A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Idea tämäkin;11284773:Erilleen asumista ei niin vain toteuteta, se on totta, eikä haavoitettuja tunteita selvitetä järjellä. Oletko ollut pelkkää kalustoa miehellesi? .
En ole ollut pelkkää kalustoa. En silloin pettämisen aikanakaan tuntenut oloani mitenkään vähemmän huomioiduksi. Olin silloinkin miehelle "rakkaani"...
Alkuperäinen kirjoittaja Idea tämäkin;11284773:Onko aika harjoittaa tervettä egoismia? Olisiko sinulla mahdollisuutta lähteä yksin jonnekin matkalle kahdeksi, kolmeksi viikoksi? Kerron kokemuksesta, että pitkä välimatka antaa välimatkaa myös ongelmiin, näkee tilanteen selvemmin, ajattelee kirkkaammin. Poissaolo voisi lyhentää kärsimistä pitkän kotona sinnittelyn sijaan. Jos olet enemmän tai vähemmän yksin vastannut perheen hyvinvoinnista ja vastannut "tappavista" arkitajärjestelyistä, niin sama kokemus voisi tehdä terää miehellesi, eivätkä lapset siihen menehtyisi.
Meillä me molemmat vastaamme arkijärjestelyistä ja kotitöistä. Sovimme päivän aikana kumpi käy kaupassa (ehtii töiltään paremmin) ja yhdessä teemme ruuan. Tasapuolisesti siivoamme ja kuskaamme lapsia harrastuksiin/kavereille. Mies puolestaan tekee huomattavasti enemmän talon kunnostukseen ja pihatöihin liittyviä asioita. Minäkin osallistun niihin voimieni mukaan.
Lapset ovat miehen, meillä ei ole yhteisiä lapsia. Vanhin on jo 18v, mutta kokemiensa asioiden vuoksi hän ei ole henkisesti riittävän vahva. Eikä nuoremmallakaan sen paremmin mene. Me olemme lasten ainoat luotettavat aikuiset terapeuttiensa lisäksi.
Tuo suhde työkaveriin on siinä mielessä ymmärrettävä, että se tuli ajanjaksoon, jossa olimme koko perhe aika lailla jaksamisemme äärirajoilla, johtuen pitkälti lasten ongelmista sekä siitä, että minä sairastuin ja olin hyvin väsynyt.
Mutta en silti mitenkään pysty hyväksymään asiaa ja suhdetta ja sitä, että mies arvosteli minua toiselle naiselle