Marrasmammat 2008

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja misai82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nukkuminen on kamalaa... Haluaisin kovasti nukkua jossain selällään-versiossa, mutta enpä tiedä uskallanko. Tyynyjä pitää varmaan kokeilla.

Minulla on alkuraskausvaivat tulleet takaisin! Kuvottaa taas jos vatsa on tyhjä ja muutenkin heikohko olo. Närästää taas, kun vauva tuntuu olevan aika ylhäällä ja minulla ei ole kauheasti tilaa tuossa navan ja rintojen välissä.

Mutta olen kyllä vielä jaksanut jumpata ja lenkkeill ja pyöräillä, etenkin lihasjumpissa koetan käydä. Uimaan en taida enää uskaltaa. En haluaisi luopua vatsa- enkä hauislihaksistani edes nyt :) Mutta täytyy sanoa, että liikunta helpottaa oloa. Paitsi pari kertaa olen erehtynyt kunnon syvävenyttelyihin, joissa huomaa, että nivuset antaisivat periksi ihan liikaa, joten sittne joutu vähän jäkittämään painoa takaisinpäin.

Minulla on hammaskiven poisto vasta lokakuun lopulla. Saa todellakn nähdä, miten pystyn olemaan siinä tuolissa. Mutta kai ne voivat jättää sen aika ylöskin tarpeen mukaan. Itsepähän tiesivät, että tukevasti raskaana ollaan! Minulla siis kunnallinen.

Jeps, kovasti tuntuu siltä, että pystyasennossa pyritään täälläkin synnyttämään. Minua on ruveneet ällöttämään kaikki synnytysvideot, kun oikein mietin, missä vaiheessa siellä revetään. Enkä yhtään kestä kuunnella sukulaisnaisieni sankarisynnytyksiä. Aika taitaa kullata muistot, "eihän se kun vähän kirpaisi".

Minusta taas tuntuu, että h-hetkeen on vielä ikuisuus... Ehkä se tästä.

Malvia rv 32+
 
Tervehdys!

Täällä on podettu vuorokauden päänsärkyä. Viime yönä iski sitten päähän, että johtuukohan tämä raskausmyrkytyksestä? Muita listattuja oireita ei kyllä ole. Onneksi huomenna on neuvola, niin saa verenpaine- ja valkuaistiedot. Vauva oli eilen todella hiljainen päivällä, mikä alkoi huolestuttamaan sekin. Iltaa kohti tosin innostui taas jumppaamaan. On se vaan jännä miten sitä huolestuu pienestäkin, ensin valitan kun vaavi vetää ihan megarumbaa ja sitten kun ei, sekään ei ole hyvä!

Nyt on myös viime viikot ollut vaivana tihentyneet sukkapuikkokivut. Niitä tulee myös yöllä, mikä ei ole mitenkään kivaa...

Hammaslääkäristä oli puhetta. Minä odottelen edelleen kutsua julkiselle, noinkohan ehtii ennen LA:ta.

Liikunnasta: Malvia ainakin liikkuu esimerkillisesti, kateeksi käy! ;) Minulla on tahti vähän hidastunut, kerran viikossa uimassa ja ä-joogassa (jos sitä nyt liikunnaksi voi kutsua), kävelylenkkejä 3-4 viikossa (vauhti ei ole huimaa!) sekä hyötyliikuntaa (työmatkat pääasiassa kävellen). Lihaskuntoa olisi pitänyt pitää yllä paremmin, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi...

Vietän tämän päivän kotona ja kuulostelen oloani. Toivottavasti ei ole mitään erikoisempaa. Minulla on ollut ennen raskautta jopa kolmen päivän päänsärkyputkia (migreenikipua), mutta nyt raskauden aikana on päänsärkyä ollut vain muutaman kerran.

t. S & Ö rv 33+1
 
Nukkumisesta on tullut pikemminkin jokaöinen asettelusessio, jos oikealle kyljelle kääntyy niin alkaa tulla monoa ja vasemmallakaan ei koko yötä jaksa olla kun paikat puutuu.

Onko teillä sattunut sellaista, että joku perheestänne manaa koko ajan että vauvalle voi tapahtua jotain? Tuli äsken kyyneleet silmiin kun tiskasin ja siinä samalla sanoin anopille että pinnasänky ja patja tuodaan varmaan perjantaina tai ensi maanantaina, siihen hän että mitäs me sitten aiomme tehdä jos tapahtuukin jotain, että onko niissä palautusoikeus.
Tässä kuitenkin ollaan jo niin pitkällä että jos tapahtuu jotain niin parinsadan euron ostokset olisivat siinä tapauksessa pienin huolenaiheemme. Sanoinkin vain että sitten lahjoitan ne pois, mies siihen että heittää vaikka mereen ja jättää tuollaisen jossittelun koska siitä tulee paha mieli. Anopin mielestä kaiken hankkimiseen riittää ne muutamat päivät, jotka olen sairaalassa, minusta taasen ei voi jättää kaikkea niin viime tippaan.
Pitäähän nyt herranjestas isommat tavarat tilata etukäteen, ellei sitten halua jotain ylijäämiä jostain kaupan takahuoneesta (siis täällä ainakin katsotaan katalogista ja sitten kauppa tilaa ne). Vaikka pinnasänky löytyikin edullisesti erikoistarjouksena jota oli varastossa valmiina, oli vielä samaa puuta ja väriä kuin muutkin huonekalut nin tietenkin sen otimme.
On kyllä tunteet muutenkin ehkä pinnassa, liikkuminen on jo sitä sun tätä ja muitakin krämppiä on ilmaantunut. Vei mokoma vain kokonaan ilon vauvan sängyn hankinnasta.

Huhhuh. Poika liikkuu ahkeraan ja koko ajan jossain kiristää kun alkaa ilmiselvästi tila loppumaan!

Sori että tästä nyt tuli tällainen valituspurkaus..

B 34+1
 
Voi Bombera. Helppoa on täältä sanoa, että älä välitä. En tiedä - joillakin ihmisillä vain on taipumus odottaa aina pahinta ja samalla lytätä myös toisten ilo/odotukset. Jokainen toimii tavallaan - joku hankkii lapselle kaikki jo heti kun viivat näkyvät raskaustestissä ja nimi julistetaan koko suvulle. Toinen taas jättää viime tippaan ja pelkää sitä ja tätä tai yksinkertaisesti ei ennätä tekemään mitään. Tulee niin paha mieli sinun puolesta, varsinkin kun sukulaiset moisia OMIA traumoja toisen niskaan kaataa. Joten älä välitä. Ja kiva että miehesi puolestasi kommentoi moisia naurettavuuksia. Nautitaan me tästä ajasta - se mikä potkuilta ja jystämiseltä voidaan.

Minä ainakin ihailen jokaista ostostani Vaaville ja ihmettelen tulevaa. Eilen oli hauska yllätys kun miehen ystävä oli laittanut yllätyspaketin postissa, josta löytyi nallepotkupuku ja tosi-söpöiset jarrusukat. Muistaminen tuntui niin hyvälle, että kävin hiplaamassa sukkia varmaan puolen tunnin välein. Joten iloitsen joka sukastakin - ja ensimmäisestä vaippapussista. Ei tämä eka lapsi -juttu toista kertaa tule kohdalle ;o)

MaMaLi ja Vaavi 33+6

 
Kylläpäs Bomberan anoppi töräytti tökerösti. Ymmärrän ja tiedän tosi hyvin, kuinka kurjalta nuo ääneen sanotut pahimmat ajatukset tuntuu. Meillä on kyllä jo jokseenkin siltä osin rauhoituttu, että enää ei (kai) kukaan pahemmin enää pelkää pahinta (paitsi minä itse, mutta hiljaa itsekseni..) tai ainakaan sano ääneen. Kaikkeahan voi tapahtua koska vaan, ennen synnytystä, sen aikana ja jälkeenkin, niin että jos sille kaiken perustaisi, niin eihän mitään kannattaisi koskaan ostaa tai hankkia, eikä mistään koskaan iloita etukäteen.

Meillä jotkut perheenjäsenet selvästikin varoivat puhumasta liikaa vauvasta ehkä jonnekin 5.-6. kuulle asti. Sanoin silloin ja olen sanonut myöhemminkin, että kun en satu olemaan taikauskoinen sen enempää kuin tietääkseni kukaan heistäkään, enkä siis siinä suhtessa usko potkuhousujen aikaisen ostamisen tai muun suunnittelun vaikuttavan yhtään millään tavalla vauvan kohtaloon, ja että jos jotain pahaa tapahtuisikin, olisi se sen verran murheellinen ja kamala asia, että siinä tilanteessa ei "turhaan" tehdyt ostokset voisi kyllä enää sen pahemmin mieltä liikuttaa tai tehdä menetyksestä yhtään traagisempaa, kuin se jo olisi.

Mitä nukkumiseen tulee - täällä entiseen tapaan pätkänukutaan, ja pahenee vaan. Olen synnytykseen mennessä muuttunut varmaan zombiksi. Ostin tänään sellaisen pitkulaisen imetystyynyn, jota suositellaan myös käytettäväksi raskauden aikana. Josko toisi apua ahdinkoon..

Mukavaa iltaa kaikille!
 
Bombera, tiedän miltä tuntuu, sillä oma äitini on suhtautunut varauksella tähän raskauteen. Tietenkin hän on onnellinen siitä, että vauva on tulossa, mutta koska minun raskauteni ei ollut niin itsestään selvä asia, hän ilmeisesti viimeiseen asti pelkää jotain pahaa tapahtuvan. Jotain vastaavaa kommenttia on tullut meidänkin äidin suusta aikaisemmassa vaiheessa, en vaan muista enää missä tilanteessa. Itse olen sitä mieltä, että en ala pahinta etukäteen pelkäämään, voihan lapselle tapahtua mitä tahansa sitten syntymän jälkeenkin, tai kouluikäisenä tai ihan milloin vaan! On ihan hullua sen takia olla valmistautumatta vauvan tuloon, että jos nyt jotain sattuu tapahtumaan. Nykyään äitini kyllä kyselee, mitä kuuluu ja miten on mennyt, mutta kun innostun kertoilemaan raskauteeni ja vauvaan liittyviä asioita, hän ei kommentoi niihin mitään. Mieheni äiti sen sijaan kuuntelee ja keskustelee paljonkin vauvasta ja kertoo omista raskauksistaan ja synnytyksistään ym. Hänen kanssaan tulee paljonkin juteltua ja siitä tulee aina niin hyvä mieli. Väistämättä tulee mieleen, että kunpa pystyisin omankin äitini kanssa käymään samanlaisia keskusteluja.

Omasta navasta ei tällä kertaa kummempia, viime yönä valvoin silmät ymmyrkäisinä neljään asti! Otti hieman päästä.. noh, jos tänä yönä parempi onni.

Tuulen Poikanen rv 32+1
 
Onpa siitä aikaa kun viimeksi täällä kirjoitteli! Tässä taustalla olen silloin tällöin käynyt muiden vointeja lueskelemassa kyllä ja paljon näyttää tapahtuneen: kihlauksia ja kolareita.. huh.

Itsekin kihlauduin tuossa elokuussa =)

Minulla on aika sama ongelma: täällä yksi tuttava pelottee kaikenmaailman asioilla joita VOI tapahtua ja joihin PITÄISI varautua. Lähinnä siis vauvan kunnosta ja sellaisesta. Ja siitä etten pärjäisi lapsen kanssa. Aloin väkisinkin ihmettelemään, että voiko toinen äiti todella sanoa toiselle tulevalle sellaiselle noin. Tai voi toki, mutta ei tainnut olla loppuun asti harkittua kyllä. Veikkaan nimittäin että jokainen äiti jollain tasolla kyllä miettii juuri vauvan terveyttä ja omaa jaksamistaan. Kun en niistä puheista hetkahtanut suuntaan enkä toiseen, alkoi välitön pelottelu synnytysasialla. Hänellä se ei hyvin mennyt raskausmyrkytksen takia, niin toki niitä piruja pitää minullekin maalata. Jos ei myrkytystä, niin jotain kamalaa taatusti. En voinut sanoa muuta kuin että kiitos ja hei, tämähän riitti.

Ja vointiin. Raskausmyrkytystä siis ei ole vaikka turvotusta nilkoissa onkin. Valkuaiset ja sokerit ovat pysyneet kurissa ja minullekin tehtiin sokerirasitustesti, jossa todettiin etten ole lähelläkään riskialtis tapaus raskausdiabetekseen. Painoa on tosin tullut aika paljon, melkein 15 kiloa jo nyt. Selkä on kipeä ollut ja liikkuminen on hankalaa. Nukkuminen menee irvistellessä hyvää asentoa etsien. Muuten olen päässyt vähällä, vasta nyt alkaa tuntumaan supistukset jonkun verran.

Vauvakin taitaa voida ihan hyvin. Todella kova on liikkumaan. Sydänkäyrät kohdillaan ja istukkakin toimii hyvin. Ainoa asia mikä heitä sairaalassa huolestutti, oli vauvan koko. Se kun on tällä hetkellä n.2100g vasta, vaikka pitäisi olla jo 2500g. Itse en tästä osannut huolestua, koska synnyin itsekin kaksi viikkoa yliajalla alle kolmekiloisena. Ja olen pienikokoinen muutenkin. Kohtukin alkaa olla kypsä, nyt auki 1cm ja pituus 1,5cm. Kai nuo ihan hyviä lukuja on.. Raivotarjonnassa rimpula on makaillut jo useamman viikon ja pääkin on kiinnittynyt. Tässä ei voi muuta ounastella kuin sen, että kohta se todella tapahtuu!

Tavarat on hankittu, käytettyinä tosin mutta kelpaa kyllä. Vaatteita vielä pitää ostaa muutamat vielä ja vaipat niin sitten voi huokaista ja odotella loppuajan ihan rauhassa.

Hyviä vointeja! nalle-- 35+3
 
kiitos kommenteistanne!

Paha mieli meni ohitse jo, mies kuitenkin on järkevä ja sanoo äidilleenkin missä kaappi seisoo. En halua antaa väärää kuvaa anopistani, on todella ihana ihminen mutta välillä töksäyttelee ikävästi. Muuten siis kohtelee kuin omaa tytärtään. Jossitteluista ei ole hyötyä, voinhan minä jäädä huomenna vaikka auton alle, ei tulevaisuutta voi tietää etukäteen mutta tavara on tavaraa enkä todellakaan osta vauvantarvikkeita sillä mielellä että onko niissä palautusoikeutta tai ei.

Tässä on enää 6 vkoa laskettuun aikaan niin mielestäni perustarvikkeet on hyvä olla jo. Voiteet ja vaipat ja muu tavara minkä saa ostettua marketista samantien jätetään viime tippaan koska ne voi mies hakea yksin.

Alkoi taas seuraava lukukausi kielikoulussa, ranskaa yritän kovasti opetella, on mukavaa kun on jotain kehittävääkin ajanvietettä. Tiedä sitä vaikka natikkakin olisi massussa korvat höröllä. Aiotko muuten Sacha puhua vauvalle suomea vai ranskaa? Minun suuri tarkoitukseni olisi puhua pelkästään suomea ja muut tietty espanjaa että lapsi hallitsisi heti kaksi kieltä. Pahus vain kun ei ole ainuttakaan suomenkielistä leikkikaveria täällä. Videoita ja kirjoja saa onneksi tuotua.

Öitä!
 
Hyvä että olet, Bombera, saanut jo mielesi takaisin. Niin, hassua on se, että usein nuo "töksäyttelijät" ovatkin juuri niitä hyväntahtoisimpia ja asiasta aidoimmin kiinnostuneita läheisimpiämme. (Ajattelen tässä nyt vaikka omaa äitiäni..) Juuri siksi pitää antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kielikysymyksestä sen verran, että mä aion puhua lapselle suomea ja mies ranskaa. Sekin on kyllä alkanut jotenkin kummasti salakavalasti hallita suomenkielen alkeita, näinköhän jossain opettelee itsekseen salaa. Ja haluaisi kuulemma voida puhua lapsen kanssa sitten joskus myös suomea, tai ainakin ymmärtää mitä me puhutaan. Mulla on täällä joitakin suomalaisia tuttuja, joilla on jo lapsia, tai on myös lähiaikoina tulossa, mutta ei kuitenkaan samalla paikkakunnalla. Täytynee tihentää tapaamisvälejä..

Meillä alkaa olla suuret hankinnat vaunuja ja turvaistuinta vaille valmiina. Heh, no nehän ne suurimmat kait on, että siinä mielessä turha riemuita. Mutta kun meillä on tosiaan tämä kehittämäni vaunuongelma... eli tahtoisin "tuttua ja turvallista" pohjoismaista, Emmaljungaa tai Brioa, kun "kerran kaikilla muillakin suomalaisilla odottakilla kuuluu olevan", mutta niitähän ei taas täällä myydä. Netistä voisi varmaan tilata, mutta olisi sekin nyt vähän omituista, ostaa näkemättä muuta kuin kuvan. Toinen vaihtoehto on lähteä niitä metsästämään Saksan puolelta, mikä nyt ei kovin kaukana meiltä olisi, mutta periaatteesta vähän hävettää "kun mikään ei kelpaa"! Mutta tosiaan, tähän asti näkemäni vaunut täkälâisissä kaupoissa tuntuu jotenkin ihan leluilta. Sanos, Bombera, minkälaisiin vaunuihin te päädyitte?

Mä tulin just sellaiselta tutstumiskäynniltä synnytyssairaalasta, missä käydään kätilön kanssa läpi koko sairaala, selitetään että mitä, missä ja milloin. En tiedä olenko jotenkin hölmö, tai pimennossa elänyt, mutta yllätyksenä tuli se, kuinka kauan sairaalassa synnytyksen jälkeen viivytään - kuulemma vähimmäisaka on 4-5 vrk. Ja tarvittaessa pidempään, usein kahdeksankin päivää! Mitens Suomessa on asian laita? Tai Espanjassa? Tämä ei ole mikään yksityinen klinikka, ja olot ovat aika askeettiset jopa, sanoisin, mutta henkilökunta ystävällistä ja asiansaosaavan oloisia, mikä kait on tärkeintä.

Hauskaa iltaa kaikille!
 
No ompa Bomberalla ollut inhottava tilanne, mutta onnksi olet päässyt siitä jo yli. Itse olen nyt todella tyytyväinen, että hommattiin kaikki tarpeellinen ajoissa, sillä nyt en todellakaan enää jaksaisi ravata kaupoissa tarpeen vaatimalla tavalla.

Mekin kävimme eilen tutustumassa synnytyssairaalaan ja oikein hyvä mieli jäi käynnistä. Helpottavinta oli, kun kätilö sanoi, että pyrkivät puuttumaan synnytykseen mahdollisimman vähän, ponnistaa saa eri asennoissa ja kivunlievitystä on tarjolla tarvittaessa. Synnytysjakkara ja vesiallaskin löytyivät. Joten pelkoni siitä, että heti tuikataan epiduraali selkään ja laitetaan sängylle makaamaan, oli turha:-) Toki, jos lapsen vointi muuta vaatii, niin se on sitten asia erikseen. Mutta ei mietitä niitä negatiivisia asioita, vaan positiivisia;-)

Nallelle onnea kihlauksesta! Hui, mennään kanssasi päivän erolla samoilla viikoilla ja sinulla jo kohdunsuu auki. Itselläni neuvolalääkäri ensi viikolla. Kyllä se vaan niin on, että synnytys on kohta oikeasti edessä, jee.

Minulla on nyt muutamana päivänä tullut aavistuksenomaisia menkkatuntemuksia ristiselkään ja alavatsaan. Näitä ei ollut edes alkuraskaudessa. Joten kait siellä pikkuhiljaa jotain tapahtuu:-)Onko muilla ollut vastaavaa?

Sacha kyseli sairaalassaoloajasta. Meille sanottiin eilen, että 2-3 päivää ollaan sairaalassa, eli aika pikainen visiitti. Tuo kahdeksan päivää kuulostaa kyllä aika pitkältä ainakin Suomen mittakaavan mukaan.

Vointeja kaikille mammoille!

t. vaappuva oona ja tillikka 35+4
 
Moi!

Ostimme Jané-merkkiset vaunut, ihan kivat ja menevät hyvin kokoon. Pakettiin tuli <13kg turvakaukalo, vaunuosa ja rattaiden istuin. Vaikka pohjois-espanjassa onkin ihan kunnon talvi niin lunta ei sentään yleensä sada. Paljon näkyy katukuvassa bugabo:ita, mutsy:ja, loola up:eja ja quinnyja.

TÄällä sairaalassa ollaan 2-3 päivää, keisarinleikkaustapauksissa kauemmin.

Maanantaina alkaa synnytysvalmennus, mutta en usko että täällä pääsee etukäteen tutustumaan yhtään minnekään...
 
Oona76, kyllä juuri noita tuntemuksia alkoi tulla eilen. ihan reisillä asti tuntui nuo menkkamaiset kivut. Jonkun tunnin jaksoi juilia, sitten kun pääsi autosta ulos niin kävelyllä helpotti hiljalleen. Ja kiitokset onnittelusta :) H-hetki alkaa tosiaan olla jo käsillä kohta itse kullakin..

Itse en ole käynyt synnärillä vierailulla vielä ainakaan, myöskään mistään synnytysvalmennuksesta ei ole edes puhuttu neuvolassa. (liekö enää kerkeäisinkään) Tosin olen sanonut etten halua tietää liikaa etukäteen ettei ala mielessä liikaa liikkumaan kaikenlaista. Hetken se vaan kestää ja sitten voikin keskittyä tulevaan täysillä :) Siis siinä mielessä hetken, kun vertaa koko raskausajan odotuksen kestoon.

hyviä vointeja! nalle-- 35+4
 
Nallelle onnea kihloista!

Bomberalle jaksamista töksäyttelijöiden kanssa! Niitä tuntuu aina olevan, osa ei tosiaankaan ymmärrä miten herkällä korvalla odottava äiti näitä asioita kuuntelee. Varsinkin jos itsellä on välillä vähän epävarma olo, ei siihen enää muita hämmentäjiä kaivata. Turha on piruja maalailla seinille etukäteen.

Oonalla ja Nallella alkaa olla jo lupaavia tuntemuksia, hui kun jännittää! Tässä sitä vaan edetään pikku hiljaa h-hetkeä kohti...

Täällä meillä ei pääse etukäteen tutustumaan yliopistosairaalaan infektioriskin takia. Onneksi netissä on virtuaalinen kierros, vaikka ei tuo ihan samalle tunnu... Täällä ei siis pääse osastolle edes vieraat, vain mies tai tukihenkilö. Muut pääsevät aulaan asti, minne vanhemmat voivat sitten viedä lapsen näytille. Synnytysvalmennusta on siis sen yhden luennon verran, menemme siihen viikon päästä. Yksityiseltä saisi valmennusta, 3 x 30e, mutta taitaa jäädä välistä. Otan vastaan mitä tuleman pitää.

Neuvolassa kaikki oli hyvin, joten turhaan huolehdin. Oma painonikin oli pysynyt samana, mikä on hyvä. Junior on edelleen aktiivinen, välillä mahanahka on tosiaan tiukoilla herran venyttelyjen ansiosta. Mutta en valita, ihana saada tuntea liikkeet säännöllisesti!

Rentouttavia päiviä jo äitiyslomalle jääneille ja nyt jääville! Mukavaa viikonloppua myös kaikille muille!

t. Sonatar rv 33+3
 
Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonloppua kaikille!!

Nallelle erityisonnittelut kihlautumisesta! Ja voin myös liittyä tähän "kuukautiskipuilijoiden" joukkoon, eli mullakin on ollut noita kramppeja pari kertaa, tosin aika vaimeita vielä. Sisko kertoi, että hänellä oli todella kipeitä harjoitussuppareita, oli kuulemma välillä ihan kippurassa uikuttanut kipua, mutta olivat onneksi lyhyitä "kohtauksia".

Mulla alkoi äitiysloma :D! Aivan mahtavaa. Jotenkin olen niin tyytyväinen, että jaksoin olla töissä loppuun asti. Kun lähdin tänään töistä tuli vähän hassu fiilis ja pikkuinen kyynelkin tirahti silmäkulmaan, kun ajattelin että ihan oikeasti vauva on kohta sylissä ja alkoi elämäni ensimmäinen äitiysloma. Nyt aion keskittyä tosissaan viimeisten vauvatarvikkeiden hankintaan ja vauvanvaatteiden pesuun sekä lastenhuoneen sisustamiseen.

Mekin oltiin synnärillä tutustumassa pari päivää sitten. Oli ihan kiva käynti ja paikka vaikutti mukavalta. Kyseltiin perhehuoneen saantimahdollisuudesta ja sairaalassaoloajasta. Täällä ensisynnyttäjät viipyvät hoidossa - tilanteesta tietysti riippuen - noin 4-5 päivää.

Nyt suihkuun ja nukkumaan. Kiitos muuten Sonatarelle vinkistä, mulla on nyt jättityyny selän puolella ja se estää mukavasti kääntymisen selälleen.

barbalala ja pikkuinen rv 34+3
 
Tervehdys kaikille,

Eli olen teidän elämäänne sivusta seurannut jo keväästä, niin lienee aika esittäytyä... Mahakas tapaus siis täälläkin ja la 6.11. Raskausaika on mennyt ihan kai kivasti. Heikkoina hetkinä on ollut kiva lukea, että muillakin menee huonosti =), joten kiitos siitä. Eli pahimpia oireita on ollut väsymys ja (osittain väsymyksestäkin johtuvat) mielipahat. Sitten minulla todettiin raskausdiabetes, joten olen verensokereitani seuraillut, mutta ei taida olla vakavaa laatua oleva tapaus, kun melkein mitä vaan voi syödä ilman, että sokerit on liiaksi nousseet. Eli siitäkin siis neuvolassa tehty hirmu haloo ja aiheutettu lisää mielipahaa ja stressiä. No on siitä ollut se hyöty, että minut on peloteltu syömään suht terveellisesti, joten paino ei ole tähän mennessä noussut kuin kuutisen kiloa. Tässähän voi olla solakammassa kunnossa synnytyken jälkeen kuin ennen sitä =). Vähä jos mahan kohdalla löysää... Muutenkin mulla olisi raskausaika ollut varmaan satakertaa kivempaa, jos ei neuvolaa olisikaan!!! Aika kökkö neuvoja sieltä on tullut...

Nyt on flunssa jo neljättä päivää ja aika menee sohvalla maaten, telkkua katsoen ja kirjoja lukien... TYLSÄÄ!!!

Nukkumisesta täällä on paljon puhuttu ja olen niiden onnellisten joukossa, jotka on tähän asti nukkuneet yönsä loistavasti (korkeintaan yhdellä vessareissulla varustettuna). Nyt flunssan myötä unikin on vaikeammassa, kun hengitys takkuaa... Olen myös aina tykännyt nukkua kyljelläni, joten mitään lisätyynyvirityksiä en toistaiseksi ole tarvinnut, mutta saa nähdä mitä näiden viimeisten viikkojen myötä vielä tapahtuu.

Vauvan tuloon on pikkuhiljaa ruvettu varustautumaan... Eli vaunut, ratasosa ja auton turvakaukalo on hankittu ja läjä vaatteita ja muitakin vauvatarvikkeita on peritty ja muutamia vaatteita on kaupastakin tarttunut mukaan... Vielä olisi yhtä sun toista tehtävää ja hankittavaa, ennen vauvan syntymää, mutta otan rennosti ja se mitä en nyt jaksa tehdä, voin varmaan tehdä vauvan tulon jälkeenkin. Sitten ei enää ole mahakaan tiellä. Mulla on siis niiiin valtava maha, että kävin jo lisäultrasssa vauvan painoarvion takia, mutta ihan normaali iso vauva siellä tuntui olevan, että ei mitään jättiläistä! Nyt tosin maha ei ole tuntunut kasvaneen pariin viikkoon, mutta huomenna taas neuvolassa mittaillaan, joten saa "varman" tiedon sf-mitan myötä.

Mutta tässäpä varmaan kiteytettynä raskausaikani... Mukavaa viikonlopun jatkoa!

mammaliini
 
Viikonloppua!

Olen pitänyt tarkoituksella hieman taukoa tietsikalta. Viikko sitten oli tunnin mittainen supistusepisode, jolloin kivut tuntuivat alapäässä, alavatsalla ja alaselässä. Supistukset tuli n. 5-10 min. välein, sitten rauhoittui. Tiistaina sama juttu. Soitin kättärille ja käskivät lepoon ja virtsakokeisiin terveyskeskukseen. Ja, jos sama toistuu, täytyy mennä kättärin päivystykseen. Olenkin sitten ihan vaan levännyt. Olinkin ihan töttöröö väsynyt. Nyt vasta viikonloppuna olo tuntuu normaalin virkeältä eikä kipeitä supistuksia ole ollut. Torstaina on neuvola, saas nähdä, onko jotain kohdunsuulla tai muualla tapahtunut. Vauva ainkin liikkuu voimakkain liikkein.

Bombera: kyselit niistä ultraäänen lyhennyksistä. Selvitin omista ultrakuvista ja niiden suomennoksista, että FL on reisiluun mitta ja DBp on päälaen mitta. Muista en osaa sanoa, koska mittaavat eri raskauden vaiheissa eri asioita.

Olen aivan kypsä olemaan vangittuna tähän virtahevon pukuun. Haluan oman vartaloni taas hallintaani!!!! Mutta kuitenkin ajattelen lapsen parasta ja olen valmis kestämään vielä viimeiset viikot, jotta saadaan terve lapsi maailmaan. Veikkaan, että nämä viimeiset viikot sujuvat hyyyyvin hitaaaaaasti.

Jonsku ja Marakatti 32 tasan
 
Hei Hilda!

Tervetuloa joukkoon! Viestisi oli tullut sillä aikaa, kun kirjoittelin omaani. Harmi, että neuvolakäynneistä on tullut mielipahaa. Toivottavasti paranet pian flunssasta. Isoa Sf-mittaa täälläkin ihmetellään, mutta ei vielä ole jouduttu sen takia ultraamaan. Kuulemma sitten katsotaan, jos vielä jatkuu sama tahti seuraavalle neuvolalääkärikäynnille.

Mullakin taitaa olla lukihäiriö. Ei kannata ilmeisesti lukea omia ed. kirjoituksia...
 
kiitti jonsku kun viitsit katsoa ja selventää lyhenteet. Tervetuloa vain uusille, tänne mahtuu aina!

Nukun jo "varastoon", kaikki pelottelevat että nukkumiselle voi heittää hyvästit kun natikka syntyy. Uskon kyllä ettei etukäteen voi ainakaan unirytmejä harjoitella, kaikki opitaan ja sen mukaan eletään sitten kun se aika tulee ja senpä vuoksi hyvällä omallatunnolla koisin nyt minkä pystyn. Viime yönä heräsin kahteen kertaan vessaan selältäni, pitää se tyyny näemmä laittaa tueksi.

Ostin eilen kokopuvun pojalle, ei täällä nyt pakkasen puolelle mene mutta melkein, että on sitten ainakin lämmin puku ulkona liikkumiseen. Vielä rattaisiin täytyy ostaa se makuupussi, mutta otan sen sieltä samasta kaupasta kun haetaan ne vaunut pois.

Ei tänne mitään uutta ja ihmeellistä kuulu, joten toivotan vaan hyvää sunnuntaita ja vointeja kaikille

B 34+5
 
Tervetuloa Hilda!

Barbalala, hienosti taistelit äitiysloman alkuun kaikista turvotuksista ym. huolimatta! Nyt ota vaan rennosti ja laittele kotia kuntoon!

Jonskulla oli aikamoinen supistussuma! Toivottavasti ihan normaalia harjoittelua eikä mitään muuta.

Saimme kutsun synnytystapa-arvioon kahden viikon päähän. Siellä näemme vaavin taas, ihanaa! Viimeksi näimmekin hänet heinäkuussa.

Vielä olisi muutama päivä töitä ennen ä-lomaa. Tosin vielä on hommia jäljellä senkin jälkeen, mutta niitä teen sitten omaan tahtiin kotoa käsin. Ihan hyvät fiilikset onkin jäädä pois töistä, suurimmat savotat ehdin hoitaa ihan virallisella työajalla.

Uutta viikkoa aloitellaan taas täällä! Mukavaa lokakuun jatkoa kaikille!
Yt. Sonatar rv 34+0
 
Moikka! Kiitosta vaan, Sonatar :). Onneksi ei sullakaan enää paljoa ole työtä jäljellä. Kyllä se vaan niin on, että ei se ä-loma tule yhtään liian aikaisin ;)..

Hildalle myös tervetuloa, kiva kun kävit kertomassa kuulumisiasi. Harmi vaan, että olet ollut pettynyt neuvolan palveluun. Ilmeisesti neuvoloissakin on aika paljon eroja sen suhteen, miten siellä asiat hoidetaan jne. Toivottavasti muuten flunssasi paranee pian, olen itsekin ollut enemmän tai vähemmän "tukossa" viime päivinä.

Jonskulle myös täältä tsemppiä, toivotaan että ovat ihan harmittomia suppareita!

Täällä olen ihmetellyt itsekseni edelleen tätä loman alkua. Mielessäni mietin, että mitenköhän mun paikalle tullut sijainen pärjää (no tietysti hän pärjää!) ja en oikein osaa asennoitua tähän ajatukseen, että tässä sitä nyt vaan odotellaan, että pikkuinen syntyy lähiviikkojen aikana. Ehkä tää johtuu siitä, että juuri vähän aikaa sitten oli kesäloma ja nyt taas ollaan kotona. Pitää vaan ymmärtää ottaa tosissaan levon kannalta tämä aika ennen vauvan tuloa, että jaksaa sitten jotenkin niitä yövalvomisia ym.

Ajattelin käydä tänään kirjastossa lainaamassa pari hyvää kirjaa ja lisää lankaa uutta vauvanuttua ja potkareita varten. Ainakin aluksi hyvää tekemistä muiden valmistelujen ohessa.

Hyvää viikkoa minultakin tasapuolisesti jokaiselle!

barbalala ja pikkuinen rv 35+0
 
Hei!

Olen voinut paljon paremmin, huonoja yöunia lukuunottamatta. Olen jaksanut kävellä koiran kanssa pidempiä päivälenkkejä. Ehkä ne supistukset oli sitten vain harjoitusta tulevaan koitokseen. Torstaina neuvolassa selvitetään vielä kohdunsuun tilanne.

Soitin tänään Kelaan ja kyselin äitiyspäivärahan ym. päätöksiä, kun ei ole vieläkään kuulunut mitään. Selvisi, että Kelassa odotellaan työnantajan papereita. Jotenkin arvasin. Työpaikkani on liian suuri laitos näin pienille papereille. Täytyy soittaa osastonhoitajalle vielä, että selvittää, missä ne paperit on ja hoitaa ne eteenpäin. No ei varmaan ihme jos supistelee... Kuulin, että työpaikalla on aivan hirveä tilanne, vaihteeksi. Mihinkäs se muuttuisi. Onneksi ei tarvii enää siellä olla. Taitaa olla työpaikan vaihto edessä, kun pääsen takas työelämään, mutta nyt keskitytään tähän hetkeen.

Jonsku ja Marakatti 32+2
 
Hui, onpa jonskulla ollut jännät paikat- hyvä, että olet nyt voinut paremmin. Täälläkin voidaan tehdä jo vähän pitempiä lenkkejä, ei ota enää niiiin paljoa tuonne lantion alueelle.

Kun noista yöunien vähyydestä on ollut niin paljon puhetta, niin pakko mainita kun voivottelin omien unieni olemattomuutta kaverilleni, jolla on alle 2kk:n ikäinen vauva. Hänelläkin oli mennyt unet loppuraskaudessa ja sanoikin, että nyt pienen vauvan kanssa hän nukkuu paljon paremmin kuin raskauden viimeisillä viikoilla. Heidän vauvansa kyllä nukkuukin syöttöjen välit todella hyvin, eikä herää syömään kuin kahdesti yössä. Meitä vähän naurattikin, että hän jolla on pieni vauva nukkuu paremmin kuin minä, jonka 'pitäisi nukkua nyt varastoon vauvaa varten' :).

Minä kävin tänään neuvolassa ja järkytyin kun oli tullut viime viikkojen aikaan niin paljon painoa! Tähän mennessä on ollut reilua 300g/vko mutta nyt oli hypännyt tosi reilusti kahdella edellisellä kerralla. Yhteensä tähän mennessä painoa minulle on tullut 12kg. Aloin jo itsekseni stressaamaan painon takia, mutta pari ystävääni rauhoittelivat minua, että tuo 12kg ei ole vielä kovin paha. Kun on aina nuorempana ollut tuo paino itselleni ongelma, niin nämä raskausajan kilot hirvittävät. Sanoin kyllä terkkarillekin, että yritän kyllä suhtautua kiloihin niin, että saan ne kyllä jossain vaiheessa pois- tärkeämpää minulle on, ettei vauvalle tulisi mitään oireita lihomisestani.
Kaikki muu oli ok: verenpaine ok, hemoglobiini 116 (rautakuuri jatkukoon), pissa ok, sydänäänet ok ja sf-mitta oli 31. Että pallerohan sitä ollaan :) Muu ei huolettanut kuin paino, sekin ainoastaan minua itseäni.

Kun näyttää siltä, että monella on jo hankinnat suurimmalta osin tehty. JOko olette laittaneet pinnasängyt yms. näkösälle vai ovatko jossain säilytyksessä vielä. Meillä pinnasänky, vaunut, kaukalot sun muut ovat vielä kellarissa/vintillä. Sormia kovasti syyhyttäisi jo koota pinnasänky tuonne makkariin, mutta onkohan vielä liian aikaista...En kyllä lakanoita yms. laittaisi vielä, mutta haluttaisi se sänky koota jo valmiiksi... Mutta tuntuukohan se loppu aika vieläkin pidemmältä, jos se sänkykin tuolla odottelisi jo nukkujaansa?

Tuulen Poikanen 33+0
 
Niin sitä vaan porukka alkaa jäädä äitiyslomalle, ihanaa. On se kyllä mukava, kun ei tarvitse enää työjuttuja miettiä. Kävin juuri katsomassa työmeilini, ettei sinne ole kukaan ei-työihminen laittanut viestejä ja ihan puistatti ne työhommelit;-) Onneksi siis ajatukset voi niiden osalta heittää narikkaan - eikä toi ajatus enää kyllä toimisikaan normaaliin malliin:-D Joten ihan oikeaan aikaan tuo äippäloma alkaa!

Meillä kaikki melkein valmista; sänkyä ei ole vielä koottu. Jotenkin tekisi mieli, mutta kuten Tuulen Poikanenkin kommentoi, pelkään, että loppu aika tuntuisi vieläkin pidemmältä. Nyt nämä viikot ovat menneet todella nopeasti, mutta olen varma että loppua kohden alan tulla kärsimättömäksi. Vajaat neljä viikkoa laskettuun aikaan, hui. Katotaan kuka saa nyytin ekana syliinsä - jännät paikat siis edessä.

Tänään oli neuvolalääkäri ja kaikki oli hyvin. Paikat oli vieläkin kiinni ja kohdun kaulaa 3 cm, sf: 31,5cm, hemppa 120 ja vauvan sykkeet 140.

Olen ajatellut käyttää synnytyksessä muutamaa homeopaattista valmistetta, kun olen kuullut niistä niin hyvää. Jos ei auta, niin eipä niistä ainakaan haittaakaan ole. Toimii mun kohdalla varmasti myös psykologisena tukena. Ja vyöhyketerapiassa käyn etukäteen hiukka herättelemässä paikkoja. Toivon niin, että ei menisi ainakaan hirmusti yli lasketun ajan, mutta saas nähä.

Nimeäkin tulokkaalle ollaan mietitty ja nyt on yksi melko varma versio olemassa, mutta vielähän tuon ehtii muuttaa. Voihan se olla, että tytteli ei ole lainkaan mietityn nimen oloinen;-)

t.oona ja tyllerö 36+2
 
Hei kaikki.

Minulle ei kuulu oikein uutta, joten pamautan kysymyksen heti alkuun, niin ehkä muistatte vastailla: mitä tapahtuu Suomessa toisella/kolmannella lääkärikäynnillä? Itselläni on toinen neuvolalääkäri tulossa, ja mietin, että ultrataanko siellä.

Sonatar, miltä taholta sait kutsun synnytystapa-arvioon?

Olemme toki menossa sairaalavierailemaan, mutta muutoin synnytyksestä puhuminen on vähän epäselvää. Onko se nyt se neuvolalääkäri vai kuka, jonka kanssa asiaa puidaan?

Synnytys mielessä, Malvia
 
Huomenta!

Kaksi herätystä ennen mammalomaa... Miten niin muka lasken päiviä??? ;)

Hyvä, että Jonskun ja Tuulen poikasen vointi on ollut parempi.

Tuulen poikanen, minulla on sama homma että olen stressannut tuosta painosta. Syy sama kuin sinulla, ennen ollut ylipainoa ja kovalla työllä sain sen pois. Nyt tulee sitten koko ajan lisää, vaikka olevinaan en ole antanut ainakaan ylettömästi periksi mielihaluille. Onneksi viimeksi minulla oli painonnousu pysähtynyt, joten jospa sinullakin on vain piikki joka tasaantuu taas seuraavaan kertaan.

Malvia, kyselit lääkärikäynneistä. Käytännöt taitavat vaihdella aika lailla läpi Suomen. Meillä täällä ei esim. ole ultraa normaalin neuvolalääkärin yhteydessä, tehdään vain sisätutkimuksella synnytystapa-arvio ja katsotaan paikkojen kunto (3. neuvolalääkäri, rv 36-37). Minä päääsen tämän sokeriseurannan takia ihan äitiyspolille tarkastukseen, jossa myös arvioidaan vauvan koko ultralla. Meillä ultraus ei ole siis normaali käytäntö, mutta toisissa neuvoloissa taas puitteiden niin salliessa ultrataan useamminkin. Neuvolan täti laittoi lähetteen ä-polille, josta tuli sitten kutsu. Näin ymmärsin, että jos on syytä epäillä, että vauva on erityisen isokokoinen tai että synnytys ei onnistuisi välttämättä alateitse, lähetteen saavat myös muut lisätutkimuksiin. Kannattaa siis kysellä omasta neuvolasta mikä käytäntö.

Vauvanhuone ei ole meillä vielä vauvan huone. Kunhan ensi viikolla raivaamme sieltä pois kirjoituspöydän, tietsikan jne., sitten pääsen laittemaan huonekaluja, vaatteita ym. kuntoon vauvaa varten. Kai tässä pitäisi alkaa miettimään myös sairaalakassia ja listata mitä vielä pitää hankkia... Kyllä tämä aika tosiaan rientää!

t. S rv 34+1
 

Yhteistyössä