**Maalismasut 2009** syyskuussa

Miehistä: minun mieheni kyllä osallistuu synnytykseen, ja ihan loppuun saakka. En oikein ymmärrä tällaista "miehen ei tarvitse nähdä alapäätä, miehen ei tarvitse nähdä pahinta synnytyksestä, miehen ei tarvitse nähdä alakautta tehtyä ultrausta", MIKSI? Synnytykseen liittyy verta, hikeä ja kyyneliä, kipua jne. mutta se on vain valitettavasti elämää ja osa koko syntymisprosessia, ja siihen voi mieskin valmistautua henkisesti koko 9 kk: n ajan. Kyllä se on vähintä mitä mies voi tehdä että tukee synnyttävää äitiä, nimittäin pelkkä läsnäolo rauhoittaa kummasti. Ja tuo ultraus, haloo. Siinä ei ole mitään seksuaalista joten miten se on eri asia kuin vatsan päältä tehtynä? Naisen alapäätä on varmasti kaikkien meidän miehet tutkineet aiemminkin, ja kuten myymä sanoi, jotain sinne työntäneetkin. Kyseessä on vauvan ja kohdun tutkiminen, ja kenellä siinä tilanteessa tulee mieleen jotain seksuaalista, on kyllä pimee..

Mun mies osallistuu lasten hoitoon, kodin hoitoon jne. tasavertaisena kumppanina, onneksi, sillä monilla näin ei ole. Raskausaikana se kyselee vointia ja huolehtii syömisistäni ym. terveyteeni liittyvistä asioista hellyttävällä tavalla ja suunnittelee jo hiekkalaatikon paikkaa. Itse kannatan tasa-arvoa niin kotitöissä kuin muutenkin elämässä ja parisuhteessa mutta toki jokainen elää niin kuin tykkää. Meillä ei ole erikseen miesten ja naisten töitä vaan teemme molemmat kaikkea mitä vain osaamme. Niinpä siis ME synnytämme, MINÄ imetän ja MIES korjaa autoa (ja kaikki muu tehdään yhdessä)

Unista: Unia tulee nähtyä paljon, niin kauan kuin sitä ihanuutta kestää. Kun nousen pissalle klo 4-5 aamuyöllä, en saa enää uudelleen unen päästä kiinni...

Tällaista tällä kertaa, sori mun kärkkäät mielipiteet aiheesta miehet ja synnytys....

 

ärrieri puhuu asiaa... Mietin sitten, että onhan toki niitä pareja, jotka harrastavat seksiä valot pois ja peiton alla, eikä toista kattella juuri alasti, saatika nähdä kun sisälle työnnetään jotain, mutta mä kanssa koen että se on täysin luonnollista että ultra tehdään sisäkautta ja mies on siinä mukana.
Mun synnytys sisälsi veren ja tuskan lisäksi myös paskaa ja tusina muita ällötarinoita joten kyllä on ollut miehellä kestämistä mutta eipä olisi tullut mieleenikään että sitä asiaa jotenkin "häpeilisin" miehen edessä. Mies sen verran aikuinen jo että tietää sen olevan asiaan kuuluvaa

 

Ärrieri ME odotamme lasta, MINÄ synnytän ja mies auttaa, MINÄ imetän ja mies auttaa lastenhoidossa kun töiltään ehtii ja MINÄ hoidan kodin ja MIES hoitaa työnsä JA MINÄ korjaan autot
Mies oottaa lasta mun kanssa mutta mä saan päättää ihan itse miten tämä asia hoidetaan ja se hoidetaan niinkuin MINÄ parhaaksi näen.
Jos mä en halua miestä mukaan alakautta tehtävään ultraan mutta annan sille kuvia ja kerron asiasta sille niin sitten mä teen niin.
Jos mä h-hetkellä päätän että mä haluan keskittyä yksin ponnistukseen tai päätän että haluan miehen pitämään mua silloin kädestä kiinni niin sitten asia tehdään niin.

*muoks* Raskaus ja synnytys on mulle kuitenkin sellasia asioita joissa asiat hoidetaan niin kuin ne on mulle mukavinta.

 

Zoe-f Jäin vain miettimään, että mitä sinä siinä häpeät siinä ultrassa?
kun häpeämisestähän kyse kuitenkin oli... Ei kai parisuhteessa tuollaista pitäisi hävetä?
luonnollista asiaa... Enkä nyt siis edeleenkään ole pahoilla ajatuksilla liikenteessä, yritän ymmärtää...

 

Myymä En tiiä mikä hävettää jos se nyt sitten sitä on. Minusta se ei vaan tunnu mukavalta ajatukselta.

 

Mä myös edelleen mietin tuota synnytyksessä läsnäoloa. Enkä nyt tarkoita pahalla, ei saa ymmärtää väärin mutta mun mielestä miehellä on oikeus olla mukana synnytyksessä ja nähdä oman lapsensa maailmaantulo. Tietysti on eri asia, jos mies ei missään tapauksessa halua ja tämä asia on äidille ihan ok. Ja sama koskee mielestäni ultraa, miehellä on mielestäni oikeus olla siinäkin läsnä kurkkaamassa vauvaa. Tuskin ykskään mies alkaa miettiä tilannetta kaksmielisesti. Todennäköisesti ovat p***at housussa, kun jännittää niin paljon . Mutta jokainen perhe tekee niinkun haluaa. Meillä miehellä ei ollut vaihtoehtoja .

 

Joo siis kyllä mä kunnioitan sitäkin mitä mies haluaa (annanhan mä sille pill... silloin ku herralle sopii ) Mutta mies sano itte ettei se tiedä miten se kestää sen synnytyksen jos veri lentää ja minuu sattuu. Miä sanoin sille et se voi sit mennä siks aikaa kahville ja tulla takasin ku homma on "valmis" Ultraan mies voi sitten tulla myöhemmin jos kerkeää. Sillä on vähän hankala lähtä kesken päivän töistä ja se joutuu sitten ottaa koko päivän vapaata sitä varten ja korvata se myöhemmin.

 

Surullisena jätän tämän pinon, meidän pieni Viuhti ei jaksanutkaan pysyä kyydissä mukana. Olo on tyhjä ja surullinen, mutta onneksi on tuo ihana esikoinen, jonka vuoksi pitää jaksaa hymyillä kyynelten läpi.

 

Tiuhtin Äiti :hug: Olen todella pahoillani. :flower:

 

Tiuhtin äiti VOI EI! Paljon paljon paljon voimia jatkoon! Tiedän mitä käyt läpi, eikä se ole helppoa :heart: voimia!

 

Tiuhtin äiti :hug: , hirveää, olen pahoillani, toivottavasti jaksat yrittää jonain päivänä uudelleen.

Zoe-F : Toki sinä päätät itse kuinka synnytyksen hoidat, sikäli kun se menee suunnitelmiesi mukaan. Kuten sanoin, jokainenhan elää tätä elämää ja omaa parisuhdettaan omalla tavallaan, eipä siinä ole muilla puuttumista. Mutta kun täällä keskustelupalstalla nyt kerroit tästä suunnitelmastasi, niin tottahan se ihmetystä ja kommentointia herättää. Minä en sääli yhtään miestäni, miltä siitä tuntuu nähdä mun kivut, veret ja paskat, minä olen kuitenkin se, joka joudun kokemaan ne. Jokaisella on myös oma miesihanne. Minusta mies ei ole mikään mies jos ei kestä katsoa kun oma lapsi syntyy. Kyllä munkin tekisi mieli pyörtyä ja oksentaa siinä tilanteessa mutta kestettävä on. Meidän ukko on kahvinsa ansainnut vasta kun mukelo on pihalla, that´s it.

 

ärrieri Kyllä mä vähän säälin mun miestä, jos se painaa töissä 12-16 h päivässä viikonloppunakin tän mukelon takia niin en mä voi piiska ojossa sitä pakottaa katteleen kun mun pitäis revetä kahtia. Mut niinku mä aikasemmin sanoin niin jos minust silt tuntuu et tarviin sen tueks enkä tunne et se olis häiriönä niin saa se olla loppuun asti mukana.

 

myymä:" Joo on meilläkin mies nähnyt toosan aika moneen kertaan, ja sinne jotakin työnnellytkin
Noni, nyt menee jo överiksi "

REPES! päivän piristys.. B)


Ultrasta vielä, että mulla tehtiin kanssa alakautta ja mies oli mukana. Musta se on ihan sama kumpaa kautta ultrataan, kunhan vaan vaavi näkyy. Ja alakautta ultraamallahan näkyy kuulema selvemmin! Ainaki meidän vilperi näkyi ihan oikean pikku vauvan näköisenä rv 12+5. :heart: Oli kyllä elemäni parhaita hetkiä tähän asti nähdä pikkuinen.

 

Tiuhtin äiti: Koita jaksella kaikesta huolimatta!! :hug:

Tänään käytiin nt-ultrassa, kaikki kunnossa!! Siellä se toukka heilutteli kovasti käsiään ja vähän potkikin. Ensin kuvattiin mahan päältä, näky tosi selkeesti (selkeemmin kuin alakautta). Siitä se mittas sen niskaturvotuksenkin. Sit alakautta vielä jotain muuta tarkisteli, sitä kautta ei ois kuulemma nähnytkään niskaturvotusta kun vauveli oli niin sykkyrällä siinä vaiheessa! Laskettu aika siirty vähän, eli nyt on 15.3.

rv 12+2

 

ärrieri Kyllä mä vähän säälin mun miestä, jos se painaa töissä 12-16 h päivässä viikonloppunakin tän mukelon takia niin en mä voi piiska ojossa sitä pakottaa katteleen kun mun pitäis revetä kahtia. Mut niinku mä aikasemmin sanoin niin jos minust silt tuntuu et tarviin sen tueks enkä tunne et se olis häiriönä niin saa se olla loppuun asti mukana.

Jep, sellaistahan se on aikuisten maailmassa että töissä pitää käydä. Meidänkin perheessä töitä painetaan kolmessa vuorossa (ja pitkää vuoroa), jotta suut saadaan ruokittua mutta silti yhdessä mennään synnyttämään, minun mieheni kun ei koe sitä mitenkään rangaistuksena, joten sääliäkään se ei kaipaa

 

Tiuhtin Äiti, voi kun minun sydämeni pysähtyi ja halvaantui kun luin viestisi. Paljon, paljon voimia ja lämmin halaus teille. Ikävä on sanoa, mutta tiedän miltä sinusta tuntuu... :hug: :hug:

 

ärrieri Juu ei varmaankaan toikaan kölli sitä mitenkään rangaistuksena. Se nyt on vaan vähän sellanen vanhanaikanen ( muija synnyttämään ja sitten myöhemmin paikalle kukkapuskan kaa ) että on se ihan kiva jos on siellä jos sitä tartteen mut en mä pakota jos se siitä tuntuu pahalle ja sanoinhan mä tossa että jos musta siltä tuntuu että se on sielä häiriönä niin pihalle vaan. Siinä tilanteessa mä tuskin haluun sitä oman mukavuuteni kustannuksella siellä katella
Ja kyllä toi työelämä on täällä ihan tuttu käsite. Äijä tehnyt töitä yli kymmenen vuotta ja itte oon saannu ihan palkkaa kesäsin jo monena vuonna. Koulun aikana olis muuten kerenny töihin mutta kun on noi syyskylvöt ja perunan nostot ja marjojen keruut niin eipä oo paljon aikaa huokailla ku talvella ja silloin pitäis olla aina ompelemas kaikkii vaatteit taas tulevaks vuodeks. Tosin nyt on jopa ollu vapaa-aikaa pari viikkoa (sairaslomaa) niin on kerenny tekee välillä kotitöitäkin, ja on tossa ollu ja tulossa on pari autohommaa taas.

 

On tullut varmaan rehkittyä liikaa muuton takia, kun tänään tuli ihan värän verta pöksyihin. Onko tuo miten vakavaa? Aion ottaa nyt rauhallisemmin. Tosin pitää tänään mennä vielä viimeisen kerran yövuoroon. Asunnossa on vielä järjestelemistä, mutta hiljaa hyvää tulee. =)

Emilia ja masu rv 11+4

 

Alan jo menettää toivoni housujen suhteen. En löydä enää mistään mammahousuja jotka menis jalkaani jotenki. Kävin oikeastaan kaikkialla. Etsisin kokoa 48-50. H&M:ssä 48:t olivat liian tiukkoja/pieniä. Tavishousut numeroa isommalla en halua mahan puristuksen vuoksi. Osaako kukaan vinkata mistä saisin nyt ne syyssäähän sopivat housut? Alan turhautua jo. Meinasin itkeä tuolla Lastenmaa Ozissa kun tunti sitten tulin sieltä. Sovitin ja oli pieniä. Olen siis Jkl:stä. En tiedä uskaltaako edes netistä tilatakaan kun oon kuullut kauhutarinoita että ne housut ovatkin hurjan pienet kokoihin verrattuna. :headwall:

 

Äitiysvaatteiden etsiminen täälläkin edessä Jyväskylässä. Lindeksiltä sai Palokasta ennen vanhaan mammavaatteita vaan eipä saa enään. . Minä hukkasin keväällä kirpparilla kasan mammavaatteita pois, siinä meni muutamat hyvät farkut. Tyhmästä päästä kärsii, niin no, tämä vauva ei ollut mun suunnittelemani, joten se siitä.
Mulle tulee juuri nuo, H&M, KappAhlissa olen joskus nähnyt mammahousuja, OZBaby, Juniorit Kolmikulmassa ja Lastentarvikeliikkestä Seppälästä tai Palokasta saattaa löytää. Palvelu Seppälässä ei minusta oo ehkä se paras. Nuo tulee mulla mieleen. Olisko jollain vielä jotain muuta vinkkiä, mistä JKL:stä sais mammavaatteita? =)

 

Tiuhtin äiti: :hug: ja jaksamista!





Ikävä laittaa perään hyviä uutisia. Nt-ultrassa tänään kaikki hyvin. Vikkelä vipeltäjä, jolla laskujemme mukaan kaikki raajat löyty. Hieno hetki oli nähdä ekan kerran kunnolla.

Kaatjuska + Kunto

 

mökin muija: Juuri noisssa mainitsemissasi paikoissa kävin tänään. Ei ollut isompaa. Junioreissa 48 koot olivat loppu. Mä taijan viedä housut jolleki ompelijalle joka tekis resorit mahan kohalle. :headwall: Vinkkejä siis kaivataan edelleen.

 

Heipävaanhei,

Myymä: Jaksamisia sinulle, olen varma että miehesikin vielä iloitsee masuvauvasta kanssasi. Oletko puhunut hänen kanssaan siitä, kun pelkäsitte aluksi raskauden olleen ns. ''toivoton''? Jospa hänelle jäänyt alitajuntaisesti pelko päälle, eikä uskalla siksi iloita ennen kuin nyytti on turvallisesti sylissä? Vauvan saaminen, oli kyseessä siten esikoislapsi tai kymmenpäisen katraan pahnanpohjimmainen, on aina mieltä ja koko elämää myllertävä asia, ja saa miehetkin miettimään mitä kummallisimpia asioita. (Saatika sitten meidät hormonihuuruiset naiset :kieh: )

Synnytyksestä: Meillä mies haluaa olla ehdottomasti mukana, vaikka tiedän että se tulee ottamaan koville. Joskus muinoin musta alkoi vuotamaan verta kesken touhuilujen ja mies meni AIVAN paniikkiin, ja puhuu vieläkin siitä eräänä elämänsä traumaattisimpana kokemuksena. No, eipä siellä pakko ole miehen pää jalkojen välissä olla, kunhan on siinä lähellä ja pitää kädestä kiinni :heart:

Soitin tänään neuvolaan kun sitä ultra-aikaa ei ole kuulunut. Terkkari siellä katseli mun papereita, ja totesi ettei lääkäri ole edes laittanut lähetettä äitipolille ultraan! Th sitten soitti sinne ja sai minulle huomiseksi ajan. Eikä mies pääse mukaan, taaskaan. Inhottavaa olla muutenkin yksin, mies tulee kotiin vasta torstaina ja sitten ultrakin osuu juuri silloin kun mies ei mitenkään pääse tulemaan mukaan. Harmittaa.

Hain maanantaina avaimet sinne uuteen asuntoon ja voi luoja missä kunnossa se oli! Tapetit repeilly ja täynnä rasvaläikkiä niissä kohdin missä koira on makoillut seinää vasten ja joka paikka on todella törkyinen. Onneksi vuokranantaja suostuu maksamaan uudet tapetit, ei mua ne repeämät haittaisi mutta ne rasvaläntit on todella ällöttävät. Onneksi meillä on tämä nykyinenkin asunto vielä tämän kuukauden niin pitäisi ehtiä tapiseeraamaan ja siivoamaan ja muuttamaan, vaikka meillä kovasti täksi kuuksi onkin jo ohjelmaa.

upupa ja Multeri 13+1

 

Synnytyksestä, ultrasta, ja miehen mukana olosta

Pakko nyt kirjoittaa, kun tuntuu että on lähes 2 sivua keskusteltu ja ihmetelty asiaa, joka on jokaiselle täysin henkilökohtainen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa synnyttää ja jakaa synnytys miehen kanssa, ja ultra-asiat koetaan myös täysin henkilökohtaisesti.

Ei vaan voi sanoa tai antaa ymmärtää toiselle, että hänen tapansa hoitaa ultrat tai synnytys olisivat jollain lailla poikkeavia.

Symppaan sinua kyllä Zoe-F. Mulla on samanlaisia ajatuksia kuin sinullakin, että helpompi kestää kovat kipuvaiheet ehkä yksin, kun silloin on varmasti haavoittuvimmillaan. Ja mielelläni miehen päästän hetkeksi pälkähästä ja jännityksestä kahville. Tuokoot pullaa sitten mullekin

Sisäkautta tehtävä ultra ujostutti minua, en oikein tykkää levittää jalkojani niihin telineisiin. Eikä johdu siitä, etteikö meillä kirkkaassa valossa tehtäisi yhtä sun toista, tuo "lääketieteellinen tilanne" on luonteeltaan vaan niiin erilainen, ettei sitä voi minun mielestäni seksin kanssa verrata.

Taidetaan muuten Zoe olla molemmat Savolaisia? Ehkä meillä on näihin juttuihin hieman omapäisempi suhtautuminen

 

Empuuu Verenvuoto voi johtua istukan sijainnista, kohdussa voi olla vanhaa verta tai sitten verta on tullut raskautuessa ja se tuli nyt ulos kun jotakin pusailit.
Marais Miä oon ihan paljasjalkanen kotkalainen mut äiti on kyl savosta ja sitä kautta vähän sellasii mielipiteit meijän suvussa viljelty kun aika paljon oon tekemisissä tätien kanssa ja tietenkin se tarttuu omiin ajatuksiinkin