Uskaltaisinkohan mieki jo liittyä. Oon seurannu tätä salaa ja sain kahlattua ton huhtikuun pinon läpi vihdoinkin.
Mulla on siis ensimmäinen raskaus menossa ja 12 viikkoa tuli vihdoin eilen täyteen. Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja arvot oli ihan pyllyllään raskaaksitullessa, joten oon pelänny miisumin puolesta kovasti. Pelkoa ei helpottanu viikolla 7 alkanu selkäkipu eikä varsinkaan 9+6 alkanu verinen vuoto, jonka takia kävin 40 km:n päässä päivystysessä vaan kuullakseni, että "ei voi ku oottaa".
Mulle ei tehty yhtään minkäänlaista tutkimusta ja sain varattua ultrankin vasta reilun viikon päähän vuodon alkamisesta. Vuoto muuttu tuhruksi, eikä mulla ollu mitään kipuja (paitsi selässä), mut ei se paljon oloa helpottanu.
Koko viikko oli kauhea ja meillä oli häätkin sillon, mutta oli tosi vaikea olla täysillä ilonen kun koko ajan pelotti niin vietävästi. Ultrapäivänä olin kauhuissani ja kun ultraava lääkäri sano tunnustellessaan, ettei mun kohdun koko mitenkään vastaa viikkoja, niin meinasin purskahtaa itkuun. Ultralla kuitenkin näky täysin viikkoja vastaava (kohtukin vastas viikkoja) ja kunnossa oleva pieni miisumi, jonka sydän pompotti hurjana!
Aloin tietysti itkeä ihan hirveesti pelkästä helpotuksesta ja onnesta ja lääkärikin hätäänty, että mikä mulle oikein tuli
Tuhrua on nyt kestäny pari viikkoa, mutta se näyttäis vihdoin alkavan helpottaa. Lääkäri ei osannu sanoa, mikä siellä on vuotanu, mutta näytti kuvasta vuotavan kohdan kohdussa ja sano, että saattaa vielä tuhruttaa.
Mulla on ollu melko oireeton raskaus, ei pahoinvointia ollenkaan, pientä heikotusta vaan. Rinnat on kyl kipeet ja paisuneet ja maha on muuttunu valtavaksi.
Nyt pitäis kolme viikkoa jaksaa oottaa seuraavaa neuvolaa.
pnda ja miisumi 12+1
Laskettu aika on 22.11.
pnda...........................28v.................esikoinen........SKS
(sama päivä ja paikka ku
Blööllä
)