Tulin myös merkkaamaan heinäkuisen marraskuulaisten ketjun
Onnittelut ultrakuulumisista ja puolen välin saavuttamisesta. Alkaa olemaan koko porukka kohta odottamisen "paremmalla" puolella. Ja kiitos
Idyllille pinon päivittämisestä.
Muokkaisitko tietoihini vielä poikalupauksen, oli jäänyt edellisestä päivityksestä puuttumaan
Närästys on täällä tuttu vaiva. Kärsin ennen raskautta sappivaivoista, joiden oottelin pahentuvan raskauden myötä, mutta jostain syystä vaiva onkin kaikonnut kokonaan. Sen sijaan kurkkuun nousee karvaus ja kuplintaa ruokailujen jälkeen ja iltaisin ja kun olen makuulla, mutta myös kun olen pystyssä... Tämäkin toki liittyy syötyihin ruokiin (nimim. söi kalaa tänään ja kärsii siitä edelleen..)
Rinnoista ja koiran korvista ja tiskiräteistä ![Nauraa :LOL: :LOL:]()
puheenollen... kasvua en ole täällä huomannut (ihan ovat tarpeeksi kookkaat entisestään...), mutta jos joskus olisi voinut haaveilla terhakkuudesta, niin ne haaveet voi nyt viimeistään heittää menemään... En tiedä onko tunne teille muille tuttu, mutta välillä tuntuu, että kun kumartuu alaspäin, niin nuo lätyt rullaavat vatsaa vasten sisäänpäin niin, että nänniosa katoaa kokonaan näkyvistä... Siis voi toki olla ihan kuviteltuakin, mutta musta tuntuu oikeesti siltä
Negiskeskustelu oli enempi tuolla kesäkuun puolella, mutta sen verran lisään siihen vielä, että itse en ole saanut mitään negatiivisia kommentteja osakseni... sen sijaan mun omat "negatiiviset" tuntemukset on läheisissä herättänyt vähän torjuvaa asennetta. Porukohtauksen oon saanut siitä, että tuntui ettei saisi olla huolissaan lapsen kehityksestä, tai ainakaan sanoa sitä ääneen... kun jos sanot ääneen huolesi, niin se on sama kuin manaisi huoliansa tapahtuvaksi. Tokihan mä olin huolissani, varsinkin ennen rakenneultraa... Eikö kaikki ole? Sit vaan alko ahdistaan, kun tuntui, ettei sitä saa sanoa ääneen.
(.) Rakenneultran jälkeen mulla muuten alkoi selkeesti seesteisempi vaihe. Tosi tasanen ja onnellinen olo. Aamusin herää tyytyväisenä, oli tiedossa sitten millainen päivä vaan. Pojukin potkii tasaseen tahtiin ja saa mut hymyilemään :heart: Välillä tuntuu, ettei asiat vois olla enää paremmin!
![Hymy :) :)]()
Ja mitään erityisempiä vaivojakaan ei ole, ainakaan mitään sellaisia, minkä kanssa ei olisi jo oppinut elämään..kuten se närästys ja hengästyminen.
Hengästymistä mulla on muuten ollut viikosta 4 lähtien.. Portaiden nouseminen varsinkin aiheuttaa hengästymistä. Ei niinkä nousu sinänsä, mutta pysähtyminen sen jälkeen. Samoin huokailua esiintyy kun vain makaan sohvalla. Viime yönä nousin ylös sängystä ja lähdin hetkeksi kävelemään ulos, kun tuntui, että sydän hakkasi liian lujaa ja oli liian raskasta hengittää/huokailla. Pikku-happihyppelyllä olo helpottuu, koska oon huomannut, että kuumuus aiheuttaa mulle kovasti tukalan olon välillä.
Vielä pari tuntia, niin poksahtaa 23+0 =)
sisunen & seve (molemmat
loppuvuoden tulokkaita ja ihan varmasti tasavertasia alkuvuotisten kanssa
![Vinkkaa silmää ;) ;)]()
)
![](http://tickers.TickerFactory.com/ezt/d/1;17;42/st/20121101/dt/-5/k/c777/preg.png)