Heipä hei mammat!
Uskallanpa minäkin nyt aktivoitua kirjoittelemaan tänne. Eilen vasta oli ensimmäinen ultra, ja virkeä tyyppi siellä jumppaili.. :heart:
Mulla ei ole ollut tän alkuraskauden aikana ollenkaan samoja oireita kuin aikaisemmissa raskauksissa, ei rintojen arkuutta, ei tartte ravata pissalla tms.
Silläpä olinkin ihan varma, ettei tuolla mitään elävää olekaan... mutta nyt helpottui olo kummasti, kun näki kaverin ihan omin silmin.
Rakenneultra on sitten 20+2. Sitä mulle ei ole aikaisemmin tehty, enkä ollut nytkään menossa, mutta istukka on edessä ja osittain kohdunsuun päällä, niin sen takia sitten ultrataan ja katotaan sitten niitä rakenteita muutenkin.
Mä olen ollut tosi väsynyt. Työt ja toi meidän 1 vee vie kyllä mehut ihan täysin. Muutettiin vuoden vaihteessa maalle, ja nyt on sitten remonttia, pihahommia jne. joten miehestä ei juuri apua ole..
Hirvittää kyllä miten kahden pienen kanssa pärjää, mutta onneksi esikoinen on ainakin pikkuveljeään kova hoitamaan..Esikko siis 13 v. poika edellisestä suhteestani.
Kummeja ei olla vielä mietitty. Ne meille tärkeimmät ihmiset on jo meidän lasten kummeja, eli valinnasta tulee tällä kertaa vaikea. Tai nimenantojuhlahan meillä tälläkin kertaa on, mutta ne ns. elämänkummit tällekin halutaan..
Poitsu urvahti unille, täytynee käyttää aika hyväksi ja ottaa tirsat. :wave:
13+2