Marrasmammat 2008

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja misai82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hijaiseksi juu vetää Kauhajoella tapahtunut järjettömyys. Mikä saa ihmismielen toteuttamaan jotain niin kamalaa, riippumatta siitä ollaanko täällä Suomessa tai muualla maailmassa... Omaisille aivan hirveä paikka, ei kyllä löydä sanoja kuvaamaan miltä heistä mahtaa tuntua..

Oonan kipuihin, että ei ole ainakaan täällä noita kipuja ollut. Mulla lähinnä särkee kyljet istuessa pidempään ja liitoskivut myös vaivaavat lähes joka päivä.

Mekin mennään ensi viikolla tutustumaan synnäriin, ihan kiva sitten tietää minne pitää mennä ja millaista siellä on. Ainakin tutuilta olen kuullut ko. paikasta pääasiallisesti positiivista palautetta.

Pikainen piipahdus oli tämä, nyt alkaa silmä painamaan sen verran, että taidan mennä suihkun kautta unten maille.

barbalala ja pikkuinen rv 33+0

Ps. Jannalle tervetuloa vaihtamaan ajatuksia!
 
Hippo-78: LA 1.11.2008, esikoinen
Aurinkoinen99: LA 1.11.2008, esikoinen
nn08: esikoinen, LA n. 1.11.2008
Oona76: LA 2.11.2008, esikoinen
nalle-- LA 2.11.2008, esikoinen
Mariah: poika 01/06 LA 4.11.2008
Misai82: tyttö 11/05 LA 5.11.2008
Möykky08: poika 10/06 LA 5.11.2008
henriikka73: poika 05/94, tyttö 12/95, LA 9.11.2008
Karvakuono: poika 06/07 LA 10.11.2008
Arabis: poika 11/06 LA 10.11.2008
barbalala: esikoinen LA 11.11.2008
Bombera: esikoinen LA 11.11.2008
Ainikki: esikoinen LA 13.11.2008
Viljonkka: esikoinen, LA 13.11
MaMaLi: esikoinen, LA 13.11.2008
Pilvikirsikka-80: poika 06/07, LA 15.11.2008
Sacha: esikoinen LA 15.11.2008
Sanna: poika 08/06, la 16.11.2008
Rouva H: poika 04/07, la 17.11.2008
Sonatar: esikoinen LA 18.11.2008
Helmipelmi: esikoinen LA 18.11.2008
Tuulia: esikoinen LA 19.11.2008
mamma 87: esikoinen LA 20.11.2008
Sade81: esikoinen LA 21.11.2008
Tirl: poika 10/06, la 22.11.2008
Malvia: esikoinen, LA noin 25.11.2008
Tuulen Poikanen: esikoinen, LA 25.11.2008
Brogan: esikoinen LA 27.11.2008
Minea 77: tyttö 06/04, LA 15.11.2008
Jonsku79: esikoinen LA 30.11.2008 (poika)
minävaan esikoinen LA 12.11..
 
Kauhajoen juttu oli järkyttävä, itse tiistaina sain tietää vasta onneksi päikkäreitten jälkeen, sillä muuten nukkumisesta ei olis tullut yhtään mitään. Täälä pohjanmaalla kun asustellaan, on juttu enemmän tai vähemmän kaikkien huulilla ja myös itse olen paljon Kauhajoella käynyt ja siellä on paljon tuttavia ja sukulaisia, mutta ainakin tällä tietoa ei kukaan läheisempi ole ammuskeluissa menehtynyt.

Meiän pikkukaveri on alkanut taas painaa enemmän tuonne nivusiin ja sen mukaiset on sitten kivutkin. Viime yö oli aika kivulias ja alkaa pikkuhiljaa olla valmis siihen, että kaveri vois putkahtaa jo maailmaan. Nyt on löytyneet myös äipän kylkiluut ja iskuja satelee sitten sinnekin.=)

Että tällästä, ei voi muuta kuin esittää osanottonsa Kauhajoen tragediassa menehtyineiden omaisille.

-Misai82&rv34+1-
 
Hei kaikille!

Vaikka se kauhajoen juttu järkytti ja itketti, niin jotenkin sitä osasi tavallaan odottaa. Tämä nyt tuntuu olevan länsimainen muoti-ilmiö, johon ei olla ajoissa lainsäädännöllä puututtu. Mua inhottaa, että viranomaisilla ei anneta lain ja resurssien puitteissa riittävästi valtuuksia toimia ja havannoida näitä tapauksia ennalta. Nuorten ihmisten ongelmat saavat rauhassa kasaantua heidän omille niskoilleen. Yhteiskunta ei tule apuun vaikka apua hakisi. Tämän todisti myös Keravan puukotustapaus, jossa puukottajan motiivina oli, että hän ei päässyt psykiatriseen hoitoon sitä hakiessaan. Kyllä alkaa itkettää, kun ajattelee omaa syntymätöntä ja monta muutakin lasta, jotka joudutaan tuonne Suomen kouluihin laittamaan. Lasten ja nuorten hyvinvointi on aivan liikaa perheiden vastuulla. Ja tämä ei nyt vaan Suomessa toimi, kun on niin paljon niin huonovaointisia perheitä, joiden kaikki energia menee vanhempien ongelmien ratkomiseen. Kuka huolehtii niistä lapsista? Ja kuka huomaa, ettei kaikki ole hyvin? Tällä hetkellä viranomaisilla ja terveydenhoitajilla ym. ole riittävästi resursseja. Musta on vielä sekin ihan kauheeta, että sitten syytetään niitä viranomaisia, kun eivät kykene lain ja resurssien puitteissa puuttumaan asioihin, syyttäisivät oikeaa kohdetta! Pakko purkaa...

Syvä osanotto Kauhajoen tapauksen suhteen koskettaneita myös minulta.

Ja sitten raskausasioihin. Jäin sitten tämän kipeän selkäni vuoksi äitiyslomaan saakka sairaslomalle. Mitenhän sitä jaksaa tämän kivun kanssa. Monta viikkoa on vielä jäljellä. Tai sitten, jos en jaksakaan ja lapsi syntyy aikaisemmin, mitä en tietystikään toivo. Nyt on pari päivää supistellut välillä aika kipeästikin. Välillä supistukset tulee sarjoina jopa 5 min välein, välillä yksittäin esim. ylösnoustessa. Olisko stressin, kivun ja väsymyksen aiheuttamia vai onko flunssa taas tulossa? Kaikenlaista sitä alkaa miettimään. Parempi olisi, jos pystyisin käymään töissä. Olis terve ja tarpeellinen olo. Neuvolan mukaan supistukset eivät ole vaarallisia, koska vauva liikkuu vilkkaasti. Pitäisi malttaa levätä enemmän, mutta miten saisi naulattua itsensä aloilleen? Helpommin sanottu, kuin tehty.

Toivottavasti muilla on paremmat fiilikset!

Jonsku ja Marakatti 30+4
 
Täälläkin kerrottiin uutisissa suomen tapahtumista, järkytti se aika lailla.

Eipä täälläkään ole fiilikset korkealla. Eilinen oli aivan hel...tiä, en tiedä mistä johtui mutta selkää särki, kylkiä särki ja niskat jumissa. Olo oli kuin ylensyöneellä, joten yökkäsin tahallani muttei sekään auttanut. Nukkumisesta ei tullut mitään, aamukolmelta taisin torkahtaa mutta kivut olivat jotain ennenkokematonta.
Tänään on suht normaali olo, selkä ja kyljet vielä arkana.
Maanantaina ultra, saa nähdä mitenpäin siellä oleillaan - luulin jo että olisi kääntynyt raivotarjontaan mutta eilen tuntui että ötökkä heitti kärrynpyörää.

Supistuksia en ole vielä tietääkseni kokenut, voi olla etten ole vain tunnistanut?

Mies tulee huomenna kotiin viikoksi niin lähdetään ostoksille, pinnasänky kaikkineen, amme ja vaihtoalusta nyt ainakin täytyy ostaa, en miehen työpäivinä yksin viitsi niitä roudailla. Saa mieskin vähän valita ja kokea että kohta muuttuu elämä lopullisesti.

Eipä muuta, vointeja kaikille!

B vko 33+2
 
Voi kun te olette olleet huonovointisia. Siitä kai huomaa, että olen loppukuun naisia: olen ihan hulluna urheillut tällä viikolla. Melkein kaikkea voi tehdä, mutta hötkytys ei onnistu eikä venyttelyissä taivu enää kaksinkerroin, kun maha on tiellä. Ja tuntuu, että nivuset venyvät minne tahansa, mutta niiden kanssa koetan olla varovainen. On nimittäin ollut liitoskipuja ihan kunnolla.

Niin, ei kai siinä muutauta, kuin koettaa kasvattaa lapsestaan sellainen, joka osaa puhua, kirjoittaa, maalata (tai mitä tahansa) tunteensa julki. Koettaa opettaa, että muille ei saa tehdä pahaa vaikka itse olisikin umpikujassa. Vaikea homma.

Meilel tuli saksalainen turvaistuin, näyttää todella professionaalilta. Nyt pitäisi enää tunkea varusteet jonnekin... Supistellutkaan ei ole, joten synnytys tuntuu todella kaukaiselta. Onneksi se vielä onkin.

Miten muuten tuo synnytysvalmennus -- kuuluuko se perhevalmennukseen vai onko erikseen? Olen saanut varattua sairaalavierailun, mutta synnytysvalmennuksesta ei ole puhuttu mitään.

Hyvää vointia ja energiaa syksypäiviin marraskuisille!

Malvia rv 31+







 
Heips

Tässä taas on tapahtunut. Kävin eilen sokerirasitustestissä ja tänään kuulin, että ensimmäisessä arvossa oli turhan korkea lukema. Tosin vain kymmenyksen yli sallitun, mutta kuulemma näissä on tiukat rajat. Seuraava kymmenys olisi vienyt jo synnytyssairaalaan (testeihin?). En saanut vakiterkkaria kiinni, joten keskustelemme sitten ensi viikon neuvolassa enemmän asiasta. Harmittaa, ymmärtääkseni tulee ainakin jokin ruokavalio-dieetti vielä tähän.

Viime viikonloppuna ostimme Brion pinnasängyn ja hoitotason, haimme Emmaljungan kärryt ja ammekin tuli ostettua. Mies osti vielä pakollisen lelun, tosin tämä ei ole ihan vauvaikäisille vaan puolitoistavuotiaalle, mutta piti jo hankkia. Itsellä kun ei kuulemma ole ollut Brio-junaa. Nyt hankittin ajoissa.

Meillähän asuntokuviot ovat vielä ihan solmussa. Muutto piti olla jo keväällä, mutta yhä ihmetellään rakennuttajan tempauksia ja viivästyksiä. Saa nähdä muutetaanko ennen vauvan tuloa.. Joten se on tässä vielä ohjelmassa - joskus. Naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Se on sitten joskus tulevaisuudessa. Tämä vastauksena kysymykseen asiasta.

Sitten omaa kysymystä. Onko kukaan teistä enää lentomatkustamassa? Minulla on pohjoisessa läheinen melko huonossa kunnossa, ja haluaisin käydä katsomassa. Juna- tai automatka vie niin paljon istumista ja aikaa, että mietin lentoa. Se on kuitenkin tunnin verta. Tämänpäiväisen terkkarin mukaan asiassa ei ole mitään, jos lentoyhtiölle käy.

Tässä sitten odotellaan ensi viikon neuvolaa ja lisäohjeita tämän sokerin kanssa. Harmittaa...

Kyllähän meidän vaavit syntyvät hieman erilaiseen maailmaan kuin mihin me itse tulimme. Moni asia on ennallaan, mutta samalla kun lapsilla on lisää mahdollisuuksia verrattuna meidän aikaan on tullut myös lisää vaatimuksia ja jopa uhkia. Tai ainakin erilaisia kuin ennen. Itse pitää vain toivoa, että oma(-t) lapsi saisi elää hyvän elämän ja itse osaisi olla se hyvä vanhempi.

Täysiä viikkoja taas viettäen, MaMaLi ja Vaavi 33 vkoa
 
Hei kaikille!

Viikko on ollut kiireinen, en ole paljon ehtinyt palstailemaan.

Bomberalla ja Jonskulla on ainakin ollut vaivoja, tosi ikävää! Toivottavasti lepo auttaa.

Alkukuisilla taitaa alkaa jo äitiysloma, vai miten on? Barbalalan ja kumppaneiden pitää vartoa vielä viikko, eiks niin? Meikäläinenkin pääsee sitten "lomailemaan" kahden viikon päästä ja loppukuulaiset eivät ole kaukana takana hekään. Tosin ä-lomalle on suunniteltu jo niin paljon kaikkea, että taitaa lomailu jäädä vähiin... :)

Olemme miehen kanssa selvästi valmistautumassa pitkään kotikauteen. Nyt on juostu vaikka missä, uimassa, teatterissa, kaupungilla, jääkiekkopeleissä, ravintoloissa, kylpylään on suunta viikonloppuna jne. Käydään nyt kun kohta ei voi enää pitkään aikaan! Toisaalta aika huvittavaa, ihan niin kuin elämä pysähtyisi lapsen tuloon. No, tahti ainakin aluksi on erilaista, joten nyt tehdään kun vielä voidaan ja kunto on kohtalainen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
T. Sonatar & Öttis rv 32+3
 
MaMaLi: lentämistä ei suositella 32. raskausviikon jälkeen, mutta on mahdollista lentää ihan loppumetreille asti lääkärintodistuksella, näin ainakin kansainvälisillä lentoyhtiöillä. Jos kotimaanlennosta on kyse, niin ota yhteys siihen yhtiöön millä aiot lentää, he kertovat tarvitsetko saman päivän aikana kirjoitetun lääkärintodistuksen vai riittääkö viikon sisällä kirjoitettu.
Lähtöselvityksessä sinulle annetaan lomake, jossa allekirjoitat että matkustat omalla vastuulla.
Itse ammatissani olen nähnyt että naiset matkustavat aivan viimeisillään, yleensä syynä valittu synnytyspaikkakunta (Kanarialta mantereelle esim.) Lentoemo-kursseilla opetetaankin miten hoitaa synnytys jos kohdalle osuu, onneksi tapahtuu kuitenkin harvoin! Eilen oli senegalilainen nainen synnyttänyt madridissa pikajunassa, mutta onneksi oli ollut sairaanhoitohenkilökuntaa matkustajina.

Kotimaanlennoilla kone ei nouse niin ylös kuin pidemmillä reissuilla, mutta paine saattaa tuntua epämukavalta.

Tuo edellispäivän paha olo ja järkky kipu ei ole toistunut, ainoastaan että meillä alkoi valmistautumis-supistukset nyt (Yöllä tuli pari peräkkäin). Oli se aika epämiellyttävä tunne..
Mies lähtee varmaan toiseen huoneeseen nukkumaan, sen verran pyörintää ja ähkimistä on luvassa ennen nukahtamista! (Vaikkahemmetinpaljonvähemmälläse siltipääseemurrrr)hehe
 
Kiitos Bombera infosta. Tätä kaipasinkin.

Vaikka minulla on näitä supistuksia jne. vaivoja liikkumisen kanssa, niin nukkuminen on onneksi vielä onnistunut. Lisätyynyjä on pään ja mahan alla, ja yksi vielä jalkojen välissä. Vaavi saattaa pitää jumppaa nukkumaan mennessä, mutta tähän saakka on "uskonut" kun kehotan menemään unien maille. Mutta kyllähän tämä vaikeammaksi koko ajan käy kun maha kasvaa. Eilen miehen kanssa naurettiin, kun halaaminen hänen puoleltaan vaatii jo vaakasuoran v-asennon hakemista ja käsien venyttämistä kauemmaksi. Maha kun ulottuu jo melkoisen pitkälle. Ja vielä kasvaa....
 
Sunnuntaita vaan kaikille!

Tulin taas pikaisesti kurkkaamaan. Vointi on tällä hetkellä ihan ok, mutta nukkuminen on jokseenkin hakalaa. Mua ärsyttää, kun selällään ei muka saisi nukkua (?) ja kykiasennossa mulla alkaa noi kyljet sattumaan niin paljon, ettei pysty olemaan. Ei auta, vaikka miten tukisi tyynyillä tms. Selällään tuntuu paremmalta, mutta uskaltaako niin olla. Ja yöllä herään usein siihen, että selälläänhän minä taas köllötän :/. Nytkin tuossa yhdessä alla olevassa ketjussa puidaan sitä, että selällään nukkuminen olisi jotenkin vaarallista vauvalle... Miten hitossa tässä nyt sitten seuraavat viikot nukutaan?? Onko teillä muilla samanlaisia "huolia"?

Tarkoitus olisi pyhittää tämä päivä siivoukselle ja pihan siistimiselle. Kukkapenkit pitää kääntää ja uudet kanervat laittaa purkkeihin pihan piristykseksi. Onneksi on kiva ilma, kerrankin aurinko paistaa!

barbalala ja pikkuinen rv 33+5
 
Tulin meitä vähän nostelemaan...

Nukkumisesta on ollut puhetta. Kyllähän nuo yöunet käyvät aika katkonaiseksi. Minulla ainakin on aikamoinen projekti kääntää kylkeä yöllä. Miesraukka joutuu raivaamaan tilaa minun tyynyvuorelta, kun tuppaavat kulkeutumaan aina hänen puolelleen... :/

Tuo selällään nukkuminen on, kuten Barbalala kerroit, hankalaa välttää. Oletko kokeillut tyynyä myös selän puolelle, siis niin että tyynyt on molemmin puolin kylkeä? Näin aina kun käännyt selän takana on tyyny ja vaikka käännytkin selällesi, tyyny "pakottaa" jäämään hieman toisen kyljen varaan. Näin minä olen keplotellut ja toimii ihan suht hyvin.

Joko teillä on menossa jatkuva vessarumba öisin? Minun pitää käydä vain kerran, mutta odotan milloin pitää juosta jatkuvasti. Ainakin jossain ketjussa on ollut puhetta, että jotkut joutuvat käymään 4-5 kertaakin yössä... Missäs välissä sitä ehtii sitten enää nukkumaan??

Viikot paukkuu taas huomenna! Mukavaa odotusta kaikille!
t. Sonatar rv 32+6
 
Heipähei!

Viime viikolla oli vaikeaa, mutta lepo ilmeisesti auttoi. Tai se, että ottaa rauhallisemmin... Nyt on pari parempaa päivää takana. Toivotaan, että näin jatkuu ja osaan kuulostella omaa vointia ja jarruttaa ajoissa. Ilmakin noin hieno!

Eilen iltapalaa syödessä tuli yksi tosi kova supistus. Tuntui alapäässä ja sitten alavatsalla ja selässä. Mies oli jo sairaalaan lähdössä. Sitten tuli kivuttomampia supistuksia illan mittaan n. 20 min välein. Vauva jaksoi potkia supistusten välillä reippaasti.

Lauantaina sain päähäni, että neulon uusiksi vauvalle tekemäni myssyn, kun siitä tuli vähän iso. Kohta se onkin jo valmis. Hirveä tämä pesänrakennusvietti. Ihan kuin vauva välittäisi synnyttyään, että kuinka tahraiset parvekelasit meillä on. Vauvansänky on laitettu ja koristeltu, kaikki vaatteet on pesty jo ainakin kertaalleen, leivät leivon itse, ym... Jokin sisäinen ääni vaan kertoo, että ne asiat pitää olla tehtynä ennen vauvan tuloa. Miehelläkin on jonkinasteinen vietti. Innoissaan miettii omakotitalon rakennusprojektia ja asettelee vauvansänkyä ja miettii, onko se turvallinen paikka sängylle. Kyllä ollaan ihan sekaisin molemmat, hauskalla tavalla!

Jonsku ja Marakatti 31+1
 
Mulla ei ainakaan onnistu enää ollenkaan selällään nukkuminen, alkaa ahdistaa heti kun pötköttelee vähänkin selällään. Jostain internetistä luin, että ei ole välttämättä niin kamalaa, jos nukkuu selällään. Kuulemma kyllä sitten herää, kun kohtu painaa liikaa. En tiedä sitten, miten se asia oikeasti on.

Yöt minulla menee sitten juurikin siihen, että yrittää kääntää itteään kyljeltä toiselle- vielä se onnistuu, hitaasti mutta varmasti :) Sitten pitää asetella tyynyt oikein, ennenkuin saa nukahdettua. Jo jonkin aikaa on pitänyt käydä ainakin 3 kertaa yön aikana vessassa. Monesti menee siten, että nukahdan vasta kahden aikaan, sitten herään noin tunnin välein vessaan ja aamulla on sitten n. parin-kolmen tunnin unet, ettei tarvitse vessaan nousta. Aika katkonaista se uni on, mutta otan sitten päikkäreillä takaisin. Onneksi mies on hyväuninen, ettei sen sentään tarvi herätä minun yörumban takia. Mutta kyllä olen minäkin joskus kuullut mainintaa, että ahdasta tulee kun tyynyineni asettaudun nukkumaan. Noh, kyllä tämä tästä sitten 'kohta' helpottaa.

Päivittäin ajattelen, että tulisi jo se marraskuu. Haluttaisi jo niin kovasti se oma vauva syliin ja toisekseen, helpottaisi tämän mahan kanssa :)

Tuulen Poikanen rv 31+6
 
Niin ja selällään nukkumisesta...

Itselleni on alkanut tulla huono olo sellällään ollessa. Herään ilmeisesti aika pian, jos käännyn selälleen.Nukkumaan meneminen on oma projektinsa. Tyynyt ja peitto pitää asetella oikein ja ison mahan kanssa se on aika ähkimistä. Välillä tyynyt lentää lattialle. Monesti niitä ei tarvita enää loppuyöstä vaan ne ovat pitkin lattiaa ja sänkyä varsinkin siinä miehen puolella.

Joinakin öinä olen kuorsannut vaikka olen nukkunut kyljellään. Mies on niin pöllö, ettei herätä, jos kuorsaan vaan kuuntelee aikansa eikä saa nukuttua. Koko raskauden ajan olen heräillyt pissalle pari kertaa yössä. Selkäkivut ovat aiheuttaneet osan heräämisistä ja asennonvaihdot muuten. Mies ei pahemmin niistä häiriinny, koska hän heräilee itsekin normaalisti vessaan yöllä. Ei ainakaan valita yhtään. Se on kyllä jännä, kun selällään nukkumisasiasta saa niin ristiriitaista tietoa. Ei varmaan ole mitään nyrkkisääntöä vaan asia on aika yksilöllinen.

On niillä miehilläkin kestämistä...

Jonsku
 
MOI!!

Rauhattomia öitä myös täällä... Mä laitan tyynyn jalkojen väliin ja osittain toisen täkinkin ja nukun kyljeltäni. Kun herään vessaan, vaihdan yleensä kylkeä samalla. Tosin tuo kyljen vaihto on todella kurja juttu, kun masu-asukki herää samalla ja menee aikaa ennen kuin nukahdan, täytyyhän toisen saada tehdä jumpat ensin rauhassa. Pe-la yönä meinasin lähteä jo sohvalle nukkumaan, kun isäntäkin oli niin levoton et sänky vaan heilu ja samaa tahtia mun maha!=)

Täälä neuvola takana, ei valkuaista eikä sokeria, eikä verenpainetta. Hemoglobiini oli noussut 103 lukemaan 116. Seuraava aika ja sillä kertaa myös lääkäri tuli parin viikon päähän. Tosin kätilökin sanoi että kun on jo toinen tulossa, niin sitä ei tiedä mitä tapahtuu, mutta kaikki ajan kanssa.=)

Mä olin lauantaina vielä leffassa, tosin masuasukki ei paljon kovasta metelistä tykänny ja mä sain juosta kesken leffan vessaan, onneksi istuin reunapaikalla.=)

Toivotaan että näistä meidän kullannupuista tulee kunnollisia ja rehtejä kansalaisia, eikä enään tapahtuisi Kauhajoen eikä Jokelan kaltaisia tragedioita. Eipä ole ollut kiva lukea maakuntalehdestä nuorien parikymppisten tyttöjen kuolinilmoituksia viime päivinä. =(

Täälä alkaa mammaloma huomenna, jee!! Ja keskiviikkona kuulemaan totuus hampaista, on meinaan karkit maistuneet viime aikoina.=( Tosin mulla noita reikiä ei ole koskaan ollut, joten nyt nähdään onko vieläkään!=)

Kaikille iloista ja aurinkoista tulevaa lokakuuta, apua, ei meillä enää pitkä matka h-hetkeen ole!!=)

-Misai82&rv34+5-
 
Moi kaikille,

Tänään oltiin ultrassa ja mies-gynekologi oli tällä kertaa. Hyräili vain eikä kertonut yhtään mitään, kiskomalla sai tietoa että mitä siellä näkyi. No, meidän ipanan paino on tällä hetkellä n. 2650g, varoitti että isokokoinen poika tulossa ja neljän viikon päästä haluaa tehdä tarkastuksen ja ultran. En mitään ruippanaa olettanutkaan odottavani, sen verran isoluisia ja pitkiä olemme molemmat, toivottavasti vaan mahtuu normaalikautta ulos.

Sf-mitasta ei hajuakaan, papereissa vaan sotkuista kirjoitusta ja jotain DBP 87, HC320, SC 320 ja FL 65 taitaa olla lääkäreiden luettavaa vain. (Jos joku viisaampi osaa tuon tulkita niin...)

Selällään nukkuminen ei enää onnistu, painaa tosiaan aika lailla. Peittoa ja tyynyä halailen että pysyn jotakuinkin siedettävässä asennossa! Luin myös ko. keskustelua mutta taitaa mennä tukkanuottasille kohta, en edes pysty selällään olemaan niin eiköhän vauva ole ihan turvassa.

Naurattaa vain kun naapurinrouva toi ihanat pikkuriikkiset käsintehdyt pitkähihaiset neulepuvut, taitaa meidän korstolla jäädä ne samantien lyhythihaisiksi napapaidoiksi.

Eipä muuta, vointeja kaikille

B vko 33+6
 
Moi

Samanlaista tyynysirkusta näyttää olevan kaikilla. Toissayö meni valvoen kun työ- (sairaslomasta huolimatta) ja rakennuskuviot valvotti. Pitääkin huolehtia. Viime yönä sitten tuli palaute iltamokasta - söin suolaista ennen nukkumaan menoa ja sitten join liikaa. Joten yö tuli juostua vessassa. Muuten yöreissut on kerta-pari luokkaa. Naurattaa kun meinaa nukahtaa pöntölle yökäynnillä nykyään.. olen ollut melko väsynyt viime päivät.

Tänään oli neuvola. Raskausajandiabetes ohjeet sain mukaan ja ruokailu muuttuu entistä rajoittuneemmaksi. Onneksi tässä ei ole enää montaa viikkoa jäljellä. Mutta olisihan se ollut kiva ilman tätä juttua. Painoa mulle ei ole tässä kuussa tullut enää lisää - se on hieno juttu. Kun alusta sitä on tullut jo 11 kiloa yhteensä. Kohdunpohjan korkeuden mukaan mennään yhä yläkäyrällä, mutta terkkari tunnusteli, että vaavi olisi melko korkealla. Toivottavasti osa koosta menee tämän piikkiin ja vaavi ei olisi ihan mahdottoman iso.

Onko teillä ultrat omakustanteisia tässä vaiheessa? Täällä ultria oli vain alussa. Huomenna käyn treffaamassa lääkäriä vielä matkusteluun liittyen. Ja verensokeria seurataan jatkossa tarkemmin. Onneksi olo on ollut parempi kun on voinut ottaa iisimmin. Kantaminen esim. ei meinaa onnistua enää ollenkaan - heti supistuksia.

Voikaa hyvin mammat!

MaMaLi ja Vaavi 33+4
 
Heelou mamit!=)

Meilläkin on sänky tyynyjä täynnä, että kykenee nukkumaan. Ainoa asento on kyljellään ja litteä tyyny masun alle..:D Mä jäin sairaslomalle liitoskipujen, selkäkipujen ja suppareiden takia, eli melko rampautuneena täällä hissutellaan.:/ Ollaan ehditty käydä kätilöopistolla muutamaan otteeseen supistusten takia ja nyt löytyi syykin. Mulla on Streptokokki B, mutta sitä on kuulemma turha hoitaa raskauden aikana. Saan ilmeisesti synnytyksen yhteydessä antiootin, ettei vauva saisi sitä ja sitä kautta mitään sepsistä tai muuta infektiota... Nyt toivotaan, että pikkunen malttaa vielä hetken olla masussa..=)

Ainikki 33+4 =)
 
Moro

Täälläkin kohtalotoveri yöheräilyjen suhteen. Minä tosin olen käynyt öisin vessassa KOKO raskauden ajan:-/ Nykyään n. kolme kertaa/yö. Mutta onneksi on jo äippäloma, niin voipi vedellä päikkärit, jos siltä tuntuu.

Ainikki, miten kovia noi sun supparit on? Meinaan vaan, että mullakin supistelee aika herkästi, mutta ei kukaan ole maininnut streptokokin testaamista?!?

Mulla alkaa tuo synnytys pyörimään päässä jo vähän liiankin kanssa. Oon ahminut tietoa ihan hulluna ja pelkäänkin, että kätilöksi sattuu joku sellainen, joka "pakottaa" epiduraaliin ja sängylle pötköttelemään:-( Haluaisin mahdollisimman pitkään yrittää ilman puudutteita, jotta synnytys etenisi luonnollisesti. Ja ponnistaa haluan ehdottomasti ihan missä muussa asennossa tahansa, paitsi vaakatasossa!

Misain, mullakin hammaslääkäri keskiviikkona - toivottavasti ei ole reikiä. Ja sitten illalla tutustumaan synnytyssairaalaan. Ens viikolla onkin sitten neuvolalääkäri. Jännä nähdä, onko paikat millä mallilla.

Kuinka paljon te muuten vielä "urheilette"? Itsellä liikkuminen on nykyään sitä, että köpöttelen koiruuden kanssa n. puoli tuntia + muu arkiliikunta. Mutta jos yhtään tulee ylämäkeä, niin masu kovettuu samoin tein.

t.oona ja tirppa 35+1
 
Oona, oli ihan kuin mun suusta tuo sun synnytyspelkojuttusi! mun pahin pelkoni (siis tietty sen jälkeen että jos jotain sattuu vauvalle/mulle) on juuri tuo että joutuisi sängylle jumiin ja epiduraali. Haluan ehdottomasti liikkua mahdollisimman paljon ja ehkä sitäkautta jotenkin tuntea että olisi edes vähän itsellä kontrolli eikä niin että makaa avuttomana yhdessä asennossa jne. Ihanaa että joku toinenkin ajattelee samalla lailla =)

ootteko jonottaneet hammaslääkäriin ihan normaalisti vai meettekö yksityiselle? ja miten pystyy enää näin lopussa olemaan siinä tuolissa kun mulla ainakin selällään olo tekee tukalaa?

Mullakin liikkuminen on erittäin hissukkiin kävelyä joka päivä, ei voi enää haaveillakaan pyöräilystä tai reippaasta lenkistä, mutta pääasia kai että saa edes vähän raitista ilmaa.

Tsemppiä kaikille, kohta meillä on jo vauvat sylissä!

t. sade rv32+3
 

Yhteistyössä