Lopetin juuri pitkän puhelun ystäväni kanssa. Hän on myös raskaana, toinen lapsi tulossa ja tausta on sama kuin minulla. Hyvinkin samanlainen. Noh, puhuttiin siitä olenko ihan hullu kun menen ostamaan sen sängyn. Ystäväni sitten kysyi miksi riistäisin itseltäni kaiken sen ilon ja onnen mikä tähän raskauden odotusaikaan liittyy. Miksi suren asioita joita ei ole tapahtunut, eikä välttämättä tule edes tapahtumaan. Menetän tästä lyhyestä raskausajasta paljon sitä iloa, mikä siihen pitääkin kuulua, jos olen hyvin pessimistinen ja varon tekemisiäni ja ajatuksiani. Iloitsen nyt kun on ilon aika ja suren sitten jos surun vuoro on.
Kyllä minulla on viisas ystävä. :heart:
Kyllä minulla on viisas ystävä. :heart: