Heipparallaa!
Täällä on näköjään tunteet taas kuohunu, huh huh! Toivotaan TAAS että keskustelu säilyisi rauhallisena, asiallisena ja toistenkin mielipiteitä kunnioittavana, oli aihe mikä hyvänsä. Yhdessä tässä on tarkoitus matkaa tehdä marraskuulle asti, toivottavasti hyvässä hengessä eikä kukaan jättäisi palstaa sen takia että kiukutellaan
Täällä vietetään sairauslomapäivää vol. 2, eli oli pakko hakea tän pahoinvoinnin takia. Töissäolo ei ilmeisesti sovi, pääsiäisenä oli ihan ok ja heti kun olin päivän töissä niin aivan hirveä olo. Mahtaako olla niin että väsyn ja sitten on pahoinvointi huipussaan. Eilinen meni nukkuessa, siis pahimmassa flunssassakaan en makaa niin raatona kuin eilen tuli maattua, en tehnyt MITÄÄN. Tänään on jo parempi, jaksoi jo aamusella koirat käyttää ja ruokkia, olen vähän siivoillut ja syönytkin, tiistaina ei mennyt mikään alas. Katsotaan miten huomenna taas käy, meinasin mennä töihin koittamaan kun on alkukuussa niin paljon hommia mitkä olis pakko saada tehtyä.
Ruokarajoituksista olen poiminut ne joilla on oikeasti merkitystä, eli juuri nuo pakastemarjojen kuumentaminen, vakuumipakattu kala, maksaruuat, makeutusaineet.. En käytä light-tuotteita varsinkaan nyt raskauden aikana, muutenkin yritän välttää tuotteita missä on eniten lisäaineita, ne ei voi olla hyväksi kenellekään. ViiruP taisi linkittää artikkelin että netti hysterisoi odottavia äitejä, se on varmasti totta. Maalaisjärjestä täälläkin on puhuttu moneen otteeseen, sillä pärjää pitkälle. Lääkeitä taas en söisi kuin äärimmäisen pakon edessä, mutta olen muutenkin mieluummin ilman lääkettä jos ei ole pakko syödä. Tapansa kullakin.
Kahvi ei ole enää pariin viikkoon uponnut, nyt oli niin hyvä olo että keitin pannullisen, en ole vielä uskaltanut maistaa että meneekö alas vai tuleeko paha olo
Muuten tulee juotua n. 3 kuppia päivässä, mielestäni ihan ok määrä, nyt raskauden aikana tosin ehkä yht. 10 kuppia mennyt..
Joosukka, enpä ihmettele jos suositukset ym. ohjeet on mielestäsi vuosien varrella muuttuneet. Tapasin tuttavani jolla puolivuotias vauva. Hän kehui että heilläkin on jo maisteltu soseita, lusikallinen kerrallaan tosin mutta kuitenkin. En sitten kehdannut kysyä että mitä ihmettä, oma poika kun silloin 8 vuotta sitten söi tuon ikäisenä jo ihan täysillä perunaa, hedelmäpilttejä jne. Aloitettiin 4kk iässä mikä silloin oli suositus. Jännä, lapset on mun käsittääkseni kuitenkin ihan samanlaisia kuin silloin vuosia sitten
Paha olo iskee kesken syömisen, eli sellainen annos mikä ennen on ollut normaali, voi alkaa puolessa välissä tökkimään eikä sen jälkeen voi nielaista palaakaan. Ihme juttu, meinaa tulla sapuska bumerangina ylös vaikka olis kuinka hyvää. Toivon ja rukoilen että tämä pian loppuu!!
Synnytys pelottaa tavallaan. Esikoisesta meni kaikki niin pieleen kuin mennä voi, oli aivan hirvittävän tuskainen ja pitkä, kätilöt (kolmessa eri vuorossa) oli epäystävällisiä ja lopulta kaiken sen rääkin jälkeen jouduttiin kuitenkin kiireellä sektioon, josta toipuminen kesti päiviä, siis että jaksoin edes nousta seisomaan. Olin niin loppu synnytyksestä ja valvomisesta. Heräämöön minut jätettiin ihan yksin, vauva huusi kurkku suorana kun oli päässä tosi kipeä pahka väärän tarjonnan vuoksi, mutta hoitohenkilökuntaa ei mailla eikä halmeilla. Olin kiinni sängyssä ja liikuntakyvytön, eikä heräämössä taida mitään soittokelloja olla. Taisin siellä apuakin huudella tyhjille käytäville.. Kuin kauhuleffasta siis. Ja osastolle kun pääsin niin vauva jätetiin mulle kainaloon ja toivotettiin hyvää yötä, mähän ei voinnut edes käsiä liikuttaa tipan, verenpainemansetin yms. takia. Soittokellon ymmärsivät sentään jättää hollille. Että en ihan iloisin mielin ole menossa, pelkopolia mietin mutta ei mua varsinaisesti pelota, se avuttomuus vaan hirvittää. Sektion toivoisin, tiedä sitten miten helposti sellaisen saa. Meillä lähisuvussa ei ole yhtään lasta syntynyt alakautta, sekin on outo sattuma. Siskon 3 lasta, minä, mun poika, kaikki sektiolla.. Ja nyt
ensisynnyttäjät, en todellakaan tarkoita että aina menee näin, mulla oli vain hirmu huonoa tuuria, poika kiilautui väärään asentoon, oksitosiini ei sopinut mulle jne. Jo viikko synnytyksestä olin ihan ok, kotona ja hyvässä kunnossa hyvillä mielin, paranin nopeasti enkä varmasti olisi alkanut toista lasta haaveilemaan jos se olisi ollut NIIN hirveää. Nytpä olen viisaampi monessa asiassa!
Nyt mä jätän nuo muistelot ja maratonkirjoittelun, ja menen jatkamaan kotipuuhia. Aurinkoista päivää marraskuiset!
Ms. Moneypenny 9+2