Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*

Iippari
Mulla hyvin paljon samanlainen tarina, kun sullakin, mutta isäpuolen puolesta! Kun en ollut oma lapsi, niin minuun oli hyvä purkaa kaikki negatiivinen. En uskaltannu tulla omasta huoneesta koskaan pois. Olin aina hiiren hiljaa ettei vaan tulisi mistään mitään sanomista. Kaikki oli aina minun syytäni ja minä tein aina kaiken väärin. Aina, kun äiti oli töissä niin itkin vaan, kun pelkäsin isäpuoltani yli kaiken! Tätä jatkui 3 vuotiaasta asti sinne ku täytin 15 ja sit rupesin seurusteleen nykyisen mieheni kanssa ja hänen ansiostaan ensimmäisiä kertoja yli 10 vuoteen uskalsin sanoa isäpuolelleni asioista vastaan! Ja niin usein kuin mahdollista niin asuin mieheni tai mummoni luona. Isäni asui eri kaupungissa ja heillä taloudellisia huolia oli kovasti niin en halunnut koskaan muuttaa sinne etten pahentaisi heidän tilannetta. Siis ajatella, että tämmösiä mietin ennen ku olin ees 10v!!
18 ku täytin, sanoin äitille, että vaikka koulu on vielä kesken, minä haluan oman kodin ja isäpuoli oli heti, että minä voin maksaa takuuvuokran yms, että pääsisi minusta eroon.. Heti muuttui "kivaksi" mukamas... Toimeen nykyään tullaa, enkä pelkää sitä enää.. anteeks oon antannu, että pilas mun lapsuuden, mutta ikinä en unhoda! Ja hitto mun lapsien ei koskaan tarvi kokea samaa traumaa kuin mun.. Ei oo kiva ku ei minkää näköistä itseluottamusta ja koulussa kiusattiin ja isäpuoli latisti täysin.. äiti ei koskaan uskonut ku kerroin.. ennen ku täytin 18.. silloin isäpuoli myönti asian.. mut turha heidän siinä vaiheessa enää oli erota mun takia yms.. harmittaa vaan, kun lasta hädässä ei koskaan uskota!

 

Tyttölupauksesta oli puhetta, tai varovaisesta sellaisesta. Meilläkään ei nähty tuota sukupuolta varmasti, joten aavistuksen enemmän on siis tyttölupaus. Pikkuinen oli sivuttain, joten ei sinne jalkoväliin kunnolla nähty, mutta mitään ulokkeita siellä ei näkynyt niistä kulmista mistä saatiin katsottua.

Miehistä ollut myös puhetta. Onnekas kyllä olen, kun mies on mukana tässä kaikessa ja huomaa miten innoissaan on. Mutta ei onneksi liikaa hössötä. Aina mahaa silittelemässä jne. Ultrien jälkeen ja kun ekat liikkeet sai tuntea, oli ihan innoissaan. Omat vikansa toki hänessäkin on. Nyt kun noita liitoskipuja ollut, niin jotenkin "syyllinen" olo, kun ei voi oikein mitään tässä kotona tehdä. Mies tosin muutenkin ajaa meillä esim. nurmikon. Ja hänellä olisi auton laittoa ym. Itse taas en oikein mitään tekemistä keksi. Tuntuu vaan että toinen sitten pitää laiskana. Huono tapa kun hänellä olla vähän sen oloinen, ei suoraan syytä tms. Mutta hyvin tuo on kestänyt minun satunnaiset kiukkuamiset ainakin. Jotka tosin on osittain aiheellisia ollut, hän kun välillä on myös vähän ajattelematon.

Itkuhälytin tulee varmaan hankittua, mitään hajua ei ole noista merkeistä tms. Mutta pitänee vaan katsella mistä sopiva löytyisi.

Tirppana & JJ 22+0, nyt tuo JJ toiminut joskus "työnimenä" kun todennäköisesti sitten hänelle annetaan J-alkuinen ensimmäinen ja toinen nimi, kuten isälläänkin on. Tosin jossain vaiheessa pikku-Dexteriksi huvikseen kutsuin, kun jossain radiossa oli puhetta syntymäkuukauden vaikutuksesta ihmiseen. Ja kuulemma marraskuussa syntyy sarjamurhaajia Nauroin sitten vaan, että mikähän pikku-Dexter tästä sitten tulee.

 

Iippari ja Niiskuneiti tosi koskettavat elämäntarinat, kyllä tuntuu pahalta, että lapset joutuu kärsimään aikuisten ongelmien takia. Lapsuus on kuitenkin ainutkertaista aikaa, mitä ei koskaan takaisin saa.
Tajusin, että mä kuulostan varmaan ihan hirveältä ilkeältä äitipuolelta, vaikka se ei todellakaan tarkoitus ole. Musta olisi ihan oikeasti hienoa, jos voitaisiin kaikki viisi asua saman katon alla, kunhan vain ensin saataisiin sopiva asunto Oon vaan ehdoton siinä, että kaikilla pitää olla omat huoneet, sekä mun pojalla että miehen tytöllä, mutta myös meillä vanhemmilla. Porukkaa on sitten niin paljon, että kyllä kaikki sen oman rauhan tarvitsee, varsinkin jos tulee koliikkia yms. niin en kyllä jaksa, jos on tosi pieni asunto ja kaikki häärii siinä nenän edessä koko ajan. Siksi mun pinnaan kiristääkin, kun nyt on kauhea hoppu etsiä sitä asuntoa, että miehen tyttö voi meille syksyllä muuttaa. Olisi vaan kiva rauhassa etsiä ja muuttaa sitten kun "se oikea" tulee vastaan, eikä ottaa vaan jotain kämppää mikä nyt sattuu vapaana olemaan. Ja tän olen miehelle sanonutkin, ja yrittää se ymmärtää, mutta en tiedä ymmärtääkö oikeasti. Me ollaan vaan tuon esikoisen kanssa jouduttu muuttamaan niin monta kertaa sen pienen elämän aikana, etten halua sitä taas kerran siihen rumbaan laittaa, ennen kuin kunnollinen asunto löytyy. Vauvan syntymän takia ei mun mielestä kiirettä ole, sillä vauvan kanssa kyllä mahdutaan tässä asunnossa vähän aikaa asumaan.

Miehistä on ollut paljon puhetta näköjään. Mulla taitaa olla aika sellainen keskiverto suomalainen mies. Huolehtii ja auttaa yms. mutta ei hössötä ja paapo liikaa. Sellanen järkiperäinen suhtautuminen. Nää perinteiset "älä nyt liikaa niitä vauvanvaatteita osta"-juttuja heittää välillä. Oli se kaverillensa luvannut ostaa niiden vauvan koliikkikeinun, mikä on musta aika hieno juttu. Varmaan tulee tarpeeseen, jos tulee mahavaivoja yms. Vauvavakuutuksen se oli käynyt hakemassa, nyt mun pitäisi se vielä täyttää ja kiikuttaa takasin vakuutusyhtiöön ennen ensi perjantaita.
Mutta tosiaan kiitollinen saa olla ettei mies ole sellainen, että kävisi baareissa ja kavereiden kanssa kylillä heilumassa tms. Luulen, että tohon vaikuttaa ikäkin, meillä on 11 vuotta ikäeroa, miehellä alkaa jo 40 vuotta lähenemään, niin ei tule samalla tavalla "hengailtua" kuin nuorena. Näkeehän se kavereita, tosi usein itse asiassa, töiden jälkeen, mutta sehän on vaan hyvä asia, kaverit on kuitenkin tosi tärkeitä mullekin ja en halua perhe-elämän takia heitä hylätä. En ole muutenkaan sellainen ihminen, että vaadin miestä heti töiden jälkeen ruokakaupan kautta kotiin, tykkään kun on omaakin aikaa. Tiedä sitten miten se muuttuu kun vauva tulee ja univelka painaa.
Yksi hyvä lapsuudenystäväni on nykyään tosi "kiireinen", ei koskaan ehdi nähdä kun on aina jotain perhejuttuja jne. Aina miehen aikataulujen mukaan pitää mennä, ja mies suunnilleen käskee mitä he milloinkin tekevät. Ei kiitos sellaista meille. Mä haluan kyllä pitää yhteyden ystäviin jatkossakin. :heart:

 

ja mä taas olen sellanen et päivisin kun on aikaa tavata mun omia kavereita, niin niihin aikoihin sovin sellaset.
sitten kun mies tulee töistä, ollaan perheen kesken.
toki meillä on omiakin menoja mihin toinen vaan menee, mutta en tahdo olla iltaa pois, kun päivisinkin mulla on vallan hyvin aikaa.
kaks iltaa viikossa on sellaset et meille ei tule ketään. maanantait ja perjantait. viikon eka ja vika työpäivä, ne on pyhitetty vain ja ainoastaan perheen rauhalle.

mun mies ei kulje baareissa, se on ehkä työkaverien kanssa kerran-kaks vuodessa, ja omien lapsuuskaverien kanssa sen kerran-pari vuodessa. muutoin nyhjätään kotinurkissa, välillä omia puuhailujamme, mutta pääasiassa tehdään yhdessä. tai sitten vaan OLLAAN.

töiden jälkeen en lykkää lasta hänelle, vaan oon tehnyt ruuan, syödään, ja mies menee sohvalle ja ottaa torkut. joskus lyhyet, joskus pitkät, kummin vaan. raskaita päiviä on kuitenkin, joten suon ne hälle. mä saan sit päivisin nukkua taaperon päiväunien aikaan.
mutta en voi sietää sitä kun jotkut tekee, äiti on päivän kotona, isä päivän töissä, ja sit kun isä pääsee ovesta sisään, äiti lykkää lapsen isälle ja sanoo et tässä sulle, sun hoitovuoro.

koneilla istuksitaan illat, molemmat omilla läppäreillään, telkkaria katotaan sivusilmällä höpötellään siinä samalla.

tämmönen pikanen kommentointi, kun taapero taas häirittee

ja sit saunaan

 

Mulla oli tänään ruoan jälkeen ihan kauhee vatsakipu jonku aikaa. Syötiin spagettia ja jauhelihaa, mitä monesti normaalisti syödään. Ehkä paistoin jauhelihaa liikaa vai olikohan tuore basilika mitä pistin sekaan.. Nyt sitte pierettää ja ne haisee tosi pahalle :ashamed:
Käytiin tällä viikolla aikasemmin meksikolaisessa syömässä ja sillon meidän kummanki mahat meni jotenki sekasin, vaikka syötiin eri ruokia, tosin sama salaatti... Oltiin vielä pyörillä liikkeellä ja halusin jätskin hakea torilla. Siellä iski ihan hirvee vatsakramppi ja sitä toistu noin viiden minuutin välein, kunnes pääsin kotiin. Eikä sitte enää mitään, ei edes löysälle menny maha, toisin kuin miehellä, jolla muutenki tosi herkkä vatsa.
Onko se sitte jos syö liikaa, ettei se ruoka pääse kulkeen suolistossa niinku pitäis?

Mä en noista itkuhälyttimistä kanna niin huolta, luultavasti mies haluaa hifistellä sen sitte. Sivusilmällä vaan ihmetelty, kun on kaikkea kameroista lähtien..

Löysin tori.fi:stä sellasen jääkarhu (en jaksa alkaa miettiin miten se kirjotetaan..) lämpöpussin 17 euroa, käyn ens viikolla hakemassa. Toppapussi pitäis vielä hankkia talven varalle. Eikös se riitä vaunuihin vai pitääkö olla joku pussukka vielä erikseen? Tuo talvi kyllä tuo päänvaivaa, että miten saa pidettyä vauvan sitte lämpimänä... Mutta kaippa ne neuvolassa jossain vaiheessa neuvoo sitte nämäki asiat perinpohjin.

En jaksanu lähtee minnekään kotoa tänään, oli tosi vässy olo. Ilmeisesti kun en vielä ruvennu napsiin rautaa ja jäi parilta päivältä multivitatki ottamatta... krhm.
Täytin sitte Kelan hakemukset netissä ja työkkäriinkin lähetin työssäolopäivät, kun vähän unehtunut ilmottaa. Muistaa vaan viedä sen raskaustodistuksen maanantaina Kelaan..

 

no jatkanpa vielä hetken, kun pieninkin suostui nukahtamaan.

mies on kyllä ollut verraton silloinkin, kun ite oon ollut muualla töissä. joka iltavuorosta kun tulin kotiin, oli valmiit voileivät mua odottamassa lauantaisin kun tulin töistä, oli hän kokannut isompien kanssa, tai jopa leiponut
kyllä tollainen piristää, ja motivoi jaksamaan.
nyt kun olin kotona töissä, ei tollasia tietenkään päässyt käymään, kun mun työtä oli laittaa myös ruoka tietenkin, ja tein sitä sit aina niin isot satsit et sitä oli miehenkin kotiin tullessa.

oikeastaan tarttis aina pysähtyä miettimään, että mikä asia omassa puolisossa on hyviä piirteitä.
mä en kyllä huonoina piirteinä osaa tuosta murusta sanoa muuta, kuin et vessapaperia se ei vaihda, siis uutta rullaa hylsyn tilalle.... pöytiä ei pahemmin pyyhi, ja sukat jää tosi usein lattialle mut eiks toi ole ihan normaalin suomalaisen miehen tyyliä
hyviä piirteitä on kuitenkin tsiljoonasti enemmän, että ei ne pienet "viat" haittaa

dementia vaivaa todellakin, mä en taaskaan muista mitä mun piti tänne kirjoittaa....

vaunuista no niin, siis te ekakertalaiset, muistakaapa sellanen juttu käytettyihin vaunuihin liittyen.... ETTÄ: tarkistakaa huolella vaunujen myyjältä, missä kärryjä on säilytetty?
jos ulkovarastossa, niin sitten niissä saattaa olla hometta. ellei ole lämmitetty varastotila.
kannattaa ottaa vaunut kunnolla käsittelyyn, laittaa kuomua edes takas, nähä et se varmasti toimii... haistaa koppaa sisältä ja ulkoa, jos on yhtään tunkkainen tuntu, en ostais... -vallankin jos ulkovarastossa on säilössä ollut.
ja jos on ollut sisar-istuin käytössä, kattokaa tarkkaan vaunuja suoraan edestä päin sekä aisasta päin, että näette onko runko suora.
kokemuksesta tiedän et tässäkin asiassa ihminen saattaa tehdä virhearvion helposti...
jokainen rengas kannattaa heilutella sivusuunnassa, jos lonksuu helposti, saattaa se sisä-laakeri tai mikä renkula sitten ikänäs onkin, olla kulunut. varaosia saa, mutta ei kaikkiin vaunuihin....
ja kokeilkaa ite vielä irrottaa ratasosa rungosta ja vaihtaa koppa siihen, ja sama toisin päin. että varmasti sujuu

mulle ei ole kukaan neuvonut mitään, joten ite on pitänyt opetella pitämään varansa...

suolaa ja makeaa tasaisesti molempia, voisin syödä joka tapauksessa KOKO AJAN paistetut kananmunat, aijjjjjaiiiii.....
ja karkkia on mennyt turhankin paljon tämän viikonlopun aikana.
arki koittaa onneks, kun miehen työt alkaa, niin mun on helpompi alkaa taas normi-rytmiin kans "ei mikään vakuuttava selitys "

auts, mua pistää mahasta jostai kohtaa nyt on mentävä sohvalle maate

 

mnica kokeiles hakea maitohappobakteeria. se tasottaa mahan nopeesti. kun vatsapöpöjä voi olla monenlaisia.
itelle tulee kans joskus tommonen "sulamattomuus-kohtaus" spagetista ja kastikkeesta. tiedä sit mikä sen loppupeleissä aiheuttaa... mulla siihen auttaa piimä

talvella vauva vaunuissa no kyllä se makuupussi riittää jos kunnon koppa on onhan vauvalla vielä puku, ja mitä muuta tahansa siellä alla.... pakkasesta ja viimasta riippuen sitten.
kyllä sitä oppii pukemaan oikein, ja tärkeintä on ettei pue liikaa. oikeastaan hyvä mittari on se et vauva viihtyy eikä huuda.
jos huutaa, niin on kuuma tai kylmä. sit vaan kokeilee niskasta, onko kylmä vai hikinen ja sen mukaan asentaa vaatetta, tai ottaa vähemmäksi
eikä marraskuussa vielä ole paksuimmille varusteille vaunuihin edes tarvetta, kovimmat haasteet tulee sit tammi-maaliskuun ajalle....

 

Fourth gift Kuljetteko paljon autolla vaunujen ja koiran kanssa? Mulla on siis haaveissa toi sama Emmaljungan malli, mutta mietin miten mahtuu auton takakonttiin ison koiran kanssa (riippuu tietty autostakin). Toki siis vaunuostoksilla sitten kokeilemme vaunuja autoon jne. mutta olisi jo etukäteen kiva kuulla kokemuksia. Ja sen vuoksi tota vaunugallupiakin laitoin, et oon jo varautunut siihen, että täytyy ostaa jotkut pienemmät vaunut koiran takia.

 

vitsit, pitää varmaan käydä vielä haisteleen niitä vaunuja ja tsekata vielä paremmin. Kun mun mielestä niissä oli vähän tunkkanen haju, vaikka isän vaimoke vakuutteli, että ne on ollu lämpimässä varastossa, ulkovarastossa kuitenki..

meiltä löytyy kyllä maitohappobakteereja ja närästykseenki samarinit, mutta eipä tullu mieleen ottaa, kun ei vatsakaan menny löysälle. Miehelle oon niitä kyllä aina tuputtamassa, jos se joutuu vessassa ravaamaan. Piimänki oon kerenny unohtaan, join sitä alkuraskauden aikaan, mutta jotenki se on jääny sitte! Nyt oon juonu Gefiluksen appelsiini-mango -juomaa, missä on kalsiumia, kun maito ei oikein maistu mulle sellasenaan. Gefilus-tuotteethan pitäis olla hyviä vatsalle.

Oot fourth gift kyllä ihan korvaamaton noiden vinkkies kanssa!

 

mnica kiitos -mä oon vaan hyvin hyvin suulas

ei vaan, joskus sitä on untuvikkona ite kaiken joutunu oppiin ja kun mieskin oli mitä oli, oli pakko yksin pärjätä, kun arjessa ei ole mitään tukiverkkoa ennen ollut.... sitten on vaan kokenut niin paljon kaikkea, et haluu ottaa kaikki niinkun siipiensä suojaan ja antaa vinkkejä, jos niistä voisi toisellekin olla edes hiukan hyötyä

duo edget ja auto ennen oli rellun farkku, sinne meni ihan hyvin vaunut ja tuo suuri koirakin. nyt sit sedanina yks toinen auto... -johon ei koira mahdu , paitsi oon sen etupenkille muutaman kerran ottanu tosi lyhyelle matkalle. mut vaalea nahkapenkki ja valtavat kynnet ei oo oikeen se rattosin yhdistelmä
mut tuohon malliin menee vaunutkin takakoppaan kun ottaa renkaat vaan irti. takakoppa on kyllä ISO, mutta se suuaukko on selvästi jonkun miehen suunnittelema, se on niin onnettoman pikkunen
haaveissa ois nyt taas farmari.... ja volvon V70 on ainakin mihin mahtuu heittämällä mukaan vaikka naapurinkin koira toisaalta tarve ois kyllä tila-autollekin, mut sitten taas nämä mun isommat lapset on meillä aina joka toisen viikon, ja reissataan ehkä kerta vuoteen.... joten en kyllä tiedä mahdetaanko tila-autoa sittenkään hommata... kulutus on niissä aika kova....
toisaalta mä pääsen kaupungille kätevästi julkisellakin, vieressä on pysäkki. siellä kuljetaan sit vaunuilla, mutta muuten meillä on kauppareissuille ja muualle takakontissa matkarattaat, ne on näppärät erityisesti kirppareilla, kun täälläkin on yks tosi hyvä, mut miinuksena mainittakoon et heil ei ole MINKÄÄNLAISIA kärryjä saati rattaita pienimpiä asiakkaita varten... pelkät ostoskorit vain...

vaunujen hankinta ja tarkistus jos haju epäilyttää, voi myös pyytää että omistaja irrottaa vaunukopasta (jos on kova koppa) kankaat, että näkee sitten sen vanerin (tai mitä se nyt sit missäkin mallissa on), ja jos siellä on seinustoilla pilkkuja, en ostais....
jos taas pelkät kankaat haisee tunkkaiselle, ne saattaa raitistua. Tai sitten ei... Fiksu myyjä toki on pessyt vaunut jo valmiiksi, jolloin se mahdollinen home kyllä haisee läpi. koskapa uusi omistaja tuskin osaa kaikkia irrottaa saati saada vielä takas paikalleenkin
en mä tällä halua pelotella mutta tiedän kokemuksesta ja omasta tietämättömyydestäni ennen, että kaikki on mahdollista, ja jokainen varmasti haluaa vauvalleen hyvät työntöpelit ilman home-vaaraa
tarkkana kannattaa olla kuitenkin

 

mnica ja oikeastaan nopein apu ruuansulatus-vaivaan on mulla löytynyt tässä raskauden aikana, sitä sitruunamehua kun laittaa veteen. tuopilliseen noin 1,5 cm sitruunamehua.
eihän se mitään herkkua oikeen ole, mut tasoittaa tehokkaasti, jos on tullut syötyä jotain lian rasvasta tms.
ulkomailla esim sappikiviä saatetaan kuulema hoitaa tolla. en sit tiedä onko siihen vaivaan todellista apua, no, itelle on kyllä auttanut

unen tarve se on kuulkaas mammat nyt sellai, et mä olen vissiin tullu vanhaksi ¨ nyt säännölliseks muuttunut et ennen klo 23 ei vaan uni tule.. sit menee yks kolmen tunnin pätkä, kun kello soittaa vessaan, ja sit nukun vielä toisen kolmen tunnin pätkän. ja sit mä saatankin jo herätä ei se mitään jos tää jatkuukin näin niin kyllä ehtii illalllakin miehen kanssa nyheltämään
mut hiukan on meinaan muuttunut... ennen oon tarvinnut vähintään sen 9-10h unet että jaksaa sängystä ees aatella nousta.
kai sit vaan tottuu vihdoin tähän rytmiin.

laskeuma ja rengas ja sen mä nyt sit sillon torstaina tempasin irti...hiukanko oon onnellinen, kun oireita ei enää ole ollu vessaan pääsen hyvinkin, öisinkin ihanaa!!! onneks uskalsin ottaa sen ite eikä tarvinnu ressata sitäkään tän enempää. mä inhoan muutenkin ajatusta esim kierukasta. en halua mitään ylimääräsiä timpurin välineitä mun sisuksiin no mut siis ilmeisesti kohtu on nyt riittävästi iso ettei mahdu alas tippumaan.
uus jännääminen alkaa sit loppuajasta, kun vauva laskeutuu... että lyökö se uuden lukon päälle vai mitä.
mutta renkaan saan takas jos yhtään oireita tulee, ja mietin tuota sitten taas kun ja jos se on ajankohtanen.

noni, jokohan mä olen mun puheliripuli-patoutumat saanu tänne purettua

aurinkoinen aamu, lähdetään miehen kanssa yhteisen harrastuksen merkeissä liikenteeseen: kirppareille kierteleen tänä aamuna onkin useassa kodissa piha-kirppareita, käydään ne ja muutama muu

nautitaan viimeisestä sen lomapäivästä

moikat sit vaan

 

Se ois sitte 24+0 tänään! :heart:

Sikiöiden koosta
Meille kahdesta ekasta sanottiin, että pitkä reisiluu. Molemmat tytöt olivat 51cm syntyessään ja totisesti ovat tosi pitkiä ikäänsä nähden, mutta mies 185cm ja minä 172cm niin ollaanhan mekin suht pitkiä =) ja monesti tyttö lapsista saattaa tulla äitiäkin pidempiä.. pojat yleensä vast sit murrosiässä rupee kasvamaan. Mutta tosiaan tästä kolmannen reisiluusta ei sanottu juuta eikä jaata, mutta viikol 20+5 painoa oli 317g.

Kotona oleminen
Silloin ku esikoista odotin niin mulla just työsuhde loppui ku jäin äitiyslomalle. Ja itseasiassa aika tarkalleen oon nyt ollu 3 vuotta lasten kanssa kotona. Ja tosiaan ku tää kolmas syntyy niin meinaan myös olla kotona niin pitkään, että täyttää sen 3v.. tiedä sitten, että tuleeko kolmannen jälkeen enempää lapsia, mutta mä en tykkää yhtään laittaa pientä ja avutonta lasta mihinkään päiväkotiin ja varsinkii ku meijän isompi neiti on niin kova äidin perää eikä helposti sulata uusia ihmisiä. Muistan pienenä ku mun sisko oli 1v ja päiväkodissa oltiin ja siskolla oli sitte kakka vaipassa ja itki kurkku suorana ja minä menin sitte siskon luo ku kukaan hoitaja ei menny pesin 4 vuotiaana siskoni pyllyn.. hoitaja vaan suuttui siitä, kun olin tullut taaperoiden ryhmään, kun ite kuuluin isompiin silloin. En kai nyt helkutti antannu oman siskon huutaa ku itellekkii tuli siitä paha mieli. Mut joskus tosiaan ei oo ihmisillä vaihtoehtoja. Esim taloudellinen tilanne voi vaatia, että molempien vanhempien on oltava töissä. Meil on hyvä ku mies tienaa hyvin niin mun on ollu vara sitte olla kotona.. Ja meil myös sama, että ruuasta ei pihistellä, lapsille täytyy olla terveellistä ja monipuolista ruokaa aina saatavilla. Vähennetään sitten reissuja ja kalliimpia ostoksia yms. Hyvin ollaan pärjätty enkä vaihtais yhtäkään päivää. Ois aika kauheeta aamul kukonlaulun aikaa raijaa lapset hoitoo ja jäisvät sit huutaa sinne äidin perää ja iltapäiväl käyt hakees ja kerkee kotoon pari tuntii olla ni onkii jo yöuniaika, että aamul jaksaa taas herää, niin en mä kestäis nähä niin vähää mun lapsia. Kyl se on eskari varmaan kaikilla lapsilla minne sitten menee, tietty jumppakerhoi ja perhe kerhoi yms käydään mihin voi tulla sitte äiti tai isä mukaan.

Liikkeet
Siis eilen illalla, voihan mahoton mun maha oikeesti muljus oikein kunnolla ja oli kiva kattoo ku maha väänteli joka suuntaan siis voiks niin pien jo muljuta niin kovasti vai onkohan siel jo joku 2 kilonen järkäle

......Ihmettelin ku niin hiljasta ni esikoinen oli silpunnu kokonaisen paketin nenäliinoja ihan pieneks silpuks :kieh:

Mä muistan kans ton ku olin porvoossa töissä ja asuin toisella paikkakunnalla ja tulin sitte kipeeks niin en päässy porvoon terveyskeskukseen, se oli sitte kipeenä lähettävä kotipaikkakunnalle. Siis tosi älytöntä tommonen jos oikeesti lapselle esim käy jotain tai on raskaana ja tarvis nopeesti apua jossain.. Pitää vaa pysyy vissii kotona sitte eikä lähtee mihkää pidemmälle

Paheet
Siis mul ei tuu oikeestaan mieleen mitään suurempia paheita, aamusin pitää saada iso kuppi kahvia (päivän ainut kahvittelukerta), saa mun suoliston ainakii toimimaan, kun toi rauta tuppaa kovettaa. Ja iltasin tekis miel usein jotain hyvää ja sit käy kaikki kaapit läpi, ei oo mitään ku oon päättänny ettei meille osteta mitään, kun mä heti söisin kaikki onneks menee kyl himot sitte ohi yleensä..

Vissii täytyy aamupalan tekoon tästä lähteä, kun aikaseen ollaan taas herätty niin alkaa lapsilla jo olla nälkä opcorn:

Niiskuneiti-87 ja muru 24+0 :heart:

 

Lääkäri ja vieraspaikkakunta Aikuisten lääkäriin pääsemisestä mulla ei ole kokemusta, mutta alkuvuodesta olimme Nokialla Edenissä ja poika alkoi huutaa korvasärkyä. Kello oli seitsemän ja kaikki yksityiset lääkärit lähialueilta olivat jo kiinni mitä katoin. Olisimme saaneet Nokialle ajan yhdeksäksi ja mahdollisesti joutuneet vielä odottamaan kun oli päivystys. Soitin Tampereelle Acutaan ja sanoivat että sinne voi kyllä tulla, mutta heillä on vuoronumero käytäntö eivätkä tiedä miten kauan joutuu sitten odottamaan. Lähdimme hyvässä toivossa Tampereelle. "Haastattelun" jälkeen hoitaja toi pojalle särkylääkettä ja kauan meidän ei tarvinnut lääkärille pääsyä odottaa. Kyselin vielä lopuksi maksusta, niin sanoivat että lapselle käynti on ilmainen. *Erittäin positiivinen kokemus kyllä oli vaikka alkuun meinasikin itku tulla, kun tuntui että mihinkään ei pääse. No takaisin Edenissä olimme sitten jo 20.50

Vatsaa nipistelee edelleen, mutta onneksi tiistaina on neuvola. Poitsu saakin nyt olla kaksi viikkoa poissa hoidosta kun mulla koko ens viikko saikkua ja sitten seuraavalla viikolla äitini on luvannut hoitaa kun hänellä alkaa kesäloma.

Tänään meinattiin mennä ulos syömään ja katsomaan leffaan Ice Age. Kivaa!

Ainiin, POKS POKS 22+0

 

Paheet Unohdin kokonaan kommentoida, alkuun mulla oli sipsit ja dippi. Tuntui että olis ollut suolapuutostila. Suklaa on alkanut nyt maistua paremmin, kun alkuun ei uponnut ollenkaan. Cokishimo tulee satunnaisesti ja silloin sitä on saatava- oli myös esikoisen odotuksessa.
Savukala ei uppoo lainkaan, ei caesar salaatinkastike eikä oikeen grillatut pihvit ja makkaratkaan.

 

Ihan tähän väliin vaan tulen pikaisesti morjestamaan kaikkia masukamuja. Kiitos kaikille häästempistä! Jos vanhaa sanontaa on uskominen, niin nyt ei pitäisi tulla sorakielisiä lapsia, kun käytiin kuulutukset kuuntelemassa kullan kanssa:heart: En tiedä miksi, mutta itku pääsi kun pappi sanoi nimemme. Olen varmaan ihan niagaran putous sitten häissä...

Jatkan myöhemmin, ihanaa sunnuntaita mammat, meikä lähtee nyt väkertämään pikkuleipiä häihin, onneks on pienet häät niin ei tarvii ihan tuhottomasti leipoa

Sandells & Keijo 22+3

 

Fourth gift Kiitti tiedosta. Meillä on siis audin farkku, mutta epäilen miten saadaan mahtumaan vaunut ja koira. Vaunut sinne kyllä menee heittämällä pyörien ja vaunukopan kanssa, mutta isolle koiralle ei enää jää tilaa. Ja me siis liikutaan viikottain niin, että koira kulkee mukana esim. mökille ja mun vanhempien luo. Olen kyllä käynyt jo vaunuja katsomassa ja tykästynyt siiden edge duoon, mutta mies ei oo ollut mukana ja hän saa kokeilla miten vaunut sopii autoon. Täytyy nyt vaan raahata mies vaunukaupoille, että saa selvyyden tähän asiaan Ja juu, Volvossa tosiaan olisi tosi hyvänkokoinen takakontti. Meillä auton vaihto ei ole nyt ajankohtaista/ei haluta vaihtaa, joten voi olla, että mun täytyy alkaa katsella pienempiä vaunumalleja, rattaat+kantokassi on usein pienempi yhdistelmä.

Paheet Suklaa, suklaa ja suklaa, ylipäätään karkit, jäätelö ym. kaikki herkut sekä kahvi. Nyt oon kyllä raskauden aikana yrittänyt rajoittaa herkkujen syöntiä ja kahvin oon tiputtanut siihen suositeltuun 1-3 kupilliseen päivässä. Useimmiten juon vaan aamupäivällä kupillisen, mut sit jos kaffetellaan ystävien kanssa, niin saatan juoda enempi. Mutta mitään uusia raskauden aikana ilmentyneitä paheita/himoja ei ole tullut. Onneksi. =)

idylli 25+1 :heart:

 

Jestas kun Paavo on taas tänään railakkaalla päällä! Aamuyhdeksästä asti on myllännyt masussa. Menis jo nukkumaankin välillä Mieheni ei ole vieläkään tuntenut Paavottimen liikkeitä mahan päältä, vaikka itse kyllä kädellä ne tunnen.. ja aamulla maha vielä kohoili siitä kohdasta mihin Paavo hakkasi päätään En tiedä sitten odottaako mies jotain alienin ulospurkautumista vastaavaa liikesarjaa

Inhottavat liitoskivut on täällä kiusana Muutaman viikon on jo ollut, mutta nää on kyllä nyt jo pahentunu niin, että eilen jouduin ottamaan särkylääkettä (joka ei kyllä auttanut yhtään, no tulipahan kokeiltua) ja tulihan siinä sitte itkukin sängyssä maatessa kun ei se unikaan meinannut tulla. Lisäks oli eilen taas pahoinvointi seurana. Melkosen surkea olo siis. Mulla tulee noita pahoinvointipäiviä edelleen pari kertaa viikossa. Sitten olo aina vaan pahenee kun en pysty syömään kunnolla/tarpeeksi.

Paheet: no se suola.. tai oikeastaan liiallinen suolan lisääminen ruokaan. Viime aikoina oon myös syöny paheellisen epäterveellisesti. Uuniranskalaiset on ollu pop ja niihin sitten kilo sitä suolaa. Noi mieliteot on kautta raskauden tullu ja menny. syön aina jonkin ajanjakson paljon jotain tiettyä ja sitten en yhtäkkiä enää pysty syömään sitä enää yhtään. Esim. nyt kun kirjoitin noista ranskalaisista niin mua alkoi kuvottamaan

Mulla ois huomenna aamulla taas neuvola ja mua pelottaa vaaka+verenpaine kun oon vetäny tota suolaa ja ranuja... Iik. Taitaa tulla sanomista

Ihania aikoja elät Sandells81 :heart:

Paljon onnea Millimamalle naimisiinmenon johdosta! (Musta tuntuu etten ole muistanut onnitella, olen vain ajatellut sitä )

Anukkio ja Potkija-Paavo 22+2

 

Täällä kyl pitäis käydä joka päivä, että pysyis jutuissa mukana! Luulen kyl, ettei kesälomalla ihan kauheesti muista/ehdi käydä..

Aamulla otin mama vitamiinin ja d-vitamiinin..en sit heti syöny ja kas kummaa..oksennushan sieltä tuli! Olis ehkä pitäny vaan syödä vitamiinien ottamisen jälkeen samantien! No, tulipahan opittua, ettei parane tyhjään mahaan heti aamusta ottaa!

Ei ny ehdi sen kummemmin kommentoida.. pitää ruveta laittaan ittensä valmiiks ristiäisiin! Ja ristiäisten jälkeen lähetäänkin samantien laivalle! Ihanaa! Odotan sitä kaikkea syömistä.. huomenna aamupalaa ja päivällisbuffettia..ai että! Herkuttelua!

Nellielli ja pötkö 25+0 (POKS! :heart

 

Kramppaako pohkeet kellään muulla öisin? Mulla vaivaa, kun jos herään ja vaihdan asentoa, niin samalla tekee mieli vähän oikoa jalkoja, mutta sitte pohkeet meinaa krampata ja viime yönä vasen kramppaski niin, etten hetkeen saanu sitä takas normaaliin asentoon... Mulla on vasemmassa jalassa myös suonikohjujen alkua ja pohkeessa sääressä näkyy pintaverisuonet tosi hyvin. Oikeessa jalassa ei oikeastaan mitään paitsi nilkassa, missä muutenki ohuempi iho.
Että jos kokemusta, niin mikä avuks? Neuvolassa muistin suonikohjut mainita, mutta en tuota kramppailua.

Viime yö tuli nukuttua hyvin, ei selkäkipua! Mulla oli kyllä tyyny jonku aikaa messissä polvien välissä.

Sitruunavettä oon aina välillä tehny, jos sattunu sitruunoita ostamaan. Muutenki tekee hyvää happo-emästasapainolle, että suosittelen kyllä! Paljonhan ei kannata juoda, kun hampaat ei välttämättä tykkää. Tosin on paljon muitaki, etenkin niitä paheita mistä hampaat ei tykkää...

Paheita ei mulla ole kyllä erityisemmin ollut, mikä toisaalta vähän harmi. Kaikki aina utelee, että onko jotain erityisiä juttuja, mutta kun ei oo. Ehkä mulla on niin hyvä itsehillintä, kun suklaastaki tykkään tosi paljon, mutta kerranko ollaan miehen kanssa syöty yks Fazerin sininen suunnilleen kilpaa suihimme.

 

Hupsis. Mie olen unohtanut ihan tyystin onnitella rouviintuneita ja rouviintuvia, onnea :flower:

Kramppaavat pohkeet Ou jee, täältä löytyy. Tosi kiva kun välillä kramppaa yöllä niin kipeesti, ettei seuraavana päivänä pysty kunnolla käveleen. Käsittääkseni näihin kramppeihin ei oikein ole mitään lääkettä, koska kasvava kohtu painaa lantion verisuonia ja jalkojen hermoja. Olen kokeillut magnesiumlisää, muttei se mulla ainakaan vaikuta. Riittävä nesteytys ja lihaksen venyttäminen krampin aikana auttaa mua parhaiten.

Paheita Joo, kahvia juon edelleen liikaa, herkkuja söisin, vaikka joka päivä, jos en rajoita itseäni. Ukko vaan on myös kauhea herkkusuu, joten jos mie en ole jotain himoitsemassa, niin mieheni on Muutoinkin mässy kohtaukset ovat lisääntyneet.

Inari & Juri Kakara 23+2

 

idylli kaverilla on audi, A6 farkku, niillä dalmis ja vaunut takakontissa vaunut menee kätsysti kuomu edellä, ratasosan kanssa ainakin, kopan kanssa ei mene muuten kuin sivusuunnassa, ja sit ei koira mahdu. aina tietty voi hommata turva-valjaat koiralle takapenkille, jos koiran kokoluokka sallii. meillä ei salli

 

krampit jaloissa tämmöstä voi koittaa: mee suihkuun ja illalla ennen nukkumaan menoa pistää vähän verenkiertoon vauhtia, kun ensin suihkuttaa niin kylmällä kuin kärsii, sit vaihtaa niin kuumalle kuin kärsii, sit taas kylmälle, sit taas kuumalle... toisilla auttaa, toisilla ei, kannattaa testaa

mä oon niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin puhki kaks tuntia kanniskelin mukulaa kirpparilla, joka on aarteenmetsästäjän taivas... rappuja ja rakennuksia, vinttiä ja varastoa,, yks maatila läpikäytävänä... aika meni kuin siivillä mut nyt selkä ja maha kenkkuilee kostoksi... no niin ja kun eihän siellä mitään rattaita voi pitää, mukanakaan kun on vaan polkuja sinne tänne mut löysin mitä oon ettinykkin, ja oli ihana unohtaa kaikki turhanpäiväset asiat mielestä.

nyt loman viimenen pitsa, ja sit alkaa arki ja tavallinen kotiruoka

paheet kahvi.... aamuisin vallankin. AIVAN liikaa, mut oikeestaan muita ei olekaan. tomaatti, paahdettu ruisleipä sekä pasta on ne mitkä on pinnalla... nii ja piimä
herkkujakin menee lähinnä karkin muodossa, ja nyt lomalla vedettykin surutta miten huvittaa. huomisesta lähtien alkaa karkkipäivä, ja tiukka ja terveellinen linja taas

 

Käytiin Eurooppalaisella ruokatorilla ja olihan siellä kaikkea mielenkiintoista ja kiellettyä (mm. ranskalaisia juustoja). Harmitti kyllä kun suolaset leivokset puuttu ja creppejäkin oli vain makeita. Mutta olihan se mukava tuulahdus Eurooppaa ja sain ostettua sellasen aidon sienen viimein! Kyllä sillä kelpaa nyt pestä!

Mönttyrä on majaillu nyt tuolla alavatsassa taas, eikä oo kauheen kivaa, kun se pitää paksusuolta tai jotain nyrkkeilysäkkinä. Mutta kait se kerkeää sit palleaaki potkia aikanaan, ettei pitäis pienestä epämukavuudesta valittaa..

Mullekin mummu tuumasi just siihen malliin, että elämä menee pilalle kun hommaa lapset. Mutta mun mielestä niin sanoo ihmiset, jotka on hommannu lapset liian aikasin ilman, että on ehtiny elää itselleen. Itse kanssa opiskeluaikana otin aika lailla kaiken irti siitä ajasta meiningillä "ei tarvi vanhana kiikkustuolissa katua", niin mulle perhe-elämä ja lapset on täysin luonnollinen askel ja nimenomaan sitä elämää itseään. Mä en ymmärrä sellasta, että elämä menis hukkaan lasten kanssa! Ja aikasemmin oon kertonutkin, kun mummu sanoi kerran tämmöstä oman tyttärensä kuullen! Mua ainaki sattuis hirveesti kuulla tuollasta omalta äidiltä! Tietysti ajat on muuttuneet ja nykyään voi oikeasti valita, haluaako lapsia vai ei. Ennen naisen piti mennä naimisiin, vaikka oli mummunkin isä tuumannut tytöstään, että siitä voi tulla vaikka arkkitehti kun piirtää niin suoria viivoja. Rakkaus se sitte vaan otti ja vei mummun kaupungista maatilan emännäksi ja kuuden lapsen äidiksi.
Ja määhän oon ite vähän niinku vahinkolapsi ja vanhempien oli pakko mennä niihin aikoihin naimisiin, koska muuten ois ollu niin suuri häpeä. Mun äidin elämä meni totaalisesti uusiksi, mutta ei se oo koskaan sanonu mitään, ettei ois toivonu mun olemassaoloa. Määki oon vaan päätelly päivämääristä, että taisin olla vahinko ja mummuki sitte viittas siihen sillon, kun äiti eros isästä sen jälkeen kun täytin 18 vuotta.

jees, lähtis vaiks koiran kanssa lenkille, kun mies pelaa taas tuolla koneella. Ai niin, ja pitää nyt vaihtaa nuo yhdet kukat isompiin ruukkuihin! Ja pyykitki koneessa..! Yrittäis muistaa vielä kun on lenkillä käyny Huomenna alkaa arki täälläkin.

 

Lääkäri vieraalla paikkakunnalla: Mä kävin pari viikkoa sitten mummolan terveyskeskuksessa (yli 300 km kotiin) ja sain ihan normisti soittamalla ajankin. Akuutit asiathan ne vaan hoitaa ulkopaikkakuntalaisilta eikä mulla ollut siis mitään ongelmaa lääkäriin pääsyssä. Mä nimittäin kaaduin saunan eteisessä ihan täydestä vauhdista selälleni/kyljelleni ja mulla tuli ruhjeita kyynärpään kahta puolta, koko kylki kylkiluita lonkkaan ja takamuskin oli mustelmilla. Polvikin turposi aika paljon ja kyynärpää sekä polvi lisäksi aukes mutteivat kuitenkaan tarvinneet tikkejä. Aikamoinen rysäys oli, onneksi mahassa oli kaikki hyvin Lääkäri tsekkasi nivelet ja kehotti tulemaan uudelleen jos kylki alkaa aristaa enemmän (jos vaikka kylkiluita poikki) ja otetaan sitten röntgenkuvat. Jälkikäteen mustelmien elinkaarta seuratessa tuli sitten mieleen että epäiliköhän joku perheväkivaltaa tms. kun aika mojovat mustelmat sain ja vielä niin moneen paikkaan.. Miehellä on ainakin pitävä alibi kun oli tapahtumahetkellä töissä yli 300 km:n päässä.:kieh:

HilmaVilma 24+4

 

NukkaPallero Ystäviä minulla on muutama, mutta asuvat sen verran kaukana, etten ole heidän kanssaan säännöllisesti tekemisissä. Kavereita kyllä löytyy vaikka kuinka, mutta heille taas en halua näistä asioista avautua. Nyt olen viikonlopun aikana jutellut oman äitini kanssa, jonka kanssa pystyn kyllä keskustelemaan ihan kaikesta.

Taloudellisia huolia tuskin on miehelläkään, sillä juuri ostimme oman asunnon, ja laina saatiin neuvoteltua siten, että seuraavat 5 vuotta maksamme asumisesta vähemmän kuin tähän saakka on maksettu. Eli sillä suunnalla on vain helpotusta luvassa ensi kuusta alkaen. En kyllä osaa mennä sanomaan mikä tuota miekkosta sitten vaivaa. Jonkun verran olen nyt saanut puhuttua hänen kanssaan, ja siinä suhteessa asiat ovat nyt paremmin. Tänä aamuna jopa tuli ihan oma-aloitteisesti suukottelemaan masua ja kuuntelemaan asukin touhuja. Taisi saada samalla potkun poskellekin. Mahtaakohan ollut lukenut salaa vuodatuksiani täältä..? :stick: Haluaisin uskoa, että kyseessä on siis vain jokin ohimenevä kriisi tuon miehen päässä, ja kyllähän me tämä selvitetään, kun on selvitty paljon vaikeammastakin.

Mies on olut kyllä parilla neuvolakäynnillä mukana, ja molemmissa ultrissa, joten sillä tavalla on kyllä osallistunut ja ollut kiinnostunut. Tämä notkahdus onkin nyt sitten ollut ihan viimeisen parin viikon juttu, eikä tänä aikana ole neuvolakäyntejä ollut. Seuraava on sitten heti elokuun alussa. Jos ei silloin ole tilanne muuttunut, niin täytyy keskustella neuvolatädin kanssa vaikka tästä. Hänellä on varmasti muitakin vastaavia tapauksia tullut vastaan. Ja perhevalmennukset meillä on tulossa vasta syyskuulla, jonne mieskin on sanonut jo lähtevänsä mukaan.

Aurinko paistaa taas hieman risukasaankin, kyllä tämä tästä. Muilla on tällä hetkellä suurempiakin murheita, joten oma ongelmani tuntuu niin kovin vähäpätöiseltä.

Acacia 24+5