Viikot ne vähenee vaan... vaikka vielä on paljo eessäkin. Tulee vaan sellane fiilis, että on niin hurjasti tekemistä vielä ennen vauvan tuloa, että miten sitä ehtii... Kesäloman ja sitämyöden lähestyvän äitiysloman alkuun neljä viikkoa täällä
Kelit ei masenna ja muutenkin mieliala on ollut suht korkeella. Oon huomannut itessäni sen, minkä moni muukin, että
miehen läsnäolosta on tullut joka hetki tärkeempi. Enkä tarkota, että tarvis kainalossa kyhnyttää koko ajan tms. vaan ihan sitä rattosaa kotona olemista ja keskustelua, ruuanlaittoa ja arkea kaipailen. Onneks sitä "arkea" on ollut ihan riittävästi tässä, mutta jotenkin aina kun kuulee, et joku on miestä kutsumassa johonkin, ni tulee heti sellanen, että "ei kai se ny oo menossa".... Täysin vieras tunne mulle, jolle toisten menemiset ja tekemiset on melko yhdentekeviä ja mä olen itekki tottunut olemaan ja menemään omilla ehdoillani. Miten se nyt yhtäkkiä onki niin, et tuntuu itestä, et oon ihan riippakivenä ja koitan tota ukkoa ankkuroida tohon...vaikka pysyis se kai pitelemätikin
Mut mä olen koittanu pitää mölyt mahassani ja ainaki ulospäin vaikuttaa siltä, että edelleenkin mies on tervemennyt kavereittensa kanssa jos haluaa, koska sitä mieltä mä normaalisti itekki olisin
Ota nyt tästäkin sitte selvää!!
Painosta sen verran, että mulla painonnousu näyttää nyt hetkeks pysähtyneen tai jopa hiukan paino laskeneen. Uskon, että tää illuusio menee ohitte hyvin nopeesti
Isoista luista pitää itekki kommentoida (toivottavasti tää ei nyt loukkaa ketään...), että isot luut muitten selitysten ohella on niitä ikäviä tekosyitä, joita tulee itelleen hoettua vaikka oikeesti se "vika" on ihan jossain muualla. Ja mähän siis olen ylipainoinen ja oon tota samaa fraasia käyttänyt itekkin... Mutta niin kun joku tässä aiemmin sanokin, että kyseessä ei ole paino vaan enemmänkin ruumiin rakenne... Mä olen esimerkiksi leveäharteinen ja isorintanen ja mulla on myös leveä lantio... ja ruumiin rakenne on tasapaksu. Kun oon ollut normaalipainonen, ei mulle silti oo menny ihan pienimmät vaatteet päälle...aina kirraa jostain. Toisaalta kun oon pudottanut painoa, ei ensimmäistä 10 kiloa edes kukaan välttämättä huomaa, kun paino lähtee tasasesti ympäri kroppaa... Ja toisaalta, kun oon ollut treenikunnossa, niin painoa ei oo pudonnut suhteessa läheskään niin paljon, kun on lähtenyt senttejä vyötäröltä, koska ilmeisesti lihas todella painaa enemmän kuin läski... No mutta se mitä yritän sanoa on, että luitten painavuuden syyks sitä omaa painoa ei voi mun mielestäni laittaa, vaikka houkuttava ajatus onkin
Ja ulkonäkö ja paino ei todellakaan aina kohtaa. Mun painokseni on arvioitu noin 80kiloa monesti (ja tietysti lisään siihen kohteliaisuuslisänä muutaman kilon
vaikka oikeesti se vaaka näyttää sen sata.... Ollaan siis rauhassa eri mallisia ja muotosia ja painosia. Vaan sillä on merkitystä miten kukin kilonsa kantaa (ja tietysti terveillä elämäntavoilla, mut sehän me kaikki tiijetäänkin jo
) Tosin uskon, että aiheen alottajakin tarkotti luitten painavuudella kuitenkin ruumiinrakennetta eikä sitä painoa kiloina
Oottelen innolla koska se äitiyspakkaus saapuu. Viikko sitte tein anomuksen Kelalle ja käsittelyaika on se kolmisen viikkoa joten.... :stick: päiviä täällä lasketaan! Pitäis alkaa tyhjentään toista makuuhuonetta rempan tieltä. Siitä tulee vauvan tavaroitten huone ja myöhemmin leikkihuone. Poju tulee nukkumaan meijän makkarissa ensimmäiset ajat (eli varmaan pinnasängyssä sen ekan vuoden ainakin...) Katotaan miten se järjestely lähtee sujumaan
Toiseen makkariin tulee sitte vierassänky siltä varalta, jos satun mummujen apuja tarvittemaan, niin kun asuvat hiukan kauempana, niin on kunnon sänky missä nukkua ja jäädä yöksi tarpeen mukaan
Mitenkäs teillä muilla muuten on noi nukkumisjärjestelyt suunniteltu alustavasti? Samassa huoneessa, vai perhesängyssä vai eri huoneissa? Nästä ekan vuoden nukkumisjärjestelyistäkin on varmasti tuhat ja yksi erilaista versioo ja kaikki yhtä oikeita
Sateista viikonalkua satakunnasta
sisunen ja seve 24+4