**Maalismasut 2009** syyskuussa

Huomenta!
Mulla pukkaa kaiken maailman vaivaa päälle. Edelleenkin oikean puolen "munasarja" kipuilee niin, että aivan kuin osuisi johonkin hermoon, koska se kipu leviää ihan pitkin koko oikeaa jalkaa myöten. Lääkäriin on taas turha lampsia koska olen sitä valitellu ennenkin mutta totetavat vaan että "sitä se raskaus teettää" .. yms..

Nyt on myös hieman kurja olo miehestä.. Mies oli esikoistakin odottaessa aika "etäällä" raskauden suhteen. Kuitenkin kun esikoinen syntyi, mies oli heti todella paljon mukana ja on ollut koko ajan tähän astikkin (esikoinen nyt 3v). Hänestä tuli siis niin täydelinen isä, etten voinut edes kuvitella. Mikä on siis kuitenkin tärkeintä.
Noh,nyt raskausaika on taas aika yksinäistä. Toki mies on minun kanssa ihan just niin kuin normaalistikkin mutta vatsa ei aiheuta suurempia tunteita suuntaan tai toiseen.
Tänään sitten autossa kysyin että joko innolla odottaa ultraa niin mutisi vain "no enpä minä sitä nyt ole niin ehtinyt odottaa" . Jep. Teki mieli sanoa että jättäköön tulematta jos ei kiinnosta. SAnoin sitten ihan suoraan ettei tämä raskaus taida oikeen herättää mitään tunteita, että "sulle on lähinnä ihan sama tuleeko tää lapsi vai ei"...
Mies ei vastannut, rupesi puhumaan auton huollosta. Helvetti sentään!
Tiedän että lapsi on hänenkin puoleltaan toivottu ja tiedän, että hän ottaa vauvan vastaan todella hyvin, kuten esikoisenkin mutta suorastaan vituttaa tämä yksinolo raskauden aikana Kaikki muut puhuvat siitä miten miehet huomioivat masua ja juttelevat ja silittelevät. Tuntuu niin pahalta...
:'(

katsotaan jos saisin iloisempaa kirjoitettavaa myöhemmin tänään.. plaah!


myymä ja pikkuvelisisko 11+4

 

myymä: Täällä kohtalontoveri :hug: . Ei meilläkään mies juuri syty raskausajasta. Esikoisen aikana oli samanlaista mutta hurjan hyvä isä hän on. Nyt ei jaksa kuunnella raskausjuttuja, alkoi hermostua mun väsymykseen ja pahoinvointiin eikä edes yrittänyt ymmärtää :/ . Se tuntui tosi pahalta. Viime viikolla tuli kyllä ultraan mukaan mutta kotona tokaisi ettei siinä oikein mitään erikoista ole eikä mitään viehätystä silleen. Voit kuvitella miten pahalta musta tuntui, kun mulle tämä toinen raskaus on ihan yhtä jännä ja tärkeä juttu kun oli esikoisen raskaus. Mutta koitetaan me jaksaa niiden ukkojen kanssa :hug: . Tärkeintä on tieto siitä että mies on kaikesta huolimatta hyvä isä .

 

Hei,

Nyt varmaan uskaltaa jo ilmottautua tähän pinoon, viikkoja on nyt 12+6 ja eilen oli np ultra, jossa kaikki näytti olevan kunnossa. Ja varmistettiin laskettu aika, joka on 11.3 Ikää on 33 vuotta ja synnytyspaikkana on OYS.

Kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen näyttää siltä, että kauan toivottu kolmas lapsonen olisi nyt tulossa sitten. Nyt jo ehkä uskaltaa huokaista helpotuksesta ja alkaa asennoitumaan tähän odotukseen. Tähän asti ei ole vielä uskaltanut.

 

myymä ja iines 79: harva mies miún kokemuksen mukaan ymmärtää raskautta/on siinä mukana. kyllä se on meidän naisten etuoikeus saada tuntea ja kokea tää raskaus. Turha luoda paineita miehille kasvavasta mahasta. Myymä, sä oot hormoonimyrskyssä! Monelle miehelle se konkretisoituu sitten kun vauva tule, ja toisaalta miehellä on omat miettimiset vauvan kanssa. Tulot laskee, harrastuksista tulee puhetta(kuka pääse milloinkin harrastamaan), pärjääkö vauvan kanssa ymym. Musta tää on ihan luonnollinen asia. musta tuntuu pikemminkin ihmeelliseltä, jo mies juttelee mahalle alvariinsa ja kutittelee mahaa ym. Hyvät miehet meillä on kun jaksavat pysyä vauva-arjessa meidän rinnalla.

 

Mies soitteli töistä ja ihmetteli mun hermostumista Vakuutti, että toivoo vauvaa ihan yhtä paljon kuin minäkin muttei osaa sitä samalla tavalla "täpinöidä"
Onneksi soitti, nyt olo on jo parempi :heart: Kiitos tsempeistä!!

myymä ja pikkuvelisisko 11+4

 

myymä: Tiedän tunteen. Miehet vaan on vähän yksinkertaisia tuossa asiassa, ei ne osaa ajatella niinkuin me naiset.. Minunki mies ottaa välillä pannuun sen takia kun tuntuu että se kyllästyy jos höpöttelen vauvvasta hänelle tai esimerkiksi äidille puhelimessa. Tuntuu ettei hän ymmärrä että kun on kyseessä iso muutos elämään, että minusta tulee äiti, niin kyllä se on mulle ainakin puhumisen arvoinen asia ja kaipaan "tukiverkostoa" ympärilleni.
Mutta mies aina kumminki vakuuttelee että se on hänelle niin iso ja tärkeä asia että me saadaan se lapsi. Kai se vaan on uskottava, vaikka välillä olo on yksinäinen.

Niin ja onnea uudesta asunnosta! :flower:

 

Huomenta!
Tai päivähän nyt jo on. Heräsin kuudelta mutta huomasin että siihen aikaan on edelleen niin hirveä olo että kävin vain ottamassa multivitan ja juomassa mukin vitamiinimehua ja painuin takaisin pehkuihin.
Kerran oon miehen käden laittan mun alamahalle kun se on pyöristynyt kivasti, mutta se sano ettei huomannu mitään eroa. No on se kuitenkin mukana tässä.
Katottiin me netistä yhdessä mitä Ikeasta ostan ja se on lukenut siitä neuvolasta saadusta läpyskästä sitä Isälle-puolta sitä mukaan kun viikot on edennyt.
Ultraan se olis tulossa mukaan, mutta en ota sitä sinne, pelottaa jos kaikki ei oo hyvin ja hävettää kun siinä joutuu puol alasti makoileen joku pampula keppi pil..:ssa.
Haluu se ja tuleekin sitten seuraavaan neuvolaan mukaan. On just miehen syntymäpäivänä.
Mies on vaan välillä aika kiireinen ja omissa ajatuksissaan, se tekee niin paljon sivu duunii nyt et saadaan kaikki ostettua et hyvä jos sitä nään kotona muutakun nukkumassa.
Mutta lupas se, että se ottaa vähän lomaa kun napero syntyy.
Anoppi oli ostamassa meille astianpesukonetta, kn kuuli, että mä ootan.
Mut miä huommasin ilmasiks astianpesukoneen, nyt se olis sitten ostamassa vaunuja, uutena, eikä ne maksakkaan kun mansikoita. Mutta mä ostan ne käytettyinä.
Huomenna ultra, ylihuomenna oikeudenkäynti, perjantai vielä vapaa, ja maanantaina koulun penkille, jos lääkäri antaa luvan.
Lotta-75 Tervetuloa sekaan :wave: ja paljon onnea! :flower:
Zoe ja Öttiäinen 11+4 :heart:

 

Zoe-F Et ota miestä mukaan ultraan? Miksi ihmeessä. Raskaushan konkretisoituu miehelle paljon enemmän siinä itse ultrassa ja se on oikeasti SANOIN KUVAAMATON hetki kun näät toisen heiluttelevan siellä... Eikö mies vastustele ettei pääse?
Mä tiedän että tositilanteessa mies ei kyllä jättäis tulematta... siis mun omani.. vaikka kieltäisinkin
Ja onhan kai miehes sut alasti nähnyt.. ja synnytyksessä näky on PAAAALJON karumpi?
Anteeksi että takerruin tähän mutta olen ihan puulla päähän lyöty kun en ole vastaavaa koskaan kuullut?!

muoks muoks!
Vielä lisäys että jos jokin menee vikaan, tarvitset miestäs enemmän kuin mitään. (tai ei kai kaikki samalla tavalla koe) mutta itse olen saanut kuulla ultrassa viikolla 14, että sikiö on kuollut viikkoa aiemmin. olin ultrassa yksin ja silloin todella olisin miestäni tarvinnut lähelleni...

 

myymä Mies on töissä, ja mä lupasin tuoda sille kuvia. Eikä se tuu olee synnytyksessäkään mukana pahimman vaiheen aikana. Ja silloin kun on, niin on mun tukena siellä pää puolessa, eikä kattelemassa mun alapäätä.
Ja niinkuin mä sanoin, pelkään niin paljon et kaikki ei oo hyvin ni mä haluun mennä yksin, ku kestän sen paljon paremmin jos tulee huonoi uutisii.
Niitä ultria tulee vielä, sellasiakin missä ultrataan mahan päältä. On sitten tervetullut sinne.
Näkee se kuitenkin ne kuvat ja neuvolassa saa kuulla ne sydän äänet.
En mä usko, että se silleen sitä oottaa et näkee monitorista jonkun epä määräsen muljuavan. Mun mies oottaa sitä että se saa pidellä sitä naperoa sylissään.

 

Zoe-F Mellä ei kyllä ultrassa mitään epämääräistä muljuavaa näkynyt. Vain selkeä vauva, upeine piirteineen ja aivan ihmisen näköinen oli Mutta kukin tehkööt omat valintansa...
Ja ilman miestä en suostuisi synnyttämään

 

myymä En miäkään ilman miestä synnytä, on se siinä messissä koko ajan.
Mutta ponnistus vaiheessa mä haluan olla rauhassa, että pystyy keskittyyn. En usko et mies alkais voimaa pahoin, mut se sano ittekki ettei todennäkösest kestä nähä jos minuu saattuu.

 

Zoe-f Saanko vielä tiedustella, että olettehan varautuneet siihen ettei synnytys mene välttämättä suunnitelman mukaisesti? Mitä jos tulee syöksysynnytys ja mies joutuisi kenties kätilöksi? Kaikkeen kannattaa varautua, koska ei ole synnytys aina ihan kaavan mukainen.. En siis MILLÄÄN pahalla sano mutta saattaa tulla aika shokkina jos yhteen kaavaan valmistautuu...

 

meillä ultrassa on 2 ekalla kerralla 11+ viikolla näkynyt piparkakku-ukko. Rakenneultra on sitten ihan omaa luokkaansa. Musta on kans ihmeellistä säästellä miehiä, ja on aika ihme jos ei oo pimpilaa nähny ennenku ultrassa/ synnytyksessä. Heh, huvittavaa keskusttelua...

 

Joo on meilläkin mies nähnyt toosan aika moneen kertaan, ja sinne jotakin työnnellytkin
Noni, nyt menee jo överiksi

Kävi synnytyksessä muuten kurkkaamassa alakertaankin kun pää oli ulkona

 

Kiva kun saatiin uus ketju mihin kirjotella. Kiitos Kaa
Täällä voidaan masuasukin kanssa oikein hyvin. Viime viikolla kävimme ensin maanantaina neuvolassa lääkärin luona.Ultrassa kaikki ok, vaikka pikku koltiainen säikäytti tulevan äitinsä ensin todella pahasti, kun ei liikkunut yhtään. Hetken kuluttua alkoi hirveä meno, pyöri ja hyöri joka suuntaan. =) Sitten heti tiistaina oli Päksissä np-ultra, jossa kaikki myöskin hyvin. Tällä kertaa möttiäinen päätti ilmeisesti näyttää äidille, että voimissaan ollaan, sillä liikkuminen oli ihan mieletöntä. np:n mittaamiseen meni todella kauan, kun ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Oma oloni muistuttaa lähinnä norsua. Tunnen olevani todella kömpelö ja jatkuva närästys ja ajoittainen pahoinvointi piinaavat.

Mimmukka81: Minulla on sama tilanne kuin sinullakin. Olen pienessä lastenkodissa töissä ja kiinnipitotilanteita tulee päivittäin. En asiasta sinänsä stressaa, mutta kyllähän se ärsyttää, kun ei voi mennä niihin mukaan, ainakaan ensimmäisenä. Onneksi meille on tulossa nyt pippurisuihkeet, joilla voimme parantaa omaa turvallisuuttamme ollessamme yksin töissä. Ja kyllähän tuo neuvolalääkäri sanoi viimeksi, että heti haet saikkua kun työ alkaa liikaa stressaamaan. Täytyy kyllä myöntää, että en ensimmäisenä ole saikkua hakemassa, ellei fyysinen olo sitä vaadi. Pidän niin paljon työstäni ja meillä olevista lapsista, että yritän jo nyt valmistautua pitempään eroon heistä. Ikävä tulee, se on ihan varma juttu se.

En ole vielä kertonut töissä, kuin yhdelle työkaverilleni raskaudestani. Senkin tein vain siksi, kun tuli kiinnipitotilanne, johon en voinut mennä ensimmäisenä. Pelkään että jotain pahaa voisi vielä tapahtua ja siksi olen kertomista siirtänyt. Ensi viikolla lähdemme mieheni kanssa viikoksi Kreetalle ja minun kahden viikon ylityöt vapaat alkavat maanantaina. Tarkoituksenani on kertoa työpaikalla raskaudestani, kun palaan lomilta. Ennen matkaa olisi vielä kaksi päivää opiskeluja Hämeenlinnassa, että puuhaa kyllä riittää. Ainut mistä tällä hetkellä stressaan on erikoistumisopintojen loppuun saattaminen. Pitäisi vielä vääntää tutkimustyön kirjallinen osuus marraskuun puoliväliin mennessä ja se tulee olemaan yhtä tuskaa.

Kuinkas teillä kanssasisaret on ollut unien laita??

Itse olen ihan lapsesta saakka nähnyt joka yö unia. Kuukaudessa on ehkä yksi tai max. kaksi yötä, kun en niitä nää tai muista. Unet peilaavat yleensä senhetkistä elämäntilannettani, päivän tunnetiloja ja tapahtumia. Ystäväni ollessa raskaana, näin hänen koko odotusaikansa unta omasta raskaudestani ja synnyttämisestä. Nyt olen nähnyt vain yhden sellaisen unen ja siinä synnytin mustatukkaisen tytön. Viimeisen kuukauden ajan olen nähnyt unta entisistä avomiehistäni, hoidoista, vanhoista luokkakavereistani ja täysin tuntemattomista miehistä, joiden kanssa sitten vehtaan unissani. Jos oma mieheni esiintyy unissani, niin aina riitelemme tai olemme eroamassa. unet ovat todellisia saippusarjoja
Mieheni on minulle se maailman ihanin ja hän ei voisi enää paremmin huomioida minua ja tulevaa vauvaamme. Siksipä unet onkin niin "hauskoja". Olen tullut siihen tulokseen, että ehkä unet kuvaavat ajatuksia siitä, että tuleva sitoo meidät lopullisesti yhteen. Enemmän kuin yhteinen talon laina tai jopa avioliitto, johon emme nyt sitten ehtineet vielä astua.

sellaisia ajatuksia tänään 12+3

 

Meillä kans mies oli ihan loppuun saakka mukana synnytyksessä. Sanoi olleen hurjaa katottavaa . Meillä kyl kävis niin, että jos ukko ei tulis sinne, niin mä raahaisin sen väkisin puseron rinnuksista mukaan. Se kun on koko hommasta tehnyt vaan huvipuolen niin saa kyllä luvan hiukan voida pahoin, kun on synnytyksen aika .

Ja kyllä siellä np-ultrassa näkyi ihan vauvan näköinen vauva :heart: . Uskomattoman selvästi näkyikin, ihan nenä ja kaikki :heart: :heart: (tämän enempää puuttumatta ultrakeskusteluun).

 

myymä Juu siis oon miä noit vaihtoehtoi kellannu. Voihan se olla ettei tarvi ees synnyttää jos toi istukka ei tost siirry, huomennahan sen näkee. Mut mies tulee kyllä siis sairaalaan, mutta en mä pakota sit olee sit pahint vaihetta siinä ja sehän riippuu taas ihan siitä että miltä ittestää tuntuu vai tuntuuko miltää jos on hyvä puudutukset.
Luin muuten jostaa et epiduraali pidentää ponnistusvaihetta..

 

Iines79

. Meillä kyl kävis niin, että jos ukko ei tulis sinne, niin mä raahaisin sen väkisin puseron rinnuksista mukaan. Se kun on koko hommasta tehnyt vaan huvipuolen niin saa kyllä luvan hiukan voida pahoin, kun on synnytyksen aika .

Toi on kyllä osittain ihan totta, mut mun täytyy kyl sanoo et mun mies on ollu erittäin huomaavainen, auttaa kantamises ja siivomises ja käy koiran kaa lenkil ja kaikkee. Osti mulle vast kukkiiki. Mut miä luulen et miä vähän silti armahan sit synnytyksen kohalla.

 

Zoe-F: Ymmärrän hyvin tuntemuksiasi ja jokainen pari toimii omalla tavallaan. Teette niinkuin katsotte parhaaksi tilanteen mukaan. Minunkin on pakko myöntää, etten olisi miestäni mukaan np ultraan ottanut, jos se olisi tehty alakautta, vaikka kolmas lapsi onkin tuloillaan. Tämä oli tosin eka np ultra minkä olen saanut.

Tosi paljon onnea ultraan

 

Moro!

Ja Lotta 75, tervetuloa mukaan!

Meilläkin mies TULEE mukaan synnytykseen, vaihtoehtoja ei ole. Oli ekassakin synnytyksessä mukana, ja kyllä mä koin et hänestä oli valtavasti apua. Ja onneks mies haluaakin tulla mukaan. Meillä mies on muutenkin mukana lapsen hoidossa ihan kympillä, ja hän on meistä se jo hössöttää nytkin raskaudesta, juttelee masulle ja kertoo vauvasta kavereille vaikka on sovittu ettei vielä kerrota. =) Se ei kuulemma pysty oleen kertoamatta kun on niin iloinen ja onnellinen. Neuvolassakin miestä on pariin kertaan kehuttu, että harvoin näkee isiä jotka on noin täysillä mukana lapsen hoidossa. Ja viime viikonloppuna häissä yks nainen tuli sanomaan meille, et hän katteli mun miehen ja lapsen touhuja ja että haluaisi samanlaisen isän lapsillleen kun mun mies. Mutta ettei mene liian kehumiseksi, on mun miehessä paljon vikaaakin, mutta täydellinen isä hän kyllä on.

Sinttu kyseli unista, mä olen kans aina nähnyt paljon unia, ja nyt raskausaikana oon nähnyt kerran unta et synnytin tytön ja kerran unta et sain kaksoset. Ekassa raskaudessa näin myös unta et sain tytön ja siinä unessa näin myös selvästi tytön mitat ja et synnytys tapahtui kesällä. Synnytin kyllä kesällä mut poikahan sieltä tuli.

Nyt pitää mennä laittaan esikoista päikkäreille.

marza ja masuvauva 12+1

 

Heippa kaikille!

Sinttu83 Minulta neuvolatäti ei kysynyt mitään työn luonteesta, mutta kai sitä sitten saa sairaslomaa jos liikaa stressaa. Minulla on tosin sama juttu ton sairasloman suhteen. En ihan ekana ole hakemassa saikkua ja aika terve olen ollutkin. Sydäntä riipaisee, kun ajattelee, että kohta joudun jättämään lapset ja jäämään pois. Melkein itku tulee. :ashamed: Meillä on sikäli hyvä tilanne, että työntekijöitä on aina iltavuorossa kolme, ja aamulla kaksi. Ja 7 lasta. Joten voin sitten rajun tilanteen tullessa jatkaa osastolla perusasioiden hoidossa.

Unista Alussa en nähnyt paljoakaan unia, joita olisin muistanut jälkeen päin. Nyt viime aikoina olen ruvennut näkemään painajaisia. Ihan kamalia hämähäkki-, veitsi-, takaa-ajounia.

Miehistä: Alkaa ottaan päähän tosissaan, kun mies on nyt toista viikkoa poissa työjuttujensa kanssa. Ihan tuossa viereisessä kunnassa työskentelee, mutta ei pääse iltaisin kotiin. Kyllästyttää viedä koiraa, kun noi rappuset tappaa mut joku päivä. Pitäis kai testauttaa tuo hemoglobiini, kun tuntuu, etten jaksa seistäkkään. Ei koiran vieminen NÄIN ylivoimaista ennen ole ollut.
Muuten kyllä tuo mies on ollut tukena, eikä ota ihan kaikkia hormonimyrskyjä itseensä. On kyllä yhtä innoissaan, kuin minäkin, jossei enemmän.

Olisi tosi ihana nähdä taas masuasukkia, miten siellä voidaan. Tai edes kkuunnella sydänääniä! :heart: Se oli niin kummallista, että siellä se vilkutteli ja potki, vaikka ei mitään tuntenutkaan. Rakenneultraan on vielä tosi pitkä aika. Olisi tosi kiva tietää, kumpi siellä kasvaa. Ultra on vasta lokakuussa.

Taas sitä on töihin riennettävä! Heippa ja hyvää päivänjatkoa! :wave:

Mimmukka 13+5

 

Unista: yleensä en muista unia aamulla ku herään. Nyt raskausaikana tuntuu että joka yöltä muistaa jonkin unen, yleensä painajaisia tulee nähtyä.

 

No kun nyt aloitte unista puhumaan niin jos mä eka pohjaan tähän että mun auto on mun aarre. Kohta rakentanu sen kokonaan uudestaan, ens kesän on vielä maalaus.
Miä oon parin yönä nähny ihan järkkyi painajaisii siit et joku on polttan/silpon/romuttan sen.
En tiiä mitä sit meinaa mut ei oo kyl ollu kivoi unii. Sanotaako et jos joku on tehny joskus jotaa suurta, vaikka rakentanu talon, tai jotaa muuta vastaavaa ja joku polttais sen, ni mul on samanlainen tunne silloin ku miä nään noit painajaisii.
Miä en oo nähny enää monee vuotee mitää muuta unii ku painajaisii silloin tällöin ja ne on yleensä todella ahistavii.

 

Tervehdys!

Kaa, huomasin että mun tiedot puuttuvat vielä tuolta etusivulta. Eli toinen lapsi tulossa, la 9.3, synnärinä OAS ja ikää on 25v.

Tänne ei ihmeempiä. Viime viikon näytteenotosta olen jo selvinnyt, nyt tosin meinaa flunssa iskeä päälle :headwall: Väsymystä on edelleen, mutta jospa se helpottaisi kun hb toivottavasti nousee raudan voimalla =)

Mies tulee mukaan synnytykseen, eikä sitä edes tarvitse pakottaa sinne. Oli mukana koko esikoisen synnytyksen ja koin kyllä, että siitä oli apua paljon. Eikä miehelle, ainakaan omien sanojensa mukaan, jäänyt mitään traumoja vaikka esikoisen synnytys ei aivan nappiin mennytkään. Ultrissa mies oli esikoisen odotuksessa mukana lähes aina. Nyt ei ole vielä kertaakaan päässyt mukaan kun on siellä ulkomailla. Kovasti sitä harmitti kun ei viime viikolla päässyt mukaan istukkanäytteen ottoon ja siihen ultraan Sieltä saadun kuvan sitten skannasin ja lähetin miehelle s.postilla
Eikä siellä ultrassa mitään epämäärästä möykkyä näy vaan ihan oikea vauva Kaikki ruumiinosat on jo aivan selvästi erotettavissa, aivan oikealta pieneltä vauvalta se näyttää :heart:

Nyt kävi kutsu, esikoinen heräsi päikkäreiltä. Joten mentävä on :wave:

-Pauko ja Peppi rv 13+1

 

Kyllähän mä sen tiedän että se jo näillä viikoilla varmasti alkaa näyttämään vauvalta. Mutta mä olen käynnyt jo kaksi kertaa ultrassa ennen huomista. Kummallakaan kerralla mies ei ollut mukana. Eikä siellä kyllä näkynyt mitään muuta kun epämääräinen möykky ja toisella kerralla siinä möykyssä loikki sydän.