[QUOTE="Tinja";28732608]Minusta tuntuisi pahalta heittää hukkaan kaikki nämä vuodet. Meillä on ollut ihana avioliitto tätä episodis lukuun ottamatta.
Meillä on paljon syitä miksi pitää kiinni tästä kaikesta. Meillä on myös kaksi lasta.
Mä en haluaisi päästää irti tästä. Minä haluaisin taistella.
Niin myös mieheni. Uskon, että hän vilpittömästi haluaa valita perheensä.
Silti.. pääsenkö yli siitä, että mies on oikeasti ainakin hetkellisesti laittanut toisen naisen minun edelleni?!
Hitto.. Kun käyn kaupassa, postissa, lenkillä jne.. Nään muka joka puolella pitkätukkaisia blondeja ja aina säpsähdän "toi oli varmaan lissu"[/QUOTE]
Toi säpsyvaihe on vaan elettävä. Jos selviätte (molemmat ) siitä, ja "lissu" ei ole kuvioissa , on teidän parisuhde voittanut
Minä olen antanut kokonaisen pettämiskauden anteeksi (siinä sitten satutettiin ensin samaan tyyliin kuin teillä kävi, ja sitten se muuttui sellaiseksi sodaksi, että en edes toista sitä tässä, olin itsekin niin lapsellinen että kostin pettämisen vielä pahemmalla pettämisellä jne. Siinäopittoon molemmat toisistamme paljon. )
mutta 10 v yhdessä, puoli vuotta yhtä helvettiä ja toistensa loukkaamista ja siitä kun on palattu yhteen, selvitetty asiat perin pohjin ja selvitty, ollaan oltu toiset 10 vuotta yhdessä, tai niitä taitaa jo olla viisitoista, kun tarkkaan laskeen
Enää en (eikä mieskään) ole mustasukkainen, en pelkää pettämistä (jos se tulee asiat on senverta selväksi sovittu että omaisuus ja kolme lasta menee jakoon sillä sekunnilla ) ( ja toisaalta , voisin vieläkin jopa olla valmis silti keskustelemaan)
Ja juu mun miehen panot oli siis myös sellaista, että mä näin että se kaipasi sitä naista, mutta kuten se ittekin myönsi, se kaipasi ihailua, palvontaa ja uutuudenviehätystä) , mutta sielunkumppani ja ystävä, rakastetun lisäksi olin mä
ja siten sitten lopulta päädyttiin jatkamaan, ja se on onnistunut ilman katkeruutta ja epäilyjä.