Hei
Pitkästä aikaa kirjoittelen- tai tuntuu itsestäni siltä, etten ole ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa aikoihin, vaikkei viime kerrasta taida olla viikkoakaan.
Viimeksi taisin olla huolissani siitä, että ovulaatio menisi ohi, kun mies oli viikonlopun reissussa.
Olen testaillut tässä kierrossa kuudennesta kirtopäivästä asti, siis 3.9. alkaen. Olen käyttänyt lähinnä Aconia, pari kertaa myös toista ovistestiä. Puhdasta negaa on näyttänyt sunnuntaihin 9.9. asti (kp12), jolloin tuli selkeä plussa! Ekaa kertaa koskaan niin selkeä. Ehdittiin onneksi sitten iltasella leikitelläkin miehen kanssa
.
Mutta mutta... kun olen jatkanut ihan mielenkiinnosta testailua tuonkin jälkeen niin EDELLEEN testi näyttää joka päivä kahta viivaa! Juuri nytkin tuossa pöydällä. Ehkä ihan hieman himmeämpänä nyt mutta ihan selvästi kuitenkin. Mitä ihmettä, en ymmärrä.
Nyt siis jo viidentenä päivänä peräkkäin ovistesti näyttää plussaa. Onko teille sattunut tällaista?
Mietin, kertoisinko, mutta kerron kuitenkin.. Mulle sattui jotakin tosi kamalaa ja ällöttävää alkuviikosta. Ehkä ällöttävintä, mitä koskaan on sattunut. Ja samalla harmitti ihan hirmuisesti. Ensimmäinen kunnon selkeä plussa ovistikussa (kolmas kierto, kun tikuttelen) ja halu yrittää oikein tosissaan tässä kierrossa... ja sain riesakseni (pitäkää varanne, tää on ällöttäväääÄÄÄäää !! ) kihomadot! Iih, yöh!!!!!!!!! Päiväkodista työpaikaltahan ne on tulleet, tai sitten miehen lapsen kavereilta. On meillä päiväkodissa tällä hetkellä salmonellaakin, ja täitä..
Luin netistä, että aikuisilla ne ovat yleensä oireettomia, joten niitä voi olla oikeastaan kenellä vain tietämättään. Yöh!!!!! Minulla onneksi alkoi kutina joten huomasin ne (sen, näin vain yhden). Yök, yök, yök!!!!!!! Eipä tullut nukuttua sinä yönä kuin kaksi tuntia ja seuraavana päivänä oli pakko mennä töihin, koska siellä oli liian vähän väkeä töissä. Sairaanhoitoneuvonnasta kyllä sanottiin, että voi mennä heti, kun on ottanut lääkkeen.
Arvatkaapa vain, onko meillä puunattu paikkoja!!!!! KAIKKI vähänkin epäilyttävä on pesty 60-90 asteessa, joka päivä on imuroitu ja pyyhitty Tolulla pinnat sekä vaihdettu joka ikinen päivä pyyhkeet ja lakanat. Muuta en sitten alkuviikosta olekaan tehnyt
. Paitsi eilen oltiin juhlimassa yhteistä merkkipäivää
.
Tuolloin yöllä, kun valvoin ja mietin kaikkea, itketti ihan hirveästi, kun ajattelin, että jospa hedelmöittyminen onnistui edellispäivänä ja nyt tuhoan sen mahdollisuudet ottamalla lääkkeet. Tai että se ei tuhoudu vielä mutta sitten uusintalääkityksessä kahden viikon kuluttua. Tuntui NIIIIN epäreilulta, että VIIMEINKIN kun olisi mahdollisuus onnistua, niin joudun ottamaan mahdollisuudet pilaavaa lääkettä
.
Soitin heti aamulla sairaanhoitoneuvontaan ja kysyin, siellä sanottiin, että lääkettä ei suositella raskaana oleville (koska ei ole tarpeeksi tutkimustietoa) mutta että pakkohan minun on se ottaa. Soitin sitten teratologiseen tietopalveluun heti, kun se aukesi (yhdeksään aamulla on joskus niiiin pitkä aika!) ja sieltä sanottiin, että Pyrvin on täysin turvallinen lääke. Ihanaaaaa
!!!! Aloin melkein itkeä ilosta. Nappia siis nassuun ja eroon vihulaisista!
Seuraava pelkoni oli, että olen muuttunut ällöttäväksi ja inhottavaksi miehen silmissä mutta ei, yhden välipäivän jälkeen hän oli yhtä villi kuin ennenkin
. Hänellä oli muutenkin ihana suhtautuminen, totesi aamulla madoista kuullessaan vain tyynesti että no, sitten niitä on hänelläkin. Otimme tietenkin molemmat lääkekuurin niin kuin asiaan kuuluu.
Nyt ärsyttää enää, että jotkut vanhemmat tuovat tenavansa päiväkotiin, vaikka niillä on kihomatoja (ja flunssaa ja mahatautia ja muuta). Vaikka miten pestään käsiä niin kyllähän ne leviävät! Lähin työkaverini muuten sanoi ensi sanoikseen samaa kuin mieheni: miten kaikista ihmisistä juuri minulle oli tullut tuo vaiva, sillä minä jos kuka olen tarkka käsien pesusta! Mutta siihen riittää, että kesken ruokailun auttaa vaikka jotakuta pilkkomaan perunaa lapsen omalla veitsellä, jossa sattuu olemaan pöpö...
Sellaista inhaa tarinaa tällä kertaa. Inhottaa vieläkin tosi paljon, etenkin, kun pitää vielä odotella pari viikkoa, että saa lääkitä loputkin pois. Päätettiin kyllä miehen kanssa ottaa vielä omin luvin kolmaskin kuuri, ihan vain varmuuden vuoksi.
Mutta tosiaankin, jos joku osaa sanoa jotain tuohon viiden päivän ovisplussaan niin se olisi kiva juttu. Minusta se on tosi kummallista.
