Ihan ensiksi :hug: :hug: kaikille, joilla on ongelmia odotuksen kanssa. Tuntuu, että tässä marraskuun pinossa on yllättävän paljon ikäviä uutisia :'(
Nuo vuodot on kurjia ja säikyttää kyllä totaalisesti. Mulla oli aikoinaan, kun odotin toista lasta, vuotoa viikolla 10. Oli kyllä enemmänkin ruskehtavaa, mutta sykäri oli lähellä. Ja vielä kun iski aivan karsea hartiakipu yhtä aikaa (siinä ei muuta voinut kuin valittaa ja oksentaa) niin luulin jo, että kyse on kohdunulkoisesta raskaudesta. Mutta ei se sitten mitään vakavaa ollutkaan, kyse oli ilmeisesti vain limakalvoilta tulevasta vuodosta.
Mutta kyllä se jälkensä jättää, aina nytkin , kun tuntuu, että jotain lorahtaa, niin pakko päästä tarkastamaan, että mitä se on.
Mulle tuli rakenneultraan aika ja on tuossa heinäkuun tokalla viikolla eli 21rv. En siis mennyt tuohon np-ultraan. Olisihan pieni tietysti mukava nähdä ja saada tietää, että kaikki on kunnossa, mutta kun aina se pieni riski, ettei kaikki olekaan kuin pitäisi. Ja mä en haluasi sellaista tässä vaiheessa tietää, kun en voisi esim. keskeytystä tehdä, joten en siis kyseiseen ultraan mene.
Luotan nyt sokeasti siihen, että kaikki on vauvalla hyvin ja menee hyvin, vaikka aina joskus käy mielessä ajatus, että meillä on 5 tervettä lasta, voiko vielä Jumala suoda niin, että kuudeskin lapsi saa samat lähtökohdat elämälleen kuin muutkin.
Mutta eipä nämä asiat ole meidän käsissä, mutta minkäs sille murehtimiselle voi..
Mulla on ollut vieläkin lievää kuvotusta ja lähellä on oksentaminenkin ollut, mutta kertaakaan en ole joutunut yökkämään.
Moni tietää jo raskaudesta. Oon kertonut ja sitten on ollut jo niitäkin, jotka ovat tulleet onnittelemaan nähdessään mun mahan =) Ons e kyllä hurjaa, kun maha on pyöreä kuin pallo jo tässä vaiheessa. Mieskin tokaisi yhtenä aamuna, että voi kauheaa, olet kuin kahdeksannella kuukaudella :kieh:
Mutta äitienpäivää kaikille :flower:
-Fiona ja masu 11+1-