Huh, onpas täällä ollut jännä yö
!
Keiju; Joko lähdit vai pidätkö vain meitä jännityksessä
?
HM; Sullakin alkaa olla jo tosi jännät ajat, varmaan enää päivistä tai ehkä tunneista kiinni! Vai joko kenties olet tositoimissa? Jaksuja kuitenkin osastolla oleiluun! :hug:
tietämätön; Sullakin oli jännät paikat, toivottavasti nuo supparit eivät kovin pitkään tuolla lailla kiusaa, että loppuvatkin sitten kesken kaiken.
Et kertonut että mistä kutittaa, mutta tuo suihkuttelu ei varmaankaa helpota kutinaa (kuin ehkä sen hetken kun suihkussa on) vaan päinvastoin, tiheä suihkussa käyminen kuitenkin kuivattaa ihoa mistä taas siis aiheutuu kutinaa.
paula83; Sullakin saattaa olla tositoimet edessä jo parin viikon päästä!
Alkaa tähänkin pinoon poksahdella vauvoja todenteolla pian! Pitkään ollaankin kaikki oltu kasassa! Olisikohan tulentyttö ollut jo ensimmäinen nyytin hakija, kun ei ole kuulunut mitään???
RD ja kutmula; Minäkään en ole ihan vielä jakautumassa, joten täällä on ainakin vielä yksi joka pinoilee vielä marraskuussakin, mullahan on LA:kin vasta 15.pvä, joten senkin puolesta olen varmaankin viimeisten joukossa jakautumassa. Toisaalta ajattelin kyllä tähdätä tuohon isänpäivään
Minäkin olen miettinyt juuri tuota, että miten sitä osaakaan taas lähteä
oikeaan aikaan sairaalaan. Kahdesta ensimmäisestä lapsesta alkoivat kunnon napakat supistukset heti säännöllisinä (väli n. 15 min) pikku hiljaa tihentyen ja napakoituen vielä lisää. Mutta tuosta kolmannesta supistuksia, lievähköjä, tuli pitkin päivää väliä puolesta tunnista pariin tuntiin. Olivat kuitenkin selkeitä, selvä alku ja loppu ja tunnistin ne supistuksiksi, kipeitä eivät kuitenkaan olleet. Iltaan kohti sen verran tihentyivät, että väli alkoi olla aina sen 20 minuuttia, mutta tuntuivat aika tehottimilta vieläkin. Soitettiin sitten kuitenkin hoitaja lapsille ja ajateltiin, että käydään näyttäytymässä, jos sairaalasta sanottaisiin, ettei synnytys ole vielä käynnissä, sitä osaisi sitten paremmin nukkua yönsä. Joskus kymmenen ja yhdentoista välillä oltiin sairaalassa ja olin muistaakseni 3-4 senttiä auki, saliin päästiin ja tyttö syntyi neljän aikoihin yöllä.
Kuopuksesta ensimmäinen supistus tuli joskus aamuyön viimeisinä tunteina ja seuraava tuli joskus 10-15 minuutin päästä. Melko laimeana tosin. Sen jälkeen niitä tuli n. 20 min välein. Kun nousin laittamaan aamupalaa, välit alkoivat heitellä 15 minuutista 30 minuuttiin. Edelleenkään eivät tuntuneet tehokkailta, joten uskalsin päästää miehen töihin. No mieshän soittelin sitten vähän väliä töistä, että mikä tilanne ja itseä alkoi jo ärsyttää. Puoleen päivään mennessä supistuksiin ei ollut tullut lisää tehoa eikä säännöllisyyttäkään, välit edelleen 15-30 minuuttia (useimmiten kuitenkin 15-20minuuttia). Taas kun mies soitti, niin annoin hänelle sitten luvan soitella hoitajalle, josko tulisi sitten vaikka mulle seuraksi, oma olo oli kuitenkin melko levoton, pyörin ympyrää. Puoli yhden maissa lupasin sitten miehelle, että käydään näytillä, supparit eivät edelleenkään olleet kipeitä ja tuntui hullulta lähteä sinne kätilöiden aikaa haaskaamaan. Sanoinkin sisään mennessä, että tultiin nyt vain tarkastamaan tilanne, kun suppareita kuitenkin tullut aamusta asti eikä edelliset synntyksetkään olleet kestäneet kuin 6-7 tuntia. Kätilö sitten kysyi vielä, että pystynkö odottelemaan siinä aulassa vähän aikaa ja pystyinhän minä
(oltiin juuri vähän aikaisemmin kaverin kanssa juteltu, kun joku synnyttämään tullut äiti oli laitettu käytävälle odottamaan ja oli joutunut olemaan puoli tuntia odottamassa kauheissa tuskissa). Hetken päästä kätilö tuli hakemaan mut tutkimushuoneeseen ja olinkin jo melkein 4 senttiä auki. Sain päättää, että jäänkö sinne vai lähdenkö kotiin. No ehdotin, että jos saisin vaikka peräruiskeen, kun edellisellä kerrallakin se toi lisäpotkua synnytykseen. Toivettani kuunneltiin ja pian vessareissun jälkeen supistuksiin tuli selkeästi lisää tehoa ja väli tiheni 5 minuuttiin (eli suosittelen tuota ruisketta, jos synnytys ei tunnu edistyvän!), istuin keinutuolissa hiljalleen keinutellen ja supistuksen tullessa keskityin rentouttamaan kasvolihakset (samalla koko vartalo rentoutuu) samalla ilokaasua vedellen. Muutaman tunnin päästä välit tiheni äkisti alle pariin minuuttiin ja kipu aivan mieletön. Olin kuitenkin niin pöllyssä, etten kerennyt toeta supistuksien välissä sen verran että olisin saanut miehelle sanottua, että soittaa kelloa: HALUAN JOTAIN TUJUMPAA LIEVITYSTÄ!!! |O . Vihdoin ja viimein kätilö saapui oma-aloitteisesti tarkistamaan tilannetta ja kysyi tahdonko jo vahvempaa kivunlievitystä, sain nyökytettyä. Ensin pitäisi kuitenkin tutkia tilanne alakerrassa, hyvin auennut, mutta rakko täynnä, pitäisi käydä pissillä (tällä kertaa yritän oma-aloitteisesti käydä useammin pissillä, koska...). Vessareissu tiesi sitten sitä, että ainoa kivunlievitys, ilokaasu, piti jättää taakse ja siitäkös se "riemu" repesi. Yritin siinä pöntöllä tiristää pissaa, jota ei tullut ja ainoa mitä mielessä oli, etten selviä hengissä siitä kivusta. Lopulta luovutin ja lähdin takaisin, sillä 5 metrin matkalla tuli jo pari supistusta ja kätilö sanoi katsoessa minua, ettei nyt taideta enää ehtiä saada mitään kivunlievitystä. Kätilö kiiruhti auttamaan minut sänkyyn ja vihdoin päästyäni selälleni supistusten pienissä väleissä, tutki tilanteen -> saa alkaa ponnistamaan. Miehen käski antaa ilokaasumaskin pikaisesti. Parilla ponnistuksella poika oli maailmassa ja kaikki kipu ja paniikki tiessään :heart: . Sairaalaan oltiin tultu vain kolmisen tuntia aikaisemmin...
No tulipa kerrottua synnytystarinoitakin samalla
... Kummasti nuo vain pyrkivät mieleen, kun synnytys alkaa lähestyä...
Mutta nyt taas töiden pariin :saint:
viides rv 34+4 (1½ työpäivää jäljellä...)