Miehellä vuosia muita naisia

Tässä eräs elävä esimerkki tapauksesta, kun "ystävä" käräytti pettäjän. Työpaikallamme kaksi tahoillaan naimisissa ollutta työtoveriani pitivät teerenpeliään n. vuoden ajan. Romanssi alkoi pikkujouluista ja jatkui sitten talven, kevään ja kesän ajan pariskunnan yhteisinä ruokatunteina, kokusmatkoina jne.

Kaikki tiesimme tilanteesta ja pariskunta oli jatkuvien juorujen aihe firman kahvihuoneessa. Kukaan ei kuitenkaan käräyttänyt lemmenparia.

Sitten kesäloman jälkeen tuo pettävä perheenäiti tuli "järkiinsä" ja päätti lopettaa suhteen. Jotain samanlaista lie liikkunut myös pettäjämiehen päässä. Ja niin suhde loppui ja asia alkoi unohtumaan. Juoruilukin alkoi vähentyä.

No, mitä teki eräs hyvä "ystävä", naisen työtoveri. Meni ja käräytti naisen tämän aviomiehelle jo loppuneesta suhteesta. Kertoi firman tilaisuuksista ja matkoista, joilla tuo lemmenpari oli ollut yhdessä. Kertoi juoruista firmassa ja siitä, että miestä oli pidetty firmassa luuserina ja aisankannattajana.

Miksikö? No "ystävä" toivoi herkullista avioerodraamaa, uusia juoruja, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

No, miten sitten kävi? Työkaverimme aviomies ampui itsensä loppiaisaattona.

 

Miten niin suhteissa jossa toinen pettää, niin petetään myös lapsia?

Minusta aikuisten välinen seksi ei kuulu lapsille, eikä näin ollen ole heidän pettämistä pani isä tai äiti sitten kenen kanssa tahansa!

Minä en voisi elää mieheni kanssa jos tietäisin että hän pettää minua. Mutta haluan elää hänen kanssaan, koska meillä on hyvä olla yhdessä. Siksi olen sanonut että jos hän niin tekisi niin ei kertoisi minulle. Ihminen on näet erehtyväinen, vaikke sitä niin omasta kumppanistaan haluaisikaan ajatella.

Olen sanonut miehelleni myös, että kertoo minulle jos ei halua enää olla kanssani. Sen haluaisin tietää.

 

vaimo 007. eiköhän tässä tarkoitettu, että lapsia petetään esittämällä onnellista perhettä ja onnellista avioparia, vaikka totuus on aivan toinen. Ei pettäminen liity pelkästään seksiin, ei kukaan voi olla niin naivi, että niin kuvittelee. Henkinen pettäminen voi olla pahempaakin.

Jos miehesi pettäisi sinua, niin en edelleenkään usko, että hän jaksaisi olla sama rakastava aviomies ja isä, kuin aikaisemmin. Vain paatunut jaksaa viedä rooliaan läpi minkään muuttumatta.

Jos et voisi jatkaa liittoa miehesi pettämisen jälkeen, niin vaikka et asiasta tietäsikään, olisi hän silti tosiasiassa pettänyt sinua, sitä tosiasiaa ei miksikään muuteta, tiesit tai et. Enpä usko, että normaali ihminen voisi persoonallisuutensa muuttumatta viettää selkeää kaksoiselämää.

En minäkään ehkä haluaisi tietää jostain känniörvellyksen aiheuttamasta pikapanosta porttikongissa. Mutta ajatuskin siitä, että jakaisin elämäni sytemaattisen petturin kanssa, on kauhistuttava. Tiedän että ansaitsen hyvän, kunniotukselle ja aidolle rakkaudelle perustevan parisuhteen. Jos nykyinen mieheni ei pystyisi sellaista minulle tarjoamaan vähättelisin omaa arvoani ihmisenä, jos jäisin sellaiseen suhteeseen tai tyytyisin elämään silmät ummessa toisen halveksivalta käytökseltä..

 

Minä kyllä uskon, että pettureilla, niilläkin jotka ajautuvat usein suhteisiin vieraisiin ihmisiin, voi olla täysin onnellinen elämä arjessa oman perheensä luona. Tämä suhdeihminen on vain se joka paikkaa tyhjiä kohtia miehen aikatauluissa, eikä ole perheeltä pois. Perhe voi silti olla etusijalla aikatauluja laadittaessa.

Juuri siksi suurin osa petturimiehistä palaa aina vaimonsa luo, jos suhde paljastuu. Salarakkaat jäävät potemaan sydänsurujaan, kun eivät saaneetkaan sitä miestä omakseen... Useimmiten se nimittäin menee näin.

Toki jos puoliso rakastuu toiseen, siihen suhteeseensa, niin silloinhan on selvää ettei hän haluakaan jatkaa entisessä liitossaan, mutta se on jo ihan toinen asia.

 

Ei avioliitto ja hyvä sellainen tarkoita samaa kuin uskollisuus yhdelle puolisolle koko loppuelämän ajan. Ihmiset ovat erehtyväisiä ja sellaisia luonteeltaan että kiusaus voi ajaa pettämään hyvässäkin liitossa. Jos se tapahtuu toista satuttamatta ja ilman jälkiseurauksia asiasta ei pidä koskaan kertoa, koska se vain satuttaa toista ja sitä petettyä. Petturi on jo nautintonsa saanut ja varmaan potee huonoa omaatuntoa tekojensa ansiosta ja siitä syystä on entistä parempi puoliso ja isä lapsille. Sitä paitsi se on vain seksiä. Henkinen sitoutuminen ja arjen luottamus ovat tärkeintä mitä toimiva parisuhde vaatii. Ihmiset ovat hieman eläimellisiä ja toimivat joskus tyhmästi. Turha rikkoa muuten hyvää ja pitkää suhdetta ottamalla kiusallisia tosiasioita pöydälle, eteenkin jos toinen on näistä tietämätön. Jos taas toinen epäilee jotain ja siitä syystä vainoharhainen, niin asia on täysin eri. Siinä tapauksessa hänelle voi kertoa totuuden jos tulee kysymään suoraan, että "minulla on epäilyksiä mieheni/naiseni uskollisuudesta, tiedätkö mahdollisesti asiasta jotain..?". Muuten pitäkää ne turvat kiinni juoruämmät!

 

No siinähän Pertsa47 ja vaimo 007 löysivät vastinkappaleensa ;-) onnea matkaan!

 

No siinähän Pertsa47 ja vaimo 007 löysivät vastinkappaleensa ;-) onnea matkaan!

Sorry, ei meillä yhteistä matkaa tule olemaan vaikka ajattelemmekin asioista samalla lailla. Meillä on varmasti molemmilla omat matkamme omien puolisoidemme kanssa. Vai lähdetkö itse jonkun sellaisen matkaan, joka on kanssasi samaa mieltä jostain asiasta?

 

No tietysti ja viivana. Minähän lähden ihan kenen matkaan tahansa, jos matka maksetaan ;-)

Ei kaikkea tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti. Olisko lykkyä tykö parempi ilmaisu? Tai kenties onnea valitsemallanne tiellä?

 

Hassua muuten, täällä puhutaan pettämisestä, kuin se olisi joku luonnonvoima. joka vaan tapahtuu. Minä kun olen aina luullut, että se on tietoinen ratkaisu. En oikeasti ymmärrä logiikkaa, että sanotaan, etten ikinä eläisi petturin kanssa, älä siis kerro jos petät.. Eikös se ole melkein kuin annettu lupa. Tai ylipäätään otetaan asenne, että minä teen mitä lystään, juorukellojen syytä sitten kaikki jos huonosti käy.

Eikös kannattaisi katsoa, että käyttäytyy niin, ettei juoruttavaa tule? Ihminen pystyy tekemään päätöksen olla pettämättä. Halutessaan.

 

Haluaisin tietää jos mieheni pettäisi minua, mitä nopeammin sen parempi. Minäkin olen oikeutettu saamaan täydellisen 'huomion' ja rakkauden parisuhteessa. Jos mieheni haluaa jakaa sitä huomiotaan, rakkauttaan ja seksiään jollekin toiselle vaikkapa vain yhden kerran, haluan siitä tietää. Minulla on parisuhteen toisena osapuolena oikeus ITSE PÄÄTTÄÄ haluanko olla ihmisen kanssa joka ei pysty/halua sitoutua vain yhteen. Jos haluaa muidenkin kanssa rellestellä, tehkööt sitä sinkkuna aivan vapaasti. Minäkin haluan olla silloin sinkku ja etsiä ja löytääkin vapaana sen ansaitun rakkauden yms.

Siis kerro ja tekin se pian. Petetyn vaimolla aika kuluu hukkaan tuommoisessa suhteessa, ehkä hänkin haluaisi olla se ainoa jollekin...

 

Hassua muuten, täällä puhutaan pettämisestä, kuin se olisi joku luonnonvoima. joka vaan tapahtuu. Minä kun olen aina luullut, että se on tietoinen ratkaisu. En oikeasti ymmärrä logiikkaa, että sanotaan, etten ikinä eläisi petturin kanssa, älä siis kerro jos petät.. Eikös se ole melkein kuin annettu lupa. Tai ylipäätään otetaan asenne, että minä teen mitä lystään, juorukellojen syytä sitten kaikki jos huonosti käy.

Eikös kannattaisi katsoa, että käyttäytyy niin, ettei juoruttavaa tule? Ihminen pystyy tekemään päätöksen olla pettämättä. Halutessaan.

Ja juuri siksi tilastot petttämisistä kertovat karua tosiasiaa. Elämää nähneenä uskon nuo tilastot tosiksi, enkä halua elää ruusunpunaiset lasit silmilläni. Silloin nimittäin putoaa korkealta ja kovaa. Montakos prosenttia miehistä pettääkään? Tai naisista? Suurin osa molemmista.

 

Mitkä tilastot? Laittaisitko minulle linkin, minäkin vilkaisisin mielelläni niitä prosentteja. Kuka tämän tukimuksen on tehnyt? Tilastokeskusko?

 

[quote="aloittaja"
Mies on työkaverini, olen katsellut näitä toilailuja vuosia. Lähinnä rupeaa säälittämään se kotona oleva nainen, joka ei koskaan saa kutsua mukaan sinne, minne muiden puolisot saattavat tulla. Mies tulee yksin tai sitten heilansa kanssa. Mies on avoimesti suhteessa tähän toiseen naiseen, kertoilee mitä on tapahtunut viikonlopun aikana jne jne.

Tiedän, että se ei ole minun asiani. Mutta olen itse tullut petetyksi ja olisin sen kyllä halunnut tietää, varsinkin, kun muut sen tiesivät.

[/quote]

Kuvaat ap tuossa omaa tunneristiriitaasi pettämiseen, jota sinun on vaikea kestää. Luultavasti moni haluaisi käräyttää pettäjän vain, koska ei itse kestä pettämisajatusta ja ristiriitaa, joka kiltämättä on suuri. Kuitenkaan et tuossa tilanteessa ole itse se petetty, vai oletko?

Yleensä vedotaan sääliin, kun oma tunne käy ylivoimaiseksi. Sääli voitaneen määritellä myös toisen "yläpuolelle" asettumiseksi. Yleensä ihmiset eivät kuitenkaan kaipaa sääliä, vaan empatiaa ja tukea, mahdollisesti apua. Olisiko sinusta ap todelliseksi auttajaksi työkaverisi vaimolle ja perheelle? Onko perheellä mahdolliseti jokin ilmiriita, vaikeus tai ongelma, joka on tullut miehen petollisuudesta? Pitäisi ehkä ensin kysyä vaimon näkemystä ja kokemusta, mitä hän ajattelisi, jos tietäisi miehensä pettävän, tai kärsiikö vaimo muutoin narsistisen miehen alistamana eikä ole päässyt pois huonosta ja itsetuhoisesta suhteestaan. Kärsivätkä lapset, onko heillä ongelmia?

Lapset voivat kärsiä vanhempiensa rakkaudettomuudesta tai eivät. Jos mies on hyvä isä ja osallistuu kotona ollessaan perheen yhteiseen elämään, niin lapsille voisi olla katastrofi, että "perheidylli" särkyy. Se että ulkopuolinen on tiennyt isän pettäneen heidän äitiään kauan, voi tuottaa myös lapsille samanlaista häpeää kuin vaimolle. Toisaalta lapsethan voivat jo tietää isän suhteista jotain kautta ja ovat valmiiksi häpeissää joutuessaan kantamaan sitä suurta salaisuutta.

Ehdottaisinkin, että vielä kysyisit mieheltä työkaverina, miltä hänestä tuntuisi ja mitä hän tekisi, jos vaimo ja lapset saisivat jotain kautta tietään hänen petollisuudestaan, koska juttuhan ei ole työpaikalla mikään "salaisuus"? Samlla voisit ilmoitta miehelle rehellisesti omat ajatuksesi, ja että sinun on vaikea hyväksyä pettämistä, etkä voi näin ollen kunniottaa miestä täysin työkaverinakaan. (Nythän te tavallaan olette työyhteisössä hyvksyneet pettämisen ja ehkäpä mies on saanut siitä jopa jollaista ylemmyyden tunnetta ja kiksejä olemalla "rohkeä ja peloton alfamies".) Kukaan ei ole ilmeisesti uskaltanut epäillä ja kyseenalaistaa hänen toimintaansa.

Lisäksi voisit juhlissä ihan hyvin tuon jälkeen esittää miehelle kysymyksen, mitä vaimolle ja lapsille nyt kuuluu. Samalla mainitset naisystävälle miehen nimittäin olevan ukkomies, jos ei sitä tiedä. Onhan ihan mahdollista, että mies pettää myös naiseuralaisiaan näyttelemällä sinkkua tai eronnutta. Siinä tuskin on mitää menetettavää, kun seuralainen tulee tietoiseksi miehen siviilisäädystä. Heidän ei ainkaan tarvitse käydä läpi virallista eroprosessia. Epävirallisesta suhteestahan on kyse.

Siis ehdottaisin, että voisit katkoa niitä pitkospuita, joita on miehen polulla helpottamassa hänen etenemistään. Sittenpähän näkee vajoaako vai selviääkö itse kuiville - mitä oikeastaan haluaa.

 

Kiitos tästä keskustelusta, kuten varmaan voitte arvata, en ole edelleenkään päätöstä tehnyt mihinkään suuntaan ja tuskin teenkään. Luultavasti jatkan niin kuin ennenkin, että edelleen kerron miehelle ajatukseni ja toivon todella, että joku tulee järkiinsä.

Mitä tähän heilaan tulee, hän kyllä tietää, että mies on varattu. Se yleisesti tunnettu, että miehellä on kotona vaimo. Ei hän sitä salailekaan. Kotioloista en tiedä, niistä mies ei juuri puhu. Kerran hän kommentoi, että kyllä työssäolo kotonaolon voittaa. Tulkitsimme tästä ja muista puheista, että viikonloppu oli sujunut vähemmän rattoisasti. Lapset ovat jo teini-ikäisiä ja vähän ylikin, riittävän vanhoja ymmärtääkseen asioita. (En tarkoita tällä eroa vaan myös sen, jos kotona vanhemmilla on paskat välit.)

Itse olen sitä mieltä, että meillä on vain yksi ainoa elämä, miksi tuhlata sitä turhaan?

kiitos näistä kommenteista ja keskusteluista, eläköön sentään vapaa keskustelu!

 

Minusta tämä ei ainakaan ole mikään moraalikysymys, se on varma.
Ihmiset aina säälivät tai haluavat auttaa, itsekkäistä syistä sekin.
Jos petetty nainen olisi läheinen ystävä: ei epäilystäkään. Kertoisin vaikka ystävyyden katkeamisen uhalla, vaikka mies jatkaisi pettämistään ja mitään eroa tai muutakaan miehen ansaitsemaa "rangaistusta" ei tapahtuisi. Kerrottu mikä kerrottu, elämä jatkuu.
Naapurin muija tai työkaveri sen sijaan...en jaksaisi vaivata päätäni. Naureskelisin vain että siinäpä on iloinen perhe.

 

Laitoin tämän allaolevan jutun avioeropalstalle muutama kuukausi sitten, siellä myös joku pähki että pitäisikö kertoa kun tietää että tuttu pettää. Ja samanlainen kuoroulvonta oli heti vastassa että pidä sinä juoruämmä vaan omista asioistasi huoli.

Ei mikään ihme että suomessa on pettäminen niin yleistä ja lähes hyväksyttyä. Se on melkeinpä instituutio jossa pettäjää suojellaan monin kirjoittamattomin säännöin

1. Jos näet omin silmin että kaverisi puoliso pettää, et saa kertoa kaverille
2. Jos kaverisi tulee kertomaan että puolisosi saattaa pettää sinua, katkaise välit. Hän on vain mustasukkainen ja kateellinen ja vokottelee vain miestäsi tai vaimoasi omaan sänkyynsä
3. Jos kuitenkin kerrot kaverille puolison pettämisestä ja tulee ero, kodin hajoaminen ja lasten traumat ovat sinun syytäsi, ei pettäjän, koska jos olisit pysynyt hiljaa olisi perhe vieläkin onnellisesti koossa
4. Pettämisestä saa huomauttaa vain pettäjälle itselleen, mutta tahdikkaasti ettei hänellekin tule traumoja
5. Ja itse asiassa, mitä se sinulle kuuluu vaikka kaverisi puoliso hässisi ympäri kylää, kunhan ruusunpunaiset lasit vaan pysyvät tiukasti hänen silmillään. Ystävänä on kunnia-asiasi varmistaa että tiedot eivät vuoda kaverille vaikka koko kylä tietäisi.
6. Jos ystäväsi kuitenkin saa myöhemmin tietää että häntä on petetty ja että sinäkin tiesit asiasta, on ystäväsi pian entinen ystävä. Siitäs sait kun arvasitkin väärin että kertoako vaiko ei. Taisitkin itse asiassa olla vaan kateellinen heidän liitostaan.

 

"Virveliini", Eihän ap edes tunne petettyä ja pettäjäkin on "vain" työkaveri! Eli kannattaako alkaa hoitamaan naapurikylänkin asioita?

Omat traumat kannattaisi käsitellä muulla tavalla.

 

"Virveliini", Eihän ap edes tunne petettyä ja pettäjäkin on "vain" työkaveri! Eli kannattaako alkaa hoitamaan naapurikylänkin asioita?

Omat traumat kannattaisi käsitellä muulla tavalla.

Niin.. toisille työkaveri on vaan työkaveri, toisille nämä työkaverit ovat kyllä ihan vapaa-ajankin kavereita, kuten tämä minun ystäväni. Että äläs kirjoittele vastoin tietoasi!

 

Uskottomuus eri ammateissa
Iltalehden kyselyn mukaan liikemiehet ja ja myyntiedustajat ovat pahimpia pettäjiä. Vaikka kysely ei olekaan erityisen tieteellinen, niin se antanee silti melko tarkasti osviittaa petollisuuteen altistavista ammateista. Noiden kahden ammatin jälkeen on pitkä väli ja sitten tulevat baarimikot, toimittajat, urheilijat, portsarit ja rekkakuskit. Muusikot ja näyttelijät ovat tietenkin oma lukunsa. Jos joku ottaa tieten tahtoen puolisonsa noista ammateista, niin uskottomuuteen kannattaa varautua etukäteen. Jos puolisolta odotetaan rikkumatonta uskollisuutta, niin tietenkään puolisoa ei kannata valita noitten ammattien edustajien joukosta. "Ammatti, johon liittyy matkustelua, normaalin työajan ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa tai jossa tehdään tiivistä tiimityötä, voi tasoittaa tietä rinnakkaissuhteille." Paradoksaalisena ilmiönä mainitaan, että menestyjät pettävät, mutta duunarit eroavat. Kertooko tuo sitten siitä, että uskollisuus ei ole kuitenkaan kovin tärkeä kriteeri suhteen koossapysymisen kannalta?

 

Uskottomuus eri ammateissa.... sitten tulevat baarimikot, toimittajat, urheilijat, portsarit...

Baarimikot ovat pääsääntöisesti homoja. Pettävät siis ilmeisesti homppelikavereitaan?

 

Paradoksaalisena ilmiönä mainitaan, että menestyjät pettävät, mutta duunarit eroavat. Kertooko tuo sitten siitä, että uskollisuus ei ole kuitenkaan kovin tärkeä kriteeri suhteen koossapysymisen kannalta?

Miehen korkea taso, joka johtuu yleisemmin varallisuudesta, urasta ja vaikutusvallasta, myös pieneltä osin ulkonäöstä ja sosiaalisuudesta, mahdollistaa miehelle lukuisien rakastajatterien pitämisen oman puolison oheella. Näille miehille tulee enemmän tilaisuuksi pettää, koska naiset arvostavat ylläolevia piirteitä ja oma puoliso katsoo miestä ylöspäin ja antaa anteeksi hairahdukset kunhan mies tulee aina jälkeenpäin kotiin. Samat ominaisuudet jotka tekevät miehestä menestyjän työelämässä ja uransuhteen ovat usein myös niitä, jotka ajavat häntä pettämään, eli jännityksenhaku ja draivi, riskinotto. Älykkäät miehet pettävät aina vaimojaan:

http://www.telegraph.co.uk/arts/main.jhtml?xml=/arts/2006/07/13/baaffairs13.xml

 

"Älykkäät miehet pettävät aina vaimojaan"

Tälläinen yleistyshän kannattaa tehdä, ainakin tuon pseudotieteellisen, viikkolehtitasoisen jutun tyngän perusteella. Jossa taisi peräti olla neljä esimerkkitapausta. Lisäksi puhe oli lähinnä todellisista poikeusyksilöistä, joiden käytäytymisen perusteella lähdettiin vetämään yleisempiä johtopäätöksiä. Näitä poikkeusyksilöitä ei tänne Suomemme maahan taida kovin montaa mahtua. Vai kuka täällä kehtaisi verrata itseään Kennedyyn tai Einsteiniin?

Itse en ole ikinä perustanut Morrisin yleisöä kosiskelevasta tyylistä, mutta toki hänellä on oma vankka ihalilijakuntansa.

Täällä tuntuu menevän sekaisin tieteellinen tutkimus, Iltapäivälehtien kauppatorilla tekemät gallupit ja serkun kummin kaiman veljenpojan kokemukset.

 

Nettikyselyjen tuloksia:

9.9.2006 Tuleeko avioerosta lapselle traumoja? [K 73% E 27%]

10.6.2006 Kannattaako tunnustaa, jos pettää? [K 49% E 51%]

21.10.2005 Saako hyvännäköistä tuijottaa? [K 78% E 22%]

3.9.2003 Tunnustaisitko kumppanillesi syrjähypyn? [K 34% E 66%]


En löytänyt sitä missä kysyttiin oletko koskaan pettänyt puoisoasi. Muistaakseni sen tulokset olivat jotakuinkin K 40% ja E60% tai niillä main.

 

Täällä tuntuu menevän sekaisin tieteellinen tutkimus, Iltapäivälehtien kauppatorilla tekemät gallupit ja serkun kummin kaiman veljenpojan kokemukset. [/quote]



Jokaisella on kuitenkin omat kokemuksensa asiasta. Ja siksi he uskovat eri asioihin. Minä uskon omalla kokemuspohjallani siihen, että suurin osa ihmisitä pettää jossain vaiheessa kumppaniaan. Tosin tunnenkin iäkkäämpää porukkaa, joten heillä on takana enemmän on lämäkokemusta kuin nuorilla ideaaleilla.

 

No juu, kyllä minunkin tuttavapiireissäni on jätetty, petetty ja ehkäpä tullaan pettämään ja jättämään lisää tulevaisuudessa. . Siitä omasta kokemuksesta ei silti tarvitse vetää maailmojasyleileviä johtopäätöksiä, vaan asioita voi myös ajatella sen oman kokemuspiirin ulkopuolelle.

Esim. täällä "nuoret ideaalit" -osastolla on jokainen pettämisestä kiinni jäänyt aloittanut uuden suhteen sen kolmannen osapuolen kanssa. Näissä uusissa suhteissa ollaan sitten oltu jo vuosia, ihan pettämättä. En nyt kuitenkaan lähde luomaan tästä mitään sääntöä, miten maailmassa asiat menevät.

Aiotko sinä vaimo 007 pettää kumppaniasi? Minusta nimittäin tuntuu, että olet omalla tavallasi jo alistunut ajatukseen, että tulet kuitenkin pettämään, tai puolisosi pettää, eikä sille kuitenkaan mitään voi, niin se vaan menee, koska suurinosa niin kuitenkin tekee.. Kuulostaa kauhean surulliselta. Taidan tosiaan mielummin olla ideaalinen kuin kyyninen, ainakin tässä asiassa.