**Maalismasut 2009* lokakuussa

Moi.

Oon pitäny hiljaiseloa ku ekaks olin töissä aina illat ja sit ihan puhki ja nyt ku työt loppu ni luulin, ah alkaa ihana oleminen ja masun kavattelu kotona ni kakat kanssa..

Meillä veriseula hälyytti ja tiedossa on, että pienokaisemme on niin pahoin sairas että keskeytys lienee ainut mahdollisuus. Maanantaina aika yliopistolliseen sairaalaan, päästään kuulemaan toisenkin lääkärin arvio vauvamme tilasta, tapaamme ehkä lastenkirurgin ja perinnöllisyyslääkärin.

Mä oon kohta 2 vkoa :'( itkeny asiaa, mutta eipä me itkemällä enää tervettä vauvaa saada, tiedä sitten saadaanko ollenkaan.

Kaiken lisäks selvis, että mulla on kohdussa rakennevika, kasiosainenkohtu. Sinänsä aika yleinen "vaiva", mutta johtaa useimmiten ennenaikaiseen synnytykseen. Lääkäri sano ettei muka vaikuta raskautumiseen, mutta kuten huomattiin ettei se meille helppoa ole ni tasan vaikuttaa.

Ens vuodelle piti olla vauvan syntymä, ristiäiset, häät... Nyt niistä mikään tuskin toteutuu. :'(
Kai meillä oli asiat vaan "liian" hyvin että näin pitikin käydä ja just meille. Heti niin ku siinä jo ei ollu tarpeeks kestämistä, että esikoisemme synty aikoinaan 5 vkoa etuajassa ja sai sen takia syyllistää itteään ja olla huolesta suunniltaan niin nyt vielä tämä...

Jumala on varmaan hylänny meidät, vaikken kauhean uskonnollinen olekkaan, mutta kyllä nyt ei usko enää riitä mihinkään.

Suru on älytön, en tiedä miten selviän........ :'(

 

Voi nöttiäinen ! Sun uutiset oli nyt kyllä todella surullisia. Ei toivois kenellekään moista enkä nyt osaa muuta sanoa kuin JAKSAMISTA . Toivotaan vielä ihmettä tapahtuvaksi maanantaita ajatellen. Koittakaa jaksaa koko perhe.

 

Nöttiäinen :'( Toivon kovasti että kaikki olisi silti hyvin.

 

Nöttiäinen :hug: Pidän kyllä vielä peukkuja ihmeitä varten :heart:

 

nöttiäinen Menin ihan sanattomaksi :hug: En tiedä miltä juuri sinusta tuntuu, mutta toivon paljon jaksamista tähän pahimpaan suruun. Toivottavasti saatte lääkäriltä rohkaisevaa viestiä tulevaan. Tuntuu niin pahalta sun suru.

Meillä on myös ollu paljon surua lähiaikoina. Mun pikkusisko 8v kuoli vaikeaan syöpään reilu vuosi sitten ja miehen hyvä ystävä myös vaikeaan syöpään 25v vähän ennen mun pikkusiskoa. Eilen miehen isälle tuli kirje sairaalasta, kun on syöpäkudosta löytynyt. Laadusta ja laajuudesta ei vielä oo mitään tietoa. Meidän elämä näyttää ulkopuolisen silmissä varmaan aika järkyttävältä, kun ollaan molemmat opiskelijoita ja tulot myös sitä luokkaa. Mut kaiken tämän kestämisen jälkeen ollaan opittu (paljon on kyllä vielä oppimatta) nauttimaan siitä mitä meillä on. Terve ja ihana tyttö, puoliso, sukulaiset, ystävät, talous joka huojuu, mut pysyy kasassa :saint:

Mutta surua oman lapsen kärsimyksestä tai menetyksestä ei olla koettu. Toivottavasti ei koskaan tarvii kokeakaan. Ihan tarpeeksi kamalaa on katsoa omien vanhempien tuskaa.

Unohtuipa omat valitukset ja vaivat hetkeksi. Oli muka niin paljon kirjoitettavaa, mut nyt ei vaivaa mikään. On kyllä tervettä saada vähän suhteutusta, et mikä on valittamisen arvoista ja mikä ei.

 

Nöttiäiselle lämmin halaus ja paljon voimistavia ajatuksia. Tuo tapahtunut taitaa olla jokaisen meistä pahin painajainen tässä vaiheessa... :hug:

 

Nöttiäiselle :hug: Mitään en oikein osaa sanoa.. olen todella pahoillani puolestanne, enkä voi käsittää miksi elämä tuommoisia esteitä asettaa.. en voi kun lähettää voimia kovasti sinulle ja toivoa että ihme kuitenkin tapahtuisi! :hug:

Annas teillä näköjään ollut kans surullisia tapahtumia enemmän kuin tarpeeksi


Meillä poitsu 2v10kk ei ihan täysin tajua vauvan tuloa. siis ymmärtää että masussa on vauva ja kyselee että sattuuko vauvaan jos istuu sylissä ja että mitä vauva syö jne.. mutta sitä ei varmastikkaan ymmärrä että ensi vuonna vauva syntyy ja perheesen näin ollen tulee uusi tulokas Jännä nähdä alkaako miten asia valjeta kun maha alkaa enemmän kasvaa ja ollaab (toivottavasti) loppu metreillä.

Nyt en oikein muuta osaa... Nöttiäisen uutiset pysäytti aivan kokonaan..

danjuska ja toukka rv16+0

 

Jos joku ei ole lukenut tätä niin laitampa tämän tänne:
(panacodista yms)
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1026878

En sitten tiedä tämän todenperäisyydestä enkä ota kantaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että jokaisella ihmisellä ei ole tuollaista aineenvaihdunta ongelmaa että muuttaisi kodeiinin morfiiniksi.

 

Nöttiäinen: Olen todella pahoillani puolestasi, sanat ei riitä lohduttamaan tuossa tilanteessa. :'( Toivon silti josko ihme tapahtuisi ja saisitte oman pikkuisenne vielä kotiin, ihmeitä tapahtuu joskus silloinkin kun toivo on jo menetetty.

 

Nöttiäinen Voi ei... :hug: Olen aivan sanaton! Sydämestäni toivon teille jatkoon paljon voimia, mitä ikinä tapahtuukin!!!!!!


Annas Te myös olette joutuneet kokemaan kamalia Suuret osanotot myös teille!

Omanapaa: Tänään on ollut liikkeitä enemmän kuin mikään päivä mistä olen todella iloinen... toivon myös että sama jatkuisi


Asumisasiaa Eli kävimme tänään tontilla jonka olemme ostaneet vuosia sitten yhdessä mutta jonka olemme laittaneet myyntiin jokin aika sitten. Ystäväpariskunta on rakentanut viereiselle tontille ja tänään tontilla käydessämme kummallekkin tuli vain sellainen tunne, että "kyllä me tää rakennetaan" . Eli nyt otetaan tontti pois myynnistä, ja mies, joka juuri valmistuu kirvesmieheksi alkaa työstämään pikkuhiljaa meidän omaa taloa
:heart:
Läheisille ei kerrota vielä mitään vaan tehdään vähän valmiimmaksi ja sitten vasta
En malttaisi odottaa...

Paino harmittaa AIVAN valtavasti. Niin paljon olen puhunut siitä kuinka aion pitää painoni kurissa enemmän kuin esikon kohdalla (tuli 18kg ) mutta tänään vaa'alla käydessäni kyllä harmistuin. Painoa on tullut puoli kiloa enemmän kuin esikosta tähän mennessä Eli nopeampaa nousee! Hiton itsekuri, jota ei ole

myymä ja pikkuvelisisko 17+2

 

nöttiäinen :'( jaksuja teille :hug:

Kävin kirjoittamassa tuonne panacod-ketjuun. Itsellähän on tällä hetkellä sellainen tilanne, että panacod-lääkettä joudun käyttämään päivittäin tähän pääkipuun ja epilepsialääkärille on aika 24.10 ja oon tullut siihen tulokseen, että epilepsialääkkeet tulee käyttöön vasta raskauden jälkeen. Silläkin uhalla, että vievät ajokortin. Serkun lapselle oli tullut epilepsialääkkeistä vesipää ja sitä en todellakaan halua. Jos alkavat vaatimaan, että pitäs alkaa syömään, niin sitten vaadin kolmelta lääkäriltä lausunnon lääkkeen turvallisuudesta, EEG-kokeen itselleni ja todistuksen, että lääkärit ottaa vastuun lapsesta ja maksaa kaikki hoidot, jos tulee lääkkeestä jotain. En tiiä oonko itsekäs, mutta en halua alkaa lapsen terveydellä leikkimään enempää lääkkeillä. Panacod on ainoa lääke mitä käytän tän raskauden aikana.

Vähän liiankin paljon omaa napaa, mutta oon stressannut tän asian kanssa jo kauan.

Mies tunsi Nappulan liikkeen masun läpi tänään ekaa kertaa. :heart:

Viipi&Nappula 19+1 (ja puoliväli lähestyy )

 

Olen tosi pahoillani tuosta tilanteestanne :hug: Ja toivon teille koko sydämestäni kaikkea hyvää. Halusin kuitenkin tulla kertomaan sulle omista ikävistä kokemuksista ihan lyhyesti....en lisätäkseni taakkaasi entisestään, vaan siksi että saisit edes vähän toivoa omaan tilanteeseesi.

Sain ensimmäisen keskenmenoni vuonna 2003....olimme juuri menneet naimisiin ja vauva oli ollut mielessä pitkään. Tulin pian uudestaan raskaaksi ja elämä tuntui ihanalta ja onnelliselta, kunnes kaikki romahti täysin meidän päällemme :ashamed: Miehen äiti kuoli lomamatkalla aivan yllättäen aivoverenvuotoon, emmekä ehtineet kertoa hänelle vauvasta. Tämä tapahtui siis kesäkuussa 2004. Pian tämän jälkeen menehtyi myös mieheni Vaari.

Raskaus oli sujunut aivan mahtavasti, kunnes yhtäkkiä rv27 en tuntenut enään vauvan liikkeitä. Pieni, rakas Juuso-poikamme oli kuollut kohtuuni :'( Synnytin kuolleen pienokaisemme marraskuussa 2004.

Meillä oli siis tulossa puolen vuoden sisällä jo kolmannet hautajaiset. Pieni Juuso-poika haudattiin mieheni äidin kanssa samaan hautaan kun kivikin sattui olemaan vielä kaivertamossa.
Kun olin synnyttämässä Juusoa, mieheni oli kantamassa vaariaan hautaan ja tuli sitten katsomaan kuollutta lastamme. Silloin olivat kätilötkin melko hiljaisina, eivätkä meinanneet uskoa mitä meille oli tapahtunut puolessa vuodessa.

Kaikki nämä menetykset olivat vielä niin shokeeraavia....ensin miehen äiti joka oli terve 52-vuotias, sitten vaari joka kuoli koska ei kestänyt tyttärensä poismenoa ja sairastui ja sitten viaton ja myöskin terve poikavauvamme. Tuntui että sitä vaan levitti kätensä ja huusi Jumalalle että vie vaan kaikki loputkin. Elämä oli ihan mustaa....

Sairastuin siinä sitten itsekin paniikkihäiriöön josta en ole parantunut vieläkään enkä usko että paranenkaan. Mutta jotenkin sieltä mustasta ajasta ollaan päästy tähän päivään ja iloa elämään toi 2006 syntynyt poika.

Tätä ennen minulla on kuitenkin ollut noita keskenmenoja 3kpl. En päässyt toivomiini tutkimuksiin, mutta itse olen selvittänyt asioita paljonkin. Minulle sanottiin Juusoa odottaessani että minulla on kaksiosainen kohtu ilman väliseinää....eli kohtuni on sydämen muotoinen. Lääkärit eivät ole koskaan kertoneet mitä se tarkoittaa, mutta itse olen selvittänyt asiaa ja mm.keskenmenoni johtuvat siitä että kohtuni on herttamainen.

Ja nyt siis raskaana rv17+5.

Jaksamista elämääsi


:heart:

 

Mantatyttö Sä olet kans kokenut kovia. Vaikka meidän ja nöttiäisen suruja ei millään voi (eikä tarvitsekaan) verrata keskenään, niin toivottavasti se antais toivoa tulevasta. Vaikka suru nyt raastaa ja repii, niin joskus elämä vielä hymyilee. Ei tämä elämä koskaan tule olemaan samanlaista kuin ennen noita menetyksiä, mutta ihan elämisen arvoista surujen ja ilojen keskellä. Ja vaikka se suru menetetystä ei minnekään häviä, niin jotenkin vaan sen kanssa oppii elämään. Minun pelastus myös pikkusiskon kuoleman jälkeen oli terve (ja tyytyväinen) tyttövauva. Vaikka välillä on ihan valtava ikävä Venla-pikkusiskoa, niin onneksi nyt vajaa vuoden ikäinen vauhdikas tyttönen pitää äidin vireessä

Mutta edelleen lisään et, minä en ole kokenut sitä suruista suurinta eli oman lapsen menetystä. Toivon, että siltä surulta saan säästyä.

 

Nöttiäinen Voimia surun keskellä! :'( :hug:

Ja Mantatyttö82 :hug: Todella surullinen ja raskas lähihistoria! Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin!

 

Mantatyttö82 kyllä on sullekin maailma näyttänyt nurjaa puoltaan, oikein urakalla. Olen todella pahoillani puolestasi, mitä kaikkea olet joutunut miehesi kanssa läpi käymään. :'( Voimia.

Minullekin lääkärit ovat sanoneet kohtuani välillä kaksiosaiseksi ja välillä herttamaiseksi, ja aion selvittää asiat sen suhteen nyt niin hyvin kuin vaan voin. Tuo kohdun herttamaisuushan johtaa toistuviin keskenmenoihin, kohtu niin ikään itse toimii kuin kierukka. Minulla taas tämä on toinen raskaus enkä ole kokenut vielä (nii-in, VIELÄ ) yhtäkään keskenmenoa. (No, yks kemiallinen mutta siitä en ois tienny mitää ellen olis ollu hätäseen testaamassa, testiä tehdessä oli jo tuhrua ja sit pari pvää testin jälkee alko menkat.)

Helpottaisi oloa ihan mahdottomasti, jos joku sanoisi että keskeytä tämä raskaus, tulet uudelleen heti raskaaksi ja saatte terveen vauvan. Näin vaan ei voi kukaan kellekkään luvata. Pelkään vaan, että tuon kohdun rakennevian takia en ehkä raskaaksi tulekaan.

Mutta huomenna on suuri pvä, aika yliopistolliseen. Ehkä ensi vkon jälkeen kaikki on jo ohi fyysisesti, en tiedä. Joka tapauksessa vastauksia menen hakemaan ja niitä toivon sieltä saavani ja apua ja tukea vaikeaan päätökseen.

Kiitos kaikille tuesta.
Pvä kerrallaan, ei muu auta.

 

nöttiäinen suuresti voimia teille. :hug:

 

nöttiäinen en osaa muuta sanoa kuin voimia teille ja tulethan kertomaan meille kuinka käy,saat varmasti tukea meiltä kävi miten kävi... :'( :hug:

 

Myhkäri Ootko täällä? Sä puhuit niistä heinä ja kesäkuussa syntyneistä pojista, tarkotitko sä kaksosia vai Vuoden sisällä mutta eri kalenterivuonna syntyneitä?
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1196267,25#m12902387

 

Mantatyttö82 kyllä on sullekin maailma näyttänyt nurjaa puoltaan, oikein urakalla. Olen todella pahoillani puolestasi, mitä kaikkea olet joutunut miehesi kanssa läpi käymään. :'( Voimia.

Minullekin lääkärit ovat sanoneet kohtuani välillä kaksiosaiseksi ja välillä herttamaiseksi, ja aion selvittää asiat sen suhteen nyt niin hyvin kuin vaan voin. Tuo kohdun herttamaisuushan johtaa toistuviin keskenmenoihin, kohtu niin ikään itse toimii kuin kierukka. Minulla taas tämä on toinen raskaus enkä ole kokenut vielä (nii-in, VIELÄ ) yhtäkään keskenmenoa. (No, yks kemiallinen mutta siitä en ois tienny mitää ellen olis ollu hätäseen testaamassa, testiä tehdessä oli jo tuhrua ja sit pari pvää testin jälkee alko menkat.)

Helpottaisi oloa ihan mahdottomasti, jos joku sanoisi että keskeytä tämä raskaus, tulet uudelleen heti raskaaksi ja saatte terveen vauvan. Näin vaan ei voi kukaan kellekkään luvata. Pelkään vaan, että tuon kohdun rakennevian takia en ehkä raskaaksi tulekaan.

Mutta huomenna on suuri pvä, aika yliopistolliseen. Ehkä ensi vkon jälkeen kaikki on jo ohi fyysisesti, en tiedä. Joka tapauksessa vastauksia menen hakemaan ja niitä toivon sieltä saavani ja apua ja tukea vaikeaan päätökseen.

Kiitos kaikille tuesta.
Pvä kerrallaan, ei muu auta.

Kaksplus-lehdessä oli juttua nuoresta naisesta jolla oli myös tuo kohdun rakennevika ja raskaus oli ollut vaikea. Sai kuitenkin terveen poikavauvan. Kirjoitin hänelle tämän palstan kautta kun sain tietää että hänkin palstailee täällä ja paljon sain tietoa kohtu asiasta myös häneltä. Voin kaivaa sen lehden esiin ja katsoa mikä numero oli kyseessä, jos vaikka löydät sieltäkin yhtäläisyyksiä.
Mää oon ollu tosi pettynyt lääkäreihin näissä asioissa. Mulla oli viimeisin keskenmeno maaliskuussa 2008 ja silloin lääkäri sanoi että "tuskin tuolla sun herttamaisella kohdulla on mitään tekemistä näiden keskenmenojen kanssa", eli hän ei ainakaan tiennyt asiasta mitään :kieh:

Mutta voimia sinulle ja annan ohjeeksi että kysele niiltä lääkäreiltä niin paljon kuin vain kysymyksiä keksit ja ole lujana!!

 

Nöttiäinen ja Mantatyttö82: :hug: Elämä ei ole aina reilua....voimia teille molemmille!

 

Elämä ei ole aina reilua... vaikka niin toivoisi. Onneksi monesta surusta kyllä sitten ylös nousee ja jatkaa elämäänsä entistä vahvempana.

Ja sitten olematon pikkuasia, joka sai minut hyvälle tuulelle tänään (vaikka muuten on masis-päivä taas...); saan ostettua turvakaukalon käytettynä, mutta erittäin hyväkuntoisena ja todella halvalla. Säästää taas pitkän pennin jatkossa. =)

 

Jaksamisia kaikille haasteissa ja iloissa!

Itse lähden nollaamaan päätäni nyt kuntosalille. On tullut viikon verran taukoa ja huomaa, ettei kropassa ole niin hyvä olo kuin silloin, kun tulee liikuttua.

Ja on ollut turhan työkeskeistä viimeiset kaksi viikkoa. Nyt onneksi rauhoittuu vähän.

 

Nöttiäiselle ja perheelle paljon voimia :hug: !

Mantatyttö, sulla on kans ollut rankkaa, olet vahva ihminen, kun olet tuosta selvinnyt :hug: !

Tsemppiä myös annakselle, teitäkin koetellaan :hug: !

Iines ja Sintti 19+1

 

hei pitkästä aikaa :wave:
en kerennyt kaikkia sivuja lukemaan mutta oli muutamia surullisia kirjoituksia. jaksamisia teille :hug:
täällä olo ihan ok. hunoa oloa ei enään ollut aikoihin mutta jauhelihaa en edelleenkään pysty syömään enkä siitä tekemään ruokaa :x muutenkin nuo liharuokien valmistus tekee pahaa.
rytmihäiriötkin ovat poissa. onneksi kilpirauhasten lääkkeiden annosten muuttaminen auttoi. oli todella epämielyttävän tuntuisia.
liikkeet olen jo tuntenut kauan vaikka muutaman kerran on tullut käytyä neuvolassa varmistamassa kuuluuko sydänäänet. ilmaa minulla on todella paljon myös vatsassa.
enään ei tarvitse miettiä onko potkuja vai ilmaa :heart:
tuosta sukupuoli arvaamisesta. emme aio kysyä ultrassa että olisi jotain jännittämistä loppuun asti. tyttö olo on ollut alusta asti joten saas nähdä miten käy
vielä viikko rakenne ultraan ja sitten lomamatkalle B) kyllä on odoteltukkin.

cadillac ja toukka 19+5

 

Nöttiäiselle ja koko perheelle paljon voimia :hug:
Itsellä on myös kokemusta siitä kun lääkäri sanoo, että teidän tuleva lapsenne on sairas :ashamed: Itsellä tosin oli viikkoja jo 25+ kun sen saimme tietää. Nyt tuolla sängyssä tuhisee ihana 1,5vuotias erityislapsi-prinsessamme :heart:

Mantatytölle myös :hug: Paljon olet kokenut lyhyessä ajassa

Sitten omia kuulumisia pitkästä aikaa..
Osastolla tuli käytyä tipassa. Meidän vauveli haluaisi jo kovasti tulla ulos :'( Verenvuotoa ja kipeitä supistuksia, yhtä kipeitä kuin viimeksi synnytyksessä oli, on tullut. Nyt toistaiseksi tilanne on rauhoittunut, mutta veitsen terällä tässä elellään :'( Ja viikkojakin on vielä niin vähän..
Vuodelevossa olen ja herkästi takaisin osastolle. Vuodelepo tosin ei onnistu kun olen kotona kaksin 1,5 vuotiaan kanssa :/ Mutta mahdollisimman vähällä liikkumisella yritän pärjätä seuraavat kolme viikkoa jotka ollaan tytön kanssa kaksin.

Nyt ei muuta. Oma mielikin on vähän alavireinen, huoli on kova

-Pauko ja Peppi 18+6