Ensinnäkin pahoittelu huonoja uutisia saaneille :hug:
Itse odottelen jännityksellä keskiviikkoa, vihdoinkin ultra!
Viime ma oli lääkärineuvola, ei kuuluneet vielä sydänäänet, muuten kaikki ok, käsikopelolla vaikuttaa olevan oikeassa paikassa. Jännittää vaan ihan kauheesti, tuntuu niin hassulta että kuinka nopeasti kroppa onkaan valmis uuteen vauvaan. Ja että taas ylipäätään olen raskaana, onko kaikki varmasti hyvin kun on tuo väli niin pieni :| (esikoinen syntyi 12/08).
Noh, 36 tuntia niin olen paljon viisaampi, koitan olla lietsomatta itseeni paniikkia, vaikka henkisesti olenkin valmistautunut myös negatiiviseen yllätykseen.
Kyseessä on siis np-ultra ja se onkin valitettavasti ainut minkä meidän kunta tarjoaa. Jos kaikki hyvin niin varmaan sitten käydään taas yksityisellä joskus rv 18 tienoilla. sen verran muutosta viime vuoteen että kunta tarjosi veriseulaa, missä kävinkin, tulokset kuulen sitten samalla sielä ultrassa.
Ihan hirveän isolta tuo masu jo vaikuttaa, esikoisesta kun oli tosi pieni maha, nyt tuntuu että kohta on jo samankokoinen kun sillon kun olin viimesilläni! Vaikuttanee toki se etten ole noita edellisiä kiloja kokonaan ehtinyt karistaa, eikä varmaan ole vatsalihaksetkaan kerenneet palutumaan. Toivon vaan ettei ihan kauheasti kiloja tule (kukapa ei toivoisi), käy niin helposti selän päälle pienikin painonnousu, varsinkin "mahapainotteinen".
Muuten olen ihan hyvin voinut, etomista on vielä välillä ja juustonhimo on aivan Kauhea! Jonkun verran on päänsärkyä, johtuu osin tuosta selästä mika vihoittelee muutenkin.
Aamukastetta Samoilla linjoilla mennään. Esikoisen synnytys kesti vajaa neljä tuntia, ehdin kylläkin olemaan reilu tunnin sairaalassa ennen kun ruvettiin ponnistelemaan. Synnytys käynnistyi vesien menolla, ja koska oli sanottu ettei tulipalokiire ole, ei sellaista myöskään pidetty. Supistuksia ei vielä tullut, joten käytiin miehen kanssa molemmat suihkussa ja vietiin kissat hoitoon ja lähettiin ajelemaan rauhaksiin halki lumipyryn... Supistukset alkoivat matkalla, tulivat heti noin 5 min välein.(sairaalaan matkaa n.60km)
Siinä vaiheessa kun olin noin tunnin makoillut kyljellään lätkät mahassa, alkoi olo olla jo aika tuskaisa, varsinkin siinä asennossa! Hälyytettiin kätilö iltarapsalta huoneeseen. Närkästyneenä käski meidät perhehuoneeseen ja tilanteen tarkistettua totesi että siirrytäänkin saliin, 9cm auki...
5 min ehdin ilokaasua hengitellä aina supistuksilla ja sitten ruvettiinkin ponnistamaan. Eli luomu synnytys, luojan kiitos oli pienikokoinen tuo tyttö!
Naureskelivat jälkeenpäin että mitenhän teidän käy toisen kanssa kun silloin synnytys on yleensä puolet nopeampi heh heh. Eipä paljoa naurata kun on tunnin matka sairaalaan...
Siinä mielessä oli kyllä aika kivakin että meni niin nopeasti ja alkoi vesien menolla, kun on tuota matkaa jonkin verran, niin tiesi ainakin varmaksi että nyt on lähdettävä.
Kaikille uusille tervetuloa ja onnea hyviä uutisia saaneille!
Minä koitan nyt olla stressaamatta, kerron kuulumiset sitten ke.
NPS ja Papunen rv 11+6