Itseäkin mietityttää (ja miestä ), että mitä, jos ilmeneejotain kehityshäiriötä tai muuta sitten parin viikon päästä ultrassa ja verikokeessa.. Mulle ainakin todella vaikea asia jos jotain olis. Kun aina aiemmin oon ajatellut että en (melkein) missään tilanteessa voisi aborttia tehdä, mutta nyt kun aihe on oikeesti ajankohtainen, niin on sitä just miettinyt, kuten täälläkin moni maininnut, että ei yksinkertaisesti jaksaisi..itselläkin se tilanne että oon just valmistumassa pari kk vauvan syntymän jälkeen, ja gradun viimeistelyä ois vaan varmaan jäljellä..
Ja varsinkin mies on kanssa vähän sillä kannalla, että vaikka kaikki elämä onkin arvokasta ja vaikka ensimmäiset vuodet menis hyvin jne, niin mitä sitten kun pitäis kasvaa ja kehittyä ja ei vaan onnistu..
jotenkin kun tätä kirjottaa niin tuntuu niin karulta tekstiltä..asiaa ei omalla kohdalla helpota, että tunnen läheisesti jotain mm. downeja, jotka on yksinkertaisesti aivan mahtavia tyyppejä! Varsinkin yhden mulle läheisen perheen downtytön oon tuntenu läheisesti vuosikausia, ja ei äkkiseltään tule mieleen toista yhtä sydämellistä ja elämäniloista ihmistä, joka aina soittelee, kysele kuulumisia, kirjottaa kirjeitä (ja laskutehtäviä mulle), pyytää kahville jne..vaikka täällä mainittiinkin just down ainakin aiheena keskeytykselle, niin itellä taas tuntuis juurikin downin takia keskeyttäminen jotenkin niiiiiiiiiin pahalta...mutta tietty taas miehellä ei oo mitään tällasia lähempiä kontakteja/tuttuja vammasia, joten tottakai erilainen suhtautuminen..
Nyt täytyy vain toivoa että kaikki on hyvin. Ja odotella ultraa. Oikein mitään oireitakaan ei ole tällä hetkellä, joten kyllä sitä aika paljon odottaa lääkäriä ja etenki sitä ultraa..
sorry tais tulla vähä pitkä teksti ja sekava