Hei kaikille tasapuolisesti!
Tällä kertaa vain omaa napaa, ku muuten tulisi niin pitkä viesti. Mulla meni nyt melkein puoli tuntia, kun kahlasin läpi kaikki tekstit mitä te olitte kirjoittaneet tämän viikon aikana.
Olen ollut netti pimennossa, kun jouduin sairaslomalle pitkään jatkuneen ripulin takia. Kotonakaan ei ollut nettiä, kun mies lähti työmatkalle kannettavan tietokoneen kanssa, rggh! Nyt olen kuitenkin tervehtynyt ja 3 kg lähti sen taudin ansiosta
Mä kävin tiistaina lääkärissä ja siellä oli yksi 8mm sikiö ja sydän sykki hienosti. Kaksosia ei siis ole tulossa. Lääkärin mielestä viikkoja olisi silloin pitänyt olla 7+1, mutta ultran mukaan 6+4. Lääkäri halusi vielä varmistaa, että kaikki on hyvin vauvalla ja siksi mä menen vielä uudestaan ultraan ens viikon perjantaina. Silloin pitäisi saada tarkka laskettuaika tietoon ja ehkä sen jälkeen uskallan varata ajan neuvolaan
Mä olin kyllä hiukka hämmästänyt omasta reaktiostani, kun lääkäri kertoi, että hienosti vauva sykkii kohdussa. Lääkäri taisi olla enemmän innostunut kuin minä. Olin ajatellut, että itken vuolaasti onnesta, mutta ei. Olin tosi hämmentynyt ja hiljainen koko kotimatkan. Minkälaisia tuntemuksia teillä muilla on ollut, kun olette käyneet ultrassa? Mulla oli vähän on jopa syyllinen olo, kun mua ei itkettänyt ja en ollut pakahtua onnesta. Ehkä mä vain pelkään niin paljon keskenmenoa, että en anna itselleni lupaa nauttia tilanteesta.
Mulla mahaolo on täällä hellittänyt sillä, että olen syönyt jäisiä mustikoita ja valmia. Ja parin tunnin välein olen jounut laimennettua mehua, jotta saan verensokerin ylös.