

Olen minä käynyt juttelemassa mielenterveystoimistossa, psykologi esitti minulle kysymyksen, että mistä minä saan voimani? Ei minulla ollut tarvetta jutella enempää, koska pettämiseni olen vuosien mittaan käsitellyt ja sen kanssa voin elää, koska minä en ole tehnyt väärää. Pettäjääni en osaa kunnioittaa ja huonoon suhteeseen en lähde missään tapauksessa. En lähdes edes kevyesti yrittämään ja toivomaa, että kyllä se tästä.

 

Miksi tämä motiivikysymys on niin ratkaiseva? Ovatko tämän pettäjäparin motiivit kohdallaan? Pitääkö AP:n olla jotenkin paremmilla motiiveilla liikkeellä ollakseen oikeutettu mielipiteeseensä ja reaktioihinsa kuin nämä julkisesti salasuhdetta ylläpitävät? Hekö toimivat nimim. panacean vaatimasta "yleisinhimillisestä lähimmäisenrakkaudesta"?

Maailma on julma. Toisille tuottaa tuskaa valhe ja toisille totuus. Tai molemmat peränjälkeen.

 

Kyllä ap:lla pitää olla todella hyvät motiivit, että hän voisi sekaantua muiden asioihin. Ja aviorikos ei ole sellainen motiivi. Nämä ilmiantajat ovat todella vastuuntunnottomia juoruilijoita, jotka uskottelevat parantavansa maailmaa puuttumalla toisten asioihin. Itseasiassa ymmärrän hitusen enemmän kettutyttöjen motiiveja.

 

Jollei "käräyttäjillä" ole oikeutta sekaantua muiden asioihin, niin onko sitten näillä puolijulkisilla salasuhdehässijöillä muka oikeus sotkea muut heidän asioihinsa? Ja vaatia vielä ympäristöä olemaan mukana heidän pikku salaisuudessaan? Ympäristön pitäisi tukea ja edesauttaa heidän juttuaan, joka ei mukamas muille kuulu? Pitäisivät sitten tekemisensä oikeasti salaisuutena ja pysyisivät poissa muiden silmistä ja seurasta.

 

No niin, kiitän hienosta keskustelusta.

Summasummaarum: Jonkun mielestä kannattaa käräyttää jonkun mielestä ei. Olen päätökseni tehnyt ja tulen tekemään sen mukaisesti. Kiitos hyvistä neuvoista ja vinkeistä.

En metsästä työkaveriani, en voisi ikimaailmassa aloittaa suhdetta hänen kanssaan.

Tiedoksi: Elän tällä hetkellä parisuhteessa, joka on kaikin tavoin onnellinen. En tiedä pettääkö mieheni minua vai ei, toivon että ei, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olen kuitenkin oppinut elämään sen epävarmuuden kanssa. Se tapahtuu, jos tapahtuu, pelkäsin sitä tai en. Olen päässyt yli siitä, että joskus minua petettiin.

Mies1 kysyi jossain, että onko minulla lapsia, kyllä vain.

Hyvää kesänodotusta!

 

"Miksi tämä motiivikysymys on niin ratkaiseva? Ovatko tämän pettäjäparin motiivit kohdallaan? Pitääkö AP:n olla jotenkin paremmilla motiiveilla liikkeellä ollakseen oikeutettu mielipiteeseensä ja reaktioihinsa kuin nämä julkisesti salasuhdetta ylläpitävät? Hekö toimivat nimim. panacean vaatimasta "yleisinhimillisestä lähimmäisenrakkaudesta"? "

Noh, ap:n motiiveista on kättä väännetty jo sivukaupalla, vaikka minä osallistuin nyt ensimmäistä kertaa tähän mielenkiintoiseen keskusteluun. Ap itse asiasta kysyttäessä vastasi, että lukekaa aikaisemmat kirjoitukseni, niistä se motiivi selviää, joten minähän sitten luin

Sitten siitä, onko motiiveilla tekoa punnittaessa merkitystä. Onhan niillä - otetaan esimerkkejä vaikka laista. Monessa tapauksessa punnitaan nimenomaan sitä, onko teon takana ollut motiivi vahingoittaa vai ei.

Tässä tapauksessa, jos ap kysyjä (hän nimenomaan KYSYY, pitäisikö kertoa vai ei) haluaa kertoa siksi, että haluaa kostaa pettäjälle tai tehdä omaa oloaan paremmaksi, on teko väärä. Jos hän olisi esimerkiksi petetyn vaimon ystävä ja tietäisi tämän kärsivän, kertominen voisi olla perusteltua. Tai suorastaan toivottavaa, ihmisestä riippuen.

Uskoisin, että keskustelu ap:n motiiveista on ollut relevanttia juuri tästä syystä. Ja koska tämä on keskustelupalsta ja ihmisillä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mielipiteitä on monia ja keskustelu vilkasta.

Ja lopuksi: On muuten älyllisesti köyhää väittää, että jos ei puolla sitä, että ap kertoo asiasta petetylle, hyväksyy pettämisen. Sitäkin ajatuta on täällä väläytelty.

 

Jollei "käräyttäjillä" ole oikeutta sekaantua muiden asioihin, niin onko sitten näillä puolijulkisilla salasuhdehässijöillä muka oikeus sotkea muut heidän asioihinsa? Ja vaatia vielä ympäristöä olemaan mukana heidän pikku salaisuudessaan? Ympäristön pitäisi tukea ja edesauttaa heidän juttuaan, joka ei mukamas muille kuulu? Pitäisivät sitten tekemisensä oikeasti salaisuutena ja pysyisivät poissa muiden silmistä ja seurasta.

Juuri näin! Minua ainakin henkilökohtaisesti ällöttää, että minusta on vastoin tahtoani tehty ns rikostoveri tälläisessä tilanteessa. Jos haluaa elää kaksoiselämää, niin tosiaan, eläkää sitä sitten niin, ettei muiden tarvtse edes sivustaseuraajien roolissa osallistua siihen.

Valitettavasti tämän nyyhkytarinankaan jälkeen sympatiani eivät erityisemmin ole mies1:n puolella. Veikkaanpa, että hänelle olisi ollut paljon parempi, että ex-vaimo olisi jäänyt kiinni heti alkuunsa. Eikös tälläisestä tarinasta kannattaisi ennemmin ottaa opikseen, että petos tulee aina ilmi, jos ei ennemmin niin myöhemmin ja parempi ennemmin..Kun se myöhemmin ilmitulleessaan satuttaa tosiaan paljon enemmän.

Mutta ilmeisesti mies1 haluaa muidenkin jakavan hänen kohtalonsa vuosikausia höynäytettävänä osapuolena, eikä suinkaan toivo muille parempaa kohtaloa kuin itselleen. Näin minä hänet tulkitsen.

 

Jollei "käräyttäjillä" ole oikeutta sekaantua muiden asioihin, niin onko sitten näillä puolijulkisilla salasuhdehässijöillä muka oikeus sotkea muut heidän asioihinsa? Ja vaatia vielä ympäristöä olemaan mukana heidän pikku salaisuudessaan? Ympäristön pitäisi tukea ja edesauttaa heidän juttuaan, joka ei mukamas muille kuulu? Pitäisivät sitten tekemisensä oikeasti salaisuutena ja pysyisivät poissa muiden silmistä ja seurasta.

Juuri näin! Minua ainakin henkilökohtaisesti ällöttää, että minusta on vastoin tahtoani tehty ns rikostoveri tälläisessä tilanteessa. Jos haluaa elää kaksoiselämää, niin tosiaan, eläkää sitä sitten niin, ettei muiden tarvtse edes sivustaseuraajien roolissa osallistua siihen.

Valitettavasti tämän nyyhkytarinankaan jälkeen sympatiani eivät erityisemmin ole mies1:n puolella. Veikkaanpa, että hänelle olisi ollut paljon parempi, että ex-vaimo olisi jäänyt kiinni heti alkuunsa. Eikös tälläisestä tarinasta kannattaisi ennemmin ottaa opikseen, että petos tulee aina ilmi, jos ei ennemmin niin myöhemmin ja parempi ennemmin..Kun se myöhemmin ilmitulleessaan satuttaa tosiaan paljon enemmän.

Mutta ilmeisesti mies1 haluaa muidenkin jakavan hänen kohtalonsa vuosikausia höynäytettävänä osapuolena, eikä suinkaan toivo muille parempaa kohtaloa kuin itselleen. Näin minä hänet tulkitsen.

Juuri näin!

 

Onhan näitä ristiretkiläisiä maailma pullollaan - olen itsekin nuorempana ollut yksi heistä.

Näitä, joille "totuus" ja "oikeus" on hallussa ja puolellaan. "Totuus" on kovin subjektiivinen asia. Tässäkin esimerkkitarinassa kukaan meistä ei tiedä, vaikka pettäjämiehen vaimo olisi myös pettäjä. Ja jos olisi, muuttaisiko se mitään? Mitä se meille kuuluu?

Mitään "rikosta" ei kuitenkaan ole edes tapahtunut, jos petetty vaimo on tietoinen miehensä puuhista ja ne osaksi avioliittoaan hyväksyy. Silloin kukaan sivullinenkaan ei ole minkään sortin "rikostoveri".

Kahden ihmisen suhde on heidän asiansa. Minusta pitää olla hyvät perusteet sille, että menee siihen puuttumaan (esimerkiksi tieto siitä, että toinen puolisoista altistuu väkivallalle). Pelkkä oma tuohtumus ns. vääryydestä ei mielestäni ole riittävä peruste puuttua toisten ihmisten asioihin.

Voimme tietää, mikä tekee meistä itsestämme onnellisia, mutta emme KOSKAAN voi tietää, mitä toisen ihmisen pään sisällä tapahtuu ja mikä hänet tekee onnelliseksi.

Ehkä sen oman totuuden tyrkyttämisen kanssa voisi siis olla vähän varovainenkin?

 

että kyllä se vaimo tiennee ukkonsa tavat. Jos vaikka ajattelloo, että ei se ole miulta poies vaan saattaapi jopa helepottaa? Kaikki ei ou niin nuukia omastaan kuin toiset. Ja jos vielä siitä hyvästä eukollakin on paremmat oltavat, kun ukko hyvittellee muijansa hyvällä tuulella ollessaan? On nuita semmosia liittoja miunkiin tiijossa.

Elä sie mää sotkemmaan hyvää liittoa, mitä se sulle kuuluu?

 

Jos kerran vaimo tietää asiasta ja on itsekin pettäjä, niin silloinhan hänelle kertominen ei ole mitenkään paha asia eikä häntä haittaa.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että näiden kertomista vastustavien oma tausta on vähintäänkin yhtä "salaperäinen" kuin tuon pettäjämiehen eli totta kai pitävät kaltaisensa puolta.

Petetyt pettäjän puolustajat puolestaan ovat sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti kestä mitään negatiivisia asioita ja siksi olisi ollut itselläänkin niin mukavaa elää laput silmillä loppuun asti - siitäkin huolimatta että selvästi heidän pettäjänsä eivät kokeneet keskinäistä suhdetta hyväksi (koska muutenhan ei tarvitsisi pettää).

Ei kai kukaan ole puhunut mistään TOTUUDESTA - kuka sellaisesta edes tietää - mutta salata tällaista herkullista juorua tuskin kannattaa. Itse ainakin selostan kaikille tutuille meheviä juoruja työpaikkani romansseista. Ihan nimillä levittelen asioita, joita omin silmin nähnyt ja kuullut. Mutta minäpä tykkäänkin juoruista. Valheet sen sijaan ovat perseestä.

 

No saivarrellaan sitten, kun nähtävästi sitä täällä halutaan. Tuttavapiiriini, tai mieheni tuttvapiiriin kuuluu mies, joka käyttäytyy kuten edellä olen kertonut. Hyvin samalla lailla ap:n kuvaileman tapauksen kanssa. Kyseisen miehen mukaan hänen vaimonsa ei tiedä asiasta. Samoin kuin ap:llä. Toki vaimot voivat tietääkin, vaikkei miehet tietäisikään heidän tietävän. Mistäs me voisimme tätä tietää ;-)

Mutta jo se kyseisen miehen oletus, ettei hänen vaimonsa tiedä, eikä sitä kukaan kaveripiirissä tule hänelle kertomaankaan, tekee meistä asiaan jollainlailla liittyvistä, ainakin miehen silmissä, hänen rikostovereitaan ja liittolaisiaan salaisuuden säilyttämiseessä.

Nou tänks, ei kiinnosta. Tässä kyseisessä minuun liittyvässä tapauksessa en tunne tätä vaimoa ja miehnkin olen tavannut ehkä pari kertaa, enkä siis katso koko asiaa minulle kuuluvaksi, mutta kuten edellä sanoin, en siis välitä olla missään tekemisissä ko miehen kanssa. Enkä halua käytökselläni osoittaa mitään lojaalisuutta hänen toimintatapojaan kohtaan.

 

"Valitettavasti tämän nyyhkytarinankaan jälkeen sympatiani eivät erityisemmin ole mies1:n puolella. Veikkaanpa, että hänelle olisi ollut paljon parempi, että ex-vaimo olisi jäänyt kiinni heti alkuunsa. Eikös tälläisestä tarinasta kannattaisi ennemmin ottaa opikseen, että petos tulee aina ilmi, jos ei ennemmin niin myöhemmin ja parempi ennemmin..Kun se myöhemmin ilmitulleessaan satuttaa tosiaan paljon enemmän. "

En minä ole myötätuntoa hakemassa. Mutta ilmeisesti jotkut ovat untuvikkoja, jotka kuvittelevat parantavansa maailmaa touhuamalla muiden parisuhteissa. Minä olen selvinnyt vahvempana kriiseistäni, ja ymmärrän kyllä kokonaisuuksia, enkä jää hokemaan : puoliso pettää, pitää käräyttää.

Aloittajalle sanon, että kuvittelepa tilanne, missä miehesi olisi hairahtunut työtoveriinsa, mutta suhde olisi ohi ja joku työpaikalta ilmoittaisi sinulle vuosien kuluttua, että sinua on petetty vuosia. Haluatko tosiaan sen tiedon, vai haluaisitko jatkaa onnellisena perheenä eteenpäin, oletetaan, että lapset ovat pieniä. Vai olisitko onnellisempi, jos et olisi koskaan saanut tietää tästä asiasta?

Toivotaan tähän osallistuville ikäviä viestejä puolisoiden työpaikoilta, sitähän te toivotte????

 

Justiina kyseli kuka kertoi kyseiselle pojalle asiat. " poika sai tietää asiasta kavereiden kautta". Johan sanoin sen eka kerralla. siis kun me aikuiset olemme hiljaa - nuoret on raakoja mutta totuuden mukaisia.
Odotan vaan pv kun minullekin mies soittaa ja haukkuu rikos kumppaniksi ..näin se menee kuitenkin..

 

tuossa "mutta mutta" kommentissa. Niin on kuin keskiajan noitaoikeudenkäynneistä. Niissähän noidaksi epäilty upotettiin veteen, ja jos hukkui, oli syytön. Jos ei hukkunut, oli syyllinen ja poltettiin.

Eli jos olet eri mieltä kuin hän, olet joko sekoboltsi petetty tai limainen pettäjä. Take your pick!

 

Ei, ei toivota.

Kyllä minä lähtökohtaisesti toivon, että ketään ei koskaan petettäisi, pettämistä ei hyväksyttäisi, eikä edeautettaisi. Mutta minkäs teet, kun asenteet ovat nämä.

Minusta sinulle on muuten erittäin pahasti vielä kriisityö kesken, enkä todellakaan suosittele , että jakaisit täällä neuvoja omista lähtökohdistasi käsin. Varsinkin kun sinulta todellakin puuttuu kyky hahmottaa niitä kokonaisuuksia tai laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Tai sitten keksit aivan omat kokonaisuutesi, kuten Annarouva sinulle huomauttikin, tuolla toisessa ketjussa.

Eroamista ole suositellet muistaakseni urheiluhullujen puolisoille, alkoholistien puolisoita olet kehoittanut tyytymään osaansa, ja nyt hyssyttelet ja vähättelet pitkäaikaista ja systemaattista pettämistä.

Just jep.

Valitettavasti

 

Niin, minä olenkin vanhojen hyvien kansanhuvitusten puolesta puhuja. Olisikin ehkä mielenkiintoisempaa tuikata tuo tässä tapauksessa pettäjäksi epäilty vaimonsa nähden tuleen. Jos palaa, on pettäjä. Jos ei pala, ei ole pettäjä.

Käsi ylös joka kannattaa ajatusta ;D *käsi ylhäällä*

 

Sinä sotket kaksi asiaa: kertomisen ja pettämisen.

Se, että ei tässä tapauksessa suosittele sitä, että ap noilla syillään ja tiedoillaan lähtisi työkaverinsa vaimolle viestiä viemään, ei tarkoita sitä että HYVÄKSYY pettämisen.

Jos ap edes tuntisi vaimoa sen verran, että tietäisi mitä tämä pettämisestä, avioliitostaan ja miehestään ajattelee, asia voisi olla toinen.

Ja asian vierestä vielä: ap säälittelee kovasti työkaverinsa vaimoa, kun vaimo ei "pääse" firman juhliin. No, minä en suostu mieheni firman (enka aina omanikaan) juhliin hinnasta mistään, koska ne ovat tylsintä mitä tiedän. Aina on parempaakin tekemistä! Ehkä tuo vaimokaan ei juhliin halua tulla, vaan viettää aikaansa mieluummin muussa seurassa. Mistä sen tietää.

Tämä nyt taas yksi esimerkki siitä, miten me ihmiset tykätään eri asioista. On jotenkin naiivia arvioida muiden aivoituksia omista lähtökohdista käsin ja päätyä ehdottomuuksiin.

 

Olen itse yrittänyt asennoitua tässä keskustelussa vaimon asemaan ja siihen, haluaisinko tietää. Kyllä, ehdottomasti! Minusta on väärin, että mies saa pitää vaimoaan valheellisessa tilassa, jatkuvana petoksen uhrina. Sillä, kuka minulle sen kertoisi, ei olisi oikeastaan väliä. Olisin varmasti ensi järkytyksen jälkeen vielä enemmän järkyttynyt siitä, että kukaan ei olisi vaivautunt vihjaisemaan julkista salaisuutta minulle. Minusta se on väärää ihmisen suojelemista.

Mies1. Olet joutunut systemaattisen petoksen uhriksi ja uskon, että kokemus on ollut raaka. Kerroit tuossa, että olet selvinnyt tapuksesta, mutta mielestäni et ole. Monissa kirjoituksissasi paistaa läpi katkeruus ja jopa viha. Kun koet olevasi valmis seurustelemaan ja luottamaan ilman kyräilyä vastapuoleen ja ennen kaikkea olemaan epäilemättä kaikkia naisia vaimosi kaltaiseksi, niin alat olemaan voiton puolella. Eihän kenenkään mikään enkeli tarvitse olla, vaan tasavertainen kumppani. Yritä muistaa myös se, ettei ole kaikkien Eevojen syy, kun yksi meni haukkaamaan omenaa.

 

Tulin vilkaisemaan tänne tätä keskustelua, koska se on näemmä lyhyessä hetkessä saanut lähes 200 kirjoitusta puolesta ja vastaan. Jäinkin miettimään, että mikä tekee tästä niin vilkkaan keskustelun ja tulin seuraavaan tulokseen.

Pettäminen kiinnostaa. Se kiinnostaa niitä, jotka elävät parisuhteessa ja niitä, jotka eivät elä. Se kiinnostaa ulkopuolisia ja kaikkia naapureista lähtien. Mikä sen mehukkaampaa, kun kuulla, että naapureiden tylsässä suhteessa onkin jotain muuta.

Paljastaa vai ei paljastaa, siinä pulma. Toiset ovat sitä vastaan ja toiset puolesta. Mielestäni kenenkään ei pidä rikoskumppaniksi ryhtyä ja antaa alibeja. Hoidelkoot ne pettäjät itse, kuten selitykset.

Ei minun mielestäni mahdollisen käräyttäjän tarvitse lapsia ajatella. Se on pettäjän tehtävä. Ajatelkoot pettäjä perhettään ja miten sille käy. Itsepähän on hommaan ryhtynyt ja laittanut kaiken peliin.

Käräyttäisinkö itse.. Ehkä, ehkä en. Se riippuu tilanteesta. Kyllä minua voisi ottaa aivoon, jos toinen avoimesti esittelee tyttöystäväänsä joka paikassa, jos tietäisin vaimon olevan onnellisesti kotosalla ja vielä luulevan miehen olevan matkassa "kavereiden" kanssa.

valheelle ei suhteita perusteta, se on vissi.