nimenomaan ikäviäkin asioita kirjoitellaan, oman kommenttini tarkoitus ei ollut se että pitäisi vain iloita ja kertoa hyvät puolet. ei todellakaan. vaan lähinnä rauhoitella niitä kellä pelko on nyt kasvanut, ja kenties aivan paniikissa jo ollaan että omakin menee kesken.
itsellä kolmas eli viimeisin odotus oli netin aikaa, ja kyllä suodatin sai olla päällä.
realismi , maalaisjärki, ja koneen kohtuukäyttö on ehkä ne avainasiat... niin mulle sanoi eräs hoitoalan ammattilainenkin, että netin myötä ihmiset tuli myös sairaammiksi. No, osataan hakea oireiden mukaan googlesta, ja tottahan siitä sitten joku keuhko-ödeema-kasvannainen joka toisella on, kerran oireet natsaa....
eli palstaillaan hyvässä hengessä, muistetaan myös suojella sitä omaa pientä, joka ei todellakaan tykkää turhasta paineesta äippäsen päänupin sisällä :heart:
lepääminen mitä se on hei ????? vaikka kuinka yrittää niin mikä ihmeen energia virtaa?? ei vaan MALTA.... nyt oli ihan pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja töiden jälkeen sekä samantien tehdyn lenkin jälkeen söi, ja tulin sängylle koneilemaan. muutoin ois varmaan mies patistanut mut huilimaan. huono olokaan ei saa pysähtymään. ehkä mä vaan tykkään pysyä liikkeessä.... vielä kun voi
varma raskaus tai siis lopputulos koskaan ei ole ite tullut ajateltua kumpi tulokas on, saati mitä sitten kun se on syntynyt, tai yleensäkään kauheasti suunnitellut mitään, miten esim synnytys menee, tai mitä huoneeseen haluaa.... itse huokaisen syvään vasta kun on ekat pari viikkoa oltu vauvan kanssa kotona.... vallankin tuon kohtutulehduksen jälkeen edellisen kerran yhteydessä, sai kyllä viimeistään nenille elämältä. luulla nyt saavansa kotiutua rauhassa, kun tuli kipeämmäksi kuin itse synnytyksessä....
se on oikeastaan ainoa mitä voin sanoa "pelkääväni". kaikki muu menee omalla painollaan, mutta tulehdus sisuksissa, ja armottomat kivut, vallankin lääkityksen alettua puremaan, oli jotain järkyttävää mitä en kyllä koskaan halua enää kokea.
onneksi nyt tietää sitten mitä sekin on. ja onneksi tajusin hakeutua heti hoitoon.
synnytyksen etukäteen miettiminen valmennukseen on ihan hyvä mennä vallankin esikoista odottaessa. ainoa mitä en katsoisi, on se video itse touhusta. se on jokaisella niin omanlainen mitä ei voi koskaan verrata kenenkään toisen kokemaan. kipulääkitykset jos ehtii saamaan niin niistä on hyvä etukäteen vertailla, että tietää mitä haluta.
muuten ei sitä kannata kauheasti suunnitella eikä vatvoa, siinä menet sitten kuin merivirran vietävänä.... kotiin paluu ei onnistu ihan sormia napsauttamalla, etkä saa itseäsi katoamaan tilanteesta nano-sekunnissa
mutta se on jännittävää, ja ikimuistoista, saahan sen ihanan, lämpöisen pienen nyytin rinnalle.... sitä tunnetta ei mikään kokema kipu hälvennä koskaan :heart:
tämmöisiä tunnelmia alkuillasta,
fourth gift ja 7+6 vai....
