Ilmoittelen, että ihana pojan pallero syntyi viikko sitten 22.10.-07! Reilut kaksi viikkoa etuajassa, mutta todella hyväkuntoisena, sai pisteitä heti synnyttyään täyden 10. Aika pieni hän on, painoi syntyessään 2640 gr ja oli 47 cm pitkä. Vaikuttaa aika Uuno Turhapurolta, syö ja nukkuu, joka vaipassa kakat. Olenkin tässä sanonut, että mulla on ollut ensimmäinen ja viimeinen vauva tommonen rauhallinen tapaus, kaksi keskimmäistä ovat olleet sitten vähän vaativampia vauvoja. Niin ne on erilaisia lapset syntyessään. Tosin pojalle kyllä kuiskasin, että vois olla vähän vaikeempi, ettei tulisi enää vauvakuumetta, kun äiti on jo liian vanha mokomaan. Mutta ihana on poika, ei voi mitään. Vaikka ihania ne oli kaikki vauvat tuolla sairaalassa, minä niitä ihastelin kovasti siellä.
Olen kyllä aika pihalla siitä mitä täällä on viikon sisällä kirjoiteltu, pikasesti eilen lukaisin ja nyt aamulla jatkoin, mutta eipä paljon päähän jäänyt. Mutta TODELLA PALJON ONNEA JO VAUVANSA SAANEILLE, sen verran sentään muistiin jäi!
Synnytys oli aika nopea. Maanantaina vähän ennen 11:sta lapsivesi lähti, siinä soitin Tammisaareen fiksuna että näin kävi, sanoivat että voisin lähteä taksilla sinne tulemaan. Mies kun on parinkymmenen kilometrin päässä töissä, poika esikoulussa. Soitin sitten miehelle joka lupasi käydä hakemassa tavarat kotoa ja tulla perässä synnytyslaitokselle. Minä täällä järjestelin olevinaan kovastikin tärkeitä asioita ennen lähtöäni ja tilasin taksi jota vähän aikaa sai odottaa, ja loppujen lopuksi oltiin miehen kanssa jotenkin ajettu ristiin että hän oli ennen synnyttäjää sairaalassa. Vähän huvitti, miten nopeesti hän selvisi sairaalaan. Synnytyskertomukseen oli merkitty synnytyksen ajaksi 3 h 10 min. Ponnistusvaiheessa tosin supistukset olivat aika heikkoja, edellinen poika syntyi kolmella ponnistuksella 7:ssä minuutissa, mutta nyt menikin 18 min. Oli ihan erilainen ponnistusvaihe kuin edelliset.
Säikäytti kyllä, kun sitten kuulotestistä poika ei päässyt läpi, vasta lauantai-aamuna pääsi. Siinä kyllä tuli ajateltua vaikka mitä, vaikka kätilöt rauhoittelivat kovasti, että etuajassa syntyneillä se korvakäytävä on pienempi kuin täysiaikaisella, ja useasti vielä lapsenkinaa korvassa ettei se laite pääse sinne tärykalvoon asti kuten kuuluisi. Ja niinhän se sitten loppujen lopuksi olikin. Siellä kun oli semmonen uudenaikainen laite millä kuulo testataan ja kertoivatkin, että se on heilläkin ollut niin vähän aikaa, ettei se heilläkään ole paljon siitä kokemusta.
Jos hänen kuulossa olisi ollut jotain vikaa, niin se pahin pelko mikä mulla kävi mielessä oli että osaisiko sitä sitten oikealla tavalla hoitaa, kun ei ole mitään kokemusta kuulovammaisista. Kyllä meinasi sydän haljeta kun katsoi niitä pieniä ihania kasvoja ja mietti mahdollista kuuroutta. Kovasti rakas tuo poika meille on, hurmasi meidät kertaheitolla.
No, nyt taidan lopettaa tämän hehkutuksen tähän ja menen tekemään vähän aamupalaa itselleni, että Turhapurolla maito riittäisi. Näin me sitten ruvetaan synnyttelemään jokainen vuorollaan vaikka just äsken plussattiin!
Kuulumisiin! Pömppöli ja poika, 1 vk