Marraskuun 2012 masuasukit <3 *heinäkuussa*

Nynaeve haha kuvittelen tuota Splice-leffaa, eipä huvittais sitä kyllä nyt nähdä. Käytiin miehen kanssa silloin se katsomassa kun tuli teattereihin ennen raskautta

Hankinnoista. Oon nyt koittanu miettiä niin että jos nyt tulis lähtö niin mitä pitäis olla. Niimpä sain omat etsinnät/käyttötestit/hinta-laatuvertailut luettua ja tilasin meille sen kaukalon autoon tänään! Päädyin malliin Graco Logico S ja mies oli samaa mieltä kun esittelin hälle perusteluja, sattui olemaan vielä tarjouksessa
Lastentarvike Pikku Hurmuri - Graco Logico S

Vaunut meillä jo on, kaksi koliikkituttipulloa sekä rintapumppu, harsoja ja vaatteita, pilipali itkuhälytin saatiin lainaan.. Tilasin nyt rintakumit ja tuttiosat 0+kk niihin tuttipulloihin mitä saatiin. Hoitopöytä ja amme pitäisi vielä laittaa ja sitten muuten alkaa järjestellä vauvanhuonetta minkälaiseksi haluaa. Isoimmilta kummituksilta tuntui nuo auton turvajutut ja vaunut ja ne on nyt hoidettu Autoon ikkunoihin pitäis vielä asentaa kalvot ja hommata kaikki kaukalopeilit yms. mitä sinne haluan..

Vaatteissa oon haalinut paljon kaikenkokoisia kietaisuvaatteita ja sitten me saatiin sellainen 56 kokoinen palsu haalari jo, niin alkaa olla sellai tunne että vaikka paljon vielä puuttuukin niin oltais jo ready steady go vaikka h-hetkeen toivottavasti on vielä aikaa ja reippaasti! eli ei varmaan huonolla mallilla ole meilläkään nämä hankinnat vaikka aluksi tuntui että käääk mistä minä tiiän mitä mie tarvin.

Paheita Karkit ja makea ne kummittelee täälläkin. Heti kun alkuajan pahoinvointi loppui niin alkoi taas karkki maistua, ei nyt ihan samoissa mittasuhteissa kuin ennen raskautta, mutta liikaa kuitenkin. Onneksi sipsit jäi pois, kun niitä mulla on ennen raskautta menny. Tuolla tienpäällä kun ajeltiin lomamatkaa ees sun taas niin syyllistyin roskaruokaankin ja nyt kun oltu täällä mun vanhemmilla lomailemassa on tullut syötyä muiden mukana kaikkea mille olen allerginen ja se näkyy sitten taipeissa ja turvotuksena.. Kotona on helpompaa pitää ruokavalio kurissa kun ei siellä ole noita äidin pikkuleipiä mitä en saa syödä yms. mitä täällä tulee napsittua koko ajan..

Miehistä kerron sitten minäkin, meillä mies pelaa wowia ja mie pelaan sitte kaikkea vähän vanhempaa, meillä on joskus kokonaisia iltoja että molemmat istutaan koneilla tunnista tuntiin, yleensä minä jumitun muuten vaan koneelle ja mies pelaa joka välissä missä koneelle kerkeää, joskus iltasin menee pelaamaan kun käy minut ensin peittelemässä.. Joskus ärsyttää koko wow ja oon siitä jopa marmattanut ajoittain, mutta uskon että molemmilla jää koneella oleminen vähemmälle kun vauva tulee. Sen suhteen ei kyllä ole taistelua että molemmilla on tän vuoden aikana ostetut tietokoneet ja max nettiyhteys, mun mielestä pitääkin ollakin laitteet kunnossa niin säästyy molemmilta hermot toimii kaikki paremmin, kauheasti tiedonhakua on arjessa kuitenkin nykyään!

Paljon tehdään yhdessä vaikka ruokaa ja ollaan kotona, katsotaan esim. sarjoja. Siivousasioissa meillä on selkeä työjako, saa nähdä tuleeko imuroinnille lisätarvetta koirien takia just niin sitten on munkin astuttava imurinvarteen päivisin kun mies on töissä, mutta mieheltä tulee kyllä apua kaikessa muussa sitten enemmän, joskus tuntuu että se on siistimpi ihminen kuin minä muutenkin.. Kaikenkaikkiaan ihana mies tuo on ja paljon on tukena, oikeastaan koko ajan enemmän, alkuraskaudessa tuntui että miksei tuo ala millekkään, nyt kun maha näkyy en tiedä onko joku muistutus että kyllä siellä on joku. Oon kyllä muutenkin juuri nyt onnellinen tästä parisuhteen laadusta, on meillä ollut ongelmiakin alkuaikoina.

Ei nyt raskaana tarvitse kyllä kuulua multa kun yks kaks ähkäsyä kun yritän jotain tehdä ja meinaa tehdä tiukkaa niin jo tuo juokseepi että heitä pois hän laittaa kommunikaatio meillä pelaa hyvin muutenkin on aina pelannut, sen vuoksi ihastuinkin koko tyyppiin soitellaankin lähes joka päivä mies ruokatunnilta ja sillonkun olin vielä töissä niin minäkin soittelin kaikilta tauoilta että how you doing? Joidenkin mielestä se on kyllä outoa että kun ollaan kaikki päivät kotona töiden jälkeen niin töistäkin pitää vielä soitella.... Mutta ei tuolta kyllä mitään selkähierontoja tule tosiaan ilman että sitä ite pyytää ja osaa tuo laiskakin halutessaan olla.

Harmillisia perhetaustoja kuullostaa olevan monilla en osaa yhtään kuvitella minkälaista olis ilman läheisiä suhteita vanhempiin. Mulla on tervepohjaiset ja hyvin läheiset suhteet sekä isään että äitiin ja ovat olleet yhdessä aina, asuvat vaan niin pirun kaukana pohjoisessa.. Silti tiedän että olen tosi onnekas tästä.
Tuntuu että monilla on sisarussuhteet paljon tärkeämpiä, mulla taas ei ole kuin pikkuveli joka ei ole koskaan ollut mulle millään tavalla läheinen, eikä ole nytkään reagoinut koko sedäksi tulemiseen millään tasolla, ei varmaan ymmärrä koko asiaa, on muutenkin sosiaalisesti asuntoonsa eristäytynyt.. opiskelee vaan tietotekniikkaa eikä muuten käy ulkona laisinkaan.

Nimi meillä on alustava jo päätetty mutta vielä on mietintämyssy silti päässä, ja tytölle taas ei yhtäkään nimeä ole eikä oikeen osata ees ajatella.. siinä onki sitte päänvaivaa jos käy että tyvär tupsahtaiskin

Mutta nyt mie painun taas nukkumaan, tulee liikaa asiaa mitenkähän meillä käy siellä neuvolassa pe kun saadan kans lippusia ja lappusia, ei tuosta hätäkasteesta ole ollut mitään puhetta.. Haluttais kanssa jo äkkiä saada se pakkauskin hakuseen :heart:

Lumineiti ja Uubo 23+1 (unohtuko multa juuri eilen poksumiset! )

 

Taasen yövuoroista kirjoittelen.

Ärsyttää nyt oikein kunnolla, kun tänään töihin tullessa selvisi, että olen tod. näk. hoitanut sytomegalovirusta sairastavaa potilasta. Tuohan aiheuttaa sikiövaurioita, jos olen saanut tartunnan nyt raskausaikana. Onneksi enemmistö ihmisistä on sen sairastanut ja minäkin toivon kuuluvani tuohon porukkaan. Verikokeilla pitää nyt varmistaa olenko infektion saanut... Ärsyttää vaan itseä, että en ole yhtään osannut varoa meidän infektiopotilaita, kun yleensä meidän osastolla hoidettavat infektiot eivät ole millään tavalla sikiölle vaarallisia. Ainoastaan muutaman lääkeaineen käsittelystä olen pysynyt erossa, mutta muuten olen tehnyt töitä ihan normisti. No nyt saa jäädä paiseettomien kurkkuvaivaisten hoito siksi aikaa, että selviää olenko kyseisen pöpön sairastanut. :/

Vaunuista: Meillä on esikoisen jäljiltä hyvässä kunnossa olevat Teutonia Mistralit. Aikoinaan niiden valintaan vaikutti pieni koko, meillä oli silloin tosi pieni auto ja nuo olivat ainoat muuten mieleiset, jotka mahtuivat ilman pyörien irrottelua takakonttiin. Lisäksi silloiseen asuntoon täytyi vaunut kuljettaa pienessä hississä, johon ei kaikkia vaunuja olisi saanut mahtumaan. Nyt meillä on Skoda octavia farmari ja paritalon puolikas, joten pieni koko on tällä hetkellä enemmänkin haitta, koska lyhentää käyttöikää. Noissa on pehmeä kantokoppa, joka on mielestäni kätevä, saa vauvan napattua helposti mukaan, kun kyläilee vaikka paikoissa, joissa vaunut joutuu jättämään ulos. Eikä siis tarvitse herättää pikkuista. Samoin tuo, että siitä sai lämpöpussin, oli kätevää. Jos siis nyt olisin hankkimassa uusia vaunuja, niin ottaisin edelleen pehmellä kopalla yhdistelmät, mutta hiukan tilavammat kuin nämä.

Matkarattaina meillä on Teutonia Solanot, ja niistä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ovat olleet tosi kestävät ja niiden kasaamismekanismi on aivan huippu, kun taittuvat kasaan samalla tavalla kuin sateenvarjorattaat, vaikka niissä on yhtenäinen työntöaisa. Ainut miinus on alakorin puuttuminen, mutta se ei ole meitä haitannut, kun olen vaan viritellyt hoitolaukun mukaan. Näitä ei vaan taida enää uutena saada, mutta jos joku käytettynä löytää, niin oman kokemuksen perusteella suosittelen.

Perhesuhteiden ongelmista on ollut puhetta. Minulla on ollut onni saada elää rauhallinen lapsuus, hyvinvoivassa perheessä. Alkoholi ei ole koskaan ollut isossa roolissa lapsuudenkodissani. Köyhiä me oltiin kai, mutta ei meiltä lapsilta koskaan mitään olennaista puuttunut, vaikka ei kaikkea saatukaan mitä haluttiin. Siskon kanssa jaoin huoneeni ja veli nukkui porukoitten parvisängyn alla 7vuotiaaksi saakka. Silloin minä muutin pois kotoa ja porukat olohuoneeseen, joten pienemmillä sisaruksilla on ollut siitä alkaen omat huoneet. Nykyään ainoastaan veljeni (18v) asuu kotona ja vanhemmillani on nyt omakotitalo, johon ei todellakaan olisi ollut minun lapsuudessani varaa. Vanhempani olivat tosi nuoria minun syntyessä, äiti oli 18 ja isä melkein 21. Tällä hetkellä siis 48 ja 50 vuotiaat. Mutta parhaat mahdolliset vanhemmat nuoresta iästään huolimatta. Ja saavat nyt rauhassa nauttia keski-iästä, kun me lapset ollaan jo isoja. Ovat jo 3 lapsen isovanhempia, tämä tulokas on neljäs. :heart:

Sairaalan esitietolomake, jossa kysyttiin noita nimiä täytetään täällä Tampereella netissä. Sinne kirjoittelin samat, jotka olivat lapussa esikoisenkin aikaan. Meillä piti siis esikoisesta tulla aivan toisen niminen, kuin mitä hän on, mutta ei poika sitten näyttänyt yhtään valitun nimiseltä ja uutta nimeä jouduttiin miettimään syntymän jälkeen.

Mies on sellainen suomalainen perusjörikkä. Ei osaa innostua raskaudesta, pakotettuna voi joskus liikkeitä kokeilla ja ultriin tulee kyllä mukaan. Esikoisen aikoihin oli sama homma ja silloin olin tosi huolissani, kun ei tuota tuntunut vauva kiinnostavan, vaikka hankkiminen olikin yhteinen päätös. No lopulta tuo oli sulaa vahaa saatuaan pojan syliinsä. Auttaahan tuo, jos pyytää ja joskus iloisena yllätyksenä huomaa avuntarpeeni pyytämättäkin. Selkähieronnan saa pyytämällä. Sellainen pikkaisen patisteltava malli. Mutta ei siis valittamista, itsepä olen jörrikkäni valinnut. :heart:

Mieliteot vaihtelee päivittäin. Muumilimsa on ainut, jota tekisi koko ajan mieli. Olen kuitenkin saanut itseäni aina ajoittain hillittyä. Mutta nälkä tuntuu olevan jatkuvasti. Onko muilla samaa ongelmaa. Jos vähänkin venähtää ruokaväli, niin mahassa tuntuu siltä, kuin ei olisi saanut viikkoon ruokaa. Toisaalta tulen aiempaa vähemmästä kylläiseksi, että saattaahan sekin vaikuttaa.

Pohkeet kramppailee joka yö. Ainoastaan näinä öinä, kun valvon, saan olla niiltä rauhassa. Ei siis tule päivällä nukkuessa niitä. Tiedä sitten mistä johtuu.

Hankintoja en ole juurikaan tehnyt. Toppapussin ostin huutiksen kautta, sen eisbärchenin. Tuossa kävin esikoisen vanhat vaatteet läpi ja ihan pienimpiä kokoja oli aika vähän. Mulla oli silloin niitä siskolta lainassa siihen saakka, että meidän hujoppi otti vuotta vanhemman serkkunsa 6kk ikäisenä kasvussa kiinni. Jotain olen jo facebookin kirppareilta ostanut, mutta pitäisi kyllä päästä ihan livekirppiksillekin.

Mutta nyt tuijottamaan televisiota ja taistelemaan luppaavia silmäluomia vastaan.

Kuume ja Prinssi 23+2

 

Liikkeitä tuntuu entistä useammin ja olen huomannu, että Keijo majailee masun vasemmassa laidassa päivät ja uiskentelee oikealle kyljelle illalla, koska yöllä se aina potkuttaa kovasti, jos yritän nukkua oikealla kyljellä. Mä olen aina tykänny nukkua sellasessa puoliks mahallaan- puoliks kyljellään -asennossa tyyny kainalossa ja nyt ei enää voi suunnata mahaa patjaan, kun äitin kulta siellä rusentuu potkuista päätellen, pakko yrittää pysyä vaan kyljellään.

Ihan sama juttu täällä! Kauhea opettelu ollut tottua uusiin nukkuma-asentoihin, kun olen juurikin noin tottunut nukkumaan ja heti kun kyseisen asennon ottaa niin Nyytti aloittaa vihaisen rummutuksen, että käännytkös siitä! Aniharvoin samaa tapahtuu vasemmalla puolella. Parempi sitten totella, etten toista ihan lätyksi paina

Terkuin *metsätähti* & Nyytti 24+5 ensimmäisestä yövuorosta sitten puoleen vuoteen...näitä vielä viisi lisää ja ihan omasta tahdosta - hullu minä! (tässä vaiheessa jo alaselkä ja pakarat muussina ja aivot narikassa)

 

huomenta.

älkää ihmetelkö jos oon muutaman päivän pois. nyt on piru merrassa. ei jaksa kuin keskittyä siihen mitä teen. epätoivo, huoli, pelko... tunteet pinnassa. raskauden suhteen kaikki hyvin, muut asiat mättää.
joo. palaillaan. huomenna poksuu 22+0. sentään joku lohtu jostain suunnalta.

 

fourth gift: tsemppiä, oli elämän tiellesi heittämät murheet mitä tahansa. :hug:

 

Heipat kaikille! :wave:

Tuntuu ettei ehdi enää mitään, kun on töissä :O Mutta onneksi sentään säät suosii työntekoa!

Hankinnoista ollut puhetta. Näillä me ollaan lähdetty liikkeelle: Rattaat. Kaukalo. Pinnasänky. Sitteri. Itkuhälytin. Amme. Vaatteita. Pari pakettia vaippoja (kokoa 1 ja 2). Tutteja. Bepanthen-voide, perusvoidetta ja talkkia. Öljyä kylpyyn. Keittosuolatippoja (tukkoiseen nenään). Jumppamatto ja joitain vauvaleluja oli myös. Itselle tietysti isoja siteitä jälkivuotoihin, imetysliivit, liivinsuojia ja suklaata.
Se mitä en ole ostanut ennen vauvan syntymää on tuttipullot, rintakumit.. ei ole tullut tarvetta, niin onneksi en ostanut. Nopeaahan sitä miehen kauppaan laittaa ihmettelemään, jos ei itse jaksa lähteä. Hoitopöytää ei koskaan tarvittu. Ä-pakkauksessa onkin makuupussi, peitto, pyyhe ja harja yms. tarpeellista.

Rattaista on kokemusta molemmanlaisista, pehmeällä ja kovalla kopalla. Kovassa kopassa oli kesävauvan kiva kölliä, mutta lämpimän varaston puuttuessa, hankala säilyttää. Toisen syntyessä tuplissa oli pehmeällä ja tykkäsin enemmän. Juuri sen vuoksi, kun vauva oli helppo napata kopassa mukaan esim. perhekahvilaan mennessä. Nyt on pehmeällä kopalla olevat ehkä n.4v vanhat emmaljungat, mallista ei tietoa, huuto.netistä. Toivottavasti menevät juoksussa, kun tosiaan säilytystilan (ja rahan) vuoksi ei pysty ostamaan erikseen juoksurattaita.

Kaukalo on vieläkin kaupassa. Tarttis oikeasti lähteä katselemaan, ennen kuin kaikki ale tuotteet on menneet. En myöskään uskalla ostaa käytettyä. Ongelmaksi kyllä kehkeytyy 3 istuin ikäistä lasta. Turvatyynyjen vuoksi eteen istumista en suosi lapselle, mutta ei ole muita vaihtoehtoja. Koska autoomme Skoda Octavia ei mahdu 3 istuinta vierekkäin millään. Turvatyynyn saa siis pois päältä, mutta mä en aina luota näihin teknisiin vempaimiin.. Ostoslistalla on kaukalo ilman telakkaa.

Himoina taitaa olla hedelmät. Niitä menee! Koko ajan saa käydä hakee lisää. Enpä nyt muita osaa nimetä. Jätskiäkin pakkasessa on enkä ole pitkään aikaan syönyt. Outoa, koska olen jäätelön suurkuluttaja. Ummetus kyllä vaivaa taas. Tai välillä löysällä. Obsidanin tekosia varmasti.

Liikuttua tulee ihan kivasti. Olen pyöräillyt työmatkat, eipä sitä tule kuin 14km/päivä ja jos haen lapset tarhasta, niin 20km/päivä ja tietysti lapset pitää kiireisenä hippa- ja palloleikeillään ulkona. Huomaa kyllä että hipassa on askel hitaampi ja saa välillä tosissaan juosta, että saa isomman kiinni .

Miehet. Esikoista odottaessa tosiaan mies oli hukassa vielä vauva-aikanakin. Toista odottaessa mies lähti reissuhommiin ja oli välillä poissa useamman kuukaudenkin. Nyt kolmatta odottaessa on "mukana" odotuksessa. Ei suoraan näytä mitään, mutta kommenteista ja olemuksesta huomaa :heart: Jörrikkä. Mutta itseasiassa mä en kaipaa mitään hirveitä lääppimisiä raskausaikana.. en osaa selittää. Enemmän tarvin sellasia omia hetkiä, ja mies niitä antaa olemalla ja leikkimällä isompien kanssa.

Mun suhde vanhempiini, tai äitiin, isä kuollut alkoholistina 12v sitten, on ongelmallinen myös. Kaikkea on joutunut jo pienestä katsomaan, pelkäämään ja selviytymään. Myös äitini alkoholistui pikku hiljaa. Etäinen suhde on äitiini ja tulee varmasti olemaan. Sen hän on itse aiheuttanut tekosillaan. Kun muutin 16v pois kotoa, niin sen jälkeen elämäni helpottui. Meni vuosia ettei äidin kanssa pahemmin oltu yhteyksissä, muutama puhelu vuodessa. Mummona äitini on ihana, leikkii ja touhuaa kovasti lasten kanssa. Siitä olen iloinen ja sen olen suonut hänelle, välittämättä meidän huonoista väleistämme.

Nyt yhtäkkiä tuntuu etttä viikot juoksee, ensin tuntui että 20+0 on kaukaisuutta. Potkut on kovia ja välillä häiritsevät keskittymistä töissä. Mutta ihana kun toinen ilmottelee itsestään. Yöt nukun hyvin, joskus aamuyöllä käyn wc:ssä. Supistuksia tulee, aika tuntuvia ja pitkäkestoisia, mutta onneksi vaan muutamia kertoja päivässä. Ei enää niin kuin vähän aikaa sitten. Parin viikon päästä onkin lääkäri, niin saa tietää onko suppareilla ollut vaikutuksia. Pahempia kolotuksia tai vaivoja ei ole, ajoittain painontunnetta tms. alapäässä (suonikohjuja häpyhuulissa?). Suonikohjuja tullut pohkeeseen. Vatsa ei ole revennyt, repeäisi kyllä vanhat repeämät, sen verran pahat raidat on esikoisen jäljiltä. Vasemmassa pakarassa/alaselässä tuntuu välillä kipua, mutta aika hyvin takareiden, pakaran ja selän venytykset auttavat. Asento tietysti muuttunut kävelyssä ja pyöräilyssä, niin jumittuu. Mutta kaikki hyvin, ei mitään mainittavaa vaivaa ole.

Itse olen palautunut hyvin synnytyksistä. Tietysti etureppu ja kiloja roikkunut jonkun aikaa. Löysä vatsanahka jäänyt, sitä voi venyttää varmaa n.10cm, mutta siis omiin mittoihin palautunut tai itseasiassa pienemmäksi kun ei salille enää kerennyt toisen jälkeen lihaksia treenaamaan. Mulla ei ole autoa käytössä, niin rattaita työntäen käyty kaikkialla. Tehokasta liikuntaa! Pyörän peräkärry on myös ollut ihan must-hankinta Ja siis juossut olen rattaita työntäen. Vielä talvella juoksin työntäen lapsia rattaissa, yhteensä 50kg. Ei muuta kuin lenkkipolulle, sinne voi mennä koska vaan lasten kanssa, ei ole ajasta kiinni =)

Vauva tulee nukkumaan ä-pakkauksen laatikossa minun vieressä. Miestä en aja sängystä pois. Hui, mikä ajatus! Itse olen sitten vauvan kanssa mennyt nukkumaan toiseen huoneeseen, jos tuntunut ettei millään nuku. Olen käärinyt vauvan peiton sisälle, niin imetyksen jälkeen on lämpöisessä kapalossa siirtynyt takaisin laatikkoon. Viereen olen ottanut joskus aamuyöstä. Molemmat on nukkuneet max.1h pätkissä. Mies saanut nukkua yöimetysten ajan (n.6kk), sen jälkeen olen potkinut ylös tuttia antamaan ja kanniskelemaan vuoronperään/ oman jaksamisen mukaan. Meidän makkarista molemmat on siirtyneet siinä 6kk iässä pois. Sen takia, että saisin nukutuksi paremmin, kun heräsin ähellyksiin ja myös seksielämän vuoksi. Mua häiritsee lapsen läsnäolo samassa huoneessa kun on aikuisten leikkien aika. Meille tämä järjestely on sopinut erittäin hyvin. Isommat lapset tulevat meidän viereen aamuyöstä (ei enää onneksi joka yö), muuten nukkuvat omissa sängyissä. Joskus kannan takaisin omiin sänkyihin, koska nukkuisivat mun päällä enkä mä saa nyt nukutuksi ollenkaan siinä tilanteessa.

Hui mikä romaani tästä tuli, kun ei ole ehtinyt kirjotella.

Hevosenkenkä ja tytön tylleröinen 25+0

 

fourth gift juu, lokakuun loppuun. Ja tiesi lasketun ajan kun sanoin sen vielä siinä.. totesi siihen vain että "ok, jos satut olemaan synnyttämässä tuollon, niin älä murehi tätä aikaa, synnytys on ihan pätevä syy jättää tulematta".
Ja oon iteki kuullu ettei loppuajasta suositella käyntiä, just kun maha painaa yms. Mulla vielä tosi paha hammaslääkärikammo, oon ihan jäykkänä siinä tuolissa, tärisen, saatan unohtaa hengittää / hengittää liian pinnallisesti yms, ja mahan kanssa se on vielä pahempaa. Joten täytynee sitten soitella uutta aikaa aijemmaks. Apua!
Ja tsemppiä kovasti, mikä ikinä tilanne onkaan! :hug:

 

Fourth gift :heart: :hug: Tsemppiä, mitä huolia ikinä onkin! Toivottavasti asiat järjestyy mitä parhaimmin päin!

Oli pakko tulla tähän väliin lukemaan, kun tänne tulee tekstii niin hirveetä tahtii, et jos jättää päivänkii lukematta niin saa tuntitolkulla lukea, että pysyy käryillä

Nyt taas aamupalalle ja myöhemmin kerron sit lisää juttuu ku saa tuon nuoremman päikkiksille!

Niiskuneiti-87 ja muru 24+2

 

fourth giftille tsemppiä!

Tähän väliin tulin vaan avautumaan, että perskeles, pahoinvointi teki eilen illalla taas comebackin, olen viimeks jussina oksentanu ja eikös taas ruennu oksuttamaan. Toivottavasti ei montaa päivää pinaa. Karsee olla täällä töissä, ruoka ei maistu ja tahtoisin vaan pitkälleni oman vessan lattialle... Taidan kohta luovuttaa ja lähteä kotiin. Keijo onneks tuntuu olevan elämänsä kunnossa, kun niin kovasti potkuttelee

Päivänjatkoja kaikille!

Sandells & Keijo 22+5

 

Sandellsille voimia sen pahoinvoinnin kestämiseen! Mulla kesti 24/7 oksentelu ja heikotus rv16+ asti ja on edelleen "kaverina" noin kerran viikossa. Mulla auttaa pahoinvointiin hieman vedenjuonti.. siis PALJON vettä, noin 3l päivässä. Ja jos ei pysty syömään mitään niin (rd:täkin uhmaten) lasi tuore- tai muuta mehua tekee ihmeitä. Oikein semmonen jääkylmä mehu.. nam. Hyvä kun Keijo jakselee hyvin

Öisin on mulla edelleen ihan järjettömiä liitoskipuja. En tajuu kuin ne katoaa päiväksi mutta luojan kiitos että katoaa! Neuvolantäti neuvoi eilen kääntymään sängyssä jalat yhdessä, et silleen ois helpompaa se öinen liikehdintä. Mut mä en toistaseks oo hiffannut että miten se kääntyminen sillai onnistuu. Pitää kai treenata
Tänään kävin neuvolassa pissalla Pissi oli priimatavaraa. (no hyi )

Mulle tuli tänään Ällöksen vauvanvaatepaketti Hypistelyä ja liikutusta. Lisäks kävin muutenkin vauvatarvikeostoksilla. Olis varmaan pitänyt ottaa mies mukaan kun se tietää noista ja minä en yhtään :saint: Meinas taas alkaa ahistaa siellä kaupassa mutta sitten päätin että otetaan niinku vähän kaikkea. Pyllypyyhkeitä, pesuaineita, öljyjä, rasvoja, talkkeja, tuttipulloja, tutteja, saksia, vaippoja ja varmaan jotain muutakin. Sitten ostin Herra Hakkaraisen vauvakirjan :heart:

Sitten tähän väliin taas tämmönen hormonihuuruisen amatöörin tähtihetki kaupassa: Kattelin myös sellasia vauvan hammasharjasettejä ja ihmettelin hetken kun niitä ei ollut vastasyntyneille.. että eikö vastasyntyneen HAMPAITA harjata.... ömmmmm..



Prismassa etsiskelin hetken semmosta Eisbärchen lämpöpussia mutta en sitte tiiä millä osastolla sellaisia ois ollut, enkä jaksanu alkaa jahdata myyjiäkään koska tuli harkkasupistus : / Joku täällä tai sitte fb-ryhmässä oli Prismasta sellasen löytäny..? Niin milläs osastolla niitä oli?

fourth giftille paljon tsemppiä tukalaan tilanteeseen, mikä se sitten onkaan :hug: Onneksi vauvalla ei ole hätää.

Anukkio ja Paavo 22+4

 

Fourth giftille jaksuja :hug:

Hankintoja Mä saan todella paljon vauvan vaatteita, vähän liikaakin, oisin kuiten halunnut jotain itsekkin ostaa Muutoin en ole jaksanut vielä hankintoja miettiä, vähän syksymmällä sitten, ehkä rv. 30 jälkeen vois alkaa tekemään hankintoja.

Mies Kehutaan nyt sitten omaa kultaa, hän ei taida olla millään tavalla perus jässikkä, enempi tunteellinen ajattelija. Hän tekee ihan kaikkia kotitöitä, oma-aloitteisesti ja patistamalla, nikkaroi ja remontoi, siivoaa, pesee pyykkiä ja kokkaa. Toki teen itsekkin näitä asioita, mutta tosi kiva, kun voi kotityötkin jakaa jonkun kanssa. Hän ei käy baareissa ja juo todella harvoin, mitään överi kännejä ei ota koskaan. Jalkahieronnan saan iltaisin pyynnöstä, rasvaa masun ja höpöttelee masuasukille. Kaikkiin ultriin tahtoo ehdottomasti aina mukaan ja neuvoloihinkin olisi mielellään tulossa, että pääsee kuuntelemaan sydämmen tykytykset

Onneksi mulla on ihana isä ja aivan parhaat appivanhemmat, kun oma äitini on kykenemätön osallistumaan lapsenlapsien elämään. Olen itse antanut hänelle mahdollisuuden valita lapsenlapset tai alkoholin, hän valitsi jälkimmäisen. Ikävä silti on omaa äitiä lähes päivittäin, vaikka yhteydenpidon loppumisesta on kohta vuosi.

Nimi Taitaa olla päätetty, mutta meillä se taitaa pysyä salassa ristiäisiin asti.

Maha On liikkumisesta huolimatta todella iso jo nyt, ihan kauhuissani odotan ensi viikon neuvolaa ja puntaria.

Inari & Juri Kakara 23+4

 

Heikkulis keikkulis.. Vähän jäänyt tää puoli :ashamed:

Mulla ei edelleenkään oo maha kasvanut mitenkään ihmeesti siitä mihin se pullahti jo tosi ajoissa.. Potkut ja kyljen kääntämisetkin tuntuu tosi vahvasti. Ja vauvalla on nyt alkanut hikka! Inana äitin oma pikku hikkapallo... :heart: :kiss:

Mulla on tosi paha olo aina välillä.. Ja nyt mä oon sitten aloittanut tän niagaravaiheenkin kun itken ihan hirveesti. En pysty enää ollenkaan hallitsemaan tota kyynelehtimistä.. Liikuttumista itken siis, pahaa mieltä vähemmän..

Jaa, miehistä on ollut puhetta.. Meidän isäntä on sellainen omanlaisensa, tunteellinen jörö. Se mua paijailee (mä olen ihan addiktoitunut paijaamiseen, vieraiden ihmisten kosketusta kuitenkin karsastan jotenkin tosi paljon), ja sitten höpöttelee että miten mä en saa tehä sitä ja tota ja älä nyt nosta sitä jne. Mikä on tässä se ihanin juttu on että se ei ole ollut samanlainen edellisten raskauksien kohdalla. Enemmänkin aina sellanen ahdistunut ja kiukkuinen. Nyt se vaikuttaa kauheen onnelliselta ja iloselta

Kerpele rv 24+3

 

NukkaPallero hemoglobiini mittaa siis veren punasolujen määrää. Ja punasolut kuljettavat happea veressä, ja sitä kautta myös sikiö saa happea. Eli selkeästi sillä on hyvin näkyvä yhteys sikiön vointiin. Itse olen saanut pidettyä rauta-arvot kunnossa syömällä muutaman kerran viikossa sellaisia ruoka-aineita, joissa on paljon rautaa. Esimerkiksi punajuurta ja pinaattia.

Pakaste pinaattikeitto toimii hyvin töissäkin lounaana ja säilykepunajuurta ja punajuurisalaattia syön ruoan lisukkeena. Ja jos teen vihreää salaattia, niin tykkään repiä sekaan myös tuoretta pinaattia. Tähän mennessä on ihan tällä ja raskausvitamiineilla pysynyt hemppa tuolla 130 korvilla. Neuvola on taas viikon päästä ja sitten katsotaan vieläkö tämä riittää vai joudunko kuurille. Mitään väsymystä tai muuta en kyllä ole huomannut, että sen puolesta pitäisi olla ok.

Maha on yhtäkkiä kasvanut aivan järkyttävän paljon! Huikee pallo ilmestynyt tuohon eteen, mutta takaapäin ei vieläkään näy vaikka kuinka tiirailee.

Nukkuminen ei tuota mitään ongelmia vieläkään. Täydet 8 tuntia yössä ilman herätyksiä. Vessaankaan ei tarvi herätä erikseen. Jos kus masukki herättelee, kun asento on huono ja rummutus on sen verran hurjaa, että herään siihen. Toisen mielestä on hyvä vain jos minä olen selälläni, mutta sit alkaa helposti pohkeet kramppaamaan. Saa nähdä kauanko on vielä täysiä yöunia edessä tällä menolla.

Acacia 25+0 POKS! :heart:

 

Tekstit taas luettu, mutta kommentointi ja neukkakuulumiset illemmalla- nyt lähetään syömään appivanhemmille lettuja ja mansikkahilloa

 

Anukkio
Minä ostin sen Eisbärchen lämpöpussin prismasta... Meijän prismas niitä oli 1 just jäljellä ja se oli siellä mis on rattaat, kaukalot ja muut tarvikkeet. Meijän kaupas erikseen toisella puolella kauppaa on sitte vaipat, ruuat ja tuttipullo/rasvatarvikkeet. Ja sit niistä liitoskivuista yöllä, kokeiles jos haluut vaihtaa kylkeä, niin nouset ensin suoraan istumaan ja sit vaihdat kylkeä. Niin ei pääse suurta venymistä kohdunliitokissa tapahtumaan.. mul ei ainakaan silloin vihlaise.

 

Huh, paljon tekstiä taas tullu, piti käydä oikein syömässä välissä kun luki Haettiin subit ja meinasin eka ottaa vaan puolikkaan, mutta helposti uppos täyskokonen ja vielä ois varmaan lisääki menny. Ite aattelin eka Hesen jotain ateriaa (ilmeisesti suolanpuutosta..), mutta mies sitte vetos terveellisyyteen...

turvakaukalo ja jalusta saapui tänään. Mies tottakai halus heti asentaa sen isofixin. Se ei niin tykänny kyllä tuosta Brion Go kaukalosta, kun kuulemma sen kaverilla oli parempi...No minäpä en oo päässy hiplaamaan toisten kaukaloita ja näissä hormonimyrskyissä haluan hankkia heti kaikki tänne nyt!! Oltais siis mahdollisesti saatu miehen siskopuolelta kaukalo lainaan, kun ne on jo siirtyny isompaan, MUTTA kun ei oo tarjottu niin en rupea ruinaamaan joka asiaa erikseen

Välillä tuntuu että ollaan miehen kanssa ihan yksin näiden hankintojen ja kaiken muun kanssa. Kukaan ei oo pahemmin tarjonnu apuansa, muuta kuin että saadaan iso kasa vaatteita just siltä siskolta, appiukko lupas tehä hoitopöydän, miehen vanha pinnasänky on vielä olemassa sen kummeilla varastossa ja isän puolelta saadaan ne vanhat rattaat, jotka ei mahdollisesti ookaan niin priimakunnossa kuin alkuun luultiin. Mitään muuta kukaan ei oo ees kysyny. Äiti ei mitenkään kysyny, että voisko se auttaa jollain tavalla. Se teki 2 nukkea, jotka se toi, mutta ei ne tässä äidiksi tulemisessa ja vauva-ajassa auta. Prismassa pähkäilin taas kahden vauvakirjan välillä enkä saanu tehtyä päätöstä ja mielessäni aattelin, että kun joku ois tarjoutunu ostamaan sellasen tai ois ollu apuna valitsemassa. Aikasemmin mun lapseton kaveri oli mukana ja se aika pian häippäsi kirjakaupassa omille teilleen siitä hyllyltä.
Onko näitä vauvoja tupsahdellu tähän lähipiiriin niin paljon viime aikoina, että sitä pidetään jotenki itsestäänselvyytenä? Että mun miehen tuki ois ainoa, mitä tarvin? Mitä ne sitten sanoo, jos vaikka kuolen synnytyksessä, niinkuin muutaman vuoden takaisessa niin todentuntuisessa painajaisessa tapahtui?
Ja kuvittelin jotenki, että oltais oltu nyt enempi tekemisissä näiden siskopuolien kanssa, joilla on kans pienet vauvat, mutta kertaakaan en oo saanu kumpaakaan vauvaa pitää sylissä taikka juurikaan päässy näkemään. Että se siitä tukiverkosta. Mä haluaisin, että ihmiset ite tajuais ja tarjoais apua, koska muuten tulee sellanen ruikuttava olo (mitä nyt tässäki sitte oon), tyyliin "säälikää mua". Tai säälittävä tiesti pitää ollaki ennen kuin kukaan vapaaehtoisesti auttaa. Siitä Bola-korustaki on vähän paha mieli, kun en ite viiti nyt enää hommata, mutta ois ollu hienoa, jos mulla ois ollu joku ystävä tai läheinen, joka ois halunnu sellasen antaa mulle. Mutta ei vissiin tässä todellisessa maailmassa.

Sori vuodatus, mutta tämmöset bluesit mulla ollu mielessä viime aikoina. Vaikka aamulla puuroa syödessä sainki kauheen naurukohtauksen taas vaihteeksi, että kerkes puuro hyvin jäähtyä ku joutu silmiään kuivata...

Haluaisin vaan että tapahtuis jotain TOSI KIVAA välillä. Ei edes turvakaukalosta saanu iloita, ku mies sen teilas heti ihan paskaks osittain siitä syystä, ettei heti tajunnu sen toimintaperiaatteita ja että kun niillä toisilla oli paljon parempi. :stick: mun on kai turha ostaa enää mitään kun en osaa.

:ashamed:

 

Huomenaamulla lääkäriaika. Nyt takana 5 työpäivää ja supistelu jatkuvaa, muttei kivuliasta... Saas nähdä pistääkö mut kotio lepäileen vai saanko vielä olla töissä. :/

Maha on iso ja koko ajan tiellä. Kävely vaappuvaa. Mielialat herkillä. Himoja tulee ja menee, viimeisin: aamupalajuustot.

Suonikohjut pullistelee, jalat turvoksissa ja väsyneet, tissit kutiaa ja ovat paisuneet ihan järkyiksi, ei pysty kumartuun eikä kyykkiin ja makuulta on vaikea päästä ylös.

Väsyttää ja masentaa ja pelottaa ja hormoonihirmuttaa ja mitä kaikkee.

Ei pysty kommentoimaan mihinkään mitään vaikka luin kaikki, ei vaan jaksa. :/ Jos sitä piristyis loppu viikkoa kohden niin tulen sitten kommentoimaan enempi.

Anteeksi pahantuulisuus. :flower: Pakko marmattaa joillekin.

Harakanhattu ja jäpikkä 23+6

 

Huh, en kehtaa edes tunnustaa montako tuntia meni lueskellessa yli viikon aikana kertyneitä tekstejä.

mnica ite oon just semmonen, etten paljon apua kehtaa tuputtaa vaan ajattelen just, että kyllä pyytävät jos apua tarvivat. Enkä toki itekkään apua odota enkä liiemmin pyydäkkään. Kahestaan mekin miehen kans ollaan melko pitkälti hankintojemme kans. Anoppi lupasi pinnasängyn ostaa, mutta kovasti tuntu vastustavan sitä, minkä mie ikeasta ostin. Noh, maksaa sen jos maksaa. Muutoin ollaan ostettu kaikki omilla rahoillamme uutena vaunut, kaukalo+telakka, hoitopöytä, sitteri, vaatteita ymymym.. Ite aattelen niin, että hyvä vaan, että saan ite ostaa niin tulee mieleiset. En ois oikeastaan edes huolinu käytettynä juuri mitään. Pari vaatetta kirpparilta oon ostanu, siinäpä ne.

Miehestä Mun mies on välillä hempeempi jä välillä jörrikämpi. Päivä päivältä tuntuu olevan enempi innoissaan tulevasta vauvasta. Kyllä se joka päivä jotenki masua huomioi. Minua ehkä sitten vähemmän, joka vähän ärsyttääkin välillä. Yhessä tehdään paljon ja kotosalla vietetään yhessä aikaa, molemmat esim. omilla tietokoneilla. Baareilua ei harrasta eikä muutenkaan mitään riekkumista missään. Kotona ottaa muutaman kaljan sillon tällön. Kyllä siitä hyvä isä tulee. Kasvatusperiaatteet on meillä ainakin samanlaiset ja muutenkin paljon puhuttu tulevasta. Minua ei oo peloteltu tulevaisuudesta, että elämä loppuu. Ehkäpä tietävät, että ollaan molemmat melkosia kotihiiriä ja lapsirakkaita, niin luultavasti se lapsi sitten vain rikastuttaa meidän elämää.

Nimi on ollut mietinnässä pitkään. Tytölle oli kokonimi heti tiedossa, mutta pojalle vain ensimmäinen. Toisesta (ja kolmannesta) nimestä onkin sitten vääntöä. Eipä me siitäkään ressiä oteta, jos poitsu ei sitten näytäkkään yhtään sen nimiseltä niin vaihtoon menee joka tapauksessa.

Tuhat ja sata asiaa ois pitäny kommentoida, kuhan vaan muistais (dementia täälläkin) mitä te ootte tässä viikon aikana kirjotellu. Omaa napaa nyt kuitenki vähän tähän loppuun. Huomenna ois sokerirasitus ja nyt pitäis sitte tietty olla syömättä. Närästys on vaan ihan mieletön taas ja mietin, että uskallanko ottaa 1/4 rennien. Se auttaa mulla vaikka en niistä niin tykkääkkään. Pitänee kattoa sitte ku nukkumaan menee, että onko ihan pakko ottaa, että saa nukuttua. Se rasitus on kuitenki aamulla jo seittemältä niin ois ihan hyvä nukkuakkin. Tuota närästystä on muutenki ihan älyttömästi, joka päivä. Toivottavasti pitää vanha sanonta pitkästä tukasta vauvalla sitten paikkansa. Oispa ihana saada oma peikkopoika.

Kesälomaa on vietetty nyt kolmatta viikkoa ja olo on ihan ok. Alavatsalla molemmin puolin on jotain kipuja (liitos?) aina välillä, varsinkin kääntyillessä ja kävely on toooodella hidasta lyllertämistä. Jännityksellä odotan töihin paluuta, vielä ois 6 viikkoa töitä tehtävänä, tosin mulla ois pari viikkoa vielä palkallista saikkua mahdollista pitää, niin luultavasti käyn ne pyytämässä jos vähääkään siltä tuntuu. Työmotivaatio on varmasti muutenkin loman jälkeen ihan nollissa, saati sitten kun tietää että äippäloma häämöttää muutaman viikon päässä.

Nyt jos yrittäis sitä nukkumista, et pääsee huomenna ylös kuudelta. Hyi mitä heräämisaikoja lomalla.

Ai niin ja fourth giftille voimia ja tsemppiä, mitä siellä sitten ikinä tapahtuukaan!

Pampula84 ja pikkupapu 25+6 (kait)

 

Tänään mulla oli sitten aamulla se neuvola, vatsan nipistelyyn otti kantaa ja sanoi että nyt menen tämän sairasloman loppuun ja sitten jos siltä näyttää niin voi mennä töihin kokeilemaan, mutta jos edelleen jatkuu niin pitää hakea lisää saikkua. Jos nipistely pahenee tai voimistuu niin pitää ottaa ottaa neuvolaan heti yhteyttä, saa lääkäri sitten katsoa tilanteen. Seuraava neuvola on kuukauden päästä ja se onkin sitten lääkärineukka.
Kelan lappuja pitää nyt täytellä netin kautta ja raskaustodistuksen sain ja käski viemään sen kelaan.

Viikot: 22+2
Paino: +2,6kg kuukaudessa
Sf: 19
RR: 124/76
Hb: 114 viimeksi 121 joten pudonnut aika reippaasti, joten rautaa joka toinen päivä.
Liikkeet: ++
Sydän: 150

Tuleva isoveli kuunteli innoissaan sydämen lyöntejä ja kun ne oli kuunneltu niin lähti leikkimään. Pois lähtiessämme odotustilassa oli pieni vauva, joka päästi reippaat itkut. Jätkä ihmetteli asiaa mulle "kuulitko miten se vauva huusi" taitaa esikoisen hermo mennä jos tulevasta vauvasta lähtee kovastikin ääntä ja kuten miehen äiti sanoi jos isoveikkaansa tulee niin ääntä tässä talossa riittää. Onneksi poju voi lähteä tohon naapuriin mummin ja pappan luokse jos ei korvat kestä.

Jaksamisia kaikille vaivojen ja mielialojen kanssa :hug:

 

Onnea taas kaikille rakenneultrassa käyneille!

Pohkeet kramppailee täälläkin öisin.. Oon yrittäny muista joka ilta ottaa magnesiumia ja tuntuu, et on auttanutkin..mut sit aina välillä unohdan ja sit kramppailee taas..

Harmillisia perhesuhteita.. Mulla on tosi hyvät välit äitiin! Äidille kerron kaiken ja me nähään toisiamme tosi usein ja jos joskus ei sattumalta ehditä näkeen, niin sit soitellaan! Olis ihan outoo, jos olis viikonkin kokonaan silleen, ettei olis äitiin yhteydessä.. Mut sit mun isä.. se on ihan alkoholisti! Mä en välillä muista siitä ihmisestä mitään hyvää..lapsuudesta muistan kaikkee pahaa vaan..kuinka isä oli kännissä ja lässytti kaikkee paskaa..ja kuinka se katos välillä pitkäks aikaa ryyppyreissuilleen ja vei rahat..äiti joutu lainaan naapurilta rahaa, et sai meille ruokaa..ja kuinka joskus oltiin piilossa velkojia pimeessä kämpässä, kun isä oli ties kenelle velkaa.. sit me muutettiin pois toiseen kaupunkiin ja isä ehkä pikkusen rauhoittui..mut jatkoi silti joka viikonloppu ryyppäämistään..töissä kun kävi,niin pystyi oleen selvinpäin, mut kaikki lomat oli yleensä kännissä koko ajan..useimmiten isälle ei paljoo ees viitsiny puhua, kun aina tiuski tai sit sitä ei muuten kiinnostanu mikään..sit muutama vuosi sitten äiti onneks jätti isän..äiti on oikeesti joutunu kestään siltä idiootilta ihan liikaa ja sai vihdoin sisua erota! Isä alko juomaan enemmän ja sillon ihmiset vasta tuntu tajuavan, et meidän isä on ihan alkkis..ja tuntu, et ne syytti meidän äitiä siitä, koska äiti jätti meidän iskä paran.. haha..mä en ennen puhunu isän alkoholismista kellekään, koska kummasti sitä suojeli..mut nykyään en todellakaan salaile asiaa! Isä on ollu alkoholisti aina ja pilannu mun ja mun sisarusten elämää aika paljon, eikä ansaitse suojelua..ja ärsyttää suunnattomasti, jos joku kuvittelee, et iskä alko juomaan vaan siks, kun äiti jätti sen! Ei asia kyl ollu niin! Aargh..mut joo..nykyään isä edelleen ryyppää..soittelee välillä kännissä ja on kusipäinen..se innostu kun sai kuulla, et saa lapsenlapsen ja kännipäissään kyseli, et saako olla lapsen kaa tekemisissä, jos vetää ittensä kuiville..no, eipä edelleenkään oo vetäny itteensä kuiville! Eipä se siihen pysty..oon jopa yrittäny auttaa sen hoitoon, mut ei se mee..se on niin monet kerran luvannu lopettaa ryyppäämisen, eikä koskaan oo ees yrittäny..vaik nyt sitä taas pikkusen aatteli, et jospa se lapsenlapsen takia..eka lapsenlapsi kuitenki isälle..mut miks sitä kiinnostais lapsenlapsi, kun ei sitä omatkaan lapset kiinnostanu! oon ikuisesti katkera sille ihmisille..se ei koskaan välittäny lapsistaan niin paljon, et olis yrittäny! Monet kerrat oon miettiny, et täytyis vetää välit poikki, koska isä ei osaa kun pahoittaa mun mielen, mut sit en vaan osaa tehdä sitä.. ja isää ei oikeesti oo koskaan kiinnostanu meidän lasten tekemiset! se ei koskaan soittele ja kysele, et mitä kuuluu..tai mulle se on sen pari kertaa ny jopa tehny, ku oon raskaana ollu, mut muuten ei..ja se ei muista mitään mitä sille kertoo..alkaa oleen alkoholidementiaa..ja eipä sitä tunnu kiinnostavankaan..sit se kuitenkin reteilee meillä lapsillaan ns. kavereilleen! se on niin ärsyttävää! Ihan kun se muka olis meidän kaa tekemisissä!
Aargh..pistää vihaks jopa asiasta puhuminen..

Tulipa tota tekstiä aiheesta.. Ja tulis kyl lisää vaikka millä mitalla..mut ehkä se nyt saa hetkeks riittää!

fourth gift jaksamisia! :hug:

Huomenna sokerirasitus! aargh.. : /

Nellielli ja pötkö 25+2

 

Nojee! kerranki sain itteni tsempattua, että kommentoin kaikki maholliset kerralla ja kauheen romaanin olin kirjottanu nii työpaikan koneen piuhat hyppää ittestää pistokkeista irti ja koneet pimeeks! Ja eihän näitä istuntoja voi palauttaa turvallisuuden nimissä..huoh.

Eli joskus toiste sitte, kiitos ja kuulemisiin!

kiukkupussi *metsätähti* & Nyytti 24+6

 

Fourth gift Ihan rupes itkettään, mutta mun blues vielä jatkuuki. Tosi ikävää, mutta onneksi asia tuli viimein ilmi! Kun olet vielä siitä kirjoittanutkin, että olet aina huolissasi, kun lapset ovat isällään, niin toivottavasti ne huolet on pian ohi ja lapsia ei tarvitse sinne koskaan enää jättää! Voimia ja jaksamista sinne! Yritä vain levätä kun voit ja älä huoli meille kommentoinnista täällä. =) :heart: :hug:

Alakulo vielä jatkuu. Tottakai se eilen vielä syveni ja pidätin itkua enkä sanonu miehellekään sitte mitään kun se tuli kotiin. Sillä nyt uusi huoli uudesta autosta, kun se valuttaa jotain nestettä, mahdollisesti vettä, mutta mistä? Epäilee, jos ois ilmastoinnin nesteet. Skoda Octavia on siis meilläki.
Pitäis siivota, mutten tiedä pystynkö tän mielialan takia tekeen mitään. Touhuaminen vois tiesti auttaaki.. Olin aatellu pyytää kaveria mukaan uimaan tuonne uintikeskukseen tänään, mutta seki ajatus tuntuu niin ylivoimaselta nyt. Ja tajusin, että mies vei mennessään rahapussissaan uintikortinki.

Mulla ei oo ollu nyt kramppeja öisin, kun oon pitäny tyynyä polvien välissä ja tästä syystä pääasiassa nukkunu kyljellään. Eikä oo se keskiselän kipukaan haitannut, mutten tiedä vaikuttaako siihen tämä varhainen ylösnousu.
Fourth gift vinkkas sitruunavedestä, että vois auttaa kramppeihin ja varmaan myös muihin turvotuksiin? Ostin limettejä, kun sitruunat oli niin huonon näkösiä mitä oli. Ne on myös kätevämpiä, kun puristaa yhden limetin kannulliseen vettä ja juo sen. Se on hyvä janojuoma näin helteelläki. Saa masuasukkiki vähän erilaisia makuelämyksiä.

harakanhattu toivottavasti helpottaa, ei kuulosta kivalta tässä vaiheessa olla jo ihan paisuksissa vieläku näitä helteitä taas luvattu!

Jos menis vielä nukkumaan (märehtimään), jos lähtis vaikka joku toinen hormonivaihde päälle...

mnica ja möntti 25+6

 

Fourth gift :heart:
Voi kamala, mitä isä voikaan tehdä omille lapsilleen :'( Onneksi asia selvisi ja toivottavasti lasten ei tarvitse koskaan enään nähdä isäänsä! Toivottavasti lapsesi ovat kunnossa :heart:

Niiskuneiti-87 ja muru 24+3

 

Fourth gift jaksamisia sinne vaikeaan tilanteeseen. Ei ymmärrä kuinka toiset voivat olla niin julmia omia lapsiaan kohtaan. Kuinka teillä ovat lapset tilanteen ottaneet, ei voi kuin kuvitella miten lapsi reagoi tilanteessa jossa oma vanhempi pettää niin totaalisen pahasti. :hug:

Pikkasen jännittää kolmenmais olis sitten se lääkäri, noitten supistusten takia. Nyt kun ollu saikulla viime perjantaista, niin muutamia tullut, muttei sellasta jatkuvaa. Erikoista sinänsä että eilen aamulla heräs siihen että oli supistus päällä, kipeä ja kesti pitkään muttei onneks sitten tullu enään. Eipä näköjään helpolla tässä raskaudessa päässyt saa pelätä et mitä tuleman pitää. Vauva ainakin liikkuu hyvin ja virkeästi=)

Paljon on ollut puhetta lapsuusajoista ja aika hurja huomata kuinka paljon on samankaltaisia kokemuksia monella. Ja aina se alkoholi läsnä ja kaiken pahan alku ja juuri. Hurjasti tsemppiä kaikille jotka painiskelevat asian kanssa, se mikä hyvä puoli tässä vaiheessa elämää on, että voi tehdä omat päätökset, kun lapsena on täysin toisten armoilla.

Esitietolomake saatiin viime neuvolakäynnillä. Se on aikas vaiheessa, nimet tosiaan pitäis keksiä siihen hätäkaste kohtaan. Ei oo oikein vielä päästy selvyyteen, muutama vaihtoehto on kyllä. Kyllä siihen saa kans kaikkea täyttää, piti ettiä edellisien synnytysten tiedotkin, kun ei kaikkea aivan muista.

Hankinnoista vihdoista ja viimein tuli se vaunuasiakin selväksi, eli ei saa enään mistään varaosia tai uusia sopivia renkaita. No tämä jää nyt mietintään. Kaukalo pitäis hommata, siskolta saadaan hoitopöytä ja sit vaatteita pitää tietty hommata.

Pohkeiden kramppailuista edellisissä raskauksissa on ollut, tässä ei onneksi vielä. Vaikka vielä sekin vaiva kerkee tuleen.
Nyt pitäisi lähteä kaupoille.

hannama&pikkuinen 23+4

 

Kylläpä fourth giftiä koetellaan suunnalta jos toiseltakin. Toivotaan, että parempaan päin mennään.


mnica Olisikohan kyseessä ilmastointilaitteen kondensiovesi? Ihan normaalia, että auto pukkaa ne pihalle kun on parkissa. Mutta ehkä on syytä olla yhteydessä huoltoon. En minä kauheesti auton tekniikasta tiedä, mä vaan ajan niitä. =)

Ei mulla muuta.

Scala ja Eikka rv 24+5