huono suhde

[milla]

olen usein miettinyt (ja varmasti moni muukin), että miksi ihmiset jäävät huonoihin suhteisiin. esim. moni ei pysty irtautumaan väkivaltaisesta suhteesta. olen tajunnut sen, että elän itse huonossa suhteessa, josta en vain osaa lähteä pois. väkivallasta ei ole kyse, mutta muuten suhde ei anna minulle mitään. onhan minulla ja miehelläni hyviäkin hetkiä, mutta ei ne pienet hyvät hetket poista suhteen sisällä olevia ongelmia. jotenkin sitä sinisilmäisesti jaksaa uskoa, että kyllä asiat vielä paranee. mutta järjellä kun ajattelee, huomaan että suhteessamme on edelleen ne samat vanhat ongelmat kuin ennenkin. mikään ei ole muuttunut. olemme joskus puhuneet suhteemme ongelmista. minä olen yrittänyt omalta osaltani muuttua ja olen jopa hieman onnistunutkin tavoitteissani. mutta kahden ihmisen välistä suhdetta ei voi yksin parantaa. mies ei panosta suhteemme hyvinvointiin ollenkaan, ainakaan tämän ongelmien ratkaisun suhteen. en jaksa enää edes yrittää keskustella mieheni kanssa näistä asioista, koska ei ennenkään ole tapahtunut mitään muutosta. mieheni ei tule minua vastaan, vaikka itsekin tiedostaa nämä ongelmamme. taas mietin sitä, että entä jos vain sanoisin että nyt tämä loppuu ja lähtisin. mutta tiedän että en sitä kuitenkaan tee. en tiedä miksi. minulla on paha olla. en ole onnellinen. meidän suhteemme ei toimi. melkein toivoisin, että mieheni pettäisi minua. silloin minulla olisi varsinainen syy lähteä. tuntuu, että tarvitsisin jonkun ulkopuolisen asian tulevan suhteemme väliin ja katkaisemaan sen, koska itse en vain kykene lähtemään. jään vain tähän ja toivon että entä jos sittenkin kaikki muuttuisi vielä paremmaksi...

 

[herännyt]

Muutamia vuosia sitten koin samoin, 20v avioliittoa ja lapset, kaikki hyvin, mutta ei kuitenkaan. Sitten alkoi mennä tosi huonosti, mies muuttui etäiseksi ja alkoi juomaan iltaisin ja oli juotuaan töykeä. Kyllästyin totaalisesti ja yksi aamu sanoin, että nyt on se hetki että lähdet tai muutut. Hän lähti. Koin suunnattoman helpotuksen ja kevyen tunteen...sitä kesti päivän ) Hän oli pari yötä poissa ja tuli sitten kotiin käymään. itkettiin ja sovittiin ja päätettiin yrittää molemmat ja rakasteltiin ja rakastettiin. Mutta sitten aamulla elämäni ensi kerran katsoin hänen teket (halusin tietää missä hän oli ollut yötä) viestiboxi oli täynnä viestejä samalta naiselta ja viestit toisti itseään..rakastan sinua jne.
Silloin olin shokissa, tajusin ettei vika ollutkaan minussa vaan hänellä on ollut toinen ja siksi meillä alkoi mennä niin huonosti. Aloitin hurjan taistelun miehestäni ja perheestäni. Rakastuin suunnattomasti häneen uudestaan. Sivusuhteen aika kesti puolivuotta ja se oli raskasta aikaa kaikille osapuolille. Hän rakastui minuun uudestaan tuon suhteen lopetettuaan. Toipuminen petetyksi tulemisesta kesti ja kestää kauan, mutta en kadu hetkeäkään tätä uutta vaihetta suhteessamme.
Tämän tarinan opetus on että sellaisen arvon mitä pitää itsestään selvänä huomaa vasta kun sen on menettämässä.
EN silti haluais tulla enää petetyksi tai itse pettää, se tekee kamalaa jälkeä itsetunnolle ja luottamukselle...keksikää jotain muuta )) Toinen asia on ettei pidä hakea sisältöä elämään toisen kautta, vaan elää itse!

 

[kuin minä]

Sinun kirjoituksesi ""herännyyt"" on kuin suoraan minun elämästäni. 20v avioliittoa takana, suhde niin väljähtynyt että mietin päivät päästään siitä ulospääsyä, milteipä vihasin, tai ainakin inhosin miestäni joka aina äksyili eikä tuntunut välittävän minusta saatikka lapsista pennin vertaa.

Sitten paljastui syy hänen käytökseensä ,toinen nainen, (tosin vähän huonosti oli mennyt jo ennen tätäkin).
Nyt on asiaa puitu ja käyty läpi, olen huomannut monia hyviä piirteitä miehessäni joista en halua luopua (ne olivat vain jotenkin päässeet peittymään kaiken negatiivisen alle).
Olen uudelleen rakastunut mieheeni enkä enää halua luopua hänestä. Miehenikin käytös on muuttunut totaalisesti hän todella RAKASTAA minua, näen sen hänen katseestaan ja käytöksestään.
Kysyin juuri eilen, miksei hän ensin eronnut ja etsinyt sitten uutta suhdetta. Vastaus oli että hänen sydämensä kuuluu minulle, hän ei ole koskaan halunnut erota. Toinen nainen oli vain korvike minulle koska olimme ajautuneet niin erillemme.

Avioliittomme sai piristysruiskeen tästä episodista ja uskon että koko perheemme alkaa voida nyt paremmin. Jopa lapsemme oireilivat silloin kun suhteessamme oli aallonpohja, paha olo välittyy kaikkiin perheenjäseniin vaikka asiasta ei varsinaisesti puhuttaisikaan ääneen tai riideltäisi.
Luottavaisena katson nyt eteenpäin, vaikka tietysti pettämisen aiheuttama shokki on vielä siellä jossain, välillä tulee tosi paha olo ja itkettää, tuntee itsensä riittämättömäksi, mutta kun mieheni ottaa minut kainaloonsa rutistaa lujaa ja suukottaa, kaikki tuntuu olevan taas hyvin. Hänelläkään ei ole enää varaa pitää miua itsestään selvyytenä ,koska olihan eromme kuitenkin pettämisen paljastuttua hiuskarvan varassa.
Uskon todella että ilman tätä petosjuttua avioliittomme olis jo ohi, en kertakaikkiaan olisi enää kestänyt.

Olet ihan oikeassa siinä että toista ei saa koskaan pitää itsestäänselvyytenä, olen saanut sen opetuksen että puolisoiden väliseen suhteeseen on panostettava ja suhdetta on hoidettava. Hoitamatta suhde nuutuu ja kuolee pois kuin kukka jota ei kastella.
Usein lapset kotityöt ym stressi uuvuttavat niin että toisen huomioiminen unohtuu.
Täytyy ottaa vain jostain aikaa suhteelle ja irrottautua arjesta, lähteä vaikka ""seksilomalle"" ilman lapsia.
Allekirjoitan täysin sanonnan rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen vaikeaa varsinkin kun sen on kestettävä vuodesta toiseen.....
Hyvää jatkoa kaikille, hoidetaan suhteitamme!!!

 

[miehen osuus?]

Voi hyvä ihminen meitä naisparkoja. Kun luen näitä tuntuu järkyttävältä, että miehen lääke väljähtyneeseen suhteeseen on aloittaa salasuhde, joka sitten lopulta loppuu, mies päätyy takaisin vaimonsa rinnalle ja kaikki hyvin.????????????????????????
Meillä on myös erittäin väljähtänyt liitto, mutta yritän sinnitellä niinkauan kunnes saamme lapset maailmalle. Siihen ei enää ole monta vuotta.
Sen jälkeen minua ei pidätä mikään. Saa sitten ukko piruilla kenelle haluaa, sitten en enää ole pakotettu kuuntelemaan vaan olen VAPAAA..................

 

[kiva!]

mikset käytä isoja kirjaimia kun aloitat uuden lauseen ap??????????????????????? ärsyttävää!!!!!!!!!!

 

[nappi]

Milla, jos et kerran lähde suhteesta niin kyllä suhde silloin antaa sinulle jotakin. Turvallisuuden tunteen, edes jonkun kumppanin ettei tarvitse olla yksin? Eihän se suhde tule ikinä muuttumaan paremmaksi tuolla menolla. Haluatko tosiaan tuhlata elämäsi tuollaiseen? Ja saattaahan olla, että miehelläkin on jo mieli suhteen ulkopuolella, että hän katselee uusia naisia. Yleensähän miehet eivät eroa huonostakaan suhteesta, ennenkuin uusi nainen on valmiiksi katsottu.

On niin helppo tyytyä tuttuun ja turvalliseen, sen voin sanoa omastakin kokemuksesta. Kuitenkin uskaltauduin tekemään pari suurta ratkaisua, mm. muuttamaan erilleen, mikä avasi miehen silmät ja pani yrittämään tosissaan. Ero meille silti tuli, minun aloitteestani.