Olen monesti meinannut jo kirjoittaa, mutta ei kerta kaikkiaan ole ollut voimia. Tuntuu niin uskomattomalta ja teidän kaikkien marrasmasujen puolesta ihanalta lukea kuinka kaikki sujuu huolettomasti ja hyvin. Toki pieniä vaivoja itse kullakin, mutta muuten normaalisti... =)
Vilpittömät pahoitteluni km:n tai muuta ikävää kokeneille.. :hug:
Itselle tippui pommi, kun oltiin miehen kanssa np-ultrassa viime viikolla. Piti olla vaan rutiinikäynti ja jo naureskeltiin pienelle, joka vilkutteli iloisesti ultrakuvassa ja sydän hakkasi kovin lujaa niin että huone kaikui.. Ultraaja vaan oli kovin vakavan oloinen ja pyysi sitten toistakin lääkäriä katsomaan. Meille ei kerrottu mitään ja orastava paniikki iski pikkuhiljaa. Liian hyvältä jo vaikuttikin...
Tuomio oli tyly: niskaturvotuksen lisäksi runsasta turvotusta ympäri sikiön pikkukehoa ja monestakin syystä kuulemma vaikutti todella todennäköiseltä että pienellä ei kaikki ole todellakaan hyvin. Kovasti kohonnut kromosomihäiriöriski sekä sydänhäiriön riski, kun niin vähän muka liikkui....Arvata sopii itkinkö aivan hysteerisesti!!! :'( :'(
Kaikista kamalinta on epävarmuus ja odottaminen. Tutkimuksiin naistenklinikalle pääsen ensi maanantaina ja tuloksista osan saan 1-4 viikon kuluessa.
Ei ole hauskaa. Pitäisi jaksaa teeskennellä normaalia vaikka itku on koko ajan herkässä, voimia ei ole mihinkään ja haluaisin vain nukkua vuoden putkeen. :ashamed:
Prosentuaalinen mahdollisuus käydä näin on niiiiin pieni, että tottakai sitä kyselee itseltään miksi juuri meille?!
Kaikista eniten pelottaa se tuomio/diagnoosi, jonka jälkeen pitää tehdä päätös mahdollisesta keskeytyksestä, joka menee jo sitten rv 16-17. Eli liikkeetkin olen jo ehkä pieneltä siinä vaiheessa tuntenut.. :'(
Anteeksi tilitys. On vaan ihan tosi kurja olo.
Aurinkoa äitienpäiväviikonloppuunne ja käyn aina seurailemassa kuulumisianne. Nauttikaa raskaudestanne kanssasisaret!!! :flower: :flower:
Vilpittömät pahoitteluni km:n tai muuta ikävää kokeneille.. :hug:
Itselle tippui pommi, kun oltiin miehen kanssa np-ultrassa viime viikolla. Piti olla vaan rutiinikäynti ja jo naureskeltiin pienelle, joka vilkutteli iloisesti ultrakuvassa ja sydän hakkasi kovin lujaa niin että huone kaikui.. Ultraaja vaan oli kovin vakavan oloinen ja pyysi sitten toistakin lääkäriä katsomaan. Meille ei kerrottu mitään ja orastava paniikki iski pikkuhiljaa. Liian hyvältä jo vaikuttikin...
Tuomio oli tyly: niskaturvotuksen lisäksi runsasta turvotusta ympäri sikiön pikkukehoa ja monestakin syystä kuulemma vaikutti todella todennäköiseltä että pienellä ei kaikki ole todellakaan hyvin. Kovasti kohonnut kromosomihäiriöriski sekä sydänhäiriön riski, kun niin vähän muka liikkui....Arvata sopii itkinkö aivan hysteerisesti!!! :'( :'(
Kaikista kamalinta on epävarmuus ja odottaminen. Tutkimuksiin naistenklinikalle pääsen ensi maanantaina ja tuloksista osan saan 1-4 viikon kuluessa.
Ei ole hauskaa. Pitäisi jaksaa teeskennellä normaalia vaikka itku on koko ajan herkässä, voimia ei ole mihinkään ja haluaisin vain nukkua vuoden putkeen. :ashamed:
Prosentuaalinen mahdollisuus käydä näin on niiiiin pieni, että tottakai sitä kyselee itseltään miksi juuri meille?!
Kaikista eniten pelottaa se tuomio/diagnoosi, jonka jälkeen pitää tehdä päätös mahdollisesta keskeytyksestä, joka menee jo sitten rv 16-17. Eli liikkeetkin olen jo ehkä pieneltä siinä vaiheessa tuntenut.. :'(
Anteeksi tilitys. On vaan ihan tosi kurja olo.
Aurinkoa äitienpäiväviikonloppuunne ja käyn aina seurailemassa kuulumisianne. Nauttikaa raskaudestanne kanssasisaret!!! :flower: :flower: