Hellurei!
Jaahas, mitäs sitä sit... Leivottu ollaan ahkerasti. Eilen tehtiin pikkumiehen kans muffinsseja ja olipas ukkeli innoissaan. Tosi hyvin malttoi tehä hommia ilman riehaantumista. Opeteltiin sit ottamaan desimitalla jauhoja kupista niin että siinä kans on sit tasan desin verran. Sai ukkeli sekoitella ja laitella ainekset ja vatkainta pidellä ja laitella muffinssivuoat pellille. Ja tietysti kaapia taikinakulhon reunat! Tänään tehtiin sit tiikerikakku ja taas oli iloinen pikkuleipuri apulaisena!
Mummo kävi iltapäivällä hakemassa ukkelin heille pihatöihin ja leikkimään illaks. Mies otti töistä lattianpesukoneen ja pestään ja vahataan tuo keittiön lattia. Se kun pinttyy niin nopsaan... tai no onhan siitä jo 3,5 vuotta kun tähän muutettiin ja sillon viimeks on vahat laitettu. Meillä on täällä tosi huokonen tää muovimatto, imasee kaiken lian kyllä tehokkaasti itteensä. Tuolla nyt jyryäminen käy. Vahat on jo poistettu ja nyt on vielä edessä pesu ja sit vaan uudet vahat päälle. Sit on siistiä!!
Joulua en oo kauheesti miettiny muuta kuin sen verran että nyt on tuo pakastin tuossa missä on joulukuusi yleensä ollu, eli voi olla että ei meille kuusta tänä vuonna mahu. Ja se on harmi! Jouluruokia mie en kotiin laita muuta kuin kinkun ja piirakoita. Syödään miun vanhempien luona sit aattona. Muuten ei oo kylättelyjä suunniteltu että missä käydään, riippuu sit niin paljon vauvasta.
Lahjoja ei meillä ostella, jotain pientä oon yleensä ite tehny porukoille ja mummolleni. Kummilapsia ollaan muistettu, heitä on 2 kpl ja omille muksuille jotain pientä. Sisarusten lapsille on yleensä ostettu lahjat, mutta nyt niitä alkaa olla niin paljon ja kaikilla on jo kaikkea että viime vuonna sovittiin että vaan ensimmäisenä jouluna ostetaan joku lahja uudelle vauvalle. Ja tietysti jos joku haluaa ostella niin saa ostella. Miehen sisarusporukkaa on neljä kaikkiaan, kaikilla on lapsia (kuus serkusta yhteensä kunhan myö poksahdetaan) ja kummilapsia niin ei enää kauhean pienellä rahalla selviä...ja kun jotkut on vielä melko vaativaisia lahjansa suhteen... :| Eli ei oo ressiä joulusta, kiva kun se tulee!
Repeämistä: mie en oo öljynny paikkoja. Täällä tehdään eppari tarvittaessa. Esikoisen aikaan eivät kerenny leikata, kun tuli sit lopun vauhdilla (ponnistin vissiin vähän liian pitkään...), toisen asteen repeemät tuli. Ja paranivat hitaasti...tai ainaki tuntu siltä että tosi pitkään kävely ja pitkään jaloillaan oleminen kävi kiristelemään ja pakottamaan. Samoin parisuhdejumppailut oli pitkään tosi hankalia. Mutta siististi on ommeltu ja jälkitarkastuksessa lääkäri sano jo että siisti arpi tulee, eikä oo vaivannu näin jälkikäteen. Nyt meinaan ponnistaa rauhallisemmin siinä lopussa, jospa se auttas. Mutta ei se kätilö kyllä viimekskä kieltäny ponnistamasta. Katotaan miten käy.
Liikkeistä mie kirjotinki jo aikasemmin, että miun mielestä liikkeiden ei pitäs vähentyä, mutta pienenevät väkisinki kun tila alkaa loppua. Miulla ainaki liikkeet on mahassa muuttunu, että ei enää kauheesti tuu potkuja, vaan enemmänki semmosta möngerrystä. Välillä tuntuu että liikkuis vähemmän, mutta voi olla että ovat vaan eri tuntusia ne liikkeet. Liikkuu kuitenki ihan samassa rytmissä mitä aikasemminki, eli on ne tietyt kellonajat millon on aktiivisimmillaan. Ja hikkaa on meilläki tosi usein.
Anzkuli 36+4
