"sini"
oot kyllä hauska. Toivotaan että sattuu omalle kohdalles, niin ehkä ap syö sit poppuria. Vitun kusipää.opcorn:
"mhm"
Moni asia noissa miehen puheissa kyllä on ristiriidassa.
Nähneet vain vilaukselta ja valittelevat ikäväänsä? Tietää että Lissu ei nai varattuja, mistä tietää?
Lapset toki vaikuttaa, mutta onko lapsille oikein saada parisuhteen malli jossa äiti ei luota isiin?
Nähneet vain vilaukselta ja valittelevat ikäväänsä? Tietää että Lissu ei nai varattuja, mistä tietää?
Lapset toki vaikuttaa, mutta onko lapsille oikein saada parisuhteen malli jossa äiti ei luota isiin?
"Tinja"
Mainitsin miehelleni kysyvästi, että mun kannattaa varuuksi varmaan sukupuolitesteissä käydä.
Mies vastasi, että ei ole tarvetta, mutta "jos se oloasia helpottaa, mene"
Mies vastasi, että ei ole tarvetta, mutta "jos se oloasia helpottaa, mene"
"tiina"
[QUOTE="Tinja";28731670]Mainitsin miehelleni kysyvästi, että mun kannattaa varuuksi varmaan sukupuolitesteissä käydä.
Mies vastasi, että ei ole tarvetta, mutta "jos se oloasia helpottaa, mene"[/QUOTE]
Luultavasti tarkoitti että on käyttänyt kondomia. Itse kyllä eroaisin.
Mies vastasi, että ei ole tarvetta, mutta "jos se oloasia helpottaa, mene"[/QUOTE]
Luultavasti tarkoitti että on käyttänyt kondomia. Itse kyllä eroaisin.
Tinja, miten enää voit koskaan luottaa? Vastaa rehellisesti? Vastaa myös siihen kysymykseen itsellesi rehellisesti haluatko elää suhteessa jossa joudut epäilemään ja jossa väkisin tunnet itsesi petetyksi ja riittämättömäksi?
Entä jos mies ikävöi Lissua, eikö se koko homma mene ihan kulissiksi jos noin on? Kannattaako kynsin hampain pitää kiinni jostain idyllistä jos sitä ei ole olemassakaan?
Entä jos mies jossain vaiheessa kanavoi ikävänsä, pettymyksensä ja sen ettei päässyt Lissun kanssa panemaan, sinuun, sinä katkaisit hänestä niin hyvälle tuntuneen seikkailun? Miehesi saattaa katkeroitua sinulle, heittäytyvä vittumaiseksi ja etsiä uuden ihastuksen? Miksi jäät odottamaan seuraavaa iskua? En ole yhdestäkään petturista kuullut joka olisi ensimmäisen erheensä jälkeen tapansa parantanut?
Entä jos mies ikävöi Lissua, eikö se koko homma mene ihan kulissiksi jos noin on? Kannattaako kynsin hampain pitää kiinni jostain idyllistä jos sitä ei ole olemassakaan?
Entä jos mies jossain vaiheessa kanavoi ikävänsä, pettymyksensä ja sen ettei päässyt Lissun kanssa panemaan, sinuun, sinä katkaisit hänestä niin hyvälle tuntuneen seikkailun? Miehesi saattaa katkeroitua sinulle, heittäytyvä vittumaiseksi ja etsiä uuden ihastuksen? Miksi jäät odottamaan seuraavaa iskua? En ole yhdestäkään petturista kuullut joka olisi ensimmäisen erheensä jälkeen tapansa parantanut?
"vieras"
[QUOTE="Tinja";28731670]Mainitsin miehelleni kysyvästi, että mun kannattaa varuuksi varmaan sukupuolitesteissä käydä.
Mies vastasi, että ei ole tarvetta, mutta "jos se oloasia helpottaa, mene"[/QUOTE]
Vaikka syyllinen tilanteeseen onkin, mahtaa miehelläsikin olla oikeasti paha olo.
Se on loukannut kahta ihmistä, ja ei taida ihan ittekään tietää mitä haluaa.
Jos vaan pystytte, antakaahan asialle viikon- kahden aikalisä. Asukaa sen aikaa
"kämppäkavereina"
Helpottaa päätöksia molemminpuolin ja ei saa lapsia hämmennyksiin heti
Mies vastasi, että ei ole tarvetta, mutta "jos se oloasia helpottaa, mene"[/QUOTE]
Vaikka syyllinen tilanteeseen onkin, mahtaa miehelläsikin olla oikeasti paha olo.
Se on loukannut kahta ihmistä, ja ei taida ihan ittekään tietää mitä haluaa.
Jos vaan pystytte, antakaahan asialle viikon- kahden aikalisä. Asukaa sen aikaa
"kämppäkavereina"
Helpottaa päätöksia molemminpuolin ja ei saa lapsia hämmennyksiin heti
ewf
Mua huolettaisi ap:nä tässä kohtaa eniten se seikka, että mies tosiaan saattaa olla korviaan myöten rakastunut tuohon "lissuun", jos kerran ei hevin ihastu. Tuo asia vaan on hyvin vaikea juttu selvittää, sillä välttämättä mieskään ei halua sitä edes itselleen myöntää, että "lissusta" on tullut hänen ajatuksissaan ykkönen.
"vieras"
Entä jos, aina kannattaa miettiä sekin vaihtoehto että asiat ei huononekaan, että mies hetken mietittyään aidosti valitsee perheen jne.
Virhearviointeja sattuu.
Jossitella voi aina, nekin jotka ovat kovin ehdottomia jättämisen suhteen. Muistakaa myös että tämä tuli ap:lle pari päivää sitten ihan puskista, ilman mitään viitetttä miehen huonosta olosta.
Entä jos teillä on sama juttu menossa ? Entä jos sun miehes? Ikinä ei voi tietää.
joohh
Minusta myös kertoo miehestä paljon se että höynäytti teitä molempia, jollain tavalla sulla AP on tärkeää sitä tuoda esille että Lissukin pahoitti mielensä. Onko se sitten jotenkin parempi asia?
"vieras"
Tai lapsellisesti luuli hallitsevansa tilanteen loukkaamatta ketään?
[QUOTE="vieras";28731726]Entä jos, aina kannattaa miettiä sekin vaihtoehto että asiat ei huononekaan, että mies hetken mietittyään aidosti valitsee perheen jne.
Virhearviointeja sattuu.
Jossitella voi aina, nekin jotka ovat kovin ehdottomia jättämisen suhteen. Muistakaa myös että tämä tuli ap:lle pari päivää sitten ihan puskista, ilman mitään viitetttä miehen huonosta olosta.
Entä jos teillä on sama juttu menossa ? Entä jos sun miehes? Ikinä ei voi tietää.[/QUOTE]
Ei voikaan tietää! Nimenomaan olen peilannut ajatusta siihen jos noin kävisi itselleni. Noihin luettelemiini asioihin minä panostaisin miettimisen.
Minulla on myös "aiemmasta elämästä" kokemusta petetyksi tulemisesta ja sen anteeksi antamisesta. Siitä ei seurannut mitään hyvää. Sama asia tuttujen kohdalla jotka ovat suhteisiin jääneet.
Minä tässä iässä jo voin sanoa mitkä ovat periaatteeni. Se rakkaus ja kunnioitus joka omaa miestä kohtaan elää ja voi tällä hetkellä hyvin, menisi sen siliän tien jos mies tekisi saman minkä Tinjan mies on tehnyt. Ikävä, pettymys, kaipaus ja suru olisi suunnaton, mutten tuhlaisi elämääni huonossa suhteessa.
Vaikka mies katuisi ja oikeasti ottaisi opikseen, minä en pääsisi asian yli vaikka yrittäisin. Tiedän että minusta tulisi niin katkera ja epäluuloinen että varmaan jo mieskin toivoisi siinä vaiheessa eroa. En olisi enää sama ihminen, sama vaimo.
Virhearviointeja sattuu.
Jossitella voi aina, nekin jotka ovat kovin ehdottomia jättämisen suhteen. Muistakaa myös että tämä tuli ap:lle pari päivää sitten ihan puskista, ilman mitään viitetttä miehen huonosta olosta.
Entä jos teillä on sama juttu menossa ? Entä jos sun miehes? Ikinä ei voi tietää.[/QUOTE]
Ei voikaan tietää! Nimenomaan olen peilannut ajatusta siihen jos noin kävisi itselleni. Noihin luettelemiini asioihin minä panostaisin miettimisen.
Minulla on myös "aiemmasta elämästä" kokemusta petetyksi tulemisesta ja sen anteeksi antamisesta. Siitä ei seurannut mitään hyvää. Sama asia tuttujen kohdalla jotka ovat suhteisiin jääneet.
Minä tässä iässä jo voin sanoa mitkä ovat periaatteeni. Se rakkaus ja kunnioitus joka omaa miestä kohtaan elää ja voi tällä hetkellä hyvin, menisi sen siliän tien jos mies tekisi saman minkä Tinjan mies on tehnyt. Ikävä, pettymys, kaipaus ja suru olisi suunnaton, mutten tuhlaisi elämääni huonossa suhteessa.
Vaikka mies katuisi ja oikeasti ottaisi opikseen, minä en pääsisi asian yli vaikka yrittäisin. Tiedän että minusta tulisi niin katkera ja epäluuloinen että varmaan jo mieskin toivoisi siinä vaiheessa eroa. En olisi enää sama ihminen, sama vaimo.
"Tinja"
Kiitos taas viesteistä. Tästä palstasta on ollut yllättävän paljon apua. Ihanaa, miten moni on jaksanut oikeasti mulle, tuntemattomalle ihmiselle vastata pitkiäkin viestejä. Hyvä, että saan jauhaa anonyymina täällä.
Se teko ei ole se suurin peikko. Ahdistavinta on se, että valitseeko mieheni minut siksi, koska lissukin tavallaan dumppasi mieheni, tuli höynäytetyksi ja ei ottaisi todennäköisesti miestäni itselleen. Mieheni tietää tämän ja valinta on minä tai yksin.
Vai haluaako mieheni minut, katuu ja ei palaisi lissun luo, vaikka lissu tulisi polvillaan anelemaan.
Se teko ei ole se suurin peikko. Ahdistavinta on se, että valitseeko mieheni minut siksi, koska lissukin tavallaan dumppasi mieheni, tuli höynäytetyksi ja ei ottaisi todennäköisesti miestäni itselleen. Mieheni tietää tämän ja valinta on minä tai yksin.
Vai haluaako mieheni minut, katuu ja ei palaisi lissun luo, vaikka lissu tulisi polvillaan anelemaan.
"sini"
sano sille parin pv päästä et kävit testeissä ja selvis et on klamydia. Mites sit suu pannaan. Tunnustaa seksin ja voit sanoo että et ole edes käynyt. Toi miehen reagointi kertoo, et myös seksiä on ollut. Valehtelee mennen tullen.
nii-in
Olen aikalailla Vaimo-Rakkaan kanssa samoilla linjoilla... Miten sinä ap näet tulevaisuuden, kuukauden, vuoden, kahden, viiden vuoden päästä jos jatkat miehesi kanssa? Entä miehesi?
"Tinja"
En tiedä. On mahdollisuus päästä tästä yli ja saada entistä vahvempi suhde. On mahdollisuus, että eroamme.
Ei nämä tunteet miestäni kohtaan silti niin äkkiä kuihdu. Rakastan häntä. En epäile, etteikö mieskin rakastaisi mua.
Ei nämä tunteet miestäni kohtaan silti niin äkkiä kuihdu. Rakastan häntä. En epäile, etteikö mieskin rakastaisi mua.
mjhui
[QUOTE="Tinja";28731771]
Se teko ei ole se suurin peikko. Ahdistavinta on se, että valitseeko mieheni minut siksi, koska lissukin tavallaan dumppasi mieheni, tuli höynäytetyksi ja ei ottaisi todennäköisesti miestäni itselleen. Mieheni tietää tämän ja valinta on minä tai yksin.
Vai haluaako mieheni minut, katuu ja ei palaisi lissun luo, vaikka lissu tulisi polvillaan anelemaan.[/QUOTE]
Niinpä, ja milläs ihmeellä selvität tuon, miten asia oikeasti on.
Se teko ei ole se suurin peikko. Ahdistavinta on se, että valitseeko mieheni minut siksi, koska lissukin tavallaan dumppasi mieheni, tuli höynäytetyksi ja ei ottaisi todennäköisesti miestäni itselleen. Mieheni tietää tämän ja valinta on minä tai yksin.
Vai haluaako mieheni minut, katuu ja ei palaisi lissun luo, vaikka lissu tulisi polvillaan anelemaan.[/QUOTE]
Niinpä, ja milläs ihmeellä selvität tuon, miten asia oikeasti on.
Tinja, sinä kun tunnut kuitenkin vahvasti olevasi jäämässä, minusta ei ehkä olisi hullumpi idea tavata tämä Lissu.
Minä sinuna (ja yhdessä pysymisen kannalla) pyytäisin tapaamaan jossain rauhallisessa paikassa, olisin tarkoituksella häntä kohtaan mukava ja ystävällinen, silottelisin tunteitani huomattavasti ja juttelisin ymmärtäväiseen sävyyn tälle Lissulle. Kun osoittaisit ns. sympatiaa häntä kohtaan, hän ehkä avautuisi sinulle enemmän. Kyselisit että millaisen kuvan teidän suhteesta mies on antanut. Olisin varmaan sen verran kiero että juttelisin myös vähän siihen tyyliin ettet itsekään ihan puhdas pulmunen ole, jotta Lissu uskaltautuisi enemmän avautumaan. Tai no en minä tiedä, hullultahan tuokin ajatus kuulostaa.
Edelleen siis olen sillä kannalla että älä hyvä Tinja myy elämääsi tuossa savotassa. Ansaitset hyvän ja kunniakkaan elämän, älä tuhlaa sitä.
Minä sinuna (ja yhdessä pysymisen kannalla) pyytäisin tapaamaan jossain rauhallisessa paikassa, olisin tarkoituksella häntä kohtaan mukava ja ystävällinen, silottelisin tunteitani huomattavasti ja juttelisin ymmärtäväiseen sävyyn tälle Lissulle. Kun osoittaisit ns. sympatiaa häntä kohtaan, hän ehkä avautuisi sinulle enemmän. Kyselisit että millaisen kuvan teidän suhteesta mies on antanut. Olisin varmaan sen verran kiero että juttelisin myös vähän siihen tyyliin ettet itsekään ihan puhdas pulmunen ole, jotta Lissu uskaltautuisi enemmän avautumaan. Tai no en minä tiedä, hullultahan tuokin ajatus kuulostaa.
Edelleen siis olen sillä kannalla että älä hyvä Tinja myy elämääsi tuossa savotassa. Ansaitset hyvän ja kunniakkaan elämän, älä tuhlaa sitä.
"Tinja"
On vaan nolo olo. Tunnen itseni tyhmäksi ja riittämättömäksi, vaikka tiedän, ettei tämä mun syy ole. Joku toinen nainen meni mun edelle, se on vaikea asia mulle.
"Tinja"
Mä olen itseassa kysynyt fb:n kautta lissulta, onko valmis tapaamaan minu kasvotusten ja katsomaan mua silmiin. Lissu sanoi, että on.
En ole asiaan palannut.
En ole asiaan palannut.
Mieti myös jos annat anteeksi ja jatkatte suhdettanne, etkä koskaan pääse tämän asian yli on sinulla "oikeus" laittaa pillit pussiin vaikka viiden vuoden kulttua ilman vastaväitteitä. Tuo on rikos joka ei vanhene koskaan. Ja koskaan ei miehesi saa sanoa "vieläkö sä tota asiaa mietit, siitähän on jo ikuisuus".
[QUOTE="Tinja";28731824]On vaan nolo olo. Tunnen itseni tyhmäksi ja riittämättömäksi, vaikka tiedän, ettei tämä mun syy ole. Joku toinen nainen meni mun edelle, se on vaikea asia mulle.[/QUOTE]
Tottakai se on, muistan tunteen. Minähän jäin exän luokse vaikka hän petti minua. Ja petti uudestaan. Siitä tuli kierre. Jonka minä lopulta katkaisin ja jätin hänet. Kuvittele, äijä ei olisi koskaan uskonut että siihen kykenen.
Valitettavasti jälkikäteen näen tuon ekan pettämisen ja eron välisen ajan ainoastaan itseäni syöneenä aikana, hukkaan heitettynä nuoruutena. Se jätti jälkensä. Ja tulee yhä usein mietittyä miksi olin niin tyhmä että jäin, niin monet ihmiset tiesivät ja säälittelivät minua selkäni takana. Erottuamme tulivat taputtelemaan selkään että hyvä että jätit. Minä olin ainoa joka ei tunnustanut totuutta itselleen. Sen eron ja riippumattomuuden tunteen jälkeen päätin että loppuelämän ajan se on kerrasta poikki-meininki. Se tuntuu oikein hyvältä ratkaisulta.
Tottakai se on, muistan tunteen. Minähän jäin exän luokse vaikka hän petti minua. Ja petti uudestaan. Siitä tuli kierre. Jonka minä lopulta katkaisin ja jätin hänet. Kuvittele, äijä ei olisi koskaan uskonut että siihen kykenen.
Valitettavasti jälkikäteen näen tuon ekan pettämisen ja eron välisen ajan ainoastaan itseäni syöneenä aikana, hukkaan heitettynä nuoruutena. Se jätti jälkensä. Ja tulee yhä usein mietittyä miksi olin niin tyhmä että jäin, niin monet ihmiset tiesivät ja säälittelivät minua selkäni takana. Erottuamme tulivat taputtelemaan selkään että hyvä että jätit. Minä olin ainoa joka ei tunnustanut totuutta itselleen. Sen eron ja riippumattomuuden tunteen jälkeen päätin että loppuelämän ajan se on kerrasta poikki-meininki. Se tuntuu oikein hyvältä ratkaisulta.
"vieras"
[QUOTE="Tinja";28731824]On vaan nolo olo. Tunnen itseni tyhmäksi ja riittämättömäksi, vaikka tiedän, ettei tämä mun syy ole. Joku toinen nainen meni mun edelle, se on vaikea asia mulle.[/QUOTE]
Tuo on aivan ymmärrettävä asia, että sinusta tuntuu tuolta. Olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa 10 vuotta sitten ja palaa mieleen se aivan tarpeeton nolouden tunne. Se meni kyllä sitten ohitse. Jäimme yhteen ja nykyään en muista asiaa ollenkaan pitkiin aikoihin, nyt se on ollut mielessä tämän ketjun myötä. Suhteen korjaantuminen on mahdollista, mutta kyllä se ottaa aikansa ja aktiivista päättämistä sen suhteen, ettei loputtomiin jää vatvomaan asiaa, eikä palaa siihen joka käänteessä. Sekin on kuluttavaa, kummallekin, jos joka yhteydessä palataan siihen toisen tekemään virheeseen. Jos siihen ei pysty, ei kannata jatkaa yhteiseloa.
Tuo on aivan ymmärrettävä asia, että sinusta tuntuu tuolta. Olen itse ollut samantapaisessa tilanteessa 10 vuotta sitten ja palaa mieleen se aivan tarpeeton nolouden tunne. Se meni kyllä sitten ohitse. Jäimme yhteen ja nykyään en muista asiaa ollenkaan pitkiin aikoihin, nyt se on ollut mielessä tämän ketjun myötä. Suhteen korjaantuminen on mahdollista, mutta kyllä se ottaa aikansa ja aktiivista päättämistä sen suhteen, ettei loputtomiin jää vatvomaan asiaa, eikä palaa siihen joka käänteessä. Sekin on kuluttavaa, kummallekin, jos joka yhteydessä palataan siihen toisen tekemään virheeseen. Jos siihen ei pysty, ei kannata jatkaa yhteiseloa.