MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *toukokuussa*

sappikivut huhhuh... on meinaan ollut sellasta olo että... nyt onneks sain litalginit... neuvolalääkäri maanantaina oisi jo kirjoittanu reseptin mulle, koska keskiraskaudessa sitä saa käyttää,mutta oon aiemminkin pärjännyt ilman. vaan enpä enää tuon päivän jälkeen... no, tänään sitten soitin neuvolaan uudestaan ja pyysin että lääkäri voisi tehdä reseptin suoraan apteekkiin niin saan lääkkeet.
sittenpä sattuikin olemaan eri lääkäri, joka ei suostunut kirjoittamaan reseptiä.. kysyin lääkärin nimen hoitajalta, eikä se sitten ollutkaan yllätys. tuttu nimi, tuttu lääkäri, jonka toilailuja jo edellisen odotuksen aikana muut mua hoitaneet lääkärit ihmetteli suunnattomasti, hän olis jopa laittanut mut yhteen leikkaukseen väittäen ettei ole lainkaan keskenmenon riskiä, kun käytettäisiin eri aineita kerran olen raskaana. anestesia-lääkäri soittikin päivää ennen operaatiota, että otat sitten itse vastuun jos vauvalle käy jotain, koska nukutetaan niin on 100% keskenmenon riski, puhumattakaan kovista kipulääkkeistä sen jälkeen....

en siis arvannut luottaa ton lääkärin sanomaan, ja sitä varten soitinkin vielä erikseen synnärille ja kysyin siellä olevan lääkärin mielipiteen asiaan. sieltä sanottiin että voin huoleti ottaa, pääasia että saadaan kipu pois ja pystyisin nukkumaan yöt, ja päivälläkin uskaltaisin syödä jotain muutakin kuin piimää, mustikkakeittoa ja vaaleaa leipää...(näillä olen suurinpiirtein viikon verran elänyt)

nyt on jotenkin sitten huoleton olo, onneksi sain varmistuksen vielä yötä vasten. koska jos en oisi nyt lääkkeitä saanut, niin edessä olisi ollut ensiapuun meno, ja siellä oisi kuitenkin laittaneet mulle kipulääkkeen sekä litalginin suoraan suoneen.

toivottavasti saan nyt tilanteen tasoittuun ja saan unta kunnolla, ja ravintoa jotta jaksan päivät... on meinaan HIUKAN ollut hönö olotila kun on noin vajaalla ravinnolla joutunut oleen...

tämmöistä on tää meikäläisen elämä kuten sanottu, on kiva että mulla ei edes noita allergioita, että on ees joku asia mikä ei mun kropassa ole vikana

fourth gift ja pikku Valpuri 12+2 :heart:

 

Yritin sitten tänään minäkin metsästellä mammahousuja, mutta missään ei ole isompia kokoja jäljellä. Kaikki järjestäin 34, 36, 38... Ei mahu ei!!!

Hitto sentään kun kiukuttaa ja ketuttaa ja muutenkin ollut ihan huono päivä. Grrrrr...

Kaikki tuntuu vaikeelta, ärsyttävältä ja hankalalta. Pitäkää mammahousunne prkle. Minä kuljen vaikka ihan kostoksi koko loppu raskauden legginsseissä, shortseissa ja lököpökö-housuissa. Ni!!

Tänään synkissä tunnelmissa Harakanhattu ja pieni jonka viikkoja en muista ku ketuttaa niin paljon.



P.s. Anteeksi kiukuttelu, joudutte aiheettomasti tästä osalliseksi. :flower:

 

Ultrassa tuli käytyä, vatsa sekaisin odottelin että mut kutsutaan huoneeseen. Meinas kyllä yrjö lentää ja päätäkin särki. Teki mulle ultrauksen alakautta ja katsoi kohdunsuun tilanteen, kaikki oli kunnossa. Mietin vaan mielessäni hengittääkö vauva, mutta kun se lääkäri tai mikälie puhui käsistä ja jaloista niin tulin siihen tulokseen että hengissä siellä ollaan =) Niskaturvotusta ei ollut ja viikkoja mulla olisi 12+5 sijaan 13+1. Verikokeet otettiin samalla reissulla, mutta lääkäri kyllä teki selväksi että nyt tulos ei ole enää niin luotettava, koska olen ns. yliajalla milloin noita pitäis ottaa.
Sekavana siinä sängyllä makoilin enkä oikeen tajunnut mistään mitään, olin vaan niin huojentunut että eloa oli :heart::heart:

Laskettua aikaa ei muutettu koska heittoa oli niin vähän. Kumpaa laskentatapaa te muutte olette käyttäneet, jos LA:ta ei ole muutettu? Sitä minkä saitte neuvolasta vai ultrasta? Toisaalta eipä se nyt niin tarkkaa ole päivä sinne tai tänne =)

 

Huomenta!

fourth gift: tsemppiä sappivaivojen kanssa. Mäkin olen niitä joskus kokenut ja on ihan helvetillisiä. Litalgin auttoi jonkun verran mutta ei mulla vienyt kokonaan kipuja. Ja se ylävatsan kohta oli arka monta viikkoa. Nyt on onneksi ollut parisen vuotta ihan oireetonta *kop kop*

harakanhattu: hih, mua naurattaa sun kiukkupäivä kun mulla oli ihan samanlainen eilen. Yritin muokata kasvimaata joka on helvetillistä savimaata ja lopulta tulin lohduttomasti itkien sisälle. Oikeesti, aikuinen nainen parkuu kasvimaan takia...mies oli vähän ihmeissään. Eikä se kiukku siihen loppunut vaan koko loppuillan jatkui

mammahousut (farkut) löysin eilen kaupungilta yhdestä lastentarvikeliikkeestä. Siellä oli useita kokoja ja 10 € maksoivat!!! Alkuperäinen hinta oli 79.90. Tyytyväinen olin. Ja tähän liikkeeseen päädyin vaunuja tutkimaan. Ihailin Hartan Topline X vaunuja, ne haluaisin!!! Hintavat kyllä oli (690) mut eikös melkein kaikki vaunut maksa yli 600? Paitsi ihan halpikset.

Tukiverkot ja yksinäisyys: ollaan muutettu miehen työn takia uudelle paikkakunnalle tänä vuonna ja en tunne täältä oikeastaan ketään. Lähin tuki ja kaverit 60 km päässä. Uskon että hyvin pärjätään ja uskon et saan tuttuja viimeistään kun vauva syntyy ja perhekahvilaan singahdan. Mutta joo, joskus on orpo olo

Nelli 14

 

Huomenta!

Niipa-85 hienoa että vaavilla kaikki hyvin. Mä laskisin LA:n mukaan viikot. Siis jos LA:ta ei muutettu niin tietysti sitten neuvolan mukaan. Koska muutenhan viikot ja LA ei täsmää.

tukiverkon puute ollut ongelma myös täällä. Vielä muutot päälle, niin ei ole tuttujakaan. Perhekahvilat olleet kovassa käytössä, muttei me nyt muutenkaan olla kotona nyhjätty vaan menossa koko ajan jonnekin eri puistoja etsimää, pyöräretkille yms.. Eniten ois kaivannut lapsenvahtia hammaslääkäri/gynekäynneille, mutta lasten kanssa nekin menty. Ei ois ollut kotihoidontuella varaa palkata lapsenvahtia eikä mies reissuhommien vuoksi ole aina pystynyt tulemaan kesken työpäivän kotiin. Välillä ois tehnyt mieli muuttaa Siperiaan väsymyksen kourissa mutta on lapset vaan elämän rikkaus :heart: toivon voivani olla taloudelliselta puolelta 3v kotona, viimeksi jouduin palaamaan kouluun mielestäni liian ajoissa, etten menetä opinto-oikeutta.. nyt on vakkarityö eikä mitään kiirettä minnekään

ummetus täälläkin vieraana :kieh:. 3pv toimimatta ja alkaa turvottaa ja ällöttää ja voida huonosti.. eiköhän se kohta luulis toimivan. Olen juonut vähän huonosti, varsin vaikuttaa.

supistukset ei mun kauheen raskasta tarvi tehdä, kun istuutuessa supistaa. Kakkosesta supisteli myös aika ajoissa, muttei mitään muutoksia tullut, niin en nytkään ole kovin huolissani. Mutta hyvähän asia on aina tarkistaa. Otankohan mä välillä vähän turhan lunkisti asiat..

fourth gift :hug:
harakanhattu omat mielialan heitot osaavat välillä hiukan yllättää

synnytysvalmennuksessa kävin esikoista odottaessa, sen jälkeen sitä ei olekaan tarjottu. Vois olla jotain "uhma-mustasukkaisuus" koulua kyllä sitten kakkosta odottaessa.

Lupaili jo kesäilmoja ensi viikolle, onneksi muutama arkivapaa tiedossa
Mukavaa viikonloppua!

hevosenkenkä 15+4

 

ihanaa oon saanut nukkua :heart: tai no edelleen on puolessa välissä yötä kello soittamassa, että herään VARMASTI pissalle, ettei se tyhmä umpiotila tule uudestaan. mutta nukahdin kuin pieni vauva melkein peukalo suussa ei kipuja!!!

ja uskalsin jopa aamupalaakin syödä, sämpylää ja kaurapuuroa... kahvia ei voi ajatellakaan, mielessä käynyt joskos lopettaisin kokonaan sen juomisen...

mieli on hyvä, miehen työputki takana ja ihana oli kun se eilen tuli myöhään kotiin, toi mulle kukkiakin :flower:
ja otti illalla kainaloon kun käytiin kattomaan telkkaria sänkyyn... ja aamulla olikin ihana herätä, kun toinen oli siinä ihan vieressä... mä en eläis kyllä jos ei mulla tätä miestä olis :heart:

nyt sitten vaan otetaan lauantaista ilo irti, aurinko paistaa, ja taidanpa lähteä vaunuillen ja koiraillen heti kun vaatteet saan vaihdetuksi. isäntä aloitti remontti-hommat ja tänään jännätään iltapäivä sitten miten suomen poikien käy

aivan ihanaa lauantaita kaikille!!!

 

Tervehdys täältäkin taas ja lämpimät onnittelut ihanista ultrakuulumisista kaikille niitä saaneille!

Tästä tulee nyt kyllä ihan maratonviesti, kun en oo varmaa viikkoon kirjotellu tänne mitään .

Ihan alkuun kommentoin mielialanvaihteluita ja kiukkukohtauksia, kun niitä tuolla facen ryhmässä torstaina vähän purnailin, eli todellakin tuttuja! Käsittämätöntä miten kaikki voikin yhtäkkiä näyttää niin harmaalle ja alkaa itkettää! Mulla varmasti osaks vaikuttaa vielä viikot, joiden mukaan normaalit kuukautiset olis juurikin alkamassa ja pms-oireet tunkee läpi raskaudenkin. Sama oli esikoisen odotusaikana ja sitä sillon jo kirosin, että eikö niistä pääse eroon ees raskaana. En siis pääse. Kiitos.

Sitten RD: Täälläkin yks edellisestä raskaudesta kärähtäny ja nyt on rasitus vasta ens viikolla edessä, että saa nähdä miten käy. Arvot on vielä hyviä ja ruokailun jälkeen erityisesti yllättävän inhimillisiä, mutta paastosta jäin viimekskin kiinni ja nytkin iltasyömisillä on huomattava vaikutus aamun arvoihin. Munakas (kana, makkara, mikä vaan) pitää mulla parhaiten sokrut aamulla alhaalla, mutta ei sitäkään voi joka ilta olla syömässä, kun sitten kärsii hajuhaitoista koko naapurusto. No mutta, toivotaan että jos se tauti taas iskee, niin kohtuullisilla ruokavaliotarkistuksilla siitä selviäis. Tsemppiä kaikille kanssakärsijöille!

Siitepölyasioissa minulle on määrätty nimenomaan tuota setiritsiiniä (joka tosiaan vaikuttava aine myös siinä Heinixissä, eli vaihto vie kyllä ojasta allikkoon), sumutteeks Nasonexia ja silmiin Lomudalia, mutta silmiin voi kuulemma käyttää melkein mitä vaan. Loratadinista mulle ei puhuttu mitään, mutta koska sitä on muille suositeltu, niin onko kokemuksia josko se olis vähemmän väsyttävä kun tuo setiritsiini? Minä oon ihan kokovartalo- ja -vuorokausikoomassa tuon lääkkeen kanssa yök. Nenäkannun nimiin kyllä vannon minäkin, oiva pelastus tässäkin jamassa!

Jälkisupistuksia ei ekasta ollu (kuten odotettavaa), onko kenelläkään kokemusta noin ylipäänsä sektion jälkeisistä jälkisupistuksista? Onko niitä tai onko kuinka pahoja?

Äitiysvaatteita on onneks edellisestä raskaudesta jäljellä ja kun ajoittuu samaan vuodenaikaan noin suunnilleen raskaudet, niin vallan käyttökelpoisia kaikki. Yhdet housut ostin VeroModasta, mutta niissä on takapuoli ihan järkyttävän suuri verrattuna vaikka tiukkoihin reisiin! Minä vielä luulin olevani suhteellisen tasakokoinen, mutta en näköjään sitten olekaan. Liekkö reidet levinny, kun ei tuo persuuskaan oo mihinkään kadonnu . Onko kukaan muuten hankkinu äitiys- tai tavallista takkia raskausajalle? Mulla ei pian mahdu mikään takki ja olis kiva viileämmille ilmoille olla vielä joku varalle.

Lumineiti tosi paljon tsemppiä hankalaan tilanteeseen! Minäkin yrittäisin sinuna jutella neuvolassa edes vähän tuosta tilanteesta, koska pitkittyessään tuo mielen mataluus voi pahentua. En oikein edes muuta osaa sanoa, tosi kurja tilanne kaiken kaikkiaan, mutta uskon että olo vielä helpottaa!

Tukiverkoista melkein punastuneena luen teidän kertomuksia, koska en ihan oikeasti ole edes tajunnu miten totaalista se avun puute pahimmillaan on, kun ei pääse edes hammaslääkäriin yksin . Me asutaan molempien syntymäpaikkakunnalla, jossa asuu myös molempien vanhemmat, joista pian kolme neljästä on vielä eläkkeelläkin. Lisäksi täällä asuu molempien pikkuveljet (toiselle lapsi menee tänäänkin pariks tunniks päivällä), yhtä vaille kaikki kummit ja iso läjä ystäviä. En siis voi hyvällä tahdollanikaan sanoa tietäväni tippaakaan millaista elämä on "yksin". Mielettömän vahvoilta ja jaksavilta te kyllä silti kuulostatte, melkein tulee itelle laiskuriolo!

"Vauva"harrastukset: Esikoisen kanssa käytiin vauvauinnissa ja vauvajumpassa kunnes korvatulehdukset ja vierastamiskausi alkoi n. 6kk iässä ja kaikki ylimääräinen meteli aiheutti aivan kamalat itkukohtaukset. Jäi sitten ne harrastukset siihen . Nyt ilmoitin esikoisen Kansalaisopiston kirppusirkukseen, eli siellä voidaan käydä kerran viikossa ja muina päivinä onkin aina joku kaupungin varhaiskasvatuksen avoin päiväkoti tai kerhotoiminta viereisellä nuorisotalolla. Tekemistä siis varmasti riittää ja se on mulle tärkeää, kotiin jämähtäminen nimittäin laskee minun mielialaa tosi nopsasti.

Synnytysvalmennus sisälsi täällä kokonaista kaksi tuntia luentoa sairaalan auditoriossa ja se siitä. Enemmän sain tietoa netistä, neuvolasta ja ystäviltä, mutta oli siitä sentään se apu, että seuraavana yönä kun tuli lähtö, tiedettiin mille ovelle mennään . Tuosta on vitsailtu miehen kanssa monesti, että kaksi tuntia piti sitä opetella .

Tämän auringon alle ei mitään kovin ihmeellistä. Liikkeitä tuntuu jo kivasti, toisinaan pieniä ja toisinaan jo vähän isompiakin. Väsymys ei hellitä, syynä varmaankin myös tuo siitepöly ja kamalat koomalääkkeet. Koulu loppui (paitsi pari uusintatenttiä vielä) ja väsymyksestä huolimatta sain vielä parit vitoset vuoden päätteeksi, eli oikein hyvä mieli jäi siitäkin . Nyt sitten lomaillaan esikoisen kanssa marraskuulle (tai millon ikinä pieni haluaa syntyäkin) ja toivotaan, että vointi pysyy hyvänä tai edes kohtuullisena!

Mukavaa lauantaipäivää kaikille!

Haavemamma 16+0 poks!! :heart:

 

HaaveMamma mulla loppui eilen Cetirizin ja otin nyt vaihtelun vuoksi Loratadinin. Kun mullakin on tämä väsymys enkä tosiaan tiedä vaikka tuo setiritsiini olisi sitä pahentamassa. Eka nappi nautittu, parin kolmen päivän päästä vois ehkä ruveta vertailemaan..
Nyt on taas niin paljon pölyä ilmassa että tekis mieli parikin kertaa päivässä suihkauttaa tuota nenäsumutetta..
Loppuis jo siitepölyt!!

 

Hyvää lauantaita kaikille täältä. Aamu oli niin aurinkoinen kun töistä pääsi, mutta nyt sataa kun hiljan nousi unilta.

Mielialanvaihteluista niitä löytyy. Hetkessä mieli voi muuttua kiukusta itkun kautta iloon. On se vaan ihmeellista kuinka jotkut pienet hormoonit voivat saada mielen aivan sekaisin Niinkuin kuopuksen syntymän jälkeen sain tuta mitä se babyblues todellisuudessa oikein on. Kaksi viikkoa itkettiin sitten ihan ilman minkäänlaista syytä. No onneksi sekin oli ohimenevä juttu, mutta eipä ollut muilta tullut sitä.

Vauvaharrastukset ensimmäiseltä ja toiselta kävin vauvauinnissa. Kolmannen aikaan oli uimahalli remontissa enkä jaksanut lähteä toiselle paikkakunnalle. Hyvin pärjäsi ilmankin, eikä neljännen aikaankaan tullut käytyä missään. Samanlaisia vesipetoja kaikki ovat, vaikka nuoremmat ei vauvauinnissa käyneetkään.
Mutta mukavia kohtaamispaikkoja nuo harrasteet ovat, on mammoja suurinpiirtein samanikäisten vauvojen kanssa.

fourth gifth tsemppiä vaivojen kanssa ja onpa mukava että on ollut parempi päivä ja saanut nukuttuakin ja ennenkaikkea syötyäkin Olipahan sulla ollu kummallinen lääkäri, mistäköhän noitakin aina löytyy. Onneksi anestesia-lääkäri oli asialla sillä kertaa.

ON en tiiä olisiko taas tuota issiasvaivaa tulossa, kun töissä viime yönä hyvä kun pääsi kävelemään, kun otti niin kankun päälle. Oli kyllä pikkasen erilainen kuin ennen, enemmänkin tuohon häntäluun päälle otti... no toivotaan ettei tuu jäädäkseen vaiva.

Jahas taas aurinko pilkottaa, saisi nyt oikein ruveta lämmittämään, kun vajaa kaksi viikkoa kesälomaan.
Lämmintä lauantain jatkoa kaikille

hannama ja pikkuinen 13+6

 

Heipä taas tälle puolelle Pitkä stoori taas tulossa, liikaa kommentoitavaa (tai en osaa kirjottaa lyhyesti)

Ummetus... Eh.. On ja on ollu ennen neitiä.. Veden juonti, mikä yksinkertanen asia pitää se erossa ja silti se tuppaa joskus unohtumaan.. Noh.. Tänään sen taas tunsi ja vesipullo on pyöriny mukana, se pullo pitäis kiinnittää tuohon vyötärölle jokapäivä että sen muistas..... Luulen että tämän takia oli paino noussu 400g kun vertaa eka neuvolakäyntiin.. Lisää taas tuota veen juontia niin laskee takasi.. Sais ilmat parantua että pääsis pikkuneitin kans lenkille niin sekin auttas asiaa..

kiukkukohtauksia naurattaa koko aihe Pari päivää sitten lähin kävellen hakemaan mansikantaimia reilu kilsan päästä, pikkuneiti mukana.. No kävelin 100m harhaan ja en löytäny sitä tietä Soitin miehelle ihan pirun pahalla päällä ja pyysin josko kahtois puhelimen navista mihin päin mun pitää mennä.. Toinen töissä just lappas ruokaa ja sano että kahtoo kohta.. Tiuskasin ettei tarvi vaivautua ja löin luurin kii *nauraa*... No kohta ne ohjeet tuli tekstarilla ison hymiön kera

vauvaharrastuksia.. Ei mitään ekan kanssa.. Vauvauintiin ois tahtonu mutta ne oli sillon niin aikasin etten jaksanu sen takia nousta Nukuttiin vauvan kans siihen aikoihin aina johonki kymmeneen asti joten ei käyny mielessäkään nousta 7 uinnin takia Vauvakinossa käytiin kaverin kanssa joka sai muksun viikkoa ennen meitä ja veljen vaimon kanssa joka sai tytön myös kahta viikkoa ennen meitä samanikästä seuraa on siis ja näiden kans touhuillaan vieläki.. En ole miettiny mitä tän uuden kanssa. Tuskin tulee ouluun asti uimaan lähdettyä, jumppia ym täällä ei kai järjestellä.

Tukiverkkoa on, läheistä ja joskus silti tuntuu ettei läheistä eikä tarpeeksi Hieman vaihtelevalla innokkuudella on tuo suku mukana mutta muutama helmi on eksyny joukkoon <3 Serkku, neitin kummitäti jonka kans ollaan paljon tekemisissä. Ei ihan joka viikko nähä mutta usein.. Minun oma mummu ja pappa on kans neitille tosi tärkeitä ja heidän luona käy yökyläilemässä aina kun heidän vointi on hyvä ja jaksavat Miehen vanhemmat asustaa lähimpänä mutta heihin nyt ei voi luottaa.. Siellä kyllä käydään, auttavat jos neiti jotain tarvii mutta hoitoasiat on hmm.. Esimerkkinä 2kk sitten neiti pakkas reppua että lähtee yökylään kuten oli luvattu, autossa oltiin jo menossa kun tulee tekstari ettei käykkään.. Selvis että kävivät jossain juhlimassa.. Viime viikonloppuna sanovat että lauantaina (eli tänään) tulee tytön hakemaan yöksi mutta ei ole taas kuulunu, ei edes viestillä.. En onneksi tytölle ehtiny mainita mitään koska viime kertanen pettymys oli niin älyttömän suuri ja tuntu ettei itkulle tule loppua, kurvattiin kuitenki kärkkäiselle ja neiti sai valita itelleen uuden elokuvan ja jätskin niin mieli parani.. Sydäntä särkee itellä kun toinen niin petty kovasti. Oma isä asuu hyyvin kaukana mutta nähdään aina kun ajaa tästä ohi tai käydään lapissa kyläileen.

mammahousut.... isoja kokoja ei oikeasti ole.. asia jonka takia eilen tiuskin ja vedin herneitä nenään.. nettikaupoista löytyy mutta vaan niitä kalliita joihin ei nyt ole varaa.. kaupoissa ei ole, vain pieniä kokoja alle 40.. Suututtaa.. Mutta tänään kävi hyvä tuuri. Näin kun kaveri pisteli myyntiin omia vanhoja mammavaatteita. osa oli pieniä mutta yhdet farkut, tavis pellava housut ja farkkuhame löysi tiensä minun kaappiin.. Ja nettikirpparilta yhdet caprit.. ne farkut tuskin menee kauaa jos paino kovin nousee, eikä pellavahousutkaan.. mutta on NYT edes jotain päälle jotta kehtaa astua ovesta ulos.. Ärsytti niiiiin paljon kauppaan lähteä paskaset lökärit jalassa ku ei muut mahtunu

kertomisesta Minun isä ja toinen mummu ei vielä tiedä, eikä sukulaiset. Isää nään harvoin välimatkan takia mutta jotenkin aavistelen että kohta olis käymään tulossa kun ajelee hesasta rovaniemeä kohti. Olen miettiny miten sille kertois.. Pistänkö öttisen kuvan mailiin ja kerron neidin tulevasta sisaresta vai soitanko vai vai.. Ollaan aina pystytty puhumaan mutta jotenki tämä asia, en tiiä miten pitäis tehdä Oma mummu ja sen sisko, asia tapaus toinen ja löytyy syykin miksen ole vielä kertonu.. Se hössöttämisen määrä on mahdotonta... Ja mitä pidempään pysyn siitä erossa niin oma mielenrauha on taattu, elä nostele, elä temppuile portaissa, syö syö syö, nuku, elä kyykistele ja lista jatkuu... Välimatkaa on, mutta tarkotus oli mökille lähtä jokupäivä ja sitten sen näkevät, tätä möhömahaa vaikea peitellä.. Ressaa jo valmiiksi...

Ja sitten omaa napaa.. (sitä tais olla kyllä jo alkukin mutta...)
Outoa mahan kivistämistä, vihlomista navasta alapäähän asti ja se sattuu todella kipeää, jopa vessassa käydessä niin kipeää ettei taho uskaltaa pissata..verta ei kuitenkaan ole tullu. Ke olis neuvolalääkäri, katsotaan jos odottelis sinne asti tämän kanssa mutta jos jatkuu tai pahenee niin pitää varmaan johonkin soitella. Säikäyttää kovasti tämmönen.. Alamaha on välillä ihan kivikova, en tiedä mistä moinen voi johtua.. Ei turvotus ja ummetus kuitenkaa koskaa tee mahaa kovaksi

Pikkuneitillä asiaa joten sinne siis --->

Tirpsis ja öttinen 14+6

 

Niipa-85 Oon pitäny sen neuvolan laskeman ajan, mutta oon kaikille sanonu oikeestaan, että marraskuun alussa. Ehkä joku sisäinen kello uskoo enemmän sitä np-ultrassa nähtyä aikaa. On kumminki aina helppo tuosta neuvolakortista kattoo, että milläs viikolla ja päivällä nyt mennään, kun saa nopsaan laskettua...

Allergiaa vielä. Rupesin taas napsiin noita tabuja (Cetirizin). Otin ekan eilen illalla ja tänään ei oo ollu semmosta väsymystä. Pitää siis seurata onko sillä jotain vaikutusta asiaan mihin aikaan ottaa. Nokka on kyllä ollu ihan kivasti nuhanen ja nyt rupes illan päälle vielä silmiä kutittaan (toki vaikutus alkaa loppumaan), kiitos parempien ilmojen..

Seksiä ei olla kovin paljon harrastettu, mutta kyllä se nyt alkuraskauden jälkeen sujuu paremmin. Ei me ekalla kolmanneksella kun kerran kokeiltu eikä tuntunu hyvältä. Aika normaalikierrolla nuo himot kyllä menee mies niin toivo tietysti, että mulla ois koko ajan tehny mieli...

 

Tännepä ei mitään erikoista kuulu. Pihalla oltu ja vietetty aikaa kun on ollut kaunis aurinkoinen ilma. Jollen jo huomannut kertoa niin pojalle kerrottiin tulevasta vauvasta eilen. Ei ottanut asiaan kantaa oikeen millään tavoin eikä siitä mitään kysellytkään. Tuntui että ei oikein vielä ymmärtänyt asiaa, ehkä sitten paremmin kun alkaa liikkeitä tuntua mitä hänkin voi kokeilla. Tänään on kyllä kysellyt sitten että mikä on isoveli ja mikä on pikkusisko tai pikkuveli.

Maanantaina pitäisi taas mennä töihin, saas kattoa kuinka jaksaa kun tässä viikon verran ollut kotosalla. On ollut vapaapäiviä ja sitten kolme saikkupäivää.

Niipa 12+6

 

Heissan!

Täällä on vietetty työntäyteinen lauantai. Olo on selvästi kohentunut ensimmäiseltä alkupuoliskolta ja pahaolo väistynyt. Mahtavuutta. Tuntuu, että mielialavaihtelutkin ovat hieman tasaantuneet (muttei kadonneet).

Meillä on pakkauspuuhat käynnissä. Olemme vihdoin muuttamassa tonne pohjoisempaan täältä pääkaupunkiseudulta, ja kaikenlaista hässäkkää, hoidettavaa ja muistettavaa riittää. Tukiverkoista onkin ollut puhetta: Olemme onnekkaita: meillä molemmilla on siellä lähistöllä suku ja huolehtivat vanhemmat. Verkkoa siis riittää -tosin ystävät ovat aikojen saatossa lähteneet kuka minnekin tuolta kotipaikkakunnalta. Sillä rintamalla siis riittää tekemistä, mutta jospa sitä joihinkin mammapiireihin luiskahtaisi. Olen jokseenkin luottavaisella mielellä..

Vauvaharrastuksista: Vaikea sanoa oikeastaan vielä, millainen mamma minusta kuoriutuu kun esikko on kyseessä, mutta lähinnä koen, että tollaset hommat voisi tehdä itselle hyvää -tutustuisi niihin uusiin ihmisiin!

Toiveajatus 13+5

 

Huomenta!

tukiverkosta Ei meillä ole minkäänlaista. Mutta ei ole haitannut, tilanne on ollut tiedossa jo silloin kun ensimmäistä aloimme odottamaan. Pohjoisesta ollaan pääkaupunkiseudulle muutettu, joten kummankin suku on siellä. Toisekseen anoppia ei meidän lapset kiinnosta, hyvä jos nimet muistaa. Mun äiti on ollut jo 20v muistisairas, joten sieltäkään en ole koskaan apuja odottanut.

Mammakerhotyyppiä en ole, ja nykyään ei monen lapsen kanssa sellaiseen aika edes riitä. Puistoissa ja pihalla olen tutustunut äiteihin, joiden kanssa voi jutella ja lapset leikkiä, mutta en heiltä sen enempää odota.

Vuosiin ei olla miehen kanssa kahdestaan oltu missään. Mutta tämä on meidän elämää emmekä kaipaa ravintoloita tai vastaavia. Yhteiset hetket otetaan arjessa. Miehen vuorotyö mahdollistaa sen, että pääsen kyllä omiin menoihin (shoppailemaan, lääkäriin, kampaajalle jne) ilman mummojen ja kummin kaimojen apuja.

Kun molemmat on vuosia tehnyt vuorotyötä, on se karsinut ystäväpiirin aika pieneksi. Aina kun toiset on vapaalla, on linja-autonkuljettaja yleensä töissä, oli sitten vappu, joulu tai juhannus tai ihan vaan normi viikonloppu. Ainoa paikka missä meidän lapset on olleet yöhoidossa, on vuoropäiväkoti. Toki isompina sitten kavereillaan, mutta eivät hoidossa.

laskettuaika Meillä se viimeinen "virallinen" laskettuaika merkataan np-ultrassa siihen neuvolakorttiin kohtaan "todennäköisin laskettuaika". Sen mukaan sitten mennään eikä pitäisi enää olla epäselvää mitä päivää noudatetaan. Sitä ennen neuvola on merkannut sen omansa äitiyskorttiin siihen yläpuolella olevaan pieneen ruutuun.

siitepölyallergia Mulla on ruoka- ja eläinallergioita ja nyt sitten myös siitepölyallergia on tullut pahemmaksi. Mitään lääkkeitä en ole ottanut, kun tuntuu niin hassulta, että nyt nuo allergialääkkeet olisivatkin sallittuja. Ei ole kovin montaa vuotta kun näistä allergia-asioista jouduin ä-polilla käymään, ja silloin ei suositeltu mitään lääkettä. Ainoastaan Ataraxia sai yötä vasten ottaa.

Kaunis päivä tulossa, lähdetään kirpparille ja sieltä sitten kotieläintilalla käymään. 3v haluaa nähdä sika-nautoja.

Scala rv 15+2

 

heii!
Tänne taas vähän kuulumisia ennen kuin ukko valtaa koneen
Olin saada eilen sydärin kun menin aamulla vessaan ja laskiessani housut, huomasin että yön aikana tullut vuotoa, tähän mennessä ei ole tippaillut yhtään ja oletinkin että se vähäinen vuoto mitä saattaa raskauden aika tulla, kuuluu enemmän ensimmäiseen kolmannekseen? mutta mulla tosiaan rv 17 ja heti alkoi pelottaan josko jotain ois sattunu, vuoto ei siis ollu kirkasta, vaan vähän rusehtavaa.. mitään mahakipuilua ei tullut eikä ole ollut ja vuotoa tuli paperiin päivän mittaa vielä vähän pyyhkiessä, mutta sitten ei enää mitään, oletan nyt että se oli "normaalia" :stick:
doppleria ei ole ja olen liikkeitä tunnistellessani tähän asti vain aavistellut yhdistäväni jotku kuplinnat muuksi kuin oman mahan porinoiksi, niin vaikea sanoa onko siellä kaikki hyvin, neuvola ois 11 päivän päästä niin jos sitä malttais sinne asti.

Muuten ei mitään ihmeellistä, kaikkea hyvää! Uusi asunto saatiin ja heinäkuussa pääsis muuttohommiin, ja kesällä ois tarkotus lähteä reissaamaan sukulaiset läpi kun kaikilla tuntuu olevan tavaraa tarjolla tulevalle pienelle Mitään kun ei olla vielä itse ostettu, syöttötuoli ollaan saatu ja parit mummon kutomat sukat, mutta muuten ei ole vielä mitään. Saas nähdä millaisen peräkärry lastin kanssa sitä tulee takaisin Ja ihanaa kun pääsee vähän halvemmalla kun on niin iso ja antelias suku, eikä tarvi kaikkea uutena ostaa!

neonroze ja möykky 16+4

 

Heippa

Tukiverkkoa löytyy 3km päästä mieheni vanhemmat, eikä omanikaan kaukana ole (100km). Olen luonteeltani kotihiiri, enkä ole kauheasti kaipaillut uloslähtöjä tms. Muutama ulkomaanmatka esikoisen kanssa on tullut kyllä tehtyä. Jopa lentokoneessa yksin vauvan kanssa vaihtolennoilla määränpäähän. Ja hyvin meni. Mukavampaahan se tietenkin miehen kanssa on, mutta tuopa kasvattaakin luonnetta, kun joutuu yksin lentämään 11kk:n kanssa.

Perhekerhoja yms. olen harrastellut aina, kun jaksan. Vauvauinnissa käydään edelleen (esikoinen nyt 1v. 5kk), muskari loppui huhtikuussa. Suosittelen menemään erilaisiin harrastuksiin, varsinkin jos esikoinen vasta tulossa. Tulee päivään mukavasti sisältöä ja rytmiä. Ja voin sanoa, että alkukankeuksien jälkeen vauva todella nauttii muskarista ja vauvauinnista. Perhekerhoihin voi sitten helposti mennä useammankin lapsen kanssa. Olen vienyt mm. hoitolapseni ja oman lapseni sinne leikkimään. Itse saan juoda kahvia ja jutella aikuisten kanssa. Sekin tuo päivään mukavasti rytmiä. Yksi hyvä puoli on myös se, että saa ns. vertaistukea ja oppii tuntemaan alueen muita äitejä (tai isiä).

Tuollaisten asioiden kanssa olen viihtynyt hyvin kotona kohta puolitoista vuotta. Odotan innolla tuleviakin vuosia toisen lapsen kanssa.

Mitä tämä raskaus on tuonut tullessaan? Uskomatonta väsymystä ja saamattomuutta. Nytkin on asunto mullin mallin. Sainpahan pyykit edes koneeseen ja narun tyhjennettyä. Mitä tekisinkään ilman aktiivista miestäni, joka pyykkää, laittaa ruokaa ja siivoaa?

Kumisaapas 14+2

 

Heippa pitkästä aikaa!

Täällä kaikki on kuin ennenkin. Oireet on vähentynyt ja kotidopplerilla on joka päivä kuunneltu sydänääniä Ensi viikolla on neuvola pitkästä aikaa ja nyt ootellaan vaan rakenneultraa joka on vasta 14.6 kun se oli silloin eka vapaa aika.

Emmaljungan vaunut käytiin hakemassa ja niitä jaksellaan ihailla joka päivä :heart:

Micaela & Pompula 17+2

 

Heippa!
Tänne on tullut taas paljon kirjoitusta !Täälläkin on ollut havaittavissa issias kipuja...en meinannut päästä hetkeen käveleen..juilii mukavasti!

Masu on lähtenyt mukavasti jo kasvuun<3 Eilen kävi hauskasti kun yksi tuttava pariskunnan mies jäi vaan tuijottaa mun mahaa eikä kysynyt mitään,sitten se pamautti et ooks sä raskaana? Eilen myös kuunneltiin dopplerilla sydänääniä ja ne löytyi ihan heti:heart:. Laskettiin syke ja se oli 160. Oon jostain kuullu että tytöillä on korkeampi syke??!

Uskoa täynnä ja muru 13+5

 

Jahas, jos pitkästä aikaa kävisi tännekin kertomassa kuulumisia:
Perjantaina meillä oli nt-ultra, kaikki oli hyvin, turvotusta alle riskirajan ja seulan tulos normaali, eli ei kohonnutta riskiä kromosomimuutoksiin. Siellä se Keijo venytteli, kun kätilö tökki hänet hereille ultralaitteella :heart: Mahtava kokemus!

Allergia vaivaa todella pahasti, iltaisin otan Heinixin, jottei niin väsyttäisi, nenä on jatkuvasti tukossa ja silmiä kutittaa niin että haluaisin raapia ne päästä. Alkuviikosta tuli vielä jokakeväinen silmätulehdus pahentamaan asiaa, Fucithalmicia olen nyt sitten laittanut aamuin-illoin normi Lomudalin lisäksi. Toivottavasti kohta helpottaa.

Turvaverkkoa meilläkään ei ole täällä asuinpaikkakunnalla, omat vanhemmat ja sisko asuvat 350km päässä ja miehen vanhemmat 300km päässä, tosin näistä viimeksi mainituista ei ole sairauksiensa vuoksi lapsenvahdiksi. Mutta oma äitini ja sisko ovat jo sanoneet, että tulevat sitten kyllä apuun jos tarvetta on. Mutta johonkin äkilliseen menoon ei tietenkään noin kaukana asuvasta ole apua. Ketään muuta mammaa en täältä tunne, mutta ehkä joku äiti-vauvakerho sitten talvella korjaa tilannetta, että saa vaihtaa ajatuksia eikä tarvitse oksentaa puhumisentarpeessa kaikkea miehelle, kun hän tulee töistä.

Mammafarkut löysin pitkällisen etsinnän tuloksena, taviskaupassa oli vain koot 36&38 jäljellä, joihin en mahdu ennen raskauttakaan, mutta satuin kävelemään yhden vauvaliikkeen ohi, olen aina pitänyt sitä jotenkin kalliina, mutta siellä olikin äitiysfarkkuja puoleen hintaan. Löysin todella hyvät Mamalicious-merkkiset farkut 30€:lla, näillä toivottavasti pärjää syksylläkin, yritys on ettei tulisi kauheasti painoa kerättyä muualle kuin vatsaan, kun olisi elokuussa omat häätkin :heart: . Hääpuku alkaa jo aiheuttaa päänvaivaa, koska sitä ei kovin aikaisessa vaiheessa voi hankkia, kun ei tiedä minkäkokoinen etuvarustus silloin on...

Mutta kaikesta huolimatta ihanan aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille!

Sandells81 & Keijo 13+3

 

hellurei ja hellät tunteet :wave:

viikonlopun ehdoton hitti: alkoholiton päärynäsiideri :heart:

suklaata tekis mieli aivan sairaasti, mutta en voi syödä sitä, tai kuolen varmasti kipuihin jotka siitä seuraa. ollaan siis ilman.

jäätelö oi voi...

eli siis herkkuja menis mennen tullen. ja jännä ollut huomata, kuinka eilen tulvahti itku silmään ihan tuosta vaan, -tiskatessa!!! hmmm. no, pidättelin sen koska en sit viittiny alkaa lasten nähden holtittomana parkumaan

toista viikkoa oltu saikulla, huomenna tarttis sitten taas kokeilla työntekoa...

ei ihmeitä, haluaisi tehdä yhtä ja toista, vaan kroppa jarruttaa... ulkoiltu on urakalla, ihana ilma oli tänäänkin.

onnea micaelalle vaunuista

eipä siis kummempia, elämä jatkuu hitaammalla temmolla kuin tähän saakka, viikonloppuna ollut luksusta päikkärit molempina päivinä mitenkähän se muka huomenna työpäivän ohella onnistuis

fourth gift ja sittenkin Eki..... 12+4

 

sunnuntai iltaa pitkästä aikaa!

täällä ei mitään kummempia. supistuksia on nyt sairaslomalla tullut hyvin harvakseltaan. kontrolli tiistaina ja tuntuu vähän tyhmältäkin sinne nyt mennä. työt alkaa taas keskiviikkona ja sittenhän sen näkee tuleeko töissä enemmän.

neonroze tsemppiä tuhrun kanssa!! tiedän tunteen, mulla oli juurikin tuollaista silloin aiemmin. se on niin kurjaa..

mammahousuja on tasan yhdet joita on mukava pitää päällä. farkkuja on parit odottamassa hieman isompia aikoja, mutta muistaakseni ne ei edellisessäkään raskaudessa tuntuneet oikein hyviltä. muuton yhteydessä on pussillinen äitiysvaatteita kadonnut, ettei vaan ois vahingossa mennyt roskiin:kieh:
huomasin muuten, että tuolla huutonetissä on paljon äitiysvaatteita edullisestikin!

seksi no, eipä juurikaan ole. alkuunsa ei todellakaan kiinnostunut pahoinvoinnilta ja väsymykseltä. nyt on enemminkin miehestä kiinni; jotenkin hänestä se vaan tuntuu väärältä. tietää, että mitään vaaraa ei pitäisi olla ym., mutta ei vaan pysty. hellyyttä on sitten ollut muuten, mutta onhan tämä vähän outoa..

turvaverkko tuossa kun luen teidän tekstejä, joilla sitä ei todellakaan ole, huomaa kuinka onnekkaitta ollaankaan oltu. olette sissejä

mielialanvaihteluita on yhäkin vaikka jo hieman lievemmin. olen kyllä muutenkin sellainen tulinen luonne, niin en tiedä kuinka paljon mahtaa ulospäin erota tavallisesta

näihin tunnelmiin
annis ja bebe ...öö 14+3 ehkä..

 

Heissan!

Matkalta palattu ihan rättiväsyneenä. Muutama pikainen kommentti..

painosta: Mulla tällä hetkellä -4 kg, kiitos pahoinvoinnin ja keuhkokuumeen. Nyt pahoinvointi VIHDOIN lähes poissa.

mammavaatteet: Mammahousut käytössä jo toista kuukautta. Ne on niiiiiiin mukavat eikä purista mistään. Mahaa siis on mutta ahteri on kaventunut niin että kaikki housut meinaa pudota päältä. Eiköhän se korjaannu tässä ajan myötä kun ruoka taas maistuu. Tosin ekaa odottaessa pääsin + kiloille vasta rv 22-23 tienoilla..

tukiverkko: Ai mikä tukiverkko? Anoppi ei osaa lapsen pyllyä pyyhkiä vaikka on lastentarhanopettaja ja oma avulias äiti asuu yli 300 km:n päässä. Kavereilla kaikilla pienet lapset ja meidän esikoinen supervaikea tapaus astmoineen ja allergioineen eli meidän lapsia ei kukaan vapaaehtoisesti hoida..

HilmaVilma 15+4

p.s. Niitä liikkeitä kovasti kuulostelen eikä vieläkään MITÄÄN.

 

Huomenia!

Kyllä se on kummalliseksi mennyt, kun nykyään ei saa nukuttua. Ja minä kun olen ollut pitemmän aikaa jo hyväuninen...kiitos yötyön vissiin.

Micaela saiskos tonne listaan päiviteltyä, varmaan menny ohi eli tässä tiedot hannama/17.11/viides/seks kiitos
Niin ja onnea uusista vaunuista. Itse tykästynyt kanssa emmaljungiin, sellaset kun löytäis sopivat vähän käytetyt ja suht edukkaat. Tässä vaiheessa ei viittisi ostaa uutena

Tukiverkko tarpeen vaatiessa sitä löytyy. Appivanhemmat asuu samalla paikkakunnalla ja omat 100km säteellä. Olen ollut vaan aina niin huono ottamaan apua vastaan, pakolliset hoidot kuitenkin, kun on ollut joitain asioita mihin ei oo viittinyt kaikkia lapsia raahata. Ei sitä tosiaan tule ajatelleeksi ettei kaikilla ole sellaista tukiverkkoa olemassa.

Meillä ei vielä olla kerrottu asiasta kellekkään, paitsi ne omat pojat ja mun työnantaja. Jotenkin vaan haluaa itse pitää tiedon ja yrittää nauttia raskausajasta, sen tietää kun siitä tulee julkista, niin voi sitä surkuttelua ja voivottelua ja vitsitkin on lähinnä jo kuullut edellisessä raskaudessa. Nautitaan niin pitkälle kun voidaan ihan vain itse. Ei siihen varmaan kauaa mene kun joku huomaa pyöristyneen vatsan seudun, ihme ettei vielä kukaan ole kehdannut mainita

Huomenna olis sitten lääkärineuvola, pikkasen jänskättää että onko toi supistelu saanut jotain aikaseksi kohdunsuulla. Toivottavasti ei jottei aivan joudu vain lepäilemään.

hannama ja pikkuinen 14+1

 

huomenet kehiin....

tulipa taas ensiavussa yöllä poikettua... heräsin kahden maissa, vaan enpä taaskaan saanut pissaa tulemaan.. eipä auttanut kun lähteä ajamaan ensiapuun katetroitavaksi...
onneksi osui osaavat hoitajat paikalle, ja helpotus tuli. kuusi tuntia oli edellisestä vessareissusta, ja ne sai 1,5 litraa pois. Lohduttelivat vielä että ei tämä ole raskaana olevilla lainkaan tavatonta ihanat hoitajat
onneksi meiltä on ensiapuun noin viiden minuutin ajomatka, puolessa tunnissa kotoa lähdöstä olinkin jo taas kotona ja sängyssä.
Uni ei sitten tullut sen jälkeen, joten voitte kuvitella miten virkeänä töissä ollaan tänään.
ja ärsyttävintä tässä on nyt se, että kuinka monta kertaa mun tarttee vielä jatkossa mennä tonne, hoitajat kyllä ehdotti että itekin vois opetella katetroimaan, niin ei tarttis aina lähteä ensiapuun jonottamaan.
saa kyllä kaikkensa tehdä että tästä raskaudesta pääsee nauttimaan. tiukkaa tekee kun meinaa ketutus näihin vaivoihin vallata mielen aivan totaalisesti.
seuraan nyt tilannetta, ja kyllä nöyrästi haen sairaslomaa lisää jos työnteko vaikeuttaa entisestään...

päällisin puolin kaikki on viimesen päälle laitettu, se piristää ainakin vähäsen ... ja mieskin lohdutteli jälleen, että kyllä se siitä... niinpä... kaiketi.
mun työ vaan on sellanen että jos nyt tarttis lähteä ensiapuun, kestäis ainakin tunti-puolitoista, ennenkuin voisin lähteä.... että hiukanko ahdistaa...

 

Voimia fourth gift noiden vaivojesi kanssa! Itsekin välillä manailen tätä diabetesta ja noita klexane -piikkejä mutta nyt tajuan että aika helpolla sitä vielä on päässyt. Onneksi se lopputulos on sitten kaiken vaivan arvoinen!

Täällä kans itkukohtauksia ja herkistymistä tulee päivittäin. Mä olen hyvä pidättelemään itkua muiden läsnäollessa, mutta esim. yksin työmatkoilla itken kuin vesiputous. Viimeisin herkistyminen ja itku tuli eilen kun mietin miten ihana mun kummityttöni oli edellisenä iltana kun olin häntä hoitamassa :heart:

Ja taas olisi aika poksua...

Tuna ja sintti 14+0