Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*

Älytön että väsyttää.... Vaikka pikkuneitin kans taas nukuttiin melkeen 12tuntia.... Varsinkin kun klo.12 lähestyy niin väsymys tuntuu siltä ettei silmätkään pysy auki ja on ihan tokkura.. n.12.30-> se helpottaa niinku ei mitään ois ollukkaan.....

Koirista. Meillä on kaks koiraa. Itäsiperianlaika, tosin majailee ulkona mutta on meidän neitin ihan lempikaveri. Niillä on ihan omat leikit ja niitä vahatessa ei voi ku nauraa Jos koira käy sisällä niin ne vierekkäin makaa lattialla ja neiti nojaa sen kylkeä vasten ja siinä saattaa muumeja ym vahata Koira on nyt n.1.5v.. Sisällä on sitte n.6v chihuahua.. Ihan oma hassu persoonansa.. Rakastaa lapsia yli kaiken, neitin vauva aikana vähän hirvitti kun kaikki sano ettei chihujen kans mitään lapsia mutta se osottautu heti vääräksi, koira nukku vauvan sängyn vieressä, jos imuroin tai muuten siivoilin niin saatto tulla hakemaan jos vauva alko heräileen Mahoton hoiva vietti vaikka poikakoira, vauvan päälle yritti aina peittoa tai harsoa laittaa ja lattialla aina raahas kaikki pehmolelut takasi viereen jos vauva nakkas ne kauemmas ja se oli niiiin hauska leikki Vieläkin touhuavat keskenää ja neiti toki tietää ettei koiria lyödä ym mutta välillä uhmaa ja ajattaa koiraa tai jollain lelulla saattaa härnätä, koiran mielestä hauskaa mutta silti kiellettävä kun tietää että kiusalla sitä tekee

En ole kyllä yhtään varma paljonko on painoa tullu. Varmaan nyt joku viitisen kiloa.. Ylimäärästäki on eikä tätä tarvis tulla, alussa stressasin mutta mies on jaksanu toitottaa että se ei haittaa pätkän vertaa, sain ne ekaltakin suhteellisen hyvin pois (vaikka n.10kiloa vielä jäi puotettavaa) niin saan minä ne halutessani nytkin.. Ja ehkä se onkin niin...

kutittaako muilla mahaa??? ja jalkoja??? oon miettiny johtuuko tuo mahan kutina siitä että se kasvaa ja venyy? en ole tähän asti rasvaillu mutta vois olla ehkä sille tarve....

Nyt lähtis noiden hirmujen kans ulos niin sais vähän silmiä auki tällepäivää ja tämän haukottelun loppumaan...

 

Lapsivettä vai valkovuoto Kerpele toivotaan että olisi valkovuotoa tai jopa sitä pissaa. itellä ku lirahteli lapsivettä (oli jo 40+6) ni en osannu edes ajatella että olis lapsivettä vaan heti oli ajatus pissasta tai valkovuodosta. laitoin siteen mutta ihan "puhdas" oli. yöllä meni sitten loput vedet ja vasta aamulla vesi oli siteeseen punertava. eli aika vaikea se on siite siteestäkin päätellä. toivottavasti saat selviyden mikä se vuotelee :hug:

 

Lantionpohjan lihakset Muistakaa treenata niitä. Se ei ole mitään höpö höpöä, useita raskauksia takana eikä mitään lirahduksia multa pääse. Meillä ne ainakin muistuttaa niistä esim. rakenneultrassa, synnärillä ja vielä neuvolassa ja jälkitarkastuksessa.

Lantionpohjan lihakset löydät hyvin esim. yhdynnässä, kun supistelet lihaksiasi ja miehesi tuntee sen. Näin pystyt harjoittelemaan kyseisiä lihaksia missä ja milloin vain.

"Heikot lantionpohjan lihakset voivat oireilla seuraavilla tavoilla:

- huono rakon hallinta ja mahdollisesti virtsankarkailua
- yhdyntä ei tunnu tyydyttävältä
- selkäsärkyjä ja väsymyksen tunne vatsanpohjassa ja reisissä
- alttius emättimen ja kohdun laskeumalle ja esiinluiskahdukselle"

 

Nopeasti väsymyskooman keskeltä...
Kerpele toivottavasti on vaan valkovuotoa, hienoa että vauva liikkuu

Fourth gift En mä nyt vielä ole valmis töistä luopumaan. Hypyn kuitenkin seinille ennen vauvan tuloa, saati jos jäisin nyt jo kotiin. Hyvin on päivä tähän saakka sujunut, kun käytiin ulkona ja nyt poika kattoo leffaa. Yleensä pääsen siis yön jälkeen nukkumaan, nyt kesällä on vähän poikkeustilanne, kun ei haluta esikoista viedä varahoitoon. Ja yövuoroja jäljellä enää 6 ennen äitiyslomaa.

Nellielli oletko koittanut pitää vain toista jalkaa maassa ja toista poikittain ylhäällä nilkka toisen polven päällä? Ymmärsitkö yhtään mitä selitän? Tuossa asennossa selkä painuu paremmin alustaan.

Jatkan autojen kyttäämistä.

 

Ja kaikkea ei kai pitäisi kirjoittaa mitä väsyneenä tulee mieleen. Scalan kuvaus siitä kuinka lantionpohjanlihakset voi etsiä yhdynnässä ja siten treenata niitä missä ja milloin vain hihityttää mahdottomasti. Oikeasti siis kyllä ymmärsin tekstisi ja olen samaa mieltä asian tärkeydestä. Yleensä jumppailen työmatkalla ja nyt mulla on vaan mielikuva itsestäni aamun ruuhkabussissa etsimässä oikeita lihaksia miehen avustuksella.

Ehkä koitan saada pojan nukutettua, jääköön leffa kesken. Alkaa olla jo niin halvat huvit.

 

Jaiks, mulle tuli eilen illalla pissatulehdusepäilys kun tuli niin kirpakka pissi että melkein kolisi tullessaan. Mies lähti sitten hakemaan kaupasta karpalomehua ja toikin ihan totaalisokeritonta tavaraa. Semmosta lantrattavaa. Join sitä heti tuopillisen ja voi jestas kun oli niin pahaa että melkein naama irtosi. Mut siihen loppui pissavaivat. Voi se olla että en ollut tarpeeksi juonu ja siksi kirpaisi. Nukuin nimittäin eilen niin makeat päikkärit että siinä vierähti useampi tunti juomatta. Mutta suosittelen tuota karpalomehua kyllä vaikka ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä. Ja jos ei ole rd:tä niin kannattaa ostaa sitä sokerilllista versiota.. Mulla on vielä tuoreena muistona muistojen kauhukabinetissa viime lokakuinen ärhäkkä virtsatieinfektio joka tuli liiasta Paavon yrittämisestä.. ei semmosta enää koskaan tänne!

Ihania juttuja olitte kirjoittaneet eläimistänne :heart:

Toivottavasti Kerpeleen vuoto ei ole ainakaan lapsivettä! Itsekin olen viime aikoina kummastellut housuihin ilmaantuvaa läikkää. Epäilen vahvasti pissalirahdusta. Millekään ei tuoksu mutta juon myös (yleensä) paljon joten pissa ei tuoksu pissalle edes pöntössä. Yks päivä huomasinkin noustessani pöntöltä että jaahas nyt sitä sitten kuitenkin lirahti vielä lisää :ashamed: Paavo täälläkin potkii perhana vieköön koko ajan virtsarakkoon. Se tuli nähtyä ihan omin silmin perjantain ultrassa. Toivottavasti pysyy tuollaisena pikkasena tuo lirahtelu ettei tarvii alkaa mitään tenoja käyttämään :O Mitenhän mä muistaisin jumpata noita lantionpohjan lihaksia? Olen laiska!

Me mennään tänään ostamaan Paavolle sänky!

Tulipas mulla muuten pissavoittoinen juttu :O

Perimmäisten asioiden äärellä oleva Anukkio ja Paavo 21+5

 

kuume82 Joo, hassusti kirjoitin. En tarkoittanu, että sitä harjoittelua sitten harrastetaan miehen kanssa missä vain, vois aiheuttaa yleistä pahennusta eikä selitykset lantionpohjan lihaksista menisi ehkä läpi. =)

 

Mua epäilyttää toi pissanlirahtelu oikeastaan just siks koska mulla on lantionpohjalihakset tosi hyvässä kunnossa.. Mulla on aiemmissakin raskauksissa ollut sitä että rakko on ollut ihan täynnä ja vauva nuohoaa just siinä rakon paikkeilla tai tökkii rakkoa, eikä oo vahinkoja tullut.. Ja sama juttu nytkin, kun noi lirahdukset tulee vaikka vatsassa ei olis edes liikettä :/

Mutta lirahdukset on nyt loppuneet. Mä nyt vaan toivon että tää oli oikea päätös olla lähtemättä polille. Vauva liikkuu kyllä hyvin eikä supistele tai mitään..

Ihon kutina: Mulla kutisee eniten rinnat... Ja ahdistaa kun rintaliivit jää taas pieneksi :/

Kerpele 23+4

 

Tosta verenpaineesta piti vielä kirjuutella. Mä oon kans aina ihan kuin viulunkieli tuolla neuvolassa kun sitä mittaillaan. Kun vaan aina jännittää niin paljon! Ekassa neuvolassa mulla oli 130/82, viimeks 138/84 (pulssi 98!). Viime syksynä työterveystarkastuksessa paineet oli 120/70, pulssi 60. Neuvolassa ei oo (vielä?) sanottu tuosta paineesta mitään, mutta onhan se mulle jo korkea.. tai siis korkeaMPI kuin ennen. Ois kyl mielenkiintosta mittailla mikä mahtaa kotona olla paine, mutta ei mulla ole semmosta laitetta. Pitää kai vaan luottaa siihen että tuo viimeisinkin lukema on ok kun ei ole valitettu siitä...

 

kuume82 En ookaan tota kokeillu..en tajua miten ei oo tullu ees mieleen! eilen kokeilin sitä, et nostin steppilaudan toisen pään korkeammalle kun toisen eli olin vähän ylempänä pään puolelta, mut se ei auttanu kyl mitään! Täytyy kokeilla seuraavan kerran tota, et nostaa toisen jalan nilkan polven päälle. Kiitti vinkistä!

Nellielli ja pötkö 24+3

 

Onpas taas paljon tekstiä tullut tässä välissä.

Eläimistä meillä 3 koiraa tällä hetkellä, 1 iso ja 2 pientä. Muuten en ole käytöksissä huomannut eroa mutta tuo nuorin tunkee kokoajan itsensä lähelle mahaa, se mielellään nukkuisi mahan päällä, tai ainakin vieressä, yrittää myös aina kävellä yli mikä on raivostuttavaa ja nyt vasta tullut esille. Muutenkin nuorin on nyt hyvin kainaloinen ja tahtoo olla sylissä ja vierellä. Tällä hetkellä koirat nukkuu kaikki sängyssä, pienet peiton alla. Mutta uuteen kotiin olisi sitten tarkoitus tehdä niille sellainen oma lastensänky jossa saavat nukkua kaikki yhdessä, ja ainakin siis vauvan huoneeseen tulee sitten portti ja kielto mennä sinne.

Nukkumisjärjestelyt: Itse olen aika huono nukkumaan joten ainakaan viereen vauva ei pääse, tahtoisin mahdollisimman pian siirtää vauvan omaan huoneeseen kunhan arki alkaa rytmittymään. Minulla niin herkkä uni ja hankala nukkua väsyneenäkin joten pakko ajatella myös omaa jaksamista ja olla niin että saisi edes jotenkin levätä.

Hirveen moni on noista koirista sanonut et se on sitte hirveen rankkaa pitää koiria ja vauvaa.. Jaa ihanko totta? Teki mieli sanoa et jos koirat kokee vauvan rankaksi luovumme siitä, ihan vaan koska v*tuttaa suunnattomasti kaikenmaailman puheet siitä kuinka noi koirat on sitten vähän tiellä ja blaablaablaa. Eräs nainen kehotti meitä nyt jo ottamaan koirat pois sängystä ja sohvilta kun jos ruvetaan vauvan aikaa estämään niin koirat hyökkää vauvan kimppuun. Katsoin hetken aikaa naista ja totesin, et meillä nukkuu koirat peiton alla piste. Tämä on MEIDÄN ongelma ei kenekään puolituntemattoman.

Viikonloppuna tuli niin paha mieli kyllä anopin sanoista (joka muuten on aina ollut niin ihana) joka vissiin vastustaa minun muuttoa, koska kuulemma siinä vien mieheltä mahdollisuuden nähdä lasta tarpeeksi useasti. Totesin siihen, että EN voi vaikuttaa muihin kuin itseeni ja jos miestä ahdistaa niin hän varmasti vaihtaa työpaikkaa lähemmäs, eikö vain. Jotenkin annettiin ymmärtää että MINÄ paha ilkeä hyihyi vien lapselta isän! Sanoi, että no toki tietenkin haen ensisijaisesti asuntoa Helsingistä ja muuttoa ei tapahdu, totesin vastaan, että EN aio ottaa asuntoa Helsingistä vastaan vaikka tarjottaisiin, piste ja siihen ei vaikuta kukaan meidän perheen ulkopuolinen. Ahdistaa suunnattomasti tollanen syyttely. Anoppi vaan ei tajua, että ihan yhtä paljon se mies tekee töitä asuin minä sitten vaikka Inarissa tai Vaasassa! Ja koirien takia ON löydettävä apua. Mulla ei Helsingissä vaan ole ketään kuka pystyisi auttaa. Mun oma äiti kun tekee myös aika pitkää päivää.

Sanoin kans äidille mitä anoppi sanoi ja kerroin et mulle tuli niin kamala olo ja paha mieli. Äitiäkin alko harmittaa kuinka kaikki ei ymmärrä sitä, että MINÄ en luovu koiristani lapsen takia, en todellakaan. Äitini sen tietää kun heilläkin 3 koiraa ja nämä koirat on ollut mun ihan valtavan tärkeä harrastus ja elämän into.

Anoppi ei myöskään millään meinannut ymmärtää, että kerrostalossa se tulee aika hankalaksi joka kerta pukea vauva, kantaa vaunut, ja samalla ottaa koirat ja lähteä ulos. Tuolla taas on mummu joka on luvannut auttaa sekä koirien, että vauvan kanssa. On takapihaa ja muutenkin ollaan turvallisella alueella maatasossa, vauva ulos vaunuihin ja kengät jalkaan ja koirat hihnaan ja mars menoks. Lopetin keskustelun tästä jyrkkään toteamukseen, että koirien on päästävä joka ikinen päivä ulos useita kertoja tapahtui mitä hyvänsä. Huoh, miten voikin tulla näin paha mieli. Appikin jo vähän hermostu anopille ja totesi et kuule kyllä itsekin tiedät et tämä on nyt järkevin ja ihan paras idea, joka helpottaa kaikkien elämää.

Pakko hehkuttaa kun sain uudet rintaliivit! Siis ensimmäiset kunnon liivikaupasta, Change:sta ostetut, ja olen ihan onskana. Näissä on ihan pikkusen varaa jos nyt näyttää, että kauheasti kasvaa ja näistä saa sellasen toppauksen tms pois sitten kun tarvitsee vielä lisää tilaa. IHANAT! Ja olen aina kauhistellut et en raaski ostaa kalliita rintaliivejä, ja nyt mies totes et hän haluaa ostaa mulle et valkataan. Ja sitte eka sellanen nuori ihana myyjä mittas ja alko etsimään kokoa, ja antoi yhden ja kehotti kokeilemaan, ne näyttivät kamalan isoilta ja sanoin et eikö yhtään pienemmät? Ja hän vaan sanoi et kokeile eka ja vaihdetaan sitten jos ei natsaa. Ja koko olikin ihan unelma! Aivan uskomattoman tukevat ja hyvät päällä. Eikä ole sellaiset pitsipussit vaan ihanana nuorekkaat push up malliset! Nauratti siellä kopissa ihan hirveästi kun mietin et mennessä mulla oli sellaiset liian pienet mutta sellaset joita oon luullut ihan oikeen kokosiks, ja koko oli 85C jotkut perus H&M jutut. Ja nää uudet olikin 85F. Olihan niissä kokoeroa mutta nyt tajuan miksi! Ja arvatkaas paljon maksoi... Hipsterit valitsin kans settiin jotka oli samaa mallistoa. Maksoi siis yhteensä 21€ nämä, koska sai jonkun liittymisalennuksen 50% ja sitten vielä tais olla joku 10% alennus joistain tietyistä tuotteista lisäksi. Kassalla kun selvisi hinta niin teki mieli kääntyä ja valita vielä muutamat. Jumbon Change on siis jatkossa mun kantakauppa! Tuntuu ihanalta kun on niin tukevat ja hyvät ja istuvat liivit.

Nyt pakko vähän levätä kun kohta tarttee lähtee eläinlääkäriin siementämään koiraa, KÄÄKS!

Iippari ja Julius 22+1

 

by the way miula oli tänään neuvola. edelliseltä käynniltä oli paino noussut 2,8 kg ja täti kauhisteli että ompas se noussut :O mutta nyt on 22+3 ja viimeksi oli 15+4 ni ei tuo nousu hurjalta vaikuta. koko nousu on nyt 5.3 kg ja kyllä tiedostan että alkupainoa löytyy enkä saa tätä raskautta pysymään 8 kilossa niin ku edellisen saan mutta yritän silti "aisoissa" pitää tuon ainon nousun sen minkä pystyn. ihanaa ku meitä pyöreitä kytätään aina neuvolassa :|

 

Tervehdys pitkästä aikaa!
Puhelinyhtiön miehet kävivät tänään korjaamassa ja tuomassa uuden modeemin ja verkkokortin, ukkosen rikottaman tilalle. On ollut outua olla nettipimennossa pari pöivää, niin riippuvainen olen netistä =)

Potkut tuntuvat nykyään ihan päivittäin, etenkin kun rauhassa makoilee. Eilen yllätyksekseni huomasin potkun näkyvän jo ihan mahan päältäkin. Vointi on edelleen hyvä, lukuunottamatta satunnaisia iskiasvaivoja. Talvilomasta kävin pomolta kyselemässä ja pidän ne 9 päivää nyt sitten alkaen syyskuun 17. pvä, Jos sitten jaksaa vielä mennä töihin pariksi viikoksi ennen äippäloman alkua.

Onnea ultrakuulumisista Anukkio, Tirppana83, Sandells81

Omien tekstien kopioiminen/ Melanie75 Mulla on ainakin tallella kaikki palstatekstit vuodelta -07 jolloin odotin esikoista. Menet 2+ omaan profiiliin ja haet sieltä kaikki tekstit (etsi kaikki viestit), sitten alat kopioimaan teksti kerrallansa ja liität vaikka wordille. Lopuksi tallennat johonkin tai sitten tulostat suoraan. On kyllä kiva lueskella millaisilla mietteillä sitä on aiemmin ollut ja mikä on ollut vointi.

Tervetuloa Nukkapallero, Tienkulkija

Nukkumisjärjestelyt Meillä esikoisella on oma huone jissa nukkuu ja tuleva vauva nukkuu sitten pinnasängyssä meidän huoneessa.

...jatkan kommentointia myöhemmin, nyt mökille katsomaan miehen vanhempia.

 

Iippari
Olipas anopilta tosi tökerösti sanottu mullekkin muutaman kerran appiukko laukonnu sellasta kommenttia, että hyvänen aika sentää, kyl tuli itkupotkuraivarit, kun kotii päästiin. :'( Miksei toiset yhtää ajattele ennen ku sanoo?!

rontti1
Tosi ikävää masentaa odottavia äitejä tommosilla kommenteilla :stick: Ite ootan sitä hetkee ku paino rupee nousemaan, niin varmaan motkotukset tulee kans.. ihan sama sitte kuin paljo nousee ja missä ajassa. Muistan, ku viime raskaudessa mul oli jossain kohtaa tullu 200g viikossa niin rupes heti mäkättää, että lapsi kasvaa liian isoks. Tokasin síihen vaan, että sori, tänää aamulla ei aamukakkaa tullu

Se ois sitte vissii lähettävä loppuviikon ruokaostoksille vielä ku mies koko loppuviikon töissä, että muuten ei pääse..

NN & muru 23+3

 

Moikka moi,

Nyt voisi vähän kuulumisia laittaa enempi. Palasin tänään töihin kesälomalta
ja niin alkoi heti supistelemaan ja kiristelemään että saas nähdä kuinka käy... En millään tahtoisi jäädä saikulle vielä, kun töissä on semmoinen tilanne että jäisivät ihan pulaan jos jäisin yhtäkkiä pois... Tietysti pitää ensin ajatella omaa vointiaan, mutta silti. :/ Mulla on perjantaina neuvola ja ajattelin ottaa siellä puheeksi mitä ovat aiheesta mieltä. :/

Liikkeet: Tuntuvat ja kovaa tuntuvatkin. Ihan pahaa tekee kun jäpikkä murjoo iltaisin menemään... Esikoisen sektiohaavaa ihan kutittaa ja jomottaa kun kaikki potkut osuu sinnepäin. =) Minkäköhän moinen monsteri sieltä on tulossa?! =) =)

Koirat: Ottivat meillä esikoisenkin ihan hyvin. Vanhempi vähän vahti aluksi, mutta sekin sitten jäi kun ymmärsi paikkansa. Uskoisin että kaikki menee hyvin. Meillä oli kanssa käytössä tuo rättitekniikka, eli ensin synnärille mukaan joku mun huivi/t-paita ja sit se rätti yhden yön vauvan kanssa ja sit koirille haisteltavaksi. En tiedä vaikuttiko, mut näin tehtiin.

Selkäkipuja tuntuu kun makaa selällään ja lähtee nousemaan sieltä ylös. :/ Ei kiva ja jos menee niinkun edellisen kanssa niin pahenee vaan... Kräpiti Kräp!

Harakanhattu ja jäpikkä 23+0 poks poks! <3

 

Kiitos Niipa Ajattelinkin, ettei varmaan ole nopeampaa tapaa saada tekstejä kopioitua kuin ottaa ne profiilista yksitellen. Kiva idea kuitenkin

Selkäkivut: vaivaa ajoittain täälläkin. Työpäivän jälkeen on pakko päästä makuuasentoon lepuuttamaan selkää, koska istuminen on kaikkein pahinta. Lisäksi venyttelen selkää uimarenkaan päällä eli maha sinne reikään ja pystyy tekemään taaksetaivutuksia ihan hyvin vielä. Ilman rengasta ei kyllä onnistuisi mahallaan maaten. Sängystå kannattaa myös nousta aina toisen kyljen kautta ylös eikä suoraan. Vaikka eipä sitä paljon suorana näillä viikoilla enää ylös noustakaan.

Koirat:meillä on koirien ja vauvojen kanssa mennyt aina hyvin. Toki johtajuusasema pitää olla selvä. Nyt meillä on hieman dominoivampi nuorin koira talossa, joten olen varautunut että voi vaatia erityisjärjestelyjä. Meillä ei koirat saa tulla sohvalle/sänkyyn/makuuhuoneisiin ja lasten "iltavillin" aikana koirat joutuvat olemaan aika paljon portin takana, mutta ovat siihen hyvin tottuneet... Selkeät säännöt on kyllä tällaisen ison lauman kanssa oltava.

Perjantai ja ultra lähestyy, kääk!:O

-Melanie 21+0 POOOKS

 

No niin jatketaas sitten taas lukemista ja kommentointia =)

Miraaz onneksi saitte kontrollliultrassa hyviä kuulumisia.

Painonnousu Parin viikon päästä vissiin seuraava neuvola ja sitten saan nähdä mitä paino näyttää. Kotona en ole viittinyt vaa´alle mennä kun kuitenkin hiukan eroa omassa ja neukan vaa´oissa. Luulen että nyt kiloja on tullut runsaammin, etenkin tuntuu että tuo vatsan möllikkä on niitä kerännyt.

Turvaistuimet Itsekään en ostaisi käytettynä, koska haluan olla varma ettei ole kolhittu/ kolaroitu. Mutta tässä jokainen tehköön tavallaan, varmasti hyviä kaukaloita saa myös käytettyinä. Ja olen ehdottomasti sellaisen telakallisen kannalla. Esikoisella oli telakallinen kaukalo ja sen otamme käyttöön nytkin. Siinä on ihan superhelppoa tuo kaukalon paikoilleen asettaminen, naps vaan ja paikalla on!

Raskausdementia Juu täältä löytyy, olen niin hajamielinen ja unohtelen mitä milloinkin. Kävellessä jo saatan unohtaa mitä olin menossa tekemään. Ja olenhan hukannut täysin jonnekkin ne meidän kotiavaimet, eikä oo mitään hajua missä ne vois olla.

Fourth gift Onnea sinullekkin hyvistä ultrakuulumisista.

Varhennettu äippäloma muutamaan kertaan mietin tota varhennetulle jäämistä, mutta päätin odotella loppuun asti. Toki jos vointi tuntuu huonolta niin sitten pitänee jäädä saikulle jo ennen äippäloman virallista alkua.

LiLy_ mulla tuli ekassa raskaudessa +20kg ja mulle myös terkka jossain vaiheessa sanoi että mitäs mahdat syödä. Antoi sitten vielä jotain ravitsemuslippusia luettavaksi. Tuntui ikävältä silloin ja nyt jännäilen miten tässä raskaudessa tulee käymään.

Perhevalmennus Esikoisen aikaan kävimme perhevalmennuksessa joka tuntui turhalta, etenkin se kerta jolloin terkka puhui imettämisen tärkeydestä. Imettäminen oli sille kaikki kaikessa eikä kertonut siitä että kaikilla se ei välttämättä edes onnistu. Tällä kertaa perhevalmennuksesta ei ole puhuttu mitään, joten uskon että niitä ei meilläpäin edes järjestetä säästösyistä tai sitten niitä ei ole tarkoitettu uudelleensynnyttäjille. Vaikka valmennusta olisi niin luultavasti jättäisin väliin, mun mielestä se ei ole kyllä pakollista.

Tervetuloa Marizella!

mamma2012 onnea ultrakuulumisista!

Millimama Onnea rouviintumisesta :flower:

Huomenna olis edessä jälleen 10 tunnin iltavuoro. Toisaalta töissä on ihan kivaa mut toisaalta odotan toooodella paljon talviloman ja äippäloman alkua...

Niipa ja Pekka Perunapää/ raskausdementia hukannut viikot =)

 

Onnea uusista ultrakuulumisista :flower:

Tuolta kaksplussan raskausosiosta lueskelin, että näillä viikoilla pissaa voi alkaa lirahdella housuihin esim. yskimisen tai kyykistelyn yhteydessä, ei siis välttämättä liity siihen, että vauva potkisi rakon kohdalla. Onneksi kerpeleellä kaikki kunnossa, ehkä se oli vaan sitä pissaa tai vetistä valkovuotoa. Mulla on toi valkovuoto ollut ongelmana, sitä tulee välillä tosi reilusti.

Neuvolassa ei ole vielä ollut mitään puhetta perhevalmennuksesta, mutta paikkakunnallamme järjestetään sellaista kyllä kaikille esikoista odottaville. Tiedän sisällön suurinpiirtein ja vaikka esikoista odotamme, niin emme luultavasti osallistu. Neuvolan th pitää sen ja se on sellainen lässynlässynlää-ihminen, että en jaksa mennä kuuntelemaan sitä. Siitä ei saa koskaan neuvolakäynneilläkään mitään irti, jos yrittää kysellä jotain. Siellä perhevalmennuksessa on joka kerralle joku teema, kuten kestovaipat, parisuhde, imetys, hammashuolto jne. ja sisältö samantyyppistä kuin Niipan kokemuksissa, että th vaan jauhaa pari tuntia, että imetys tai hampaidenpesu on tärkeetä. Tai näin siis ainakin on parin ystävän kokemuksen perusteella aiemmin ollut.

Painoa on tullut nyt +6kg, suurin osa viimeisen kuukauden aikana. Päätin, etten stressaa painosta, mutta kun ylipainoa on valmiiksi jo hiukan, niin tietty toivon, ettei kauheesti kertyisi raskauskiloja ja hiukan oon yittänyt seurata syömisiä.

Koirat ja rättitekniikka Aika monet käyttää tuota tekniikkaa, sitä muistaakseni jossain kaksplussan tai vauvan sivuilla esitelläänkin. Mekin ajateltiin sitä kokeilla, vaikkakaan en välttämättä usko, että siitä kovasti hyötyä on. Toki koira saattaa hajun tunnistaa, mutta yllätys ja ehkä järkytyskin se vauvan tulo kuitenkin on. Vaikken usko, että mitään ongelmia tulee ja koira varmasti hyväksyy vauvan laumaansa, niin kyllä meidän koiralle varmaan on ensin pieni shokki, että hän ei saakaan enää niin paljon huomiota, vaan joku toinen vaatii sitä hyvin paljon. Kiva idea se "hajurätin" vieminen joka tapauksessa on

Ihanaa, kun on ollut pari sateetonta päivää ja arska on paistanut

Täällä muuten mainostetaan tota vau-kirjakerhoa - sorruin tilaamaan esittelypaketin vauvalle

idylli 24+4

 

Iltaa kaikille ensin terveisiä ennenkuin avaudun, eli tänään tehtiin läjäpäin vaatehankintoja jäbälle, kuteita löyty alennusmyynneistä täältä pohjosesta niin että heikompaa heikottaa (eli minua) ihan eri malliin kuin ideaparkista pari viikkoa sitten =) Tämän johdosta oon jokseenkin maanisessa tilassa ostoskassien purun jälkeisissä fiiliksissä... ei multa taida tulla yhtään järkevää postausta tänne loman aikana, pahoittelut siitä! :headwall:

Jännittää kovasti neuvola että tuleeko painosta sanomista. Ikävää sellanen, rontti eihän sulla ole paljoakaan painoa tullut, tosi ilkeetä maahanlyömistä teidän neuvolasta kyllä, oli alkupaino sitten kuinka iso tahansa! :kieh: Maha kasvaa koko ajan, närästys on nyt vaivannut monta päivää.. Syy taitaa kyllä löytyä syömisestä jännittää myös kela-lappuset vaan eiköhän kaikki järjesty

Iippari älä sie pode pahaa mieltä! Teette just niinku itse parhaaksi näette ja onhan tuo nyt ihan posketonta mitä tuo teidän anoppi selittää! Jos mies on ok välimatka-asian kanssa niin mitä hemmettiä se heille kuuluu vaikka muuttasitte ulkomaille nimenomaan koirien ihotautien takia Ei ole kukaan loppuelämäksi erottamassa lasta isästään, ja sekä koirien, lasten että oman pään - eli myös miehen pään kannalta muutto on teistä paras ratkaisu, niin ei siinä ympäristön auta ku sopeutua tai hävitä. Pää pystyyn vaan!

Met muutimme koirien kanssa juurikin hissittömän talon toiseen kerrokseen mies tekee pitkää päivää pahimmillaan ilta seiskaan asti ja jumalauta mie vaikka tarvittaessa kannan ne vaunut ja koiratki talvikuteissa kun eivät toppavehkeissä varmaan selviä pyörimättä alas portaita ja sen vauvan, eikä koirat lähe yhtään mihinkään. Tukijoukkoja asuu no ihan hätätapauksessa Treellä, suurin osa kuitenkin Rovaniemen pohjoispuolella ja ihan yksin meinaan pärjätä! Minä oon vielä ite allerginen koirille, nämä on aika allergiavapaita nämä nahkisiet, mutta oon ihan satavarma että on tuo tulokaskin sylki vaihtuu -meiningin jälkeen hyvinki varmasti allerginen. Siksi meillä ei mitään karvaturrea olekaan vaan tuommoset nahkapallot joista ei lähe karva/hilse ja alan sitte tarvittaessa siivousfriikiksi, eikä lapsen huoneeseen saa koirat tulla, laitetaan molemmille oville portit.

Miehen mummo on alusta asti kun on alettu kulkemaan, niin hokenut että kai nuo koirat jo pois vois laittaa, ja nyt kun lapsi tulee niin heille se tuntui olevan itsestäänselvyys että koirat häviää :kieh: jumalauta mä vedin kyllä niin herneet nenään, mieskin ärähti että meidän Tiuku ja Naima ei lähe mihinkään! Nuohan on ihan koriste-eläimiä ei tosiaankaan ole ongelmia vauva-aikana noista tyypeistä kunhan tottuvat että talossa on joku uusi tyyppi päinvastoin, ompa mulla jotain hommaa eikä seinät kaadu niskaan kotona ollessa kun nuo on tommosia torveloita..

Koiran poislaitto elämäntilanteissa Tuntuu muutenkin oudolta että eläin pitäis laittaa lapsen tieltä pois, sehän on aivan tajuttoman iso ja rakas asia lapselle perheen eläin sen elämän aikana, ja kun on ollut perheessä aina eikä vaan hankittu siksi kun muillakin on koira saanko iskä koiran niin lapsi oppii arvostamaan ihan eri malliin kun pienestä asti tulee selväksi että miten sitä eläintä kohtaan käyttäydytään. En mä näe miten se hankaloittaa meidän elämää että on koira ja tulee lapsia, ne samat vastuuthan koirasta on jo, lapsesta tulee uusia juttuja mutta eihän se koira siitä hankalammaksi mene kuin ennenkään?
Yhtähyvin vois tulla uusi työpaikka ja sen myötä pitäis suunnitella lenkitykset uusiksi ja totuttaa myös koira uuteen päivärytmiin tai yksinoloon tai muuhun yhtä haasteelliseen? Häh? Tietysti on aina eläin ja elämäntilanne -kohtaista mikä on paras ratkaisu, mutta tuo yleisajatus tuommonen että itsestäänselvyytenä pidetään sitä että eläin väistää kun minä en halua yhdistää häntä uuteen elämääni niin raivostuttaa mua suunnattomasti.. :kieh:

Ja koirien nukkumisesta Meidän sängyssä saavat nuo nahkiaiset nukkua, ja sohvilla, vilteillä, pyykkikasoissa niin piru vie paljon kun haluavat! Jos nuo olis täyskarvasia ja ees kilon isompia niin suhtautuisin jo erilailla, muttako nämä on täysin vaistottomia karvattomia täriseviä nahkalapasia niin en ala kyllä vetoisessa kerrostalossa sulkemaan näitä lattioille. Näitten pikkunahkiaisten ei tarvi koskaan itsenäistyä tai muuttaa pois kotoa tai yrittää edes oman huoneen valloittamista ja siellä nukkumista, vaan saavat kuolemaansa asti nukkua lämpimässä jalkojen mutkassa ilman pelkoa että menevät hemmottelusta piloille, kun muuten tietävät paikkansa naikkoset, niin en näe syytä sille että ne nukkuu meidän kanssa ja lapsi ei lämmittävätki mukavasti talvella........ eivätkä ole pomotushaluisia, vaan seuraavia narttuja..

Haluaisin muutenki paljon lapsia mahdollisesti niin en halua että tulee sitten sitä että juostaan joka yö meidän sänkyyn nukkumaan.. Sen neuvon sain äidiltäkin, joka ei edes harkinnut meille koiraa kun olin pieni, että oma sänky niin ei tarvi teini-ikäiseksi ottaa öisin viereen.

Koirien kanssa nukkuessa Oon niin tottunut että noita koiria saa jyrätä sen minkä tahtoo, niillä kestää tippua sängystä mukkelis makkelis tai jäädä mamman alle, siirtyvät närkästyneenä tuhisten sitten sivuun, mutta tuota pienokaista ei huviittais lytätä tottunu siihen että sängyssä on kaksi pientä nelikilosta joita voi rutistaa syliin miten haluaa ja sitten potkia jaloista melko rajustikkin pois kun ovat liian lämpimiä, niin mitä sitten ku siihen yhtäkkiä tuleeki niiden sijaan pieni nelikilonen vauva ja minä unipöpperössä? tuhoinen yhdistelmä..

Meillä ensimmäinen putkinäkö-ajatus kun plussattiin oli että koirat ei saa enää tulla makkareihin. Sitten tuli ensimmäinen yö kun koirilla oli kolkko eteinen ja vetoinen olohuone kylmällä nahkasohvalla ja viileä keittiö... mihin nuo raukat laitetaan? Toinen oli juttelu äidin kanssa perhesängyistä mikä herätteli vähän.. Tuo rotu on muutenkin kehitetty kiinassa ruokakoiraksi ja isojen herrojen pedinlämmittimiksi - ja tuon toisen homman ne tosiaan osaa lapsen kanssa ne ei saa hulluna kiehnätä muutenkaan niin meidän kanssa saavat. Piruparoilla on lyhyt elämä täällä niin jos ainoa asia mistä he nauttii on sänky ja lämpö ja läheisyys niin sitä varten mie oon ne ittelleni ottanukki ja ai että mie nautin siitä ittekki

Tuli pieni avautuminen mutta uskotteko että oon niin paljon kuunnellu kanssa joka tuutista ensin sillon ku nämä otin että allergiakoiria ei ole olemassakaa ja että joudut ne pois laittamaan ja jos ei muuten niin lapsen tieltä viimeistään ja blaa blaa blaa... niin keittää vähän - eikä tämä tuskainen närästys shoppailupäivän jälkeen ja hormonit taaskaan auta tätä mielentilaa

Anteeksi siis avautumisesta ja hyvää yötä!
Sateisesta Koillis-Lapista terveisin:

Lumineiti ja Uubo 22+3

 

Voi kiitos Lumineiti ihanasta kirjotelmasta mä hytkyn täällä aamukahvit läikkyen eka olin kiukkusena kun koira haukku ilman syytä, ite heräsin, taapero huutaa, ja mitä- kellon näyttäessä kuus. no aikansa kun juoksen tohon aikaan ees taas ni uni kaikkoaa. lysähdin apaattisena laiskanlinnaan, avasin koneen... JA SE PELASTUS MUN AAMUUN TULI SUN NÄPPIKSELTÄ tänk juu vaan veri veri mats opcorn: ah, niin makoisat tekstit

jospa kommentoisin minäkin tuohon lemmikki-asiaan.... se vaatinee toisen mukillisen kaffetta ....

siis mitään syytä ei ole laittaa koiria/kissoja saati muitakaan lemmikkejä pois vauvan tieltä. ennemmin poistaisin ne siitä arjesta ketkä niin kehottaa no ei, vaan siis ensinnäkään, lemmikin ottaminen ja pitäminen on jokaisen talouden oma päätös. ei siihen sais kukaan muu kantaa ottaa kuten ei lasten hankkimisen suhteenkaan.

mä olen rakastanut isoja rotuja pienestä pitäen, oon oikeestaan kasvanut lehmänlannassa, isojen eläinten jaloksissa, mulle koiran on oltava ISO pari bullmastiffiakin on kasvatettu. sen ihanampaa rotua ei kyllä taida ollakkaan :heart: en varmaan osais edes pienten koirien kanssa ollakkaan
mutta se on todettava, että jos on pariskunta, ja esim mies on eläimen ottamista vastaan, on kyllä ite kokenut kuinka eläin kärsii, kun koko perhe ei siitä tykkääkään. joskus otettiin eksän kanssa, silloin oisin pienen rodun edustajan ottanutkin siihen elämäntilanteeseen. mut hän jyräsi niin et jos koira otetaan, ei muu rotu tule kysymykseenkään kuin tämä mastiffi-sukuinen...
niin tuuliviiri kuin mies olikin, enpä arvannut minkä kohtelun edessä ollaan kaikki... loppupeleissä vaikka olin itse viikon verran liki 40 asteen kuumeessa, ei se voinut sitä edes pissalla käyttää. mun piti kuumehoureisena lenkittää, ja kaveritkin katsoi mua säälien.
kun koira makasi oviaukossa, minkä se täyttikin massallaan lahjakkaasti, no tietenkin, mies ohimennessään potki toista pois, reppana ei tiennyt mitä oli väärin taas tehnyt. mies huusi ja raivosi meille, koiralle, ja kun koira alkoi 1,5 vuoden uhman jälkeen oireilla, oli itkun paikka. mun oli pakko luovuttaa se pois... ei sen ollut hyvä olla meillä. miten oisikaan, kun eihän meilläkään ollut. koira lähti, siitä puolisen vuotta niin lähdin minäkin. oisinpa vaan jaksanut taistella myös koirani puolesta ja laittaa elämä uusiksi SEKÄ koiran että lasten kanssa. olin henkisesti maahan lyöty, monen vuoden väkivallan tuloksena. sitten kun tapahtui liikaa menetyksiä, koirahan oli mulle kaikki kaikessa, sit mä tajusin että se on tuo paska ukko kun pilaakin koko elämän.
koira sai hyvän, loistavan kodin. siitä olen iloinen
MUTTA: en voi olla syyllistämättä itseäni, että miksi mä otin sen kun tiesin kuitenkin mieheni luonteen. no, niin, samanlai kysyn usein sitäkin et miksi mä olin edes sen miehenkään kanssa, kun moni tiesi sen luonteen ja sanoi jo vuosien ajan et miten ihmeessä jaksat tommosta....?? niin....
no, nythän kaikki on eritavalla, ja uusi elämä, uusi mies, uusi koira mutta koirasta kuten lapsista ja minustakin huomaa, että meilläpä onkin kotona hyvä olla

eli perimmäinen pointti en muista edes mikä sen piti ollakkaan, dementikkohan olen minäkin mutta kerroin omaa tarinaani, omat kokemukset.

ja joillekin ihmisille on vaan parempi ettei hanki koiraa, ja vois olla parempi jos ei hankkisi enää lapsiakaan.... jos näitä kahta asiaa hankkii, kyllä niistä tarvii huoli pitää, kantaa vastuuta, ja antaa aikaa, leikkiä, touhuta, olla vaan. -ja mieluusti sitten selvinpäin.....

mä olen kokenut ehkä liikaa kantapään kautta, mutta nyt kun tietää että miten NORMAALISTI ihmisten kuuluu elää, tuntuu hienolta kun saa ite elää sellasta elämää, sellasen normaalin ihmisen kanssa ja meidän hyvä olo heijastuu lemmikkiin sekä lapsiin :heart:

virtsankarkailu ja lantionpohjan lihakset mä kuulun siihen prosentuaaliseen ryhmään, kellä ilmeisesti on rakenteellista heikkoutta näissä lihaksissa.... ilman raskautta ei ole mitään oireiluja, mutta jo kakkosen syntymän jälkeen oon oireillut samoin kuin edellisestä, ja ilmeisesti laskeumaa on ollut jo silloin. en vaan ole osannut hakeutua hoitoon. kolmosen syntymän jälkeenkin laskeumaa oli, se meni parissa kuukaudessa ohitse. lihas-harjoitteita oon aina tehnyt, aloittanut jo synnärillä.... mutta mun kohdalla ei ole ollut niinkään apua...
mutta harjoittelusta ei ole hallaa teen edelleen päivittäin, toivoen että siitä edes joku hyöty olisi.
lääkäri sanoikin että niitä tulee tehdä ennenkaikkea seisten. tai siis silloinkin. eli periaatteessa ihan milloin vain muistaa

hohhoijakkaa, nyt sitten tulikin jo nälkä aurinko helottaa jo, taivas on sininen ... talo on hiiren hiljainen....

uuteen päivään siis :wave:

 

Koira-asiaan vielä. En ole yleisesti ottaen mikään koiraihminen, siis ei mua silleen ole koskaan kiinnostanut koirat eikä ne oo mitenkään ylisöpöjä. Mies halusi koiran, sai puhuttua ympäri ja niin meille tuli koira. Siinä tilanteessa, kun lasta ei ollut pariin vuoteen kuulunut ja oli iso omakotitalo, niin tuntui, että oli liikaa tilaa ympärillä ja oma hoivavietti valtaisa ja koira tuntui hyvältä päätökseltä. Ja vaikka koiran hankintaan vaikutti tuollaiset monen mielestä ns. väärät asiat, niin tiesin myös, että kunhan sen pienen karvapallon meille saan, niin varmasti teen kaikkeni, että hänelle tulee hyvä elämä. Ja niin meille tuli koira (nykyinen lähes 50kg pehmonalle) enkä ole hetkeäkään katunut. Se on varmasti paras päätös, joka ollaan tehty. Koira on saanut viettää omaa koiran elämäänsä eikä ole ollut mikään lapsen korvike, vaikka toki lenkit ja halailu koiran kanssa on toiminut myös tietynlaisena terapiana. On ihan parasta nousta aamulla, kun koira odottaa jo innoissaan meidän heräämistä. Tai tulla kotiin, kun koira ottaa vastaan häntä heiluen ja ilmoittaa, että onpa kiva nähdä, mennäänkö lenkille. Eikä ikinä tulisi mieleenikään luopua koirasta vain siksi, että me saadaankin myös se lapsi. Päinvastoin odotan innolla, että pääsisin seuraamaan näiden kahden suhteen syntymistä ja yhteistä taivalta. Apua ja nyt mää alan itkeä vollottaa kun mietinkin sitä hetkeä, että tullaan sairaalasta kotiin ja koira pääsee ekan kerran nuuskaisemaan ja nuolaisemaan vauvaa :'( (Kyllä, vaviskaa kaikki mummelit, meillä saa koira nuolaista vauvaa ja jättää jälkeensä kasan bakteereja, iik!)

No juu tällainen avautuminen aamutuimaan. Nyt lähden lenkille koiran kanssa. Muutaman kuukauden päästä me kaikki koiranomistajat päästäänkin lenkille koiran ja vauvan kanssa, ihanaa :heart:

 

Jostain oon muutes lukennu, että niillä perheillä, kellä on koiria, niin lapsille tulee parempi vastustuskyky "pöpöihin" eli siis kärsivät huomattavasti vähemmän allergioista kuin eläimettömissä perheissä. Meillä ei kyl kummallakaan lapsella ole mitään allergioita. Tiedä sitten johtuuko siitä, että on koira vai siitä ettei suvussa allergioita juuri olekkaan..

Niiskuneiti-87 ja muru 23+4

 

idylli niin se onkin aivan eri asia, et vaikka toinen ei haluaiskaan niin silti koira saa arvoisensa kohtelun siitäkin huolimatta... eikä potkita ja muutoin kaltoin kohdella... kyllä mä olen ainakin lemmikkiä pitänyt ihan yhtenä muksuista se on vaan karvaisempi eikä kommunikoi samalla tavalla
ja siitä tulikin tuosta sairaalasta kotiutumisesta mieleen, et se kannattaa vielä tehdä niin et antaa koiran ekana haistella peppu-puolta... koska JOS KUITENKIN ärvähtää tms, niin ei ole vauvan naamalla heti, ja säikäytä pientä...

ja jonkun ammatti-ihmisen vinkki oli mun kaverin tempperamenttiselle koiralle, et kun vauva tulee kotiin, niin eka kakkavaippa sit avonaisena lattialle, et koira saa syödä sen kakan. näin kuulema koira ottaa varmimmin vauvan laumaan mukaan.
HEI YÖKS, en oo antanu tehdä, oksettavaa jopa hyvin sopeutui vauvan tuloon ilman kakan syömistäkin

laskeuma ja renkaan poisto noni, synnärille soittelin ja kyselin millai tää tapahtuu, viikkoja on nyt sen verran et kohdun pitäis olla riittävän iso ettei mahdu enää tippumaan lantioon niin ales... ja lääkäri sanoi et joo kato se on ihan helppo poistaa itekin..
AI ?? on vai hui...
no, härkää sarvista ja minähän en tämmösen takia lähe jonottamaan lääkäriin. kai mä sen sieltä pois saan kert se sinne sisäänkin on saatu
no helpolla lähtikin. nyt sit vaan seuraillaan tilanteen kehittymistä, et pääseekö vessaan vai ei. lääkäri sano et jollei huomiseen mennessä pääse vessaan ni sit heille käymään ja mulle laitetaan se takasin
eli nyt kanssa-sisaret, pitäkääs ne peukkunne pystyssä, että pärjäisin ilman ylimääräsiä varusteita, ois nuo petipuuhatkin mukavampia ilman varomisia

 

Paino Pysynyt nyt kolmisen viikkoa samassa.. Ihanaa! Onhan se jo tässä noussutkin, niin kiva, et välillä pysyy samassakin..jospa pysyis seuraavaan neuvolaan saakka samassa..ei haittais yhtään!

Talvilomasta tajusin vasta tosiaan, et onhan mulle talvilomakin normaalisti kertynyt tässä.. oon koko ajan vaan miettiny, et pidän sit äitiysloman jälkeen kesäloman perään, enkä ees muistanu, et onhan mulla talvilomakin.. mietin tossa, et jos sen oliskin pitäny ennen äitiysloman alkua..jäis sit viikkoo aiemmin pois töistä..tai sit säästää sen sinne äitiysloman loppuun..mut toisaalta siä perässä viikko sinne tänne..ei varmaan kummemmin pölläytä.. Miten muut on aatellu asian tehdä?

Turvaistuin saadaan käytettynä! Mutta se on mun miehen veljeltä ja vaimolta, joiden tiedän pitäneen sen hyvänä ja ei ole kolaroitu! Muuten en ottaisi käytettynä missään nimessä! En osaisi luottaa, että turvaistuin oikeesti olisi hyväkuntoinen..nyt sen tietää olevan hyvä..ja sen on nyt vielä käytössä heidän pienellä poikavauvallaan hetken aikaa..

Tervetuloa muuten uusille ja onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista!

Nellielli ja pötkö 24+4

 

kerpele: Mullakin on nyt parisen viikkoa ollut outoja lirahduksia, tosin olen ne kyllä valkovuodoksi tulkinnut. Eikä ole mihinkään ponnistamiseen tms. liittynyt, niitäkin lirahduksia on esikoisen jälkeen aina välillä ollut ja nyt raskausaikana selvästi enemmän. Yksi selvästi valkovuotoa oleva, vähän pelottavantuntuinen lirahdus, oli yksi ilta pöntöllä. Tunsin ihan selvästä että jotain valui ja reilusti ja kun katsoin pönttöön, oli siellä valkovuotomaista limaa ihan reilusti. No sitten säikähdin että oliko limatulppa tms. mutta mitään muuta synnytykseen viittaavaa ei ole ollut ja vauvakin on liikkunut normaalisti, niin en sitten synnärille soittanut. Muistaakseni mulla oli viime raskaudessakin runsasta valkovuotoa jossain vaiheessa ja sillä en nyt ihan hirveästi ole ollut huolissaan. Toki aina on syytä pitää mielessä että saattaa se olla lapsivettäkin..

Koirista: Meillä ei ole lemmikkejä mutta entisenä koiran+kissan+kanin omistajana ymmärrän kyllä kiintymyksen lemmikkiin. Etenkin esikoistaan odottaville sellainen varoituksen sana: ei kannata liikaa huudella että meillä kyllä tehdään näin ja näin eikä mikään muutu, koirat saavat olla niinkuin ennenkin. Sitä kun ei koskaan tiedä, millainen vauva tulee. Vauva voi olla oikeasti (tosin onneksi tosi harvoin) syntymästään vaikeasti allerginen ja silloin on pakko luopua joko koirasta tai vauvasta. Siihen ei mitkään siivoamiset sun muut auta. Tiedän jopa perheen, jonka kuopus oli niin allerginen koiralle että perhe joutui saneeramaan koko talon (mm. vaihtamaan lattialistat), jotta sai kaiken koirapölyn pois ja lapsen oireettomaksi. Koiralle etsittiin uusi koti.

Nukkumisjärjestelyistä: Samaa haluan sanoa tästäkin eli ei kannata kovin tiukkaa suunnitelmaa tehdä etukäteen. Itse esikoista odottaessa ajattelin että meille ei koskaan tule perhepetiä. No ei tavallaan tullutkaan mutta nukuin siis vauvan kanssa vierekkäin ekat 6 kk jotta sain edes jotenkin nukuttua ja mies nukkui toisessa huoneessa. Olimme ennen esikoista molemmat herkkäunisia mutta imetyshormonit tekivät tehtävänsä ja nukahdin todella helposti aina yöheräämisten jälkeen eikä vauvan tuhina jne. häirinnyt ollenkaan. Kun lopetin imetyksen vajaan 6 kk jälkeen, nukkuminen huononi ja silloin vauva siirtyi omaan sänkyyn nukkumaan. Samassa iässä alkoi levottomampi nukkuminen muutenkin kun ryömimis jne. harjoittelut tulivat myös uniin. Samalla mies muutti takaisin parisänkyyn eikä ole koskaan sen jälkeen häiriintynyt yöherätyksistä (ei ole koskaan hoitanut yökukkumisia koska ei yksinkertaisesti herää vaikka vauva huutaisi kuinka).

HilmaVilma 24+1