Sunnuntaita!
Tentistä selvitty hengissä, nyt voi taas ehtiä itse kirjoittamaankin... Neuvolassa käytiin torstaina ja kaikki oli niin kuin pitääkin. Hemoglobiini tosin vois olla parempikin. Saatiin myös joulukuun lopusta aika äitiyspolille tarkistuttamaan istukan tilanne. Ainakaan eteen se ei ole alhaalta noussut, koska liikkeet tuntuvat ja näkyvät ihan yhtä hyvin kuin ennenkin.
Nyt on toden teolla alkanut ilmaantua
harjoitusmaitoa, oon parina iltana lätrännyt hienosti yöpaidan rinnukset. Siitä vielä jää vaatteisiin semmoset kovat läikät, joihin pesu taitaa olla ainut ratkaisu. Mutta en silti jaksa ihan joka ilta yöpaitaa vaihtaa, kun ei tuo tunnu mitenkään haisevan. Ja oisko siitä edes hyötyä, jos vaan sotkee taas seuraavan paidan saman tien.
Nukkuminen sujuu jotenkin. En oikein saa nukuttua kuin 6-7 tunnin yöunia, vaikka tarvetta varmasti olis enemmällekin unelle. Tänäänkin heräsin jo puoli kuudelta, vaikka univelkaa olis ollut. Kompensoin kaiken syömällä lisää suklaata... :ashamed: Ei kovin rakentava keino väsymyksen hoitoon. Onneksi maha antaa vielä kieriä ja pyöriä melko vapaasti. Tykkään nukkua kyljelläni tai mahallani polvi ylhäällä, tosin masulla ei voi ihan hirveen kauan olla, kun hege tuppaa pitämään melkoista maharallia yöaikaan. Onko kellään muulla ongelmia sen kanssa, ettei saa nukuttua kunnolla - siis sillonkaan, kun maha on aloillaan?
Viikolla kokeilin syödä allergian takia kiellettyä ruoka-ainetta, ja olinkin sitten hienosti vatsakipuinen pari päivää ja yötä. Sillon oli tosi kiva yöllä seurustella vauvan kanssa. Ihmettelin vain, miten se jaksaa: aktiivinen kausi alkoi n. 23 ja loppui kuuden aikaan aamulla. Välissä oli korkeintaan 10 minuutin mittaisia taukoja. En tiedä, onko joka yö samanlaista, ei varmaan. Onhan päivätkin erilaisia. Ehkä mun vatsan kaameat äänet ja oma levottomuus piti hegenkin jotenkin aktiivisena.
Esitietolomakkeista ja synnytysvalmennuksista en tiedä mitään, koska kukaan ei ole neuvolassa maininnut halaistua kummastakaan asiasta. Ilmeisesti laitokselle pääsee tutustumaan edellisessä kuussa, jollei satu synnyttämään ennen sitä. Meillä vaihtu taas terveydenhoitajakin (edellistä ei ehditty edes nähdä!), joten jotain asioita on voinu kokonaan niiltä unohtuakin. Eihän ne voi tietää, mitä edelliskerralla on sanottu. Olis kiva tietää vähän enemmän sekä asioista sinänsä että käytännöistä.
Suvun synnytyksistä ei kai ihan yks yhteen voi vetää johtopäätöksiä, koska samankin äidin eri synnytykset voi olla aika erilaisia. Oon kuullut niin erilaisia kertomuksia sekä omasta että toisten suvusta, että parempi olla ennakoimatta. Muutenkin odotan ensin tietoa edes siitä, onko istukka siirtynyt pois tieltä. Toivoisin, että olis, koska synnytysarvet on kuitenkin nopeammin parantuvia kuin leikkausarvet. Ja nukutuksessa on ite ihan taju kankaalla, vaikka tapahtuu tosi tärkeä asia, syntyminen. Haluaisin olla tilanteessa edes niin läsnä kuin se kivulta on mahdollista. Kipu tuntuu vähemmän pelottavalta kuin kirurgin armoilla uinuminen. Taitaa olla outoa, kun nykyään monet ihan itse toivoo leikkausta... Ehkä se johtuu siitä, että en ole koskaan antanut pilkkoa itseäni nukutuksessa. Sen kerran kun leikeltiin luunpaloja pois, halusin väen vängällä vain puudutuksen. Lääkäri ihmetteli moneen kertaan, kun 11-vuotiaalle ei nukutus kelvannutkaan!
Nyt on pakko lähtee kokeilemaan nukkumista. Pitkä päivä taas takana, ihan huomaamatta. Kohta rupeen olemaan hereillä 24/7 ja oon ihan lopussa jo ennen lapsen tuloa. :/ Damn.
Luovis + hegesippus 24+3