Ihania synnytyskertomuksia! Onnea paljon kaikille vauvansa saaneille :flower:
Luin kyllä kaiken läpi, mutta nyt en muista ollenkaan, mitä piti kommentoida... pöh! Siirryn siis oma-napa-osastolle :ashamed:
Meillä saattaa olla vauvan saaminen jo tosi lähellä...
Maanantai aamulla polilta soitettiin ja käskettiin sinne, kun tuo uraatti-arvo oli melkoisen korkea (siis raskausmyrkytyksestä kertova arvo veressä ) ja olen ensisynnyttäjä. Olin ihan hädissäni, koska meille oli perjantaina varattu aika torstaiksi ja nyt sitten soitetaan aamulla ja käsketään tulemaan heti!! Mulla aivan kauhea olo kun lähdettiin, itketti ja hyvästelin koiratkin aivan kuin en näkisi niitä enää koskaan. Olo oli siis semmoinen, että jalat edellä mua kohta kannetaan sairaalasta hautuumaalle! Just..
Ensin mentiin labraan, missä yhdessä huoneessa pistettiin pientä vauvaa... se huuto! Olin aivan tuskissani, itku meinasi väkisin tulla kun sitä joutui kuuntelemaan. Yksi myötätuntoinen tätikin tuli mulle ihan sanomaan että tekeekö pahaa kuunnella itkua, olin varmaan aika näky. Onneksi mies oli kokoajan tukena ja turvana. Kun olin saanut vaivalla pissattua purkkiin ja verta oli otettu, mentiin kuuntelemaan vauvan sydänääniä. Reippaasti jumpsutti :heart: Mutta jotenkin olin niin järkyttynyt vielä siitä itkevästä vauvasta ja muutenkin jännittynyt, että sain sitten poissaolokohtauksen (mulla on epilepsia) siinä käyrillä ollessa. Onneksi se meni nopeasti myös ohi, eikä ollut voimakas. Lekuri ultrasi ja teki uuden painoarvion, se oli vähemmän kuin nla-lääkärin arvio, vain 2600 g! Mutta lapsivettä oli hyvin ja muutenkin kaikki hyvin kohdussa, eikä tuosta painosta oltu huolissaan. Hoikka vauva kuulemma. Hmm. Itse tietenkin huolestuin, miksi noin pieni?
Pissassa edelleen valkuaista yhden plussan verran, uraattiarvo pysynyt samana, mutta muuten voin ihan ok, verenpaine hyvä eikä lauantain jälkeen ole pääkään ollut kovin kipeä.
Mutta, mihin tällä pitkällä sepustuksellä tähtään, tulee tässä: Torstaina mennään uudestaan ja lääkäri sanoi, että ei yleensä aleta käynnistää ennekuin 38 vk täynnä ja sehän on meillä täynnä keskiviikkona! "Että katsotaan sitten aletaanko käynnistää". !!!!!!! ton se sanoi ihan muina miehinä, tai naisina. Ja kun tehtiin lähtöä, yksi hoitaja sanoi, "ai te pääsitte vielä kotiin."
Että semmosta. En tiedä itkeäkö vai nauraako, toisaalta olisi aivan ihanaa saada jo vauva syliin, mutta kun hän on vielä niin pikkuinen, olisi hyvä että kasvaisi vielä masun turvissa, mutta jos tuo raskausmyrkytys ei tuosta pahene, kai sitä voidaan vielä tarkkailla ilman käynnistystä, toisaalta se voi pahentua niin nopsaan, että normaali alatiesynnytys saattaisi olla mahdoton, enkä millään halua sektiota. Toisaalta en haluaisi käynnistystäkään, kukapa nyt haluaisi, mutta en kai minä siitä päätä.
Huh. Melko sekava sepustus, mutta sekava on olokin. Eilen leikkasin koiratkin lyhyeeseen turkkiin, ettei sitten tarvitse katsella semmoisia karvakasoja vauvan kanssa.
Jos jollain on kokemuksia tällaisesta tilanteesta, kertokaa! Olen aivan ihmeissäni. Tuntuu vaikealta uskoa, että torstaina käynnistetään, ehkä. Toisaalta toivon että käynnistetään, kun olen tämmöinen "kaikki-mulle-heti" -luonne, toisaalta tietenkin mietin vauvan parasta. Vaikka onhan meillä viikkojakin jo kasassa hyvin, mutta kun on niin pieni... Vaikka voihan nuo painoarviotkin heittää, vaikka ultralla tehtiinkin, vai voiko?
Nyt lopetan, kun alan toistaa itseäni...
Voimia kaikille kanssasisarille :hug:
Sopuli ja pikkumies 37+6