Moikka pitkästä aikaa,
Täällä äklötys olo jatkuu mutta mitään isoa pahaaoloa ei ole tullut. Syöminen on todella mielenkiintoista: Kun syö jotain suolaista, niin kohta pakko syödä hieman jotain makeaa, kun suuhun tulee "tunkkainen" maku ja kun taas makeaa ottaa, niin pakko syödä kohta jotain suolaista, kun tulee epämiellyttävä olo. Hieno päättymätön oravanpyörä, vai mitä? Kaikesta syömisestä huolimatta, painoa ei ole tullut kuin 5 kiloa normaaliin lisää!! Ja se ei haittaa yhtään! =)
Rinnat arkana edelleen mutta mielialatkin näyttävät hieman tasoituneen, pinna ei pala enään joka asiasta! Todella positiivista!!!!
Ultran jälkeen viikon verran oli "turvallinen" olo ja sitten taas kaikki kamalat pelot alkoivat takaraivossa nakuttaa... Yritän itselleni hokea, että nyt olen jo hyvällä viikolla ( tänään 11+0), ei mitään vuotoja jne..., ja jos jotain sattus, niin se on tarkoitettu niin. Turha etukäteen surra ja murehtia. Ja kaikki on hyvin!! Helppoahan se ei ole itselleen yrittää vakuutella, kun kuitenkin jostain päähän vaan punkee pelonsekaisia ajatuksia vaikka tietää ettei varmaankaan ole mitään hätää... Eikö olekin hullua???
Oletteko jo nimiä alkaneet miettimään? Meillä mietintämyssyssä vielä...
Täällä äklötys olo jatkuu mutta mitään isoa pahaaoloa ei ole tullut. Syöminen on todella mielenkiintoista: Kun syö jotain suolaista, niin kohta pakko syödä hieman jotain makeaa, kun suuhun tulee "tunkkainen" maku ja kun taas makeaa ottaa, niin pakko syödä kohta jotain suolaista, kun tulee epämiellyttävä olo. Hieno päättymätön oravanpyörä, vai mitä? Kaikesta syömisestä huolimatta, painoa ei ole tullut kuin 5 kiloa normaaliin lisää!! Ja se ei haittaa yhtään! =)
Rinnat arkana edelleen mutta mielialatkin näyttävät hieman tasoituneen, pinna ei pala enään joka asiasta! Todella positiivista!!!!
Ultran jälkeen viikon verran oli "turvallinen" olo ja sitten taas kaikki kamalat pelot alkoivat takaraivossa nakuttaa... Yritän itselleni hokea, että nyt olen jo hyvällä viikolla ( tänään 11+0), ei mitään vuotoja jne..., ja jos jotain sattus, niin se on tarkoitettu niin. Turha etukäteen surra ja murehtia. Ja kaikki on hyvin!! Helppoahan se ei ole itselleen yrittää vakuutella, kun kuitenkin jostain päähän vaan punkee pelonsekaisia ajatuksia vaikka tietää ettei varmaankaan ole mitään hätää... Eikö olekin hullua???
Oletteko jo nimiä alkaneet miettimään? Meillä mietintämyssyssä vielä...