Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*

Idyllin vaunugalluppiin - Meille on tulossa Hartan topline x -vaunut, joissa siis laitetaan se kanto/vaunukoppa niihin rattaisiin. Valitsin pehmeän kantokopan kun vauva on talvella pieni (hyvät toppaukset) ja sitä voi myöhemmin käyttää toppapussina. Perusteluni on ehkä hieman ontuva.. nimittäin täällä eräässä vaunuliikkeessä vaan oli nuo tarjouksessa ja se tarjous oli sen verran hyvä, etten uskaltanut kauhean kauaa tuota miettiä. Vaunut on maksettu ja saamme ne syyskuun alussa kun liikkeeseen tulee toimitus Hartanin tehtaalta. Noihin vaunuihin sai myös adapterin, joilla niihin saa liitettyä Britaxin turvakaukalon. Nämäkin hankittiin siinä samalla. Eli kun hyvin todennäköisesti tulemme vauvan kanssa matkustamaan niin siinä tulee sitten matkarattaatkin samalla. Nyt vaan toivon että intuitioni oli oikeassa ja tämä vaunuratkaisu sopii meille

 

marizella&Scala: Mäkin olen sinänsä tilastoharvinaisuus että tää on eka luomuraskaus vaikka ehkäisyä ei ole käytetty yli 9 vuoteen Ja jotenkin olin jo ehtinyt psyykata itseni yhden lapsen äidiksi ja siksi tämä raskaus olikin pienoinen shokki. Työasiatkin oli jo sen mukaan suunniteltu että lapsia ei enää tule (teen säteilytyötä, jota ei voi raskaana ollessa tehdä eikä suositella siinäkään vaiheessa kun raskautta suunnittelee). Aiemmin ajattelin aina hiljaa mielessäni että iloisia yllätyksiähän raskaudet aina ovat ja että olisi vaan syytä olla iloinen kun saa lapsia, vaikkakin vastoin suunnitelmia. Jollakin tasolla nyt kyllä ymmärrän myös sen pointin että ottaa aikansa ennenkuin asiasta osaa iloita ja alkuun voi olla vähän asiassa sulattelemista...

vaunuista joku kyseli: Mä ostaisin, jos olisi rahaa ja tilaa, vaikka kahdet uudet rattaat Mutta vanhoilla ja mieluisilla mennään eli mä olen tykästynyt Teutonian yhdistelmiin koska: ne mahtuu purkamatta meidän auton takakonttiin, niissä on ilmakumirenkaat ja ovat siksi kevyet työntää myös talvella, niihin mahtuu isompikin lapsi rattaisiin eli ovat hyvät myös rattaina, niissä on heittoaisa eli työntösuuntaa voi vaihtaa helposti (aurinko, tuuli, lapsen ikä mm. vaikuttaa näihin ja samoin julkisissa liikkuminen). Mulla oli esikoisen aikaan myös kovalla kopalla olevat Brion vaunut parvekevaunuina ja niiden etuna oli isompi ja kuumalla ilmalla ilmavampi eli viileämpi nukkumatila kuin tuossa Teutonian pehmeässä kannettavassa kopassa. Meillä poika mahtui nukkumaan hyvin tuonne vajaa vuoden ikäiseksi vaunuissa ja sitten piti siirtyä nukkumaan kokonaan sisällä koska kesällä parvekkeella oli liian kuuma nukkua ja herättyään poika alkoi omatoimisesti kiipeillä vaunuista pois, en sitten uskaltanut jättää nukkumaan yksin (toki meillä oli itkuhälytin mutta se ei aina riittänyt). Ja tosiaan pituuden puolestakin alkoi olla ahdasta. Lisäksi meillä on Maxi-Cosin sateenvarjorattaat, joita en suosittele koska: ovat aika rimpulat, niissä ei jaksa isompaa lasta enää työntää ja tavaratilakin on aika kehno. Jos nyt ostaisin jotkut (ja nämä saatan vielä ostaakin kun myyn nuo kahdet vanhat pois ensin), ostaisin Peg Peregon uusimmat rattaat, joiden mallia en nyt muista (se raskausdementia). Ne on tukevat, kevyet työntää, niissä saa selkänoja kokonaan makuuasentoon ja niihin mahtuu pitkään eli niissä on iso istuinosa. Rattaisiinkinhan saa moniin kantokopan eli itse en pelkkiä vaunuja niinkään ostaisin vaan hyvät rattaat, joihin sitten erillisen kantokopan. Mutta eri käyttäjillä on niin erilaiset tarpeet eli riippuu paljon tosiaan siitä, mitä hakee.. Näin siis meillä.

Jokos olette itkuhälyttimiä ostaneet? Mitä suosittelette? Meillä on ennestään kolmet eri merkkiset, joissa kaikissa on hyvät ja huonot puolensa..ihan hyviä en ole löytänyt. Mökillä, jossa ei ole sähköä, kun pitää olla patterilla toimivat ja kotona taas menee piuhan päässäkin olevat ja sitten taas talvella yhdessä mallissa ei lataus pakkasilla riitä kuin tunnin kaksi..

(.) Mä täällä vietän vuoden harvoja lapsi ja mies-vapaita ja ehdin siksikin surfata netissä vaikka aamusta iltaan. Luksusta. Sohvalta en aio hievahtaakaan muualle kuin leffavuokraamoon ehkä.. Kotona saa niin harvoin olla yksinään että kotitöihin tätä harvinaisuutta ei kannata käyttää eikä liioin mihinkään muuhunkaan sellaiseen, kuten shoppailuun, johon normaalistikin pääsee.

HilmaVilma 24+2

 

Scala kiva kuulla että en ole ainut joka moiseen ryöpytykseen on joutunut, me ei etes aluksi uskallettu sanoa kenellekään että perhe koko kasvaa näin pian mutta kylläpä sen sitten kaikki ovat myöhemmin huomanneet. Minusta tuntuu että kukaan sukulaisista ja ystävistä ei oikein osaa arvostaa pientä ikäeroa ja useampaa lasta. Mieheni tykkää lapsista paljon ja on itsekin isommasta perheestä ja minun perheessänikin on kaikkiaan kolme lasta. Jos ei maailma kovasti kaltoin kohtele ei tämä vieläkään meidän viimeinen ole, neljästä olen aina itse haaveillut.

Vaunu gallup meillä on kakkosen aikaan ostetut z-line merkkiset yhdistelmä rattaat joissa on kova vaunukoppa. Toiveena oli ostaessa edulliset ja isorenkaiset rattaat joilla pääsee lumisillakin teillä. Hyvin ovat minua palvelleet, tosin negatiivisena puolena voin sanoa että ei ole tarkoitettu kuljetettavasti. Vähän ovat turhan isot kaupunki reissuille. Esikoisen aikaan oli Emma merkkiset yhdistelmä rattaat, niistä en käytössä tykännyt kun oli pehmeä koppa, mutta tosi pieni kooltaan, vauva syntyi maaliskuussa ja ei mahtunut koppaan enää kesäkuussa vaikka ilmat jo lämpeni, siksi vaihdoin ne pois ennen talvivauvaa. Taitaa olla näissäkin vaunu asioissa kokeilu kuitenkin se paras tapa löytää oma suosikki. Siksi niitä tahtookin olla tuolla käytettyjä myynnissä

Minä olisin nyt kiinnostunut kuulemaan kokemuksia sisar istuimista yms kun pitää jollakin tapaa saada vauva ja taapero kulkemaan mukana. Isompi onneksi pyöräilee tai kävelee.

 

Heissan!
Eilen piti käydä poksumassa mutta enpä sitten muistannut.

Elukoista olitte hirveästi jutellut. Mä en oikeastaan stressaa tuotakaan vaikka tuo dobberi on aika höselö niin on se tähänkin asti ruotuun laitettu ei se koiraa kummallisempi elukka ole ja tuo poika rakastaa lapsia ja osaa hahmottaa sitä omaa kokoa pikkuisiin kun on noiden kavereiden lainalapsien kanssa ollut tekemisissä joten ei huolta senkään suhteen. Jos ongelmia tulee synnärillä/kotiutumisessa saan koiran hoitoon kasvattajalle tai kaverille muutamaksi päiväksi. En stressaa tuotakaan mä tahdon olla semmoinen kaikki omalla painolla tyyppi ja en hirveästi suunnittele näitä etukäteen sitten kun alkavat olla ajankohtaisempia niin sitten mietin ratkaisut
Allergia kans on semmoinen että se tulee tai jää tulematta itse olen erittäin allerginen kissoille mies taas kissalle, koiralle ja kaikki mahdolliset heinät ja siitepölyt joten onhan tuossa mahdollisuus sairastua. Miehen kotona on koira/koiria aina ollut joten siksi ei ole koskaan oireillut koiran hilseelle.

Vaunu gallup Tällä hetkellä olen miettinyt yhdistelmiä. Appi ne lupasi maksaa joten uutena kai ne sitten vois hankia, muuten olisin ostanut kaverilta käytetyt. Merkkiä en ole vielä päättänyt pitäis raahautua jonnekkin vaunukauppaan katselemaan ja kokeilemaan mikä olis meille passeli malli. Mä kun saatan hankkia jotkut halppiksetkin kun en tosiaan tiedä tuleeko meille lisää lapsia ja jos tulee niin ne tulee pidemmällä ikähaarukalla kun 2v. Nää on näitä pohdintoja ja onhan se jos 2 lasta olis niin ei meillä olis kaikille mahdollista tarjota omia huoneita vaan joutuisivat yhdessä punkkaamaan isommassa makkarissa.

liikkeet eilen mies tunsi ekan kerran liikkeet mahan päälle mä oon ne jo tuntenut 2 vko ja viikonloppuna naureskelin sitä kun koko maha heiluu liikkeiden mukana. Oli se aika liikuttavan näköstä kun mies tajus että se on tosiaan aika eläväinen Anselmi :heart: ja heti seuraava kommentti oli että kyllä se nyt niin on että sitä nimeä pitää alkaa miettimään tosissaan niin hirveä kiirehän se nimi on keksiä sitte syntymän jälkeen...miehet

kivut ja muut vaivat nyt alkaa maha vaivaamaan en enää pysty kävelemään reippaasti pitkiä matkoja heti 200m jälkeen alkaa semmoinen viiltävä kipu. Heti kun puukolla viiltelis tuosta mahan sivuilta. Vauhtia hidastamalla lakkaa joten nyt ei enää liikuta semmoista itselle ominaista rivakampaa tahtia

mulle on tullut myös jonkin verran virtsankarkailua niissä tilanteissa jossa en ole käynyt pitkään aikaan vessassa ja yskäisen niin saattaa tippa lirahtaa. Ärsyttävää. Lantionpohjanlihaksia olen treenaillut jo ennen raskautta sillon kun muistan ja harjoitukset jatkuu ei kai sille muuta oikein voi.

ON Tänään alkais taas 2 yön työputki. Katotaan kuinka hyvin sitä jaksaa taas. Olis edes kunnolla tekemistä niin aika kuluis se on tympeää olla 12h melkein tekemättä mitään. Raha-asiat kusee tälle kuulle ihan viimesen päälle piti hankkia uudet kesärenkaat toiseen autoon ja ne vei sitten kivasti tuota muuta budjettia no ihan hyvin 2 henk. pärjää 200€/kk, kun mieskin osallistuu talouskuluihin, mutta sitten huomasin että kappas tililtä olikin sitten laskutettu yli kuukauden takainen ruokakauppa käynti (ei näkynyt varauksessa) ja yksi yli kuukauden takainen tankkaus (ei varausta) ja tilille jäi rahaa koko loppukuulle 20€...hienoa tällähän mä pärjään hyvin loppukuun en siis lähde käymään siskon kanssa asuntomessuilla, eikä mennä juhlistamaan hääpäivää, eikä missään nimessä mennä yhtään mihinkään. No ens kuussa tulee uus tili se ei voi mennä kerralla sileeks...paitsi että toinen auto pitää katsastaa-->se ei mene läpi ekalla kerralla-->tulee iso remontti-->menee paljon rahaa...ärgh.

näin se nyt menee tämä syksy...

iia ja Anselmi 23+1

 

Heips,

Vaunugalluppi Meiltä löytyy Emmaljungan duo edget eli yhdistelmät kovalla kopalla. Mulla oli aikoinaan kriteerinä vaunut, joiden kanssa on helppo liikkua kelissä kuin kelissä (eli isot ilmakumi renkaat), vaunuilla on pitkä käyttöikä ja että ne ovat tukevat koirien kanssa liikkuessa.

Näillä samoilla vaunuilla taidetaan mennä tämän toisen kanssa, vaikka välillä olin miettinyt tupla- tai sisarusrattaita, mutta ei tuo pikku neiti malta enää istua kyydissä, joten taitaa olla turha hommata sisaristuinta ihmeellisempää.

Itkuhälyttimiä en osaa suositella, mulla on nyt kolmas menossa n. puolentoista vuoden sisään, eli maanantai kappaleisiin olen törmäillyt

Ääh, mulle iski kauhee mässytys kohtaus, voisin syödä ruoka kaapit tyhjiksi, ihan kaikesta

Inari & Juri Kakara 23+0

 

Hei!

Nukkumisjärjestelyistä Meillä vauva tulee pinnasänkyyn meidän huoneeseen, ja aluksi sinne sänkyyn tulee myös äp:n laatikko. Esikko 1v9kk siirrettiin omaan huoneeseen pari kuukautta sitten kun muutettiin tähän asuntoon. Vauva sitten siirtyy jossain vaiheessa samaan huoneeseen siskonsa kanssa kun sen aika on

Liitoskivut on tulleet riesaksi, ainakin luulen että nämä on niitä. Alapäätä särkee ja juilii välillä kovasti, varsinkin pitemmän kävelylenkin jälkeen tai jos kovasti kyykkii tms. Auttaskohan tukivyö...

Eilen kävin neuvolassa, painoa tullut alusta nyt 7kg. Kaikki oli kunnossa muutenkin ja Kelan lappuset sain. Yks asia vähän mietitytti kun sf-mitta oli jo 25cm. Yläkäyrän yläpuolella huitelee, mutta uskon että tasottuu kyllä sieltä tai sitten mittaaja mittas väärin.. On toi maha kyllä iso kun vertaa vaikka viime raskauteen! Esikoisen raskausajalta jääneet muutama arpikin on venyny entisestään, minkähänlainen tiikeri mä oon raitoineni sitten lasketun ajan lähestyessä

Scala saiskos linkin sinne verkkokauppaan, mistä tilasit nuo sisarusrattaat, itellä kans Phil&Teds explorerit ollu suunnitelmissa.

Muuten vaunugalluppiin vielä. Meillä on Emmaljungan vaunut, joissa on ratasosa ja kova vaunukoppa erikseen. Oon tykännyt ihan älyttömästi, mun mielestä se koppa on ihanan suojaisa vauvalle nukkua ja tilavakin vielä. Nyt tosiaan näitten rinnalle hankinnassa on sisarus/tuplarattaat kun ikäeroa tulee se n.2v.

Tänään päästään miehen kans kahestaan pitkästä aikaa viettään iltaa, mennään ensin ystäväpariskunnan luokse istumaan ja sitten kuuntelemaan muutamaa bändiä paikallisille festareille Pääsee meidän esikoisneiti mammalle (minun äiti) yöksi. Kolmesti on ollut siellä yötä, ekan kerran reilu 1v:na. Useamminkin mamma sen sinne ottais, mutta en oo raaskinut antaa yökylään kun kolme kertaa tosiaan. Onneksi on luotettava paikka johon voi antaa huoletta hoitoon, ei tarvi koko ajan miettiä miten ne siellä pärjää Ollaan muutenkin paljon tekemisissä äitin kanssa, nähään monta kertaa viikossa kun asutaan lähekkäin. On se kullanarvoinen asia kun asuu isovanhempia lähellä :heart:

Nyt vielä pikajärjestys ennen kun neiti herää päikkäreiltä, voikaa kaikki hyvin

miraaz ja peppi 23+4

 

Anukkio, mulle tulee kanssa aina välillä tuo suolanhimo. Ja silloon mä teen vaan niin että lisään joka paikkaan sitä suolaa. Plus että teen popcorneja joihin laitan kanssa järjettömän määrän suolaa. Plus että mulla on sellaista lisäaineetonta sormisuolaa, mitä voin napsia kiteinä suoraan purkista.
Kun teen noita suolan lisäyksiä, menee se suolanhimo ohi vuorokaudessa
Sitten meneekin jonkin aikaa, että kaikki normiruokakin tuntuu tosi suolaiselta.
Olen laittanut sen suolanpuutteen piikkiin

 

Lemmikeistä vielä. Toi on kyllä ihan totta, että tosi paljon vaikuttaa vanhempien suhtautuminen siihen, miten lapset oppii eläimiin suhtautumaan. Mutta samahan koskee kaikkia muitakin asioita. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Mun 4-v. kummipoika on suunnilleen opetettu pelkäämään koiria. Tuo meidänkään haukku ei saa edes haistella poikaa silloin kun tulevat käymään. Sanomattakin selvää että tässä perheessä ei lemmikkejä ole ja tuskin tuleekaan, eivät meidänkään koiraa ole varmaan koskaan edes silittäneet.. Sitten taas toisella kaverilla jolla kolme lasta ja kotona koira, niin mielellään tulisivat halailemaan ja paijaamaan meidän koiraa. Piti tuohon aikaisempaan tekstiini vielä lisätä, että vaikka meidän koira pelkää lapsia, niin kuitenkin samalla tykkää niistä.. Kavereiden lapset saa silittää sitä, kunhan on aikuinen siinä läsnä ja lapset ymmärtävät ettei mitään äkkinäisiä liikkeitä saa tehdä, niinkuin yhtäkkiä rynnistää tiehensä tms. Kovasti haukulla häntä heiluu ja nuolee lapsia, mutta nopeasti se pelko ottaa vallan ja se hermostunut kyttääminen ja murina alkaa. Eli näin meillä..

Vaunugallupista Me saadaan kaverilta lainaksi Emmaljungan City Cross-rattaat pehmeällä kantokopalla. Tummanvioletit väriltään, tykkään kyllä. Mutta, jos ihan uutena ostettaisiin, niin varmaan ottaisin kovalla erillisellä kantokopalla, niin kuin esikoisellakin oli. Ovat talvivauvalla hyvät, kun saa paljon lämmikettä laitettua koppaan. Ja jos ei erityisemmin tarvitse vauvaa kanniskella, esim. rappusia kerrostalossa, niin musta tuo kova koppa on parempi. Hintavampi tietysti, mutta mihin kukakin haluaa rahansa laittaa.
Mulla on tässä mietinnässä turvakaukalon hankinta. Olen katsellut semmoisia Maxi-Cosin Cabriofix-kaukaloita, vaikuttavat tosi laadukkailta ja kehutuilta, plus ne saa yhdistettyä travel systemiksi moniin eri matkarattaisiin. (jollaiset myös olis hankintalistalla). Ajattelinkin, että ne äitiysavustusrahat voisi käyttää tuohon kaukaloon.
Toissapäivänä muuten lähti kelaan äippärahahakemukset, ja kelan laskurin mukaan mulla alkaisi virallisesti "loma" sitten 24.9. Pari kuukautta vielä..

Hormonit ne täälläkin jyllää.. Tuntuu että itku tosi herkässä. Meillä on tässä vielä aika hankalaa muutenkin tällä hetkellä, pitäisi uusi asunto löytää mutta mistään ei tunnu sopivaa löytyvän. Miehen tytär haluaisi muutta syksyllä joka toiseksi viikoksi isänsä luokse, ja eihän tähän nykyiseen mitään kouluikäistä likkaa voi ottaa, kun ei omaa huonettakaan ole. Kaksio kyseessä ja me aikuisetkin punkataan olkkarissa, pojalla on oma huone. Eli ei ihan viisihenkiselle perheelle ole sopiva tämä.
Suoraan sanottuna *ituttaa, että tytön pitää JUURI NYT haluta iskällensä, kun on asuntotilanne mikä on ja vauva tulossa jne. Vuosia asunut äidillään ja joka toinen viikonloppu ollut isällään, mutta nyt sitten näin. Ei voi muuta sanoa kun että tervetuloa uusperhehelvetti... Kuulostaa varmaan kauhealta, mutta kyllä tää tilanne tosi paljon kiristää pinnaa. Tosi mukava tyttö se on, ei mulla sitä vastaan mitään ole, että jossain vaiheessa meille muuttaisi, mutta en ymmärrä niiden ajatusmaailmaa, eikö mies voisi sopia, että muuttaisi vasta vaikka keväällä tms. Mutta enhän mä voi sitä mennä kieltämään, koska onhan mullakin tuo isompi lapsi, joka meidän kanssa asuu, joten paha mennä miehelle sit sanoo, että "sun lapsi ei muuten meille muuta". Kyllä sitä välillä miettii, että miten se elämä ei mennytkään niin, että tapaa sen unelmiensa prinssin, saa lapsia, ja on onnellinen loppuelämänsä sen yhden miehen kanssa. Mutta lohduttaa sentään ajatella, että en ole yksin tässä tilanteessa, uusperheet ei kuitenkaan ole mikään harvinaisuus tänä päivänä.

 

Heissan hei!

Tänne tulee ihan hirveetä vauhtia tätä tekstiä! Jos ei yhtenä päivänä ehdi lukee, niin toisena ei enää ehdi kirjottamaan, kun lukemiseen ja ennen kaikkea luetun ymmärtämiseen menee yks päivä Lopputulos: en yhtään muista enää mitä piti kommentoida alkujaan!

Dementia vaivaa täälläkin.. Mutta myös sellanen, että joka ajatuksissa tuo poju menee kaiken edelle, että väkisinkin jää jokku hommat puolitiehen, kun ne ei oo niin "tärkeitä". Töissä potkin motivaatiota esiin ja teen työni tunnollisesti edelleen, mutta vapaa-ajalla en enää työasioita mieti kuten ennen. Se on aika suuri muutos mulle. Toisaalta, ihan toivottukin muutos

Lemmikkikeskusteluun mulla ei omalta osalta oo kauheesti lisättävää, kun en omista esimerkiksi sitä koiraa... mutta kun sellainen on perheessä ollut, on se aina ollut perheenjäsen muiden mukana... Ei kai perheenjäseniä voi pois pistää vaan sen takia, et ne on voi olla hankalia Allergiat sitten erikseen, mutta ei niitä voi etukäteen murehtia...sanoisin näin

Niin ja piti onnitella kaikkia vaimoiksi alkaneita ja myös niitä joilla on ollut onnistuneita ultra- ja neuvolakäyntejä :flower: Muistaisimpa teidän kaikkien nimimerkit!

Ja kiitos kattavista vastauksista nukkumisjärjestelyihin. Itellä on niin jotenkin selkee käsitys tosta, et se pinnasänky tulee meijän viereen ja vaavi siellä sitten on niin kauan, että on valmis siirtymään omaan huoneeseensa. Mutta, kiitos muistutuksesta, että suunnitella voi, mutta etukäteen ei näitä asioita voi päättää... kun niin moni asia riippuu siitä tulokkaastakin... Toki haluisin miehen pitää vieressäni, mutta pakko myöntää, että voihan olla tosi itkuinenkin vauva talossa, jolloin on tärkeetä, että edes toinen voisi välillä levätä kunnolla ja varavuode otettaisiin käyttöön.

Oletteko muuten törmänneet esikoista odottaessanne näihin maailmanlopun ihmisiin? Mua alkaa suoraan sanoen ärsyttää sellanen ylimielinen asenne ensiodottajaa kohtaan. Ollaan niin kun mulla ei olis hajuakaan vauva-arjesta. Ei ole kokemusta ei, mutta kai mun ajatukseni siitä voi olla ihan kohdillaan? En mä näe siitä mitään ruususen unia, kuinka ihanaa on pikkutuhisija pinnasängyssänsä, aina yhtä hymyä, koskaan ei tarvii syöttää eikä vaippaa vaihtaa... Mut mä en vaan jaksais enää kuunnella tota, että nauttikaa nyt kun voitte sitä ja tätä ja tota, että vauvan kanssa ei sitte enää sekään onnistu. Ja heti jos on paikassa, missä on pieniä lapsia, niin aletaan sanomaan muka hauskasti, että tehän voisitte nyt harjotella sitä vaipan vaihtoa tms... syötä sinä nyt, niin opit. Ja todella, mielelläni pieniä lapsia hoidan, mutta tollane typerä alentava lässytys vaan ärsyttää toden teolla. Mun siskoni sano itse hyvin, että häntä peloteltiin vauva-asioilla, että kuinka elämä loppuu ja lapsi pyörittää arkea, mutta ei se elämä loppunutkaan ja lapsikin on ns. helppo. Ei hän kärsinytkään jatkuvasti univajeesta ja hänellä oli ketä pyytää avuksi tai lasta hoitamaan, jos itse piti käydä asioilla. Ja kyllä, isästäkin voi olla ihan oikeesti apua lapsen kanssa! Taas tulee melko vuodatus, mutta oikein kiihdyin, kun aloin tästä kirjottaa Mutta siskot, kuulostaako tutulta?

Idyllin vaunukyselyyn, ei mielipidettä, kun ei kokemusta. Mutta ajatuksena on kelillä kuin kelillä kulkevat vaunut, joista saadaan myös rattaat halutessa. Kääntöaisa on mulle tärkeä ja kova koppa hakusessa. Ja mahdollisimman hyvä häkkyrä alaosassa, mihin saa muutakin, kun yhden maitopurkin Onko tälläisiä, sitä en tiedä! Auton tilanpuutteen ratkaisin sillä, että hankin uuden auton. Huomenna pitäis olla jo uus farmari pihassa, niin mahtuu isommatkin rattaat

Tämä lähtee nyt viettään viikonloppua ja tyhjentään vanhaa kaaraansa, että saa pistää sen vaihtoon.

Viikonloppuja mammat!

sisunen ja seve 25+1 (HUH-HUH-HUH!!!)

 

Moikka moi mammat!

Meillä oli tänään se suuri päivä, kun pääsimme rakenneultraan. Tosi kovasti jännitti, että onko kaikki hyvin. Ultraaja oli kätilö, joka tosi hyvin selitti missä on aivot, pikkuaivot, napanuoran kolme suonta jne.jne. Puolisen tuntia siinä mittaili ja katteli; välillä hirvitti kun oli hiljaa, että mitähän se nyt löysi:O Mutta onneksi kaikki vaikutti olevan kunnossa; pikkukaveri sielä nieli lapsivettä ja ilmeisesti pissas kun virtsarakko kuulemma näytti yhtäkkiä tyhjemmältä Sukupuolesta kysyttiin, mutta kunnon vastausta ei saatu. Jalat oli niin yhdessä kuulemma. Mitään poikaan viittaavaa ei näkynyt, joten kätilö meinasi, että veikkaa tyttöä, mutta varmaksi ei osaa sanoa. Onkos kellään tyttölupauksen saaneilla ollut näin? Jännitys siis säilyy loppuun asti eikä sinisiä/punaisia vaatteita viitsi paljon ostella. Lopuksi kätilö sanoi, että vauvan pää oli hieman ovaalinmuotoinen ja sanoi näin olevan monesti vauvoilla, jotka ovat olleet kauan perätilassa. Onko muilla ollut näin? Laskettua aikaa ei muutettu, mutta vauva oli noin viikkoa pienempi kuin olisi pitänyt, joten todennäköisesti menkoista laskettu laskettu aika ei pidä ihan paikkaansa. Tuleeko meille sitten joulukuun vauva jää nähtäväksi, mutta niin ihanaa kun kaikki näytti olevan kunnossa:heart: Jos nyt uskaltaisi alkaa nauttimaan raskaudesta kunnolla.

Vaunut: meillä on ennestään Teutonia Timmy-rattaat, joihin pitäisi käydä hankkimassa pehmeä kantokoppa. Sillä mennään kesään ja sitten varmaan siirrytään pelkkään ratasosaan.

Itkuhälytin: olisi myös hankinnassa. Halpa-Hallissa oli joku 30euron mikä-mikä-merkki, mutta en tiedä pitäiskö taas ostaa esim. Philips-merkkinen. Siitä on hyviä kokemuksia. On kyllä vaan varmaan huomattavasti kalliimpi.

Nukkumisjärjestelyt: esikoisen aikaan olin ajatellut, että tottakai vauva nukkuu meidän sängyn vieressä mutta silloin univajeisena päätin siirtää vauvan seinän toiselle puolelle, sillä poika oli todella kova kähisemään enkä millään saanut nukuttua. Olin huomattavasti virkeämpi ja iloisempi, kun sain kunnolla nukuttua vauvan siirryttyä toiseen huoneeseen. Eipä vauva tuntunut siitä kärsivän, päinvastoin. Tässä olen kyllä samaa mieltä, että aina ne ennaltasuunnitellut eivät vain pidä..Nyt ajattelin myös kokeilla meidän huoneessa nukuttamista, mutta käytäntö sitten osoittaa mikä on parasta tämän vauvan kohdalla. Me kans ostettiin Ikeasta pinnis ja siihen ajattelin laittaa aluksi äitiyspakkauksen laatikon pienentämään tilaa.

Mä en oo voinu tänään lakata hymyilemästä, kun saatiin hyviä ultrakuulumisia ja päästiin näkemään meidän pieni Töissäkin oli vaikea keskittyä muihin asioihin. Äsken käytiin ulkona syömässä "juhlan" kunniaksi.
Aika ihanaa

-Melanie 21+2 (ultran mukaan noin viikon pienempi)

 

Tekstiä tosiaan tullut kovasti, koitetaan myös dementiasta kärsivänä edes osa asioista muistaa mitä on meinannut kirjoittaa..

Vaunuista oli kyselyä. Ostin yhdeltä kaverilta rattaat, missä kantokoppa. Merkkiä en muista. Hyvässä kunnossa ovat kuitenkin ja varsin kätevän oloiset. Kantokoppa mukana myös. Väriltään punamustat. Turvakaukalo ostettiin käytettynä, katsottiin toki että on hyvä kuntoinen ja mitään naarmuja tms ei näy. Britax merkiltään ja telakka tuli mukana. Saa isofixillä suoraan sitten tuohon uusimpaan autoon kiinni. Tosi tukevasti saa myös minun autooni kiinni kun kokeiltiin, siis ihan sen kopan, ilman alustaa.

Lemmikeistä puhe ollut myös, ja meiltä kaksi kissaa löytyykin. En ole huolissani niistä, eiköhän nuo sopeudu. Toinen pelkää pieniä lapsia, mutta varmaan eri asia kun sitten tähän vauvaan tottuu ihan alusta asti. Tommosia kilttejä hönttejä ovat molemmat, joten en stressiä asiasta ota. Alkuun varmaan ovat ihmeissään, ihan pientä vauvaa ei ole nähneet kumpikaan. Ja onneksi kukaan ei ole edes kommentoinut mitään sen suuntaista, että luovutteko nyt kissoista tms. Koska ei tulisi mieleenkään, jos ei pieni sitten ole allerginen. Mies on jonkunverran allerginen kissoille, toivotaan että ei peri sitä. Tosin pystyy silti hyvin olemaan kissojenkin kanssa täällä. Kun joutuu muutenkin syömään allergialääkkeitä ja meillä nuo kissat viettää aikaa ulkonakin jonkun verran. Kovasti mies koiran haluaisi, ehkä sitten ensi kesänä. Itse olen enemmän kissaihmisiä, mutta ei koiria vastaan mitään ole. En vaan tiedä niistä oikein mitään Mutta miehen lapsuuden kodissa melkein aina ollut koira ja hän niiden kanssa sitten osaa olla ja varmaan huolehtisi sitten koirasta enemmän. Mut sen näkee sitten mitä tuon asian kanssa tapahtuu, ei tosiaan kannata vielä kauheasti suunnitella mitään.

Liitoskivut alkoi ilmeisesti sitten täälläkin. Kävely tuottaa tuskaa, jos yhtään enemmän koittaa vauhtia pitää, eli hiljaksiin vaan sitten hiippaillaan. Nyt ollut vaihteeksi oikea puoli kipeämpi. Tänään myös töissä huomasi, että pitkä istuminen ei tee hyvää myöskään. Ja kivahan se tietenkin on, kun joutuu toisinaan sen neljäkin tuntia istumaan putkeen ja ajamaan, jos oikein kiireistä on. Onneksi kesällä aika hyvin jää aikaa sitten johonkin ja ehtii vähän jaloitella.

Töissä eilen melko erikoinen tapahtuma, hieman pelottavaakin. Kaupungin toiselta laidalta olin ajelemassa kohti toiselle puolta (välimatkaa n. 15km, aikaa tunnin verran, kun keskustan kautta ajellaan jne) Ihan alkumatkasta sitten huomasin yhden pysäkin luona on musta henkilöauto. Otin siitä pysäkiltä yhden miehen kyytiin. Seuraavalla pysäkillä katsoin että taakse tulee auto, joka sitten lähtee jatkamaan samaan aikaan kuin minäkin. Sama toistuu seuraavalla pysäkillä. Sitten hoksasin, että kyseessä on se sama musta auto. Ajoi perässä keskustaan asti samalla tyylillä, aina tuli pysäkille taakse odottamaan. Jatkoi vielä sitten myös keskustasta samaan tapaan. Siinä sitten ensin ihmettelin, että mikähän juttu tää nyt on ja oonko tehnyt jotain "pahoja" ja joku kilahtanut tyyppi sitten lähtenyt perään. Tai joku toinen kuski sillä samalla autolla. Tai kun sillä samalla reitillä on toinenkin tismalleen samanlainen auto samoilla mainoksilla. Soitin jo miehellekin matkalla ja kerroin tästä, hän oli aiemmin ajanut vastaan minua, mutta ei tietenkään kiinnittänyt sen kummemmin huomioita kuka siellä perässä ajelee. No, päätepysäkki onneksi sijaitsee ison koulun luona, missä kesälläkin on ihmisiä. Tuo auto sitten ajoi parkkiin ihan parkkipaikalle siinä, ei tullut pysäkille enää. Mietin jo missä se sorkkarauta olikaan jne.. No, autosta nousee joku vanhempi mies ja lähtee kävelemään autoa kohti. Onneksi sitten selvisi, että hän vaan luuli minua joksikin tutukseen ja se mies mikä tuli sieltä samasta paikasta kyytiin oli hänen poikansa tms. Pikkuisen huokaisin helpotuksesta, kun eihän sitä koskaan tiedä mitä sekopäitä tuolla liikkuu. Tosin vähän outoa se oli tuokin. Oli kyllä se mieskin vähän nolostuneen oloinen. Mut kaikkea sitä tosiaan tuolla aina tapahtuu, ei kohta yllätä enää mikään

Eilenkin mies kertoi miten henkilöauto tuli stop-merkin takaa suoraan eteen ja just sai mies sitten väistettyä. Ja ei edes pulssi noussut. Vissiin sitä on tollaisiin tapahtumiin jo niin tottunut, kun melkein päivittäin tapahtuu jotain. Tänäänkään jaksanut kauheasti hämmästellä kun tuossa valtatiellä oli aika paha kolari just sattunut. Ei vielä poliisikaan ollut paikalla ja venäläinen rekkakuski ohjasi liikennettä ja heitteli rojua pois tieltä yhdessä suomalaisen taksikuskin kanssa. Oli hänen rekastaan rengas irronnut ja osunut henkilöautoon, mikä sitten vielä ajautui kaiteeseen. Oli aika romuna se pikkuauto, mutta onneksi ei kellekään pahemmin sattunut. Hyvä tuuri, ettei oltu paria minuuttia aiemmin liikkeellä. Huomannut kyllä, että onhan sitä nyt aiempaa varovaisempi, kun on kuitenkin tuo pikkuinen aina matkassa. Ja onneksi isossa autossa ei ihan pikku kolhut tunnut, kerrankin talvella auto luisui kaarteessa minun ajokin etukulmaan. Meni lähelle lunastuskuntoa, minulta hajosi vaan vilkun umpio.

Liikkeistä vielä, ovat aiempaa selkeämmiksi muuttuneet ja mieskin eilen tunsi ne mahan päältä, oli vielä peittokin välissä. Mojovasti kerran pieni potkaisi minuakin käteen. Pikkuinen jalka tuntui todella hyvin.

Tirppana 21+6

 

Ehtoota mammat!

Täällä sitä ei tarvi miettiä töihin lähtöä. Viime yönä tuli töissä sellasia supistuksia että huh huh, oli lähdettävä aikasemmin pois. Onneksi levolla sitten meni ohi, laittoi vaan mahan ihan sekasin. No nyt sitten saikulla jonkun päivän ja keskiviikkona olis lääkärille neuvolaan aika. Neuvolatäti kyllä muistutti kuulostelemaan vointia ja jos supparit tulee takaisin niin het sitten mennä sairaalaan. Noh toivotaan ettei tuu ja nyt pitää olla sitä malttia vaiks onkin kotona.

Vaunugallup eli meillä on yhdistelmät, erillinen vaunu ja ratasosa. Oon tykänny niistä vaunuina aivan hirveesti, ollu kaikilla lapsilla, mutta nyt oon ettiny osia renkaisiin ja ei oo enään saatavilla, niin uusiks meni tääkin ajattelu. Eli niistä oli jarrurenkaat rikki ja vastaavaa ratasta ei löydy muistakaan merkeistä
Emmaljungia oon vähän kattellu käytettynä, mut onneks on vielä aikaa ettiä.

Itkuhälyttimistä meillä on noi philipsin itkarit ostettu sillon vuonna 2000, ladattavilla paristoilla, eli vanhempien yksikkö toimii laturina. Samoilla mennään on ollut tosi hyvät ja ainoastaan nyt pitää uudet akut ostaa.

Tuosta esikoisen odotuksesta tuli mieleen, kun itse odotin sitä ensimmäistä niin en muistaisi että kukaan olisi ollut kauheasti neuvoja jakelemassa ja lyttäämässä omia mielipiteitä tai ajatuksia. Enpä kyllä olisi varmaan ollut kovin vastaanottavainenkaan. En tie mistä on periytynyt tuokin piirre et kaikki pitää vaan itse osata ja oppia. Mutta kyllä olen veljen ja sen tyttöystävän kohdalla juurikin tuota lässytystä kuullut, kun he odottivat esikoista. Oltiin jossain samassa paikassa sukuloimassa ja meidän nuorimmainen on veljen kummilapsi. Tuli vaipanvaihdon aika ja siinä juurikin tuota nythän teidän olisi hyvä harjoitella vähän tuota vauvanhoitoa. Kyllä jokainen saa sitä vauvanhoitoa harjoitella sitten ihan sen oman lapsen kanssa vaikkei olisi ennen vauvaa hoitanut, niin varmasti oppii. Oma lapsi on aina eriasia muutenkin kuin että vierasta lasta hoitaa.
Muutenkin tuli mieleen tuosta kun sisko joskus tokas et ei olis uskonu että sulle noin monta lasta siunaantuu ku et sillon (ehkä joku 14-15v) ollu valmis hoitaan serkun kahta pientä oikein rasavilliä poikaa, jotka meinaan alko heti huutamaan ku äiti katos näkyvistä. Siitähän sekin nyt varmaan olis pitäny tietää onko joskus valmis äidiksi.

Lemmikeistä vielä. Saas tosiaan kattoo, kuinka tuo meidän kissa joka on juuri otettu pieni pentu, niin miten se sitten suhtautuu. Ei oo kokemusta kissasta ja vauvasta, tykkää nukkua kyllä esikoisen jalkopäädyssä. Noh senkin näkee sitten.

Marizella ja Scala noi kommentit on jotenkin niin...oikeesti sitä joskus miettii mitä sen ihmisen päässä liikkuu joka niitä laukoo, et onko se muka omasta mielestään oikeesti vitsikäs. Täällä yks "ei teidän tehtävä oo koko maailmaa kansoittaa" .
No mutta nyt iltapalalle ja hyvät viikonloput kaikille!

 

Melanie meille tuli sama tuomio sukupuolesta rakenneultrassa. Pikkuinen "istui" tiedon päällä, ja kätilö veikkasi tyttöä, koska ei sieltä pojan vehkeitäkään löytänyt. Mutta siis varauksella, katsotaan sitten varmaan marraskuussa kumpi sieltä loppujen lopuksi tulee.

Miehistä on ollut mukava lukea täältä. Ja nimenomaan siitä, miten monella tuntuu miehet olevan mukana ja tukena hyvinkin paljon. Itselläni kun tas tuntuu siltä, että olen jäänyt aika lailla yksin kaikkien asioiden kanssa. Tuo kaksilahkeinen tuntuu välttelevän kaikkea vauvahössötystä ja jopa asiasta puhumista. Nimiä ei suostu vielä miettimään ollenkaan, mitään hankintoja ei halua vielä tehdä ja jopa vauvan liikkeiden tuntemiseen suhtautuu todella laimeasti. Pelottaa jo itseä, että noinkohan tuo on sittenkään valmis tähän muutokseen. Etenkin kun tarvitsisin nyt tukea ja juttukaveria, kuuntelijaa joka on samassa veneessä. Mutta ei, tuntuu että hänelle on tärkeämpää nyt päästä kavereidensa kanssa menemään "vielä kun voi". Tälläkin hetkellä on kavereidensa kanssa kaupungilla istuskelemassa.

Minulle on aina ollut todella vaikeaa myöntää että tunnen oloni yksinäiseksi, tai että tarvitsen toista. Ja nyt kun sitten olen tuon kynnyksen ylittänyt ja pyytänyt apua häneltä, niin pyynnöt kaikuvat kuuroille korville. Turhauttavaa, onkohan siinä sittenkään mitään pohjaa, että apua saa kun sitä pyytää. Ei ole toiminut ainakaan tässä tilanteessa.

Välillä on jopa täysin hylätty olo kun ei oikein ole ketään kenelle puhuisi, ja etenkin se ihminen jolle eniten haluaisi puhua, ei halua kuunnella. Eilenkin tuli illalla kamalan lohduton olo, kun yritin miehelle kertoa tästä millainen olo minulla nyt on ollut viime aikoina, ja hän vain hermostui ja sulki korvansa. Siinä sitten täysin lohdutonta itkua väänsin keskellä yötä ja oli todella paha olla. Samalla tuntui kun pikkuinen masussa alkoi potkia kamalasti, niin tuli vielä kahta kauheampi olo, kun oma kiihtynyt mielentila vaikuttaa pikkuiseenkin. En muista mikä olisi koskaan tuntunut yhtä inhottavalle, kun tuo syyllisyys siitä että pieni joutuu kärsimään mukana tunnemyrskyssä.

Olen yrittänyt kyllä ymmärtääkin tuon miehen ajatusmaailmaa, ja pohtia syitä hänen suhtautumiseensa. Uskon, että häntä pelottaa suuri elämänmuutos, eikä oikein osaa käsitellä asiaa. Tai sitten ei vain halua ajatella koko asiaa, koska se ei hänen mielestään ole vielä niin ajankohtainen. Mitähän tässä nyt sitten pitäisi tehdä, kun ei oma jaksaminen nyt oikein riitä siihen, että odottelisin vain koska miehelle sopii edetä suunnitelmissa ja ylipäätään valmistautua vauvan tuloon.

Pahoittelen omanapaista kirjoittelua, mutta nyt oli vaan pakko päästä avautumaan.

Masentunut Acacia 24+3

 

Iltaa taas! Pääsen tänään kuittamaan vähän kunnollisemmin kuulumisia kun mies painui isän kanssa kalaan yöksi

Vaatteiden kursiminen pääsin tänään äidin ostaman 10m harsorullan kimppuun ja sain harsoja pätkittyä aika reippaasti samalla alotin vanhoista pehmeistä T-paidoista duunailut eli otin kotoa mukaan potkupuvun kaavat että kursin niitä pieniä potkupukuja läjään täällä kun on saumuri mummolassa. Ihan hyvin se ompelureissu sitten meni, naurettiin vedet silmissä että miten mä voinkin olla tämmönen täystuho, ihan sama mitä alkaa tekemään niin ketuiks män, saumurista sain toisen neulan katkottua, langat niin solmuun että kaks rullaa piti viritellä uudelleen paikoilleen ja heti ensimmäinen potkupuku oli vuoret ulospäin GO JONNA! Vakuutti kyllä nuo ohjeet yksinkertaisuudellaan, oon epätoivosesti lykännyt tuota kiinalaistehtaan alotusta kun kotona ei ole saumuria, mutta kyllä nuo sais ihan ok läjään pelkällä ompelukoneellakin ei muutako tuumasta toimeen kun pääsee lomalta kotia..

Pienen pienet vaatteet mulle on kans tullu mietintöjä että voiko nämä 52/56 kokoset vaatteet olla heti kättelyssä jo liian pieniä... oonkon yrittäny hankkia vähän kaiken kokoisia.. Näyttää niin pieniltä ne ja kaikki jotka näkee hokee vain että ompa pieni ompa pieni.... siellä kotona odottaa Ellokselta starttipaketit :heart: en malta oottaa että pääsee niitäkin hypistelemään saatiin kummipojan äidiltä hyvä läjä vaatteita kun oltiin käymässä ja siellä oli mukana 56 kokonen toppahaalari!

Itku/kätkythälyttimistä Tuo on Millimamma just se kätkythälytin tuo Angel Care movement bla bla blaa mitä joskus pari kk sitte täällä ketjussa kanssa mietiskelin mutta aiheeseen ei sillon jostain syystä tartuttu Katselin että hinnatkin niissä liikkuu esim Amazonista tilattuna kunnon itkuhälyttimien kanssa samoissa niin miksipä ei? Tukee myös ajatusta siitä kun olen alustavasti suunnitellut että vauva nukkuisi melko piakkoin jo omassa huoneessaan niin tuo liiketunnistin että raaskii toisen jättää ja nukkua omatkin yöt rauhallisin mielin mikäli tyyppi vaan suostuu hyvin nukkumaan meillä minä oon meistä se hifistelijämpi niin kaiken näkösiä gadgetteja oon suunnitellu ja katsellu, tuon laitoksen bongasin yhdestä ihanasta vauvablogista ja heti aloin sitä puhua miehelle

Vaunuagalluppi no kokemusta ei kauheasti ole, mutta vaunuvalinta on suoritettu! Sain alustavia ohjenuoria omalta äidiltä ja kummipojan äidiltä että kevyet pitäis olla ja isot pyörät lumihangessa. Yhdistelmiä ajateltiin heti, kun budjetti ei salli varmaankaan monia kunnon vaunuja ostella ja haluttiin käyttöikää. Mentiin miehen kanssa isoon vauvatavarataloon testailemaan ja kokeiltiin vaikka sun minkälaisia vaunuja Emmaljungista Brioon ja päädyittiin kuitenkin Hartanin Topline X. Kyseessä siis rattaat joihin saa joko pehmeän tai kovan koppaosan laitettua. Ei ostettu kuitenkaan uutena, vaan löydettiin huuto.net 2009 malli loistokunnossa n. puoleen hintaan pehmeällä vaunukopalla varustettuna. Muuten olis varmaan tilattu saksasta suoraan jolloin ne sais n. puoleen hintaan siitä mitä suomessa myydään. Ostetaan todennäköisesti parvekkeelle jotkut superhalvat nukkumavaunut sitten jostain kirpputorilta niin ei tarvitse kantaa portaissa kun tuota koppaosaa.

Meidän perustelut valinnalle:

* kaikista kevyimmiltä, kevyt on hyvä kun mietin sitä että jos muutetaankin niin haluan voida kulkea bussissa + auton perään nostelua ajattelin kun olen niin pieni
* 4 lukittua pyörää ei kolme eikä kääntyviä, tämä kuullosti hyvältä kun lueskelin/kuuntelin että muuten vaunut olisivat hankalammat bussissa ja yleensä kääntyvät pyörät on tosi pienet. Nämä on varmaan niitä mielipidejuttuja. Kevyet kun on niin kääntäminen ei ole hankalaa, kun se olisi ollut helpompaa kääntyvillä pyörillä
* niissä on huoltovapaat ilmakennopyörät eli ei tarvitse täytellä ilmoja yms.
* heittoaisa oli plussaa ja työntöaisaa sai taitettua päästä eli työntökorkeutta pystyi säätämään kun miehellä ja mulla on paljon pituuseroa + menee pienempään läjään kun saa tuon aisan "poikki" niin sanotusti.
* menivät tosi nätisti läjään, ja kun on niin kevyet niin helppo nakata farmarin perään
* vaunujen istuinosan saa irti kokonaisuudessaan ratasrungosta ja tilalle sellaisen kaukaloadapterin, mikä käy minkä vain kaukalon kanssa! Eli ei tarvitse ostaa mitään tiettyä kaukaloa, vaan kaikki kaukalot käy, tämä oli iso asia mulle, käyvät sitten matkarattaistakin, eikä kaukalosta ole meillä vieläkään mitään havaintoa että mikä halutaan
* tämän mallin saa tilattua myös käsijarrullisena! helpottaa alamäissä jos on paljon lastia esim kauppareissulla.. tosin meillä ei ole sitä jarrua, mutta olisin halunnut sen
* sitten löytyy tavarakori ja taskuja, kurkistusaukko jos takaapäin työntääpi ja kaikki pikkuosat sai tosi näppärästi irti ja pesuun

Omista oloista vielä Lomalta palataan arkeen ensiviikolla, ja kyllä me se autojuna käytiin varaamassa hyttipaikoilla tulomatkalle. Ei kestä selkä enään 14h istumista niinkun tulomatkalla :| tuntuu muutenkin että alkaa selkä olla kipeä mistä vaan jos hetkenkin liikaa istuu esim yhdessä asennossa. Yöllä nukkuessa kääntyminen on alkanu olla miehestä jo huvittavan hankalaa mietin että nyt alkaa ajoittan tuntua että on epämukava olo omassa kehossa, niin miten sitten kun tätä raskautta on aika pitkään vielä edessäkin? Jaiks!

Mutta nyt mie heitän pois, eihän tätä jaksa enää kohta kukaan edes lukea onnea siellä oli hyviä ultrakuulumisia taas ollut ja muitakin onnellisia avioitumis ja vähemmän onnellisia häävalmistelu-uutisia kuulunut hyvin ne menee kaikki, eikä tarvi olla ees isoja asioita niin hormonit heittelee, miekin märisen ja raivoan päivittäin kaikennäköisestä ja mittään huolta ei ole hetkeen ollut se meille sallittakoon!

Lumineiti ja Uuboli 22+5

 

Terkut sairaslomalta!
Täällä iskias ja alaselän särky vaivaa, mutta kaikkein pahinta on alavatsan nipistely. Eilen iltavuoron ajan vatsaa nipisteli koko ajan ja jo illalla päätin että aamulla menen lääkärille. Kävin työterveyshuollossa ja kerroin kaikki vaivani. Ei ottanut kantaa vatsan nipistelyyn, mut selän ja iskiaksen "tutki". Antoi sairaslomaa ensi viikon loppuun asti. No tiistaina mulla onkin neuvola (muistin siis aiemmin hiukan väärin kun veikkasin että seuraava neukka on 2 viikon päästä) saa neuvolassa sitten kertoa tuosta vatsan nipistelystä.
Pelkkä asennon muuttaminen ja hiljalleen löntystely saa vatsan nipistelemään. Olo tuntuu jotenkin todella turhalta kun tekisi mieli jotain tehdä, mutta vatsan epämiellyttävä olo laittaa lähes itkemään.

Vaunugallup Meillä on emmaljungan cerox vaunut vuodelta -07 aiomme niitä käyttää tälläkin kertaa vaikka toki uudetkin rattaat kiinnostaisi. -07 nuo vaunut tuntuivat parhaimmilta, mutta täysin tyytyväinen en niihin loppupeleissä kuitenkaan ollut. Niin ja ne on pehmeällä kamtokopalla.
+ säädettävä ja käännettävä työntöaisa
+integroitu hyttysverkko ja mukana roikkuva sadesuoja
+/- tuuletusaukko kesäksi, mutta ei kertaakaan käytetty koska pään puolen pääty olisi ollut täysin avoin.
- pieni tavara"kori"
- kuomu löystyy helposti ja sitä saa olla tiuhaan kiristämässä.
- kasattaessa ison oloiset ja suhteellisen painavat.
- käytettäessä rattaina, "jalkatelineen" korkeuden säätö on todella hankalaa ennenkuin sen kunnolla oppii.
Tässä nyt ainakin jotain mitä tuli mieleen.

Itkuhälytin/B] Meillä on säästetty esikoisen hälytin joka oli philips- merkkinen. ( Tarkkaa merkkiä en muista, mut saan sen kyllä selville jos joku ehdottomasti haluaa tietää) Otti muistaakseni melkoisen paljon häiriötä muista pihan äänistä ja tuntui ettei aina hälyttänyt vauvan itkua (usein mulla oli myös ikkuna auki)

Tyttölupaus Meille ultraaja sanoi että "kyllä se nyt tytöltä vaikuttaa". Kaverille oli aikoinaan sanottu ettei kunnolla näe eikä siitä syystä uskalla antaa mitään "veikkausta"- tyttö tuli heille.

Onnea ultraan päässeille!

Niipa ja Pekka Perunapää 21+5

 

Millimama ja Lumineiti kiitos kommenteista. Tuota olen itsekin ajatellut, mistä Lumineiti puhui, mutta tämä on vain siitä erityisen hämmentävää, että kun mies oli se joka meillä ehdotti alunperinkin, että olisiko nyt hyvä aika saada lapsi ja oli aivan raskauden alussa tosi hienosti mukana ja tukena ja turvana joka käänteessä. Nyt tuntuu että viimeisen kuukauden aikana on kelkka kääntynyt aivan täysin.

Meilläkin on kuitenkin yhteistä taivalta takana jo yli 11 vuotta, joten tunnemme toisemme jo todella hyvin, eikä hän ole koskaan ennen ollut näin välinpitämätön minua kohtaan kun olen oikeasti tukea tarvinnut. Koitan selitellä itselleni, että mies nyt vaan on hitaasti heräävää lajia, ja tokenee kyllä sitten kun aika on hänelle oikea. On vaan pelottavaa nähdä toisesta aivan vieras puoli tällaisena aikana.

Acacia 24+3

 

Tosi paljon tullut taas tekstiä, ettei millään kaikkeen ehdi/muista kommentoida. Mutta onnitteluja hyvistä ultrakuulumisista ja ainakin yhdestä rouviintumisesta tähän mennessä!

On lomaviikkoa tässä vietetty ja keskiviikkona lähettiinkin yhdeksi yöksi terveyshotelli Kivitippuun, joka ei kyllä sen yön jälkeen niin terveelliseltä tuntunut. Otin niska- ja hartiahieronnan ja illalla tuli pää vasemmalta puolen tosi kipeeks eikä mistään saanut apua. Kipu kesti koko yön ja jotenki sain nukuttua kunnes heräsin viideltä aamulla kun ei voinut enää nukkua kun selkään sattui niin paljon! Aivan liian pehmeä sänky, kun miehelläki oli siitä selkä kipeänä (+kokovartalohieronnan jälkeen nikamia vinksallaan). Että sellanen rentoutusloma...
Mullakin appiukko sai tänään laittaa nikamat kohilleen selässä, kun viime yönäki heräsin enkä saanu enää nukuttua missään asennossa, kun sattui.

Käytiin sit eilen kuitenki tullessa tekemässä autokaupat Kauhavalla uudehkosta farmarista ja mies tunsi kuin painon pudonneen rinnaltaan, kun vihdoin toimiva auto alla. Ennestään 2 autoa, joista toinen niin rikki, että pitää trailerilla siirtää pois ja tuo mun auto sai kans karun tuomion tänään, kun pitäis käydä katsastamassa, mutta ei menis millään läpi ja aika isoa remppaa kaipaiski... En tiiä mitä tehdään, kun mulla pitäis kuitenki olla sitte vara-auto olemassa kun muutetaan korpeen ja mies 10 tuntia päivässä poissa.

Vaunuista. Me saatiin yhdistelmävaunut, joiden merkkiä en edes tiedä/muista. Ne vaikutti ihan hyvältä tulevaan kotikäyttöön ja ainakin toistaiseksi.
Tosin tänään tilasin sitte OZista Brio Go -turvakaukalon ja siihen isofix-jalustan. Katotaan jos löytyis Go-rattaat käytettynä ja kelpaa ilman koppaa, kun ideana ois just, että sais kätevästi kaukalon kiinni niihin rattaisiin esim kauppareissuille tms. Ja ne ois niin kevyet rattaat kuljettaa mukana. Todettiin, että uuden auton tavaratila saattaa ehkä ollaki vähän ahdas, jos meinataan nykyinen koirankoppi pitää siellä. Ehkä tuolle karvatassulle kelpais vähän pienempiki. Ja eihän me koiraa nyt koko ajan mukana kuljeteta kuitenkaan. Olin kyllä niin lähellä tilata ne Go-rattaat ilman kopppaa sieltä Ozista, mutta soitin kuitenki ensin miehelle joka ei sitte ehtiny jutella. Ja sitte sain tilaa iteki pienelle järjen äänelle, joka kehotti jättämään rattaiden hankinnan myöhemmälle, jos vaikka ne käytetyt löytyis...

Lemmikit ja vauva. Meillä on 2 kissaa ja koira, joka on jo 10 vuotta vanha. Koira on tullu aina toimeen lasten kanssa, tosin ehkä mielellään välttelee niiden seuraa, mutta kyllä se kerran kehotuksesta niin ihanasti tuli herätteleen kummipojan pikkuveljeä päikkäreiltä, että ei ois uskonu!
Mutta tuo sen seniori-ikä vähän huolestuttaa, kun vaikuttaa siltä, ettei sillä aina oo kaikki ihan kunnossa. Kissoillekin on ruvennu kränkkyilemään joskus ihan turhista.
Sillä oli keväällä juoksu ja samoihin aikoihin oli havaittavissa joitaki pomotusyrityksiä mua kohtaan. Asiaa sitte selvitin ja se tavallaan on normaalia käytöstä laumassa, kun johtajanarttu eli minä on tiineenä, niin muilla naarailla saattaa olla mahdollista nousta valtaan. Enempi vahvistui mun epäilykset, kun näytti ettei koiralle tuu valeraskautta juoksun jälkeen. Joutunu vähän enemmän kiinnittämään huomiota missä järjestyksessä ja miten asioita tehdään. Se siis kevättalvella harrasti sitä, että se saattoi tuijottaa mua koko illan, seuras ihan koko ajan mitä tein ja missä olin. Se siis tiesi tilanteen ja ehkä seuras, että voisko mua haastaa. Joskus tuijotin takasin ja yleensä se räpäytti silmiä, mutta joskus jatko tuijottamista ja mä tuijotin takas niin kauan että käänsi katseen pois. Valeraskaus kuitenkin alkoi kesäkuussa pari viikkoa ennen juhannusta ja on tuntuu jatkuvan vieläkin!!! Nyt tosin ei tunnu olevan enää maitoa nisissä, mutta yritti se tänäänki ettiä mökillä kaivautumispaikkaa. Oon jo ehtiny ajatella, että pitääkö se valeraskautta mun odotuksen loppuun asti, jos tarvis olla varaäitinä??!??!!? On ollu aika rankkaa noin vanhalle koiralle. Löydettiin vielä patteja sen nisien vierestä, että pitää seurata jos ne häviää kun tuo raskaus loppuu. Huolestuttaa tuo sen terveydentila ja yks päivä töissä olinki ihan itku kurkussa, kun mies meni sanomaan puhelimessa (raskaana olevalle!!!), että jos sillä onki syöpä. Hyllytäppä siinä sitte samalla koiranruokia ja -tarvikkeita...
Kissoista en tiiä miten ottavat tulokkaan vastaan. Toinen on aina ollut tosi vilkas sylikissa ja tuo toinenki on aikamoinen mammanpoika vaikka ennen ei oo syliin tullu paitsi jos on makoillu jossain. Mutta nykyään se voi tulla syliin kuolaamaan, kun istuu vaikka tietokoneella tai kattoo telkkaria. Eläimet ei meillä saa tulla makkariin kuin hyvin harvoin, paitsi tuo mammanpoika hieman useammin, kun sillä tulee oikeasti ihan hirveitä hellyydenkipeyskohtauksia ja se aina yrittää livahtaa makkariin jos mahdollista. Voipi tulla mustasukkaisuuskohtauksia...

Raskausdementia vaivaa täälläki ja joskus tulee kyllä tosi tyhmä olo. Tyhmyydestäki sen verran, että tänään loukkasin polveni, kun nousin veneestä. Mentiin siis saareen mökille. Minä otin sitte meidän tavarat siitä enkä tajunnu, että mun ois pitäny antaa ne pois rannalle eka, ja mieski kyllä katto vaan ettei vene lähe karkuun. Astuin sitte kaikkine painoineni rannalle eikä mun jalat yhtäkkiä jaksanukaan nostaa mua ylös ja kömpelösti kompastuin ja rojahdin polvi edellä kivikkoon, kun tiesti mahaa suojellakseni en voinu naamallenikaan antaa rämähtää... Oli kyllä itku niin lähellä, mutten halunnu kuitenkaan alkaa siinä vollottamaan, kun tuntui muutenki niin typerältä kaatua. No, onneksi appiukko osaa tuon niksautteluhomman, kun lonkka meni vähän vinoon ja polvikaan ei pysynyt ihan täysin paikallaan. Oli aikamoinen vihlonta ja se loppu heti, kun pääsi korjaamaan.
Mutta joo, näitä juttuja mitä ei raskaana tuu aina ajateltuakaan.

Eipä tässä muuta nyt tähän hätään ja aika paljon tekstiä tuliki.. yritän päästä taas piakkoin langoille!

mnica ja möntti 25+1

 

Kiitos kaikille, kun ootte vastaillut vaunugalluppiin =) Ja vieläkin saa vastailla.

Acacia Tsemppiä tilanteeseesi :hug: Ikävä tilanne, ainakin osittain ymmärrän tunteesi. Meillä mies on vähän samantyyppinen, tosin eri syistä. Meillä kun lasta yritettiin monta vuotta ja menetyksiäkin on mahtunut väliin, niin mies ei vissiin vieläkään uskalla iloita ja olla onnellinen tulevasta vauvasta. Kommentoi aina vaan, että ootellaan nyt vielä, kattellaan nyt vielä, ollaan nyt hissukseen jne. ja lykkää tarvikkeiden hankintaa, ei oma-aloitteisesti kovin usein kokeile potkuja, kysele mun vointia tai ylipäätään puhu vauvasta. Ollaan miehen kanssa puhuttu siitä, että mulla on yksinäinen olo asian kanssa jne. ja nykyään mies kyllä kuuntelee, kun höpisen vauvajuttuja, vaikkei kovin aktiivisesti itse keskusteluun osallistukaan. Kannattaa yrittää vaan sitkeesti jutella miehen kanssa ja kertoa suoraan miltä tuntuu. Kokeile sanoa miehelle, että nyt istut alas ja jutellaan vauvasta ja hankinnoista. Ja sitten kerrot toiveesi, että mies osallistuisi enemmän ja samalla sovitte milloin lähdette ostoksille hankkimaan vauvalle juttuja jne. Kerro, että vauva voi syntyä etuajassa ja jotain pitäisi olla valmiinakin. Ja sano suoraan, että sua huolettaa tulevaisuus ja se että onko mies valmis muutokseen, etkä jaksa oman ja vauvan hyvinvoinnin lisäksi murehtia enää miestä. Tosi kurja tilanne, en osaa enempää auttaa. Ja jos tuntuu, ettei mies tosta muutu, niin synnytyksen jälkeen voi vielä tapahtua vaikka mitä. Kuten tossa edelläkin kirjoitettiin, niin monella tapahtuu herääminen isyyteen vasta vauvan synnyttyä. Mies kuitenkin on melko ulkopuolella raskaudesta, vaikka osallistuisikin ultrakäynteihin ym. Jaksamista sinulle :flower:

Lisäys: olitkin vastannut jo, että teillä on pitkä taival ja mies itse ehdotti vauvaa. Onpas tosiaan kinkkinen ja hankala tilanne. Josko olis vaan hämmentynyt ja on ohimenevä vaihe, kun kerran alussa ollut innostunut? Joka tapauksessa tsemppiä

 

Itkuhälyttimistä: Meillä oli alkuun lahjaksi saatu Philips jossa oli lämpötilan näyttö. Ongelma oli talvella se että hälytti liian alhaisesta lämpötilasta jatkuvasti. Alin hälytysraja oli +17 ja voitte arvata että talvella on harvoin ulkona tuollaisia asteita edes vauvan vaunuissa. Akkua piti tämän takia ladata alvariinsa ja tuo jatkuva turhan hälyttäminen oli aika rasittavaa. Sitten ostin jostain lastentarvikeliikkeestä yhden suht hyvän, josta ko. toiminnon eli lämpötilahälytyksen saa pois päältä. Tässä oli vain akut eli mökillä sitä ei voinut käyttää kun ei voinut missään ladata. Tarjoustalosta ostin sitten mökille mennessä jonkin halpisversion, joka on vaihdettavine pattereineen (ihan kohtalainen kulutuskin) ollut muuten hyvä mutta ei aina reagoi ääniin. Sillä seurauksella että toissa kesänä huomasimme pojan heränneen kesken unien vasta kun yksi iltaa istumassa olleista sukulaisista kummasteli nähneensä saunapolulla jonkun pienen hahmon (ko.henkilö istuim meidän kanssa terassilla). Poika oli herännyt (ja varmaan huutanutkin jonkin aikaa), laittanut kengät jalkaa ja lähtenyt rantamökiltä kävelemään päämökille kun ketään ei ollut siellä rantamökillä. Pikkasen säikäytti vaikka matkaa mökkien välillä on max 200 m. Pojalla tuolloin ikää vajaa 3 v. ja ei onneksi ollut yhtään järkyttynyt tms. Mä olin ja koko loppu reissun ajan en uskaltanut jättää poikaa yksin nukkumaan vaan jäin mökkiin pojan kanssa aina nukkumaan.

Miehet: Meillä alunperin mies halusi perheenlisäystä. Samoin tämän toisen kohdalla. Itse olin jo parisen vuotta puhunut miehelle että eiköhän tyydytä tähän yhteen jne. Hoidotkin oli tauolla juurikin sen takia että mulla alkoi jo vauvakuume olla mennyttä. Esikoisen odotusaikana mies oli ihan pihalla kaikesta, ravasi baarissa jne. Nytkään ei ole minkäänlaista kiinnostusta osoittanut tätä raskautta kohtaan. Rakenneultraan tuli mukaan, muissa ultrissa ei ollut viimeksikään mukana. Eikä se isänvaisto herännyt vielä silloin vauvan syntyessäkään mutta muutaman kuukauden kuluessa kyllä. Että Acacia, en vielä heittäisi asian suhteen kirvestä kaivoon. Miehillä aina vähän kestää ja olen omalleni sanonutkin joskus että sillä on vähän pitkät piuhat kun tilanteen tasalle pääsemiseen menee se puoli vuotta :headwall:

HilmaVilma 24+2 (edelleen, moneskohan kirjoitus tälle päivälle..)

 

Acacia :hug: Komppaan Lumineitiä, minäkin tiedän tapauksia, että isä tullut kuvioihin vasta lapsen synnyttyä, mies kun ei muutenkaan pysty kokemaan raskautta samalla tavalla kuin me naiset. Toivottavasti tilanne siellä kuitenkin muuttuis parhain päin, ja koita kaikesta huolimatta nauttia raskaudesta.

Vaunugallup mä oon jo alusta asti ihaillut Emmaljungia, ja semmoiset meille sit tulee. Ystävältä saan kopan lainaan,se on tosi pähee, ostettu 2011, musta/tummansininen ja burberry kuvioo.. ratasosa ja runko pitäis sitten hommata, huutonetistä oon tässä selaillut, uutena kun en mene ostamaan, sen verran suolainen hinta on noilla kärryillä..

Raskausdementiasta ollut puhe, täälläkin tuntuu että välillä pää lyö tyhjää ja asiat vaan unohtuu.

Omista oloista: olo on ollut hyvä, nyt yövuoroissakin on jaksanut paljon paremmin, rautakuurista näyttää olevan hyötyä, ei oo enään niin vetämätön olo.
Poika liikkuu ihan hyvin, tosin nyt muutamien päivien aikana potkuja ei ole tullut tohon eteen masuun, vaan potkut tuntuvat jännästi tuolla selkärangassa päin.

No mut tää yökukkuja jatkaa töissä valvomista.

Lily_ 22+5

 

Acacia
Meillä on tilanne vähän samantyylinen, kun sullakin! Elikkä, minä olin se, joka rupesin puhumaan kolmannesta lapsesta. Sanoin, että mun mielestä 3 lasta ois just sopiva määrä meille ja tottakai mitä pienempi ikäero heillä on niin sen parempi. No mies sitten suostui, että tehdään se kolmaskin. Mies luultavasti ajatetteli, että tulee, kun on tullakseen sitten joskus parin vuoden päästä, mutta minäpähän tulinkin raskaaksi sitten heti. Menkat oli melkein 3 viikkoa myöhässä ja kun testin tein niin positiivistahan se näytti ja olin aivan innoissani ja menin miehelle testiä näyttämään niin miespä ei ollukkaan kauheen innoissaan ja kirosi vaan, että hyvästi oma elämä ja tee abortti yms yms, mulle tuli kyl tosi paha mieli ja soitin heti testin teon jälkeen meijän äitille. Nyt ku aikaa on menny niin kyllä mies on sopeutunut jo siihen, että kolmas tulee.

Ja minä ku oon semmonen hössöttäjä ja ois kiva puhuu asiasta ja nimestä ja kaikesta mitä tarttee vielä hommata ni mies ei oo missään raskaudessa tykkänny yhtään puhua mistään vauvaan liittyvästä.. Vast yks päivä ihan tohkeissaan jotain selitin ja mies katto samalla telkkaria niin ku olin juttuni lopettannu, mies ei ees ollu kuunnellu mitä sanoin ja kyl mulle ainakii tulee tosi paha mieli. Miksei voi ymmärtää, että se lapsi on mun sisällä, totta helvetissä se pyörii mun mielessä kokoajan ku potkujakin tuntuu säännöllisesti pitkin päivää.

Ja muutenkin, kun miehet ei tajuu sitä mitä se raskaus tekee naisen keholle. Siis oikeesti tokassa raskaudessa mul oli ainakii niin kauheet liitoskivut ja oisin tarvinnu apuu monessa asiassa, mutta eipä apua herunnu ja olin sitte viikolla 36 raskaana ku muutettiin toista odottaessa isompaan kämppään niin mun piti vaan niitä painaviakin tavaroita kannella, tiedä sitte, että tuliks mulle raskausmyrkytyskin sitte sen takia. Mut monet kerrat on itketty ku mies ei tajuu eikä koskaan osaa kysyä, että tarttetko apua jossain!! Mies ite mulle sanoi vasta, että sille se isänrooli herää vasta sit ku se lapsi syntyy ja konkreettisesti siinä, sitä ei osaa aikasemmin ajatella. Ja mä kyl ymmärrän sen. Mutta ei pitäis olla niin yliluonnollista auttaa toista silloin ku toinen apua tarvitsee. Mikä parisuhde se semmonen on jos naisella on hätä tai paha mieli ja miestä ei kiinnosta tuon taivaallista!?

Meillä kyl mies on tosi hyvä isä ja tykkää lapsistaan ja syöttää niitä ja leikkii niitten kanssa ja vaihtaa vaippaa, nukuttaa yms, mutta kyl se parisuhde on paljon vaan kärsinny toisen ajattelemattomuudesta/itsekkyydestä. Kyl mä ainakii joka kerta ku mies tulee töistä, niin kysyn, että miten meni työpäivä ja jos teen esim iltapalaa tai jotain niin kysyn ottaako mieskin jne... ja mies taas ku tulee töistä, kauhee nälkä, milloin teet ruokaa.. rösähtää sohvalle odottamaan, että ruoka on valmista, mut ei kertaakaa kysy, että tarttetko apua pöydän kattamisessa tai vastaavaa... mä ku olen kotiäiti niin mun täytyy olla niin supernainen, että hoidan kaikki mahdolliset kotiasiat yksin ja miehelle riittää se kun on 8h päivässä töissä. Joskus niin pahat liitos/selkäkivut, että itken vaan sohvalla ja sanon, että koira pitäis käyttää lenkillä, no eipä mies lotkautakkaan korviaan ja minä sitten kipeenä lähden koiran kanssa. Mies tietää, että mulle koira ja lapset on niin rakkaita, että teen mitä vaan niiden eteen, niin se voi kato hyväl omal tunnol sitte jättää tekemättä.............

Mut sen kyllä sanon et, ei ne asiat miksikään muutu jos ei laita toista välillä selkä seinään vasten seisomaan. Ei tästä oo kauaakaan aikaa, kun raivosin naama punasena ja sanoin, että se ku tulee töistä kotii ni puolet kotihommista ja lastenhoidosta kuuluu sille ja puolet mulle ja jos ei kiinnosta ni ettiköö uuen kämpän itelleen.. Nyt on taas pari viikkoa menny vähän paremmin.. Kyllä sitä omaa miestä rakastaa yli kaiken, mutta on niin väärin, kun ite ajattelen aina lasten ja miehen parasta niin oishan se kiva saada joskus samanlaista kohtelua myös takasinpäinkin.. ja mul ainakii hormoonit jyllää näin raskaana ollessa ihan tuolla pilvissä, että itken ja suutun kyllä niin helposti. Toivottavasti loppuraskaus menee paremmin, nyt ku ilmaa on saatu vähän puhdistettua. Miehille ku harvoin rautalanka riittää.. yleensä ratakiskosta pitää hakea, ennen ku saa toisen tajuamaan.. ja mekin ollaan 10v oltu yhdessä.. mut oon jo niin oppinnu et meijän mies ku ei omatoimisesti mitään tee ni sille pitää sanoo, että imuroi, tiskaa, pyyhi pölyt, käytä koira, hiero mun selkää yms.. ei se muuten mitään tee...

Tulipahan taas oikea valitusvirsi, mutta kylläpä helpotti :heart:

Niiskuneiti-87 ja muru (huomen poksuaa jo 24 :heart

 

Huomenta mamma!

Nyt väliin vaan merkkiä, mukavaa lauantaita :flower:

 

hmph. on kyllä kurjia nuo jotku miehet. joutuuhan tuota omaaki aika lailla patistaa välillä, mutta on se jotaki tässä tajunnu, että pitää enempi olla apuna. Sillä on tapana töiden jälkeen mennä koneelle ja siinä se saattaa kököttää koko illan jos en sitä erikseen siitä kiskase. Monesti tuntuu, etten saa mitään omia juttuja tehtyä, kun aina on jotain muuta kotityötä mitä pitäis tehä. Ja mulle tulee huono omatunto, jos istun koneella ja toinen sitte touhuaa yksin!! :headwall:
Eilen kun kaaduin sieltä veneestä noustessa, niin mies sitte luuli ihan, että mä oon sille vihanen, vaikka en oikeesti ollu. En itekään voinu tietää että siinä käy niin, niin miks oisin vihanen. Yhtälailla pitäis olla appiukolleki vihanen, kun seki ois voinu sanoa, että ottaa tavarat ensin vastaan. Omalta vialtahan se sitte vaikuttiki, kun jälkeenpäin hieman saarnasivat (appivanhemmat), että veneestä ei ikinä nousta tavaroiden kanssa!
Mies on mulle sanonu jo nyt meidän muutosta, että mä en edes saa olla siellä, kun tavaroita kannetaan.. Ja nyt se on ollu taas enemmän mukana tässä raskaudessa muutenki. En tiedä lukeeko sitte salaa näitä kirjotuksia täältä...

Selkäkipu. Se on nyt kai sitte jäädäkseen tuo keskiselkä kipu. Nyt oli parempi nukkua, kun sitä eilen vähän fiksattiin. Pystyin nukkua pidempään, mut joutu sit kuitenki sen takia nousta ylös. Mä tyhmä kun en oo vielä jumpannu ollenkaan, mut nyt täytyy kyl kaivaa ohjeet ja jumppavideo esiin. Ja pitäis muistaa pitää ryhti, kun helposti tässäki istuessa lysähtää tosi kumaraan.
Tuntuu, että möntti on liikkunukki vähän vähemmän, kun oon ollu kipee. Mitenhän se muuten vaikuttaa sikiöön, jos äidillä on kipuja? Eikö sillon erity stressihormonia ja jotain muutaki varmaan?

Voisin lähtee koiran kanssa lenkille, jos tää selkä tykkäis vähän paremmin. Ylhäällä ollessa ei oo mitään kipua, mutta makuulla oleminen näemmä rasittaa ja huono ryhti.

mnica ja möntti 25+2

 

Täytyy kyllä sanoa et PikkuA:n tekstistä tuli jostain syystä kyynel silmään.. Mulla on itselläni äiti- ja isäpuoli. Äitipuoli mallia from hell, ei enää vihaa minua,mutta on joskus vihannut. Isäpuoli on kun mun isi, se on ollut mulle enemmän isä kun mun oikea isä. Kun olin lapsi, niin meillä kävi perheessä sellainen tragedia et mun ensimmäinen isäpuoli kuoli todella yllättäen ja traagisesti, ja jouduin muuttamaan siitä minun isälleni, jonka luona en juuri muutenkaan olisi saanut kovin paljoa käydä äitipuolen mielestä.

Äitipuolelta oli joskus kuollut vauva, tyttö ja loput lapset on poikia, joten jostain syystä hän koki karmeaa vihaa äitiäni kohtaan, mutta sen puoleen, että olisi äidilleni koskaan mitään sanonut hän päättikin kostaa minulle, helpompaa nääs.

Kun minua sitten tämän perhetragedian jäjiltä vietiin isälle, ja oli ihan suuri päätös, että hetkisen siellä asuisin kun otti äidille niin raskaasti ja tarvitsee hetken ns. aikaa selvitä. Äitipuolen mielestä ajatus oli suoraan p*rseestä, miksi minä HEIDÄN (joka siis on oikeasti minun sukuni talo, hänellä ei siihen mitään osaa eikä arpaa) kotiinsa tuppaudun ja eikö minua nyt ennemmin voisi vaikka lastenkotiin siksi aikaa laittaa. Kun hän ei TAHDO minua sinne jalkoihin pyörimään..

Hän ei katsonut minua KOSKAAN sinä aikana päin, ei KOSKAAN kysynyt minulta mitään. Minulla oli oma huone jossa minun piti olla, en saanut edes syödä heidän kanssaan. Isäni teki paljon töitä ja äitipuoli katsokaas kertoi kuinka minua ujostuttaa syödä heidän kanssaan samassa pöydässä ja blaablaablaa. Todellisuus oli se, ettei minua koskaan päästetty syömään heidän kanssaan. Isä uskoi tietysti kaiken mitä tämä selitti, ja ajatteli ettei tahdo aiheuttaa minulle lisää traumoja kun kuitenkin minulla oli edessäpäin vielä pitkä ns. toipuminen kaikesta koetusta. Minä leikin paljon ulkona ja omassa huoneessa, muualla en saanut leikkiä. Olisinhan voinut sitä isälle ihmetellä mutta kas kun en osannut, en ymmärtänyt sen olevan jotenkin ns. outoa. KOSKAAN yksikään kaveri ei saanut tulla kylään, niinpä yritin itse olla aina kaiken sen ajan mitä koulun ja kotiintuloajan väliin jäi pysyä poissa tieltä.

Äitipuolella siis ennestään oli 2 poikaa joista toinen noin pari vuotta vanhempi ja toinen minua hiukan nuorempi. Ja hän myös katsoi sormiensa läpi heidän muilutuksen minua kohtaan.

Tuli aika mennä eskariin, jossa selviydyin hyvin ihme kyllä. Ekalla luokalla se alkoi, tuo vanhin poika selitti kaikelle koululle mun äidin olevan joku hullu yms (joka ei pitänyt paikkaansa) ja niinpä siitä minua kiusattiin. Jossain vaiheessa uskoin jopa itse kaiken sen p*skan jota kaikki minun äidistä selitti ja ilkkui.

Äitipuoli ei koskaan puuttunut vaikka tiesi tilanteen. Ei koskaan. Monesti itkin ja pyysin apua kun kaikki kiusaa. Mutta äitipuoleni kanssa meillä oli sellainen sanaton kommunikaatio, voidaan kutsua myös jääkaappikommunikaatioksi, kaikki asiat mitä minun piti tietää, esim. minun suihkuvuoroni oli merkitty jääkaapinoveen, oli oma pyykkikori josta äitipuoli haki pyykkini ja ne palautui kaappiin puhtaaksi. Ruoka oli aina odottamassa pöydällä kun tulin koulusta yms. Samoin välipalat ja iltapalat, nälkää en tosiaankaan nähnyt.

Sanomattakin selvää, että isäni tekee hyyyvin paljon töitä, on oikeasti ihan kiva ja hyvä isä, mutta ei vaan niin juuri lapsista tajua. Uskoi aivan kaiken mitä äitipuoli selitti, juurikin kaikesta, että pelkään syödä samassa pöydässä, en tahdo olla luona yms..

Lopulta pääsin pois siitä helvetistä, pääsin mummun luo, ja sekös vasta olikin ihanaa ja erilaista, sain nukkua samassa tiloissa (mummulla yksiö) ja syötiin aina yhdessä, ulkoiltiin joka päivä. Ja mummu vietti kaiken ajan kanssani. Silloin vasta aloin tajuta, kuinka väärin kaikki aikaisempi oli. Kuinka h*lvetin paljon voi tuollainen yhtä lasta satuttaa. Parhaan ystäväni äiti minulle sen sanoi, kuinka paljon häntä ihmetytti joskus kun pois päästyä itkin koko matkan ja hän sitten kysyi (hänellä oli auto, mummulla ei ja kun samassa kaupungissa oltiin) "Miksi Essi itket?" Ja olin vaan ollut niin onnellinen ja iloinen ja kerroin heille kuinka hieno päivä on kun pääsin äitipuolen syliin, ja hän oli halannut minua lähtiessä ja sanonut jotain. Ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana. Ottaen huomioon, että hän on kuulunut elämääni siitä lähtien kun olin 3v.

Kun asiaa alkoivat aikuiset selvitellä ja äitipuoleni suostui kertomaan koko tarinan, monet ihmiset olivat järkyttyneitä. Jopa hänen oma äitinsä itki kuinka hänen lapsensa on koskaan voinut kohdella ketään viatonta noin. Siitä lähtien hän on pyytänyt anteeksi minulta joka kerta kun tapaamme ja hän saa tilaisuuden. Nykyään hän tervehtii ja sanoo MOI. Olen antanut anteeksi mutten IKINÄ koskaan tule unohtamaan, en ikinä.

Siksipä minä toivon, että ihan joka ikinen rakastaisi sitä oman puolisonsa lasta kun omaansa, sillä se merkitsee paljon. <3

Mulla on maailman ihanin isäpuoli jonka kanssa soitellaan päivittäin yleensä koirajuttuja. Hän on mua vaan 14 vuotta vanhempi ja on oikeasti ollut hieman päälle 20 kun minä olen heidän kanssa muuttanut, mulla myös 2 siskoa jotka toinen 3 vuotta nuorempi ja toinen 4 vuotta nuorempi. Ja me ollaan hänen lapsiaan. Aina on meidät esitellyt lapsinaan ja rakastanut ihan yhtä paljon kun omaansa.

Oma tarinani on toki aika pitkä ja värikäs mutta ajattelin sen teille jakaa kun jotenkin tuli paha olo. Ja toivon ettei kukaan lapsi koskaan joudu kokemaan mitään vastaavaa.

Nyt pakko lähteä treenaamaan tuota yhtä hoitokoiraa, sillä näyttely ens viikonloppuna ja sillon kans haen sen mukaan, tuli eilen meille ja lähtee siis tänään. Palailen myöhemmin kun nyt aikaa kuluikin liikaa tähän.

 

Tosi koskettava elämäntarina Iippari ja varmaan oli PikkuA:n teksti mistä mullekin tuli tippa linssiin aiemmin, en vaan muistanut mainita siitä enää.

Mutta tulin tänne vielä mainitseen, kun unohtui kokonaan kertoa, että keskiviikkona kävin neuvolassa. Kesälomatuuraaja oli tosi mukava ja kuunteli kauan sydänääniä ja liikkeitä, vaikka kaikki oli ihan normaalia, pulssi 130. Kysyinki sit mikä vastasyntyneen pulssi on ja se on tuossa 130 paikkeilla. Otettiin eka SF-mitta ja kulki just hyvin keskikäyrällä. Sain raskaustodistuksen nyt viimein ja täyttelen hakemukset tässä vkonlopun aikana ja sitte maanantaina käyn kelassa jutskaamassa, että eikö ne saa mun palkkatiedot aikasempien päivärahapäätösten perusteella.
Hemoglobiini oli tipahtanu taas 118, niin sovittiin, että jos nappailisin joka toinen päivä rautaa.