Mammakoira älähtää, kun kalikka kalahtaa

Minua ihmetyttää se, että ko. kampanjalla ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin syyllistäminen. Kun menet sivuille, et löydä konkreettisia neuvoja tai ohjeita aikuisten ruutuajan vähentämiseksi (tästähän siinä loppupelissä on kysymys). Some on kielletty, mutta entäs työnteko? Jos teen etäpäivän siten, että lapsi on kotona ja leikkii itsekseeen vieressä, laiminlyönkö silloin lastani, kun vastailen sähköposteihin ja puheluihin? Miespuolinen kollegani tekee usein etäpäivän kun lapsi (5-vuotias) on sairaana. Miten lapsi tästä selviää ilman, että korppi vie hänet? (toki hän onkin mies, niin silloin se on kampanjan mukaan ok).
En toisaalta ymmärrä miten netissä esim. kouluikäisen kanssa ehtisikään roikkua kun viideltä päästään töistä, pitää tehdä ruoka ja syödä, tehdä läksyt, lukea lapsen kanssa, liikkua 2h (suositus 3h, koulu pitää huolen 1 tunnista) ja pistää lapsi yhdeksältä nukkumaan. Ja tämä kaikkihan on yksin äidin vastuulla.

 

Mutta onko se somen käyttö oikeasti väkivaltaa? Näihin mainoksiin on nyt uponnut resursseja väkivallan vastaisesta työstä.

Mitä tamponimainokseen tulee, niin tottakai siitä voi tulla myös surullinen. Tai mauton. Tai huono. Jos mainos tehdään huonolla maulla, niin voi käydä - nämä ketjussa käsiteltävät mainoksethan ovat hyvä esimerkki huonosti tehdyistä mainoksista. Mutta mies tamponimainoksessa ei ole mahdoton ajatus - siitä voi myös tehdä hyvän, jos tekee sen taidolla.

Ja pointtini ei ole ollut, että näissä mainoksissa pitäisi olla äidin sijaan isä. Vaan pointtini on se, että nämä ovat epäonnistuneita mainoksia, koska ne vähättelevät väkivaltaa ja oikeaa välinpitämättömyyttä ja demonisoivat asiaa, joka ei ole oikeasti huolestuttava. Esim. tuossa videossahan äiti ei koko ajan roikkunut somessa. Hän luki yhden ainoan tekstiviestin ja muun ajan leikki lapsen kanssa.

En tajua tuota näkökulmaa, että nämä mainokset jotenkin vähättelisivät väkivaltaa. Mielestäni sotket turhaan kaksi erilaista lapsten huonostikohtelun muotoa.

Ja mielestäni nämä mainokset toimivat hyvin siinä, että ne koskettavat huomattavan isoa osaa vanhemmista. Lähes jokainen vanhempi on silloin tällöin syventynyt mielummin nettiin/kirjaan/telkkariin, kun olisi voinut leikkiä lapsen kanssa. Ihan hyvä siitä on muistutella ja herätellä, ennen kun ongelma muodostuu isommaksi.

 

En tajua tuota näkökulmaa, että nämä mainokset jotenkin vähättelisivät väkivaltaa. Mielestäni sotket turhaan kaksi erilaista lapsten huonostikohtelun muotoa.

Ja mielestäni nämä mainokset toimivat hyvin siinä, että ne koskettavat huomattavan isoa osaa vanhemmista. Lähes jokainen vanhempi on silloin tällöin syventynyt mielummin nettiin/kirjaan/telkkariin, kun olisi voinut leikkiä lapsen kanssa. Ihan hyvä siitä on muistutella ja herätellä, ennen kun ongelma muodostuu isommaksi.

Miksi se on sinusta ongelma tai huono asia, että haluaa välillä tehdä muutakin kuin leikkiä? Pitäisikö tavoite olla se, että aikuinen viihdyttää lasta koko hereilläoloajan eikä tee ikinä mitään muuta?

 

Katoaako vanhemmuus someen?
Vanhemmuus / 10.02.2016 klo 15:00
Outi Ikonen

Lasten puhelimenkäyttö, ruutuaika ja somessa vietetyt tunnit ovat aihe, josta jaksetaan keskustella ja olla huolissaan. Mutta osaammeko me aikuiset rajoittaa omaa kännykän räpläilyämme ja somessa roikkumistamme sen järkevämmin?

Me suomalaiset, ikään katsomatta, alamme olla liki liimattuja älypuhelimiimme. Valitettavasti jopa auton ratissa on osalla meistä vaikeuksia pitää näppinsä erossa kännykästä. Niin – kun juuri tuli Whatsapp-viesti ja jotakin on varmasti tapahtunut Facebookissakin ja on ihan pakko katsoa, mitä siellä nyt on meneillään.

Onko todella olemassa vaara, että vanhemmuus katoaa someen?

Dingle Oy toimitusjohtaja Juho Jokinen tietää kokemuksesta, että some ja nopeasti kulutettava verkkosisältö saattaa viedä yllättävänkin paljon aikaa - huomaamattamme.

Huonoa omaatuntoa ei Jokisen mielestä kannata kuitenkaan potea.

"Lapset haluavat tietenkin että kohdistamme mahdollisimman paljon huomiota heihin. Jokainen sekunti, jonka aikuinen viettää lapsen kanssa samassa huoneessa puhelimen kanssa on samalla tavalla pois lapsen saamasta huomiosta, kuin vaikkapa tiskikoneen täyttäminen. Molempia saa kuitenkin tehdä, eikä siitä pidä kärsiä huonoa omaatuntoa.”

"Iltaisin kun tulen töistä, jätän puhelimen pöydälle, ja keskityn perheeseen."
- Juho Jokinen

Jokisen johtama Dingle on Pohjoismaiden suurimpia sosiaalisen liiketoiminnan asiantuntijayrityksiä. Työnsä puolesta Jokinen on itse jatkuvasti puhelin kädessä ja sama jatkuu vapaa-ajalla.

”Töissä käyvänä isänä perheaikani rajoittuu pieneen pätkään aamulla ja vähän pidempään illalla. Iltaisin kun tulen töistä, jätän puhelimen pöydälle, ja keskityn perheeseen. Puhelimen otan taskuun vasta iltapesu- ja nukutushommiin”, Jokinen kertoo.

Jokinen on siis läsnä lapsilleen koko iltahetken leikkiaikoineen ja iltapaloineen.

”Tämä noin kahdesta kolmeen tunnin puhelinlakko ei aiheuta minkäänlaisia oireita itselleni, mutta uskon että lapsille sillä on merkitystä. Suosittelen samaa muille. Valitse arkirytmistä ne pätkät, jolloin puhelin ei ole taskussa tai kädessä, äläkä pode huonoa omaatuntoa loppuaikana.”

Kauanko ja miten elämä ilman nettiä sujuisi? Maanantaina alkanut järjestyksessä neljäs Mediataitoviikko ja Poikkeustila-haaste haastaa meidät kokeilemaan, miltä tuntuisi elää ilman nettiyhteyksiä – ja siis myös sosiaalista mediaa.

Miten paljon puhelimen käyttöön ja verkossa surffailuun sitten kuluu päivässä aikaa?

Monen kohdalla vastaus on: liikaa. Jopa neuvoloissa on alettu huolestua vanhempien turhan intensiivisestä sometuksesta. Se aika on usein pois lapsilta, josta seurauksena voi olla jopa se, että lapsen puhumaan oppiminen viivästyy.

Puhelimen käyttöaikaa voi testata erilaisilla sovelluksilla. iPhonen omistavat voivat seurata puhelimensa käyttöä esimerkiksi Moment-sovelluksella, Android-käyttäjät Aptraxilla.

Myös Juho Jokisen mielestä omaa ajankäyttöään voi tarkkailla – mutta itseä varten.

”Käyttöaikasovellukset ovat oikein hyviä, mutta pyrkisin välttämään vastakkainasettelua: en voi koska lapset. Aikuisella pitää ja saa olla omaa aikaa, ja sitä saa viettää myös somessa matkapuhelimella”, hän toteaa.

Käynnissä oleva mediataitoviikko herättelee vanhempia myös miettimään, minkälaisen mallin mediankäytöstä itse lapselleen antaa. Entä miten mediankäyttö vaikuttaa perheen jäsenten väliseen vuorovaikutukseen?

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on lähettänyt kaikkiin Suomen neuvoloihin oppaan Neuvola lapsiperheen mediakasvatuksen tukena, jossa edellisiä kysymyksiä pohditaan.

MLL:n Kohtaamisia-video herättelee vanhempia pohtimaan omaa mediankäyttöään kotona.

http://www.valomerkki.fi/uutiset/katoaako-vanhemmuus-someen

 

En tajua tuota näkökulmaa, että nämä mainokset jotenkin vähättelisivät väkivaltaa. Mielestäni sotket turhaan kaksi erilaista lapsten huonostikohtelun muotoa.

Koska kyseessä on väkivallan vastainen kampanja. Jos sosiaali- ja terveysvirastossa ajatellaan, että väkivalta on sitä, että äiti lukaisee tekstarin kesken päivän, niin kyllä se "hiukan" vähättelee niiden lasten kokemuksia, jotka oikeasti kokevat kaltoinkohtelua.

 

Tämän kaiken meuhkaamisen keskellä unohtuu se, että näillä ammattilaisilla on sellainen kokemus ja näkemys joidenkin perheiden arjesta, mitä ehkä tavallisilla ihmisillä ei ole, tai he eivät halua sitä nähdä.

Kun tänä päivänä aletaan laittamaan raiteilleen mt-ongelmaisen ihmisen elämää, siellä hyvin usein on yhtenä ongelmana nettiriippuvuus. Ja ihan oikea riippuvuus, jossa esimerkiksi masentunut äiti roikkuu netissä kaiken vapaa-aikansa, jättää lastenhoidon ja kodinhoidon. Koska tälle äidille netti kuitenkin juurikin luo sen olemassaolon, näkyväksi tulemisen ja osallistumisen kokemuksen, on nettiriippuvuus vaikea purkaa. Se tosiaan on riippuvuutta samalla lailla kuin muutkin riippuvuudet, siitä tulee ihmiselle selviytymisen väline, niin että hän on sokea sille että oikeasti se vain vahingoittaa hänen elämäänsä. Miesten kohdalla nettailun voi korvata pelaaminen, ja jokainen nainen voi miettiä, eikö se tosissaan ole jo vähän ongelma, jos isä on kaiken aikansa kuulokkeet korvilla leikkimässä virtuaali-ihmistä eikä häneen saa mitään kontaktia, ja jos hänet keskeyttää hän on hyvin ärtynyt. Aika monen naisen mielestä se on ongelma.

Tiedän näitä nettiriippuvaisia äitejä, ja tiedän että he ovat raivoissaan tästä kampanjasta koska riippuvainen ihminen kokee uhaksi kaiken arvostelun, se riippuvuus hallitsee jo sitä ihmistä niin että tuntuu että se on se ilma jota hengittää ja jota ilman ei pärjää. Nettiriippuvainen on samalla lailla raivoissaan kuin alkoholisti jolle vihjaistaan että tulikohan otettua liikaa. Se reaktio ei oikeastaan eroa mitenkään koska taustalla on samankaltainen mielihyvämekanismi. Sitä selittelyä ja hyökkäämistä ja puolustelua riittää, koska on suojeltava sitä sairautta, joka hallitsee ihmistä.

Siksi minusta tämä kampanja on oikein hyvä. Tuhansien mukaloukkaantuneiden äitien joukossa on myös niitä, jotka oikeasti laiminlyövät lapsiaan nettiriippuvuuden vuoksi. Jos nyt pieni järjen valo pälkähtää siellä omassa päässä, ja ihminen tajuaa että liian monta prosenttia omasta ajasta menee joko nettailuun tai netin ajatteluun, sekä paljonko saa mielihyvää ajatuksesta että kohta saa taas olla siellä nettimaailmassa, niin kampanja on hyvä. Se lapsen lapsuus kuluu siinä joka päivä, joka hetki, hän tarvitsee kontaktin ja terveen vuorovaikutuksen vanhempiinsa.

 

Mielenkiintoinen näkemys, että entisaikaan lapset eivät olleet niin yksin kuin nykyisin. Kuitenkin 40-50-luvulla lapsi saatettiin laittaa koko päiväksi paimeneen - yksin - ja vielä 80-luvulla ekaluokkalainen saattoi viettää pitkät päivät yksin kotona, kun iltapäiväkerhoja ei ollut. Ja aiemmin lapset jätettiin herkemmin yksin kotiin, 70-luvulla jopa vauva saattoi jäädä kotiin nukkumaan kun äiti käväisi kaupassa. Ja jos oikein kauan historiaan mennään, niin vauvat jätettiin useiksi tunniksi yksin maitopullon kanssa kun itse mentiin pelto- tai metsätöihin. Tietysti suurperheissä saattoi olla joku vanhus tai isosisarukset pienempien kanssa. Sekin on tietysti tulkintakysymys, onko lapsi - tai lapset - jätetty yksin, jos vaikka 7-vuotias hoitaa 3-vuotiasta.

Kyllä lapset ovat huomattavasti enemmän yksin nykyisin kuin mitä ennen. Ja niin ovat aikuisetkin. Jatkuva somessa roikkuminen ehkä luo illuusion, että olemme enemmän yhteydessä toisiin ihmisiin, mutta näin ei ole.

Entisaikaan perheet olivat huomattavasti isompia ja isovanhemmat ja sukulaiset asuivat yleensä lähellä toisiaan. Nykyisin perheissä lapsia on usein se yksi/kaksi ja koko muu vähäinen suku asuu jossain ihan muualla. Suomessa asuu iso joukko ihmisiä, joiden tukiverkko on olematon. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan yksin ja lapset kasvavat enemmän yksin kuin mitä ennen.

 

Minua ihmetyttää se, että ko. kampanjalla ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin syyllistäminen. Kun menet sivuille, et löydä konkreettisia neuvoja tai ohjeita aikuisten ruutuajan vähentämiseksi (tästähän siinä loppupelissä on kysymys).

Totta. Jossain aiemmassa viestissä tässä ketjussa sanottiin, että digitalisoituminen on yhteydessä lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin - kuinka moni oikeasti uskoo, että mielenterveysongelmat paranevat syyllistämällä tai vain kieltämällä netin käyttö? Nyt on tosiaan palanut kymmeniä tuhansia euroja kampanjaan, joka ei tarjoa kenellekään mitään konkreettista apua tai konkreettisia neuvoja. Kehoitus "miettiä omaa ruutuaikaa" ei juuri auta, koska jos ihmisellä on ongelma ruutuajan kanssa, hän ei ehkä edes tunnista ongelmaa - ja jos tunnistaa, ei osaa tehdä asialle mitään.

 

Koska kyseessä on väkivallan vastainen kampanja. Jos sosiaali- ja terveysvirastossa ajatellaan, että väkivalta on sitä, että äiti lukaisee tekstarin kesken päivän, niin kyllä se "hiukan" vähättelee niiden lasten kokemuksia, jotka oikeasti kokevat kaltoinkohtelua.

Takerrut nyt liikaa tuohon mainoksen ontuvaan toteutustapaan, etkä tajua sen pointtia.
Enkä edelleen ymmärrä tuota ajatusmaailmaa, että jos on olemassa isompia ongelmia, niin niin kauan kun ne on ratkaistu, ei saisi yrittää pienemmille ongelmille tehdä mitään.

 

Totta. Jossain aiemmassa viestissä tässä ketjussa sanottiin, että digitalisoituminen on yhteydessä lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin - kuinka moni oikeasti uskoo, että mielenterveysongelmat paranevat syyllistämällä tai vain kieltämällä netin käyttö? Nyt on tosiaan palanut kymmeniä tuhansia euroja kampanjaan, joka ei tarjoa kenellekään mitään konkreettista apua tai konkreettisia neuvoja. Kehoitus "miettiä omaa ruutuaikaa" ei juuri auta, koska jos ihmisellä on ongelma ruutuajan kanssa, hän ei ehkä edes tunnista ongelmaa - ja jos tunnistaa, ei osaa tehdä asialle mitään.

Uskon, että mainos on herätellyt moniakin vanhempia miettimään omaa netin käyttöään tai ylipäänsä lastensa elämässä läsnäolemista. Eli hyvin on mainos toiminut.

 

Minua ihmetyttää se, että ko. kampanjalla ei tunnu olevan muuta tarkoitusta kuin syyllistäminen. Kun menet sivuille, et löydä konkreettisia neuvoja tai ohjeita aikuisten ruutuajan vähentämiseksi (tästähän siinä loppupelissä on kysymys). Some on kielletty, mutta entäs työnteko? Jos teen etäpäivän siten, että lapsi on kotona ja leikkii itsekseeen vieressä, laiminlyönkö silloin lastani, kun vastailen sähköposteihin ja puheluihin? Miespuolinen kollegani tekee usein etäpäivän kun lapsi (5-vuotias) on sairaana. Miten lapsi tästä selviää ilman, että korppi vie hänet? (toki hän onkin mies, niin silloin se on kampanjan mukaan ok).
En toisaalta ymmärrä miten netissä esim. kouluikäisen kanssa ehtisikään roikkua kun viideltä päästään töistä, pitää tehdä ruoka ja syödä, tehdä läksyt, lukea lapsen kanssa, liikkua 2h (suositus 3h, koulu pitää huolen 1 tunnista) ja pistää lapsi yhdeksältä nukkumaan. Ja tämä kaikkihan on yksin äidin vastuulla.

Mainoksen idea oli herättää ajatuksia.
Aikuinen varmaan ymmärtää, että ei ole kyse joko/tai asiasta esim. some yms. vaan, että pysähdytään miettimään mikä on se oma tilanne: esim. ollaanko liikaa ruudun edessä yms.
Saako lapsi terveen kasvun ja kehityksen. Ohjaako vanhempi lasta riittävästi.
Ei nämäkään ole päivän selviä asioita nykysuomen vapaassa kasvatuksessa. Tuntuu, että osalla on mennyt vapaan kasvatuksen idea pahasti ohi.

Onhan noita suuntaa-antavia testejäkin mitä voi tehdä netissä (onko liikaa ruutuaikaa).
Toisaalta vanhemmat kyllä varmasti tietävät ilman testejäkin onko kaikki ok. Sujuuko arki tai aiheuttaako ruutuaika kränää yms.

 

Uskon, että mainos on herätellyt moniakin vanhempia miettimään omaa netin käyttöään tai ylipäänsä lastensa elämässä läsnäolemista. Eli hyvin on mainos toiminut.

Mutta onko väkivalta ja lasten kaltoinkohtelu vähentynyt? Sehän piti olla kampanjan tarkoitus. Jos kampanjan tarkoitus oli alunperinkin saada ihmiset miettimään netinkäyttöä, niin eikö sellainen kampanja olisi kannattanut tehdä jonkin muun otsikon alla - eikä ainakaan kuluttaa siihen resursseja väkivallan vastaisesta työstä? Jännä juttu myös, että vaikka mainokset ovat herättäneet paljon keskustalua, niin suurimmaksi osaksi ei puhuta omasta netinkäytöstä vaan ainoastaan puhutaan noista mainoksista.

 

Mainoksen idea oli herättää ajatuksia.

Silloin kun kampanja esiteltiin, kylläkin sanottiin että se on väkivallan ja lapsiin kohdistuvan välinpitämättömyyden vastainen kampanja. Ei sen alkuperäinen tarkoitus pitänyt olla herättää "ihan mitä tahansa keskustelua". Tietysti kampanjaa on jouduttu selittämään nyt jälkikäteen ja keksimään ties mitä salattuja merkityksiä, kuten esim. se että kritiikki oikeastaan kohdistuukin isään - että ongelma ei olekaan se nettiä rannalla käyttävä äiti, vaan isä joka ei ole paikalla. Selittelyn makua ja kömpelöä selittelyä kaiken lisäksi.

 

Takerrut nyt liikaa tuohon mainoksen ontuvaan toteutustapaan, etkä tajua sen pointtia.
Enkä edelleen ymmärrä tuota ajatusmaailmaa, että jos on olemassa isompia ongelmia, niin niin kauan kun ne on ratkaistu, ei saisi yrittää pienemmille ongelmille tehdä mitään.

Voihan niille tehdä, mutta ei kannata kutsua tekstiviestin lukemista väkivallaksi. Jos ongelma on se tekstiviestin lukeminen - että lapsen seurassa ei saisi lukea tekstiviestiä - niin miksi ei sitten puhuta siitä? Väkivalta tarkoittaa ihan eri asiaa. Myös välinpitämättömyys tarkoittaa ihan eri asiaa.

Oletko katsonut sitä videota? Siinä ei ollut yhtään välinpitämätön äiti, vaan äiti oli lapsen kanssa rannalla leikkimässä. Sitten hän vaan pysähtyi lukemaan tekstarin. Tämä kuvitetaan väkivallaksi.

Lisäksi noihin mainoksiin on palanut rahaa järkyttävät määrät. Niillä rahoilla voisi oikeasti tehdä jotain konkreettistakin. Itse asiassa huomasin Naisten Linjan sivuilla tällaisen tekstin:


Helsingin kaupunki kampanjoi nyt näkyvästi kotiväkivaltaa vastaan. Mainosten mukaan "välinpitämättömyys", kuten vanhempien liika somen käyttö on "nykypäivän väkivaltaa".

Me Naisten Linjalla kuulemme päivittäin työssämme tarinoita väkivallasta, sekä henkisestä että fyysisestä. Välinpitämättömyys haavoittaa, mutta väkivaltaan liittyy myös pelko. Väkivaltaa vastaan ei taistella syyllistämällä, vaan auttamalla ja tukemalla niitä ihmisiä, joiden elämään väkivalta liittyy. Tässä työssä viranomaisilla on olennainen rooli.

Yksi Kotiväkivalta-kampanjan koko sivun mainos Helsingin Sanomissa on maksanut kaupungille arvonlisäveroineen arviolta 30 000 euroa.

Helsingin kaupunki tukee Naisten Linjan vertaisryhmätoimintaa 15 000 eurolla vuodessa. Sillä rahalla me pyöritämme yhteensä kolmea keskusteluryhmää, joissa väkivallasta selviytyneet naiset saavat voimia toipumiseen.

Pelkästään yhden mainoksen hinnalla me pystyisimme tuplaamaan tarjoamamme konkreettisen avun Helsingissä.

Tämä löytyy Naisten Linjan julkiselta facebook-seinältä.

 

Silloin kun kampanja esiteltiin, kylläkin sanottiin että se on väkivallan ja lapsiin kohdistuvan välinpitämättömyyden vastainen kampanja. Ei sen alkuperäinen tarkoitus pitänyt olla herättää "ihan mitä tahansa keskustelua". Tietysti kampanjaa on jouduttu selittämään nyt jälkikäteen ja keksimään ties mitä salattuja merkityksiä, kuten esim. se että kritiikki oikeastaan kohdistuukin isään - että ongelma ei olekaan se nettiä rannalla käyttävä äiti, vaan isä joka ei ole paikalla. Selittelyn makua ja kömpelöä selittelyä kaiken lisäksi.

Mainos tulee minusta ihan tarpeeseen.
Mainos on iskevä ja kärkäs - saa aikaan todella laajasti keskustelua ja leviää kuin kulovalkea.
Kun nyt päästään tästä toteutuspuolen päivittelystä niin ehkä voitaisi keskittyä olennaiseen, eli onko perheissä välinpitämättömyyttä?[/QUOTE]

 

Minusta nimenomaan ongelma on mainoksen toteuttamistavassa, ei asiassa. Tuo MLL:n vastaava on asiallinen, kannustava ja neuvova ja hyvä lisä neuvolan jakamaan tietoon. Tämä Helsingin kaupungin kampanja taas on pelkästään syyllistävä ja ahdistava. Minä rajoitan ruutuaikaani huomattavasti lasten hereilläoloaikana. Puhelinta käytän vain tarpeelliseen. Mutta nyt jatkossa, tämän mainoskampanjan jälkeen, tuskin uskallan ottaa puhelinta esille esim. matkustaessani bussissa lapsen kanssa soittaakseni tai ottaakseni kuvan leikkipuistossa. Apua, mitä jos puhelimen soi kun haen lasta päiväkodista, pahimmassa tapauksessa joku töistä soittaa hätätapauksen takia. Tai neuvolassa.

Muutenkin koko ajan huono omatunto jo valmiiksi. Tänä aamuna en jaksanut keittää lapselle puuroa, vaan tarjosin valmista. Leivän päälle hän sai kinuttuaan maksamakkaraa (apua, oliko se jo kolmas kerta tällä viikolla, se on jo suositusten rajalla). En suostunut illalla lukemaan enää viidettä iltasatua, vaikka lukeminen on hyväksi lapselle ja nukkumaanmenoaika lipsui vartilla yli. Tähän päälle vielä ahdistus puhelimesta. Kiitos vain Helsingin kaupunki!

 

Voihan niille tehdä, mutta ei kannata kutsua tekstiviestin lukemista väkivallaksi. Jos ongelma on se tekstiviestin lukeminen - että lapsen seurassa ei saisi lukea tekstiviestiä - niin miksi ei sitten puhuta siitä? Väkivalta tarkoittaa ihan eri asiaa. Myös välinpitämättömyys tarkoittaa ihan eri asiaa.

Oletko katsonut sitä videota? Siinä ei ollut yhtään välinpitämätön äiti, vaan äiti oli lapsen kanssa rannalla leikkimässä. Sitten hän vaan pysähtyi lukemaan tekstarin. Tämä kuvitetaan väkivallaksi.

Lisäksi noihin mainoksiin on palanut rahaa järkyttävät määrät. Niillä rahoilla voisi oikeasti tehdä jotain konkreettistakin. Itse asiassa huomasin Naisten Linjan sivuilla tällaisen tekstin:


Helsingin kaupunki kampanjoi nyt näkyvästi kotiväkivaltaa vastaan. Mainosten mukaan "välinpitämättömyys", kuten vanhempien liika somen käyttö on "nykypäivän väkivaltaa".

Me Naisten Linjalla kuulemme päivittäin työssämme tarinoita väkivallasta, sekä henkisestä että fyysisestä. Välinpitämättömyys haavoittaa, mutta väkivaltaan liittyy myös pelko. Väkivaltaa vastaan ei taistella syyllistämällä, vaan auttamalla ja tukemalla niitä ihmisiä, joiden elämään väkivalta liittyy. Tässä työssä viranomaisilla on olennainen rooli.

Yksi Kotiväkivalta-kampanjan koko sivun mainos Helsingin Sanomissa on maksanut kaupungille arvonlisäveroineen arviolta 30 000 euroa.

Helsingin kaupunki tukee Naisten Linjan vertaisryhmätoimintaa 15 000 eurolla vuodessa. Sillä rahalla me pyöritämme yhteensä kolmea keskusteluryhmää, joissa väkivallasta selviytyneet naiset saavat voimia toipumiseen.

Pelkästään yhden mainoksen hinnalla me pystyisimme tuplaamaan tarjoamamme konkreettisen avun Helsingissä.

Tämä löytyy Naisten Linjan julkiselta facebook-seinältä.

Lapsen jatkuva huomiotta jättäminen ja välinpitämättömyys on henkistä väkivaltaa. Nykyisin lapsia hakataan vähemmän kuin ennen, joten ihan hyvä muistuttaa, että muitakin väkivallan muotoja on kuin se pelkkä fyysinen.

 

Mutta onko väkivalta ja lasten kaltoinkohtelu vähentynyt? Sehän piti olla kampanjan tarkoitus. Jos kampanjan tarkoitus oli alunperinkin saada ihmiset miettimään netinkäyttöä, niin eikö sellainen kampanja olisi kannattanut tehdä jonkin muun otsikon alla - eikä ainakaan kuluttaa siihen resursseja väkivallan vastaisesta työstä? Jännä juttu myös, että vaikka mainokset ovat herättäneet paljon keskustalua, niin suurimmaksi osaksi ei puhuta omasta netinkäytöstä vaan ainoastaan puhutaan noista mainoksista.

No eihän mikään mainos sekunnissa toimi
Ja pelkästään se, että asiasta keskustelee tai siitä lukee, herättelee monia myös tarkastelemaan omia toimintatapojaan.

 

Voihan niille tehdä, mutta ei kannata kutsua tekstiviestin lukemista väkivallaksi. Jos ongelma on se tekstiviestin lukeminen - että lapsen seurassa ei saisi lukea tekstiviestiä - niin miksi ei sitten puhuta siitä? Väkivalta tarkoittaa ihan eri asiaa. Myös välinpitämättömyys tarkoittaa ihan eri asiaa.

Oletko katsonut sitä videota? Siinä ei ollut yhtään välinpitämätön äiti, vaan äiti oli lapsen kanssa rannalla leikkimässä. Sitten hän vaan pysähtyi lukemaan tekstarin. Tämä kuvitetaan väkivallaksi.

Lisäksi noihin mainoksiin on palanut rahaa järkyttävät määrät. Niillä rahoilla voisi oikeasti tehdä jotain konkreettistakin. Itse asiassa huomasin Naisten Linjan sivuilla tällaisen tekstin:


Helsingin kaupunki kampanjoi nyt näkyvästi kotiväkivaltaa vastaan. Mainosten mukaan "välinpitämättömyys", kuten vanhempien liika somen käyttö on "nykypäivän väkivaltaa".

Me Naisten Linjalla kuulemme päivittäin työssämme tarinoita väkivallasta, sekä henkisestä että fyysisestä. Välinpitämättömyys haavoittaa, mutta väkivaltaan liittyy myös pelko. Väkivaltaa vastaan ei taistella syyllistämällä, vaan auttamalla ja tukemalla niitä ihmisiä, joiden elämään väkivalta liittyy. Tässä työssä viranomaisilla on olennainen rooli.

Yksi Kotiväkivalta-kampanjan koko sivun mainos Helsingin Sanomissa on maksanut kaupungille arvonlisäveroineen arviolta 30 000 euroa.

Helsingin kaupunki tukee Naisten Linjan vertaisryhmätoimintaa 15 000 eurolla vuodessa. Sillä rahalla me pyöritämme yhteensä kolmea keskusteluryhmää, joissa väkivallasta selviytyneet naiset saavat voimia toipumiseen.

Pelkästään yhden mainoksen hinnalla me pystyisimme tuplaamaan tarjoamamme konkreettisen avun Helsingissä.

Tämä löytyy Naisten Linjan julkiselta facebook-seinältä.

Ja edelleen, takerrut liikaa tuohon yksittäiseen tekstiviesiin, mikä oli huonon toteutuksen moka. Mutta useinhan se menee niin, että luet yhden tekstarin, vastaat siihen, huomaat että on uusia meilejä, luet sitten nekin, joku on laittanut mielenkiintoisen linkin ja silmäiset sen nopeasti ja mainoksen kautta siirrytkin iltsikan sivulle jne jne.... kohta on tunti mennyt.

 

Lapsen jatkuva huomiotta jättäminen ja välinpitämättömyys on henkistä väkivaltaa. Nykyisin lapsia hakataan vähemmän kuin ennen, joten ihan hyvä muistuttaa, että muitakin väkivallan muotoja on kuin se pelkkä fyysinen.

Olisikohan sitten kannattanut kuvata tällaisia väkivallan muotoja siinä videossa? Kun nythän siinä ei ollut mitään välinpitämättömyyttä, heitteille jättämistä tai henkistä väkivaltaa.

Koko video on ihan opiskelijatyön oloinen.

 

Ja edelleen, takerrut liikaa tuohon yksittäiseen tekstiviesiin, mikä oli huonon toteutuksen moka. Mutta useinhan se menee niin, että luet yhden tekstarin, vastaat siihen, huomaat että on uusia meilejä, luet sitten nekin, joku on laittanut mielenkiintoisen linkin ja silmäiset sen nopeasti ja mainoksen kautta siirrytkin iltsikan sivulle jne jne.... kohta on tunti mennyt.

No tässä videossa se äidin netin käyttö kesti kuitenkin aika vähän aikaa. Ja kyllä tällaisessa takerrutaan siihen, mitä videoon on kuvattu. Ei se niinkään voi mennä, että kuvataan ja esitetään jotain ja kaikki sitten uskottelevat itselleen näkevänsä videossa jotain ihan muuta. Esim. että kuvataan kun äiti aika nopeasti lukaisee yhden tekstarin, ja kaikki kuvittelevat kiltisti ja videon tekijöitä miellyttääkseen näkevänsä videolla järkyttävää (henkistä) väkivaltaa.

 

Koko video on ihan opiskelijatyön oloinen.

Päinvastoin!
Mainoshan on toiminut loistavasti!

Tylsät mainokset sivuutetaan ja ne jää unholaan ensimmäisen katselmuksen jälkeen.

 

Mörkö ei nyt tajuu.

Oli se some tai mikä tahansa mikä sitä välinpitämättömyyttä perheissä kylvää, on aika pysähtyä miettimään onko perheissä kaikki hyvin!

Annetaanko lapsille perheissä hyvä kasvu ja kehitys etc...

 

Miksi se on sinusta ongelma tai huono asia, että haluaa välillä tehdä muutakin kuin leikkiä? Pitäisikö tavoite olla se, että aikuinen viihdyttää lasta koko hereilläoloajan eikä tee ikinä mitään muuta?

Mittaa kuumees.

Et varmaan oikeasti ole noin mustavalkoinen?

 

Päinvastoin!
Mainoshan on toiminut loistavasti!

Tylsät mainokset sivuutetaan ja ne jää unholaan ensimmäisen katselmuksen jälkeen.

TV-mainoksiin sopii se, että ne ärsyttävät. Mutta tämänkaltaisiin kampanjoihin se taktiikka ei toimi. Näiden täytyisi oikeasti olla informatiivisia ja näissä ei pitäisi olla tällaista monitulkintaisuutta. Tämä ei ole kaupallinen mainos, vaan tämä on sosiaali- ja terveysviraston kampanja. Tällaisten kampanjoiden tulisi toimia niin, että huomio ja toimenpiteet kohdentuvat siihen ongelmaan, johon halutaan. Joku epämääräinen somekeskustelu ainoana lopputuloksena on aika kehno saavutus.