Pitkästä aikaa moro!
Kaksi päivää töitä takana saikun jälkeen ja mä olen ihan KUOLLUT!!! Mä olen ollut ns. bossina eli osaston vastaavana hoitajana, pitäs olla helppoa mutta kutun marjat. Illalla oon simahtanut jo ysin aikaan...
Ja vatsanahka paukkuu. Todella tukala olo ollut, nyt tuntuu siltä että nahka ei enää voi venyä enempää. Ehkä kaverit kasvaa jotenkin himovauhtia vaan. Potkivat ainakin.
Mies on saanut uudessa kämpässä maalattua, enää on boordit laittamatta. Pian päästään muuttaan- JEEEE!!!! Mies oli vauvojen huoneeseenkin ostanut tosi hellyttävän boordin, olin ihan yllättynyt että osasi sellaista ostaa. Tänään hää on suunnitellut millasia mattoja ostetaan uuteen kotiin ym. Mun mieheltä tuo on harvinaista, yleensä tuolle on ihan sama mitä huonekaluja ym on. Jospa sillä olis pieni pesänrakennusvietti? aika hellyttävää. Olitte myös keskustellut siitä pärjäisittekö ilman miestä, mä varmasti pärjäisin, mutta en tahtois. mun mies on joskus hieman hankala tapaus, mutta rakastan tuota könsikässtä kuitenkin yli kaiken, että hevillä (tai edes tangolla) en luopuis. :heart:
Kuunkulta, harjoitussuppareita voi tulla tiheestikin, mutta pääasia on että ne eivät tee kipeetä. Harjotussupistukset on yleensä myös lyhkäsempiä kun varsinaiset supparit. Oikeet erottaa siitä et sillon särkee selkääkin, ne tulee säännöllisesti ja tekee kipeetä. Kyll sitä sitten huomaa kun alkaa olla tosi kyseessä.
Nyt meen laittaan pojille iltapalaa, tappelevat jo tuolla kun ovat niin väsyneitä. Palaillaan astialle.
HM ja papuset rv 21!!!