Heipähei kaikille.
Aurinkoinen ja mukava päivä takana mutta nyt jo potuttaa sitten urakalla
mulla tuntuu olevan ongelma anopin suhteen... en voi sietää hänen "temppujaan". Tunne on ollu jo viime syksystä lähtien ja ei tunnu mihinkään muuttuvan. Kerran soitin hänelle silloin syksyllä ja yritin selittää miltä musta tuntuu kun hän puuttuu meidän elämään. Silloin en paljoa edes saanut sanottua kun hän alkoi "raivoamaan" mulle. Kasvotusten en pysty hänelle asioista puhumaan. Jostain syystä vaan en ole sen jälkeen kyennyt enää luottamaan enkä pitämään hänestä samalla tavalla kuin ennen.
Nyt viimeisin mikä mua potuttaa niin on ehkä muiden mielestä typerä asia mutta mua vaivaa menneiden tapahtumien vuoksi. Hän on tapaillut yhtä miestä hirmu lyhyen aikaa ja nyt jo muutti yhteen. Yhtenä päivänä kun oli täällä käymässä alkoi esikoisellemme puhua että voisi mennä sinne yökylään kun siellä on valmiiksi sänkykin. Me emme ole kyseistä miestä tavanneet, tiedämme vain nimeltä ja sen perusteella mitä anoppi nyt on kertonut. Minä en tunne ko henkilöä niin en voi silleen sanoa millainen ihminen olisi mutta en myöskään haluaisi että anoppi meidän lapsemme vie tuon miehen luo ennenkuin me oltais tavattu hänet ja tutustuttu edes hieman.
Tänä iltana anoppi oli soittanut mun miehelle ja häneltä kysynyt voisiko esikoisemme mennä päiväksi heidän luokseen huomenna. Miksi hän ei suoraan multa sitä kysy koska mähän lasten kanssa olen kaiket päivät ja suunnittelen päivän tekemiset. Mies päivät töissä. Toisaalta tiedän miksi teki noin, arveli varmaankin että kieltäydyn. Pojaltaan helpompi kysyä koska usein antanut luvan, Mutta onneksi olin puhunut mieheni kanssa asioista silloin kun kuulimme heidän yhteenmuuttamisesta. Sanoin että en halua heidän keskenään sopivan asioista koskien meidän lapsia. Se ei ole mua kohtaan reilua. No hän sitten kysyi multa voiko poikamme mennä sinne enkä vaan yksinkertaisesti jaksanut sitten kieltää kun muutenkin huonohko olo helteen jälkeen.. Ehkäpä olisi kuitenkin pitänyt kieltää mutta yökylään hänen on turha kysellä :kieh:
Ehkäpä en ole itse reilu anoppiani kohtaan mutta hän on se joka sai mut tuntemaan näin... En voi tunteilleni mitään ja kun mä menetän luottamukseni johonkin ihmiseen niin sitä luottamusta ei ole helppo saada takaisin. Eikä tuo mun anoppi ole sitä ikinä edes yrittänyt, eipä taida sitä edes tajuta kun on kaikessa niin itsekeskeinen. Hänen tekemisillä ja sanomisilla on väliä, yks lysti mitä mä sanon omista lapsistani, elämästämme tai tunteistani...
Anteeksi purkaus mutta mun on ihan turha miehelle tästä puhua kun ei hän ymmärtänyt syksylläkään mistä oli kyse. Sanoi vaan että ylireagoin ja sanoisi tästä myös
Valitettavasti on usein äitinsä puolella asioissa :'(
Ei nyt on kyl vaan yritettävä rauhoittua kun ei muuten nukkuminen onnistu. Nää potutukset on yleensä sellaisia että kestää useamman päivän. Hankala on anoppisuhde :headwall:
Taisi tulla hieman sekavasti, sori. Ajatukset juoksee nopeammin kuin ehtii kirjoittaa...