**Maalismasut 2009** joulukuussa 2008 *ensimmäinen vauva syntynyt!*

mianjo: en osaa sanoa onko vaarallinen, mutta kannattaa mennä heti lääkäriin jos siltä tuntuu. Meillä mies on flunssassa, toivottavasti mä en tulis kipeeks, mulla ei ole nyt aikaa sairastaa.
Imetys jos vain maitoa tulee niin imetän niin kauan kuin tuntuu hyvälle. Mun äitini on imettänyt mun iso- ja pikkusiskoa vuoden vanhaks, mutta mun kanssa joutu lopettamaan 7kk jälkeen kun aloin käyttämään sen tissejä puruleluina. Mulla on tissit rupsahtaneet jo raskauden myötä, että sillä ei ainakaan ole väliä imetyksen kannalta
Mömmis mulla on sellaiset kengät jotka saa helposti jalkaan, mutta sukkien pukeminen tuottaa jo tuskaa.

Menen nyt herättelemään miestä, täytyy lähteä palauttamaan yhtä avainta.

upupa ja Multeri 26+6

 

Mianjo: ei se vaarallista oo, mutta et saa syödä normaaleja flunssa lääkkeitä ja muutenkin lääkkeet tuohon on rajalliset.

Kaa: niihin lokeroihin tosin kaikki sellaset mitä käytät vaippaa vaihdettaessa ja voihan siinä jotain pientä leluakin piettää niin lapsi viihtyy paremmin. Me ei varmaankaan laiteta mitään hoitopöytää kun esikoisellakaan ei ollut ku pari ekaa kuukautta käytössä ja sen jälkeen vaihdeltiin vaipat milloin missäkin... sängyllä tai lattialla..

Pitäis jostain metsästää se äitiyspakkauksen laatikon reunalakana. en muista onko se meillä vai olenko antanut sen jollekkin lainaan.

Kysyköhän joku vielä jotain.. noh vastailen myöhemmin sitte

Jossu ja tilli 28

 

Apua kuinka monta sivua tekstiä ootte tehnyt tässä muutamassa päivässä mitä en ole konetta avannut. B)

Tässä teidän viestejä lukenneena jäin ihan miettimään että onkohan itsessä jotain vikaa, mutta tuntuu vaan että jotkut ajattelee ja pohtii enemmän kuin itse asioita.
En turhia stressaile tulevasta...imetänkö vai en. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, imetän jos maitoa tulee ja jos ei niin sit se on voi voi. :|

Enemmän mua tulevaisuus pelottaa miehen työpaikan puolesta, mutta sitäkään en viitsi/halua/ jaksa ajatella liikaa.
Asia on niin, että jos mies saa laman vuoksi potkut töistä, merkitsee se talon menetystä josta ollaan heinäkuussa tehty pankin kanssa sitova liitto seuraavaksi 25 vuodeksi.

Tai sitä useinkin mietin miten voisi jo jäädä äitiyslomalle
Alkaa vaan työ maistuu erittäin puulta kaikkien särkyjen vuoksi ja työstressin. Viikkoja alkaa olee jo aika paljon ja silti edelleen mut lykätään yksin nostamaan potilaita vaikka sanonut etten tee, sitten katsotaan nyrpeesti ja sanotaan että ei ole työvoimaa...
Haudon usein ja monesti päivässä kostoa, jolla ilmoitan että hahhaaa....pakotitte mut tekee tällästä p*kaa, nyt joudutte poseen, mä lähden nyt lomailee. (väsynyt työntekijä flunssan ja kuumeen kourissa joka juuri saapunut työpaikaltaan)

Miehessäkään ei ole moittimisen aihetta. Yhdessä luetaan ja paljon keskustellaan tulevasta ja vauvasta. Yhdessä kirjaa luetaan ja yhtä innostunut esikoisesta kuin minäkin. Silmät kiiluen eilen kysyi jos mennään ikeaan shoppailemaan ensi viikolla, jos vaikka ostettais vauvan tarvikkeille lipastoa ja hyllyä sun muuta tarpeellista. Usein tulee silittelemään massua ja pusuttelee ja juttelee iskän "kulta pienelle".
Ainoo mikä ärsyttää, mutta kun puhunut muiden naisten kanssa niin sama ongelma toistuu heilläkin....siis se että jättää tavaroita ympäriinsä eikä voi oma-aloitteisesti pestä pyykkiä tai tiskikonetta laittaa päälle/ laittaa asiat koneeseen jollen pyydä.
Mutta mitäpä mä valitan. Tälläkin hetkellä on puutöissä pihalla appiukon kanssa ollut monta tuntia ja kotiin tullessani antoi pusun ja sanoi imuroivansa kun ovat lopettaneet. *rakasrakasrakas* Vieläpä oli heittänyt uuniin lihaa, josta tulee aivan fantastinen tuoksu. Ollut jo vissiin 3h uunissa. Pyysi vaan jos keittäisin perunat. Mitä siis valitan?

Meillä tässä ystäväpiirissä on nyt justiinsa ollut pari paria jotka eronneet vuosia kestäneestä liitoistaan ja mies kuunnellut kun naiset valittaneet kuinka heidän miehensä eivät osallistuneet perheen arkeen, joka suurin syy eroon. Kaipa se on ollut isku miehelle, että skarppaa tällä hetkellä.

Mutta tosiaan okeestaan kaikki on siis niin positiivista kuin olla voi!!!! :heart:

Ai niin...kyllä tosiaan. Lauantaina tuli ensimmäiset supistukset töissä ollessa. Säikähdin aika lailla. Tuli sellanen olo, että nyt rauhoitun OIKEESTI ja vauva ja minä olen pääasia, työt tulee jossain perässä.

Oikein hyviä vointeja kaikille!

Tuitui 27+1

 

Hyvää sunnuntaita!

Toivottavasti kaikilla on mennyt itsepäisyyspäivä nappiin. Täällä vähän kinattiin miehen kanssa alkupäivä, noista sukulais jutuista, mutta sit kävimme porukalla ravintolassa syömässä ja loppu ilta menikin rattoisasti. Linnanjuhlia tuli kans perinteisesti seurattua ja pukuja ihasteltua.
Tänään käytiin salilla, vitsi et tekee hyvää.. Toinen kerta tälläviikolla. Joutuu aika iisisti tekemään, mutta esim kuntopyörällä on ihana polkea kunnon hiki pintaan. Oon polkenu nyt aina 25min ja sit tehnyt lihaskuntoa.

Imettää haluaisin ainakin sen puoli vuotta. Korvikettakin opetellaan kyllä käyttämään, ettei ihan aina tarvii olla pumppaamassa kun käyn tallilla tms. Toivottavasti tuo imetys onnistuisi niinkuin pitäis, ettei tulis ongelmia silläkään saralla.

Hitsi miun pitäis hommata jotku kunnon piikkikengät tuonne ulos. Saa jatkuvasti liukastella, tulee kumminkin lenkkeiltyä ja ulkoiltua aika paljon, niin oishan tuo mukavaa jos siitäkin tulisi turvallista touhua.

Niinu & itiö 27+3

 

Kuvapäivitystä tännekin:



Mömmis 25+1

 

moikka

onpas taas tullut tekstiä.. sai monta sivua lukea ennen kun pääsi ajan tasalle

jahas, ja jos aloittas noista asioista mistä on ollut puhetta...

Tili: Meillä esikoisella on oma tili, jonne siirretään lapsilisästä aina kun voidaan.. mutta aina ei sitä mahdollisuutta ole. sinne menee myös pankeista kaikki kolikot mitä niihin tiputtelee =)
miehen isä halusi ottaa pojalle vakuutuksen joka kerryttää kai jotain.. saa sitten 18 vuotiaana ajokortti rahat kuulemma
varmaan tullaan aukaisemana tili myös toisellekkin lapselle jossain vaiheessa.

Imetyksestä.. toiveena olisi ainakin se puolisen vuotta imettää.. esikoisen imetyksen lopetin kokonaan pojan ollessa 4kk.. oli plajon noita ruoka-aineita mitä ois pitänyt itse välttää niin laiska kun olin niin en halunnut rueta karsimaan :ashamed:
mut ihanaa olisi jos parikin kuukautta pidempään saisin pikku kakkosta imettää =) yölläkin on niiiiin helppo nostaa vauva vaan tissille ja jatkaa unia.

synnytyksestä palautuminen: Itsellä istuminen onnistui kyllä heti mutta olin kyllä tosi hellänä.. tikkejä taisi tulla 7kpl. muuten palauduin mielestäni suht hyvin. pian alkoi normi houdut mahtua jalkaan ja ei mennyt kovin kauaakaan kun jo entiset farkutkin sopivat =)
painokin tippui kuin itsestään.. odotus aikana tuli +13kg.. kaikki lähti ja vielä 7kg lisää

kukas siitä lokerikosta kyseli..?? siihenhän tosiaan vois laittaa kynsisakset, hiusharjan, rasvoja jos niitä tarttee. vanupuikkoja, talkkia jne. ois kätevästi sitten käden ulottuvilla
pitänee muuten semmoista harkita myös pinnasänkyyn täälläkin.. meillä kun yläkerrassa makkarit ja kuitenkin kaikki vauvan vaatteet yms.. ovat alakerrassa.. sais semmoiset jututu mitä yöllä tarttee niin siihen lokerikkoon.

Myymä alkaa ottaa portaat rauhallisesti!

Täällä on aika monella supistellut.. ottakaahan iisisti!

itsellä iski aamulla kohdun tienoille/alamahaan ihan hirveä kipu.. itku pääsi kun koski. menin pitkäkseni ja kipu alkoi säteillä selkään.. meni onneksi pian ohi, mutta selkää jäi särkemään.. samoin vaavi alkoi potkia ihan kamalasti sen jälkeen.. nyt koko pv:n olo ollut aika pinkeä..

mut nyt pitää mennä. palailen kun ennätän!

danjuska ja vilma 24+1

 

Tuli isompi mutka matkaan...eli kirjoittelen sairaalan sängystä. Minun liitoskivuksi kuvittelemani särky äityi eilen hirveäksi ja vasen jalka turposi. Päivystyksessä diagnoosi oli isohko laskimotukos, jota nyt liuotellaan sairaalassa ainakin pari päivää ja kotosalla sitten koko raskauden ajan. Vauvalla onneksi kaikki hyvin - potkii ja pyörii niin vinhasti, ettei sydänkäyrien otosta tule mitään.

Koko juttu tuli täydellisenä yllätyksenä, vaikka tiesin raskauden lisäävänkin tukosriskiä. Minähän olen hoikka, urheileva ja tupakoimaton, eikä suvussakaan ole tulppia ollut. Itku tosi herkässä, vaikka tieto pikkuisen hyvästä tilasta helpottaa itseäkin. Kysyin jo tulevien raskauksien kohtaloa, ja rauhoittelivat, ettei niihin ole mitään estettä, kunhan ennakoiva liuotushoito aloitetaan ajoissa.

Että sellaista tällä kertaa- unohtui pienemmät asiat kuten työjutut kertaheitolla. Mies on ollut aivan ihanasti tukena koko ajan ja isä kävi ostamassa 3G-tikun, että pysyn maailman menossa mukana enkä tule mökkihöperöksi sängyssä maatessa.

Minilla ja Ada Emilia 25+5

 

Iltaa!

Ja tsemppiä Minillalle! Muillekin on tapahtunut viime päivinä kauheesti; kolareita ja kaatumisia, supistuksia... Kyllä meille maalismammoille kaikkea tapahtuu, mut onneks
Melitalle ei käynyt kolarissa kuinkaan ja myymäkin selvisi kaatumisesta säikähdyksellä.
Niin ja Kaalle iso kiitos pinon päivittämisestä. Itse en moiseen pystyisi.

Pariin päivään en taas ehtinyt koneelle, ja kovasti oli tekstiä tullut.

Imetyksestä sen verran et täytyy myöntää että mulla on aika negatiivinen tunne koko imetystä kohtaan. Esikoisen kans imetys ei onnistunut, kun maitoa ei tullut, joten oon aika skeptinen nytkin... Toisaalta musta meillä oli tosi helppo vauva-aika esikoisen kanssa kun miehen kanssa molemmat pystyttiin syöttään vauvaa yöllä. Ja mun oli helppo lähteä esim. jumpalle tai kaupungille, kun ei tarvinnut miettiä vauvan syöttämistä. Ja nyt täytyy heti kertoa myös se, että meidän pojalla ei ole mitään allergioita eikä hän ole kauheesti sairastellut; monet kun ajattelee että korvikevauvat ovat allergisempiä ja sairastelevat enemmän kun tissivauvat. Mutta jos maitoa tulee tällä kertaa, niin toki vauvaa aioin imettää.

Tili aiotaan vauvalle avata. Esikoisella on avattuna kaks tiliä, joihin molempiin menee puolet lapsilisästä. Toinen on rahasto, ja toinen tavallinen säästötili. Mutta luultavasti tälle vauvalle avataan vaan yksi tili, jonne lapislisät ohjataan. Myös anoppi on avannut pojalle tilin, jonne säästää joka päivä yhden euron. Poitsu saa rahat sitten kun täyttää 18.


Peräpukamat vaivasivat myös mua ekassa raskaudessa, mut nyt oon ainakin toistaseks niiltä välttyny.


Mä kävin tänään shoppailemassa ideaparikissa, ja kotona sit huomasi et yks ostoskassi puuttuu. :/ Hennesistä ostin pojalle paketin sukkia ja yöpaidan ja nyt niitä ei oo missään.. Harmittaa ihan kauheesti, kun en tiedä mihin se on pudonnut. Täytyy huomenna soitella ideaparkkiin josko joku rehellinen ihminen olisi kassin palauttanut.

Huomiseen!

marza ja masuvauva 25+0

 

Voi Minilla, halauksia sinne! Koita nyt jaksaa.

Tileistä puhuitte, ajateltiin että avataan muksulle oma tili. Voidaan sitten isompia hankintoja varten säästä sinne rahaa. Itselläni oli tuollainen tili, sain sen käyttöön kun muutin pois kotoa, pystyin ostamaan pesukoneen ja huonekaluja ja muuta sellaista.
Mömmis: ihana maha!

Mies alkaa jo olemaan terveempi, minä leivoin tänään sämpylöitä, ja mun marmorikynttilä alkaa vihdoin avautumaan! Multerikin muksii mahassa kovasti, oikein innostui möyryämään kun Pete esiintyi Idolsissa Taitaa olla rokkari tulossa.

upupa ja Multeri 26+6

 

Iltaa!

Täytyypä heti korjata omiin vanhoihin juttuihin, kun olen miestä arvostellut. Eli pidemmän aikaa on mies ollut ihan mahtavasti mukana. Yhtän ei oo enää yksinäinen olo Kai tämä raskaus tulee jotenkin todellisemmaksi kun maha alkaa kasvaa jne.. Ja varmaan mies oli alkuraskauden myös väsynyt kun oli päivät töissä/koulussa ja illat hoiti kotia, tyttöä ja vaimoa :ashamed: Toki säännöllisesti otetaan yhteen kotitöistä ja muistakin mutta ihan normaaliahan se on. Nyt mies huoehtii tosi paljon kaikesta, turvotuksesta, supisteluista ja kyllä oli valmis listimään sen yhden onnettoman lääkärin joka ei yhtään kuunnellut mua.

Imetyksestä on ollut puhetta. Imetin esikkoa vielä tämän alkuraskauden ajan eli vajaa vuoden ikiseksi. Toivotaan, että toisen imetys sujuu yhtä hyvin. Imetän niin pitkään ku hyvältä tuntuu. Kannattaa muuten varata sairaalaan mukaan hyvä kirja. Se oli ehkä alkuimetyksen kipuihin paras lääke

Synnytyksestä palautuminen kesti mulla aika pitkään. Mulla oli kohtalaisesti ompeleita ja niiden ompeluun mut piti huumata synnytyksen jälkeen kun olin sen verran kipeä. Ja kuitenkin musta se ponnistusvaihe oli mukavinta koko synnytyksessä! Toivottavasti ens kerralla palautuminen sujuu edes vähän nopeammin. Mutta mikäpä viimeksi oli toipuessa kun oli pieni tyytyväinen nyytti kainalossa ja hyvä kirja luettavana

Taitaa aika hiukan kullata muistoja

Tsemppiä kaikille vuodepotilaille ja muuten sairastaville/vaivaisille!

Nyt nukkumaan, öitä

:wave:

 

Mie en pystyny kirjan lukemiseen keskittymään. Lehtiä oli kyllä mukava lueskella. Mulla ei synnytyksen jälkeen oikein meinannu pysyä ajatukset kasassa. Mulla eka siis pääty sektioon ja siitä toipuminen kesti melko kauan. Ihan täysin toipunu olin vasta esikoisen ollessa vuoden. Kivuista yms meni monta kuukautta.

Täytyy myöntää että aikas paljon ne meän miehet joutuu kestämään. Ihan huomaamattakin saatamme "nalkuttaa" ja ne kuittaa sen vaan olankohautuksella tai epämääräisellä mutinalla. Mutta kyllä pitäis aina välillä kattoa peiliin että mitä itse tekee väärin. Mulla ainaki on ihana mies. :heart:

 

Ensin omat kuulumiset.

Kävin perjantaina synnärillä ja pääsin heti lääkärin luokse, kun ei ollut ruuhkaa Oysissa. Supistuksia piirtyi käyrälle, mutta eivät olleet synnytyssupistuksia. Kohdunsuu oli tällä kertaa kiinni ja kiinteä. Ja kanavaa oli jäljellä ultran mukaan yli 4cm. Noh, esikoisen aikaa oli yli 5cm tähän aikaa raskaudesta.
Nappulalla kaikki hyvin ja kaikki nuo kivut johtuu harjoitussupistuksista ja siitä, kun Nappula tekee kunnon kuperkeikkoja masussa. Oli nimittäin perätilassa, vaikka torstaina oli raivotarjonnassa. Tuo pieni avautuminen kohdunsuulla johtui siitä, että Nappulalla oli pää todella alhaalla ja painoi kohdunkaulaa todella kovalla voimalla.
Närästys on palannut ja Nappulan pää on tuossa rintalastan alla. Kovalla mielenkiinnolla odotan keskiviikkoa, että kuinka korkea tuo sf-mitta on, kun viikolla 23+1 se oli 19cm. Eli todella pieni uudelleen synnyttäjällä.
Nappulan paino on nyt tällä hetkellä 850g. Isompi kuin isoveljensä.
Lääkäri kuitenkin kehoitti lepäämään todella paljon ja tulemaan takaisin, jos kivut pahenee.

Synnytyksestä palautuminen Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja mä en oo ikinä palautunut leikkauksesta noin hyvin. Kyllähän se kävi kipeää nuo nousemiset ja nostelut, mutta kun oli noin ihana palkinto, niin sen kesti. :heart:

Imetyksestä Imetin esikoista 9kk ja 3päivää. Jotenkin muistaa ton ajan todella hyvin. Tarkoitus on imettää tätä tulevaakin vähintään yhtä kauan, mutta eihän sitä tiedä tuleeko se onnistumaan. Toivotaan parasta.

Onko jollakin synnytyspelkoa? Itsellä on ja tarkoitus on mennä synnytyspelkokeskusteluun. Lähinnä tuo kipu pelottaa, kun esikoisen aikaan oli kipu, sektion pelko ja yksin jäämisen pelko. Minähän odotin esikoista ilman miestä ja olin menossa synnyttämään yksin. Mutta tuo pelkokeskustelu auttoi todella paljon. :hug:

Niin joo, me muutetaan joulun jälkeen täältä Oulun seudulta Kuusamoon. Kuusamossa ei oo enää synnäriä, niin joudutaan tulemaan sitten tänne Oysiin. Pelottaa jo nyt tuo matka jo valmiiksi. :|

Kaa laitatko mun kohdalle iän, eli 29vuotta täällä ollaan.

Viipi&Nappula 27+1 :heart: (omien laskujen mukaan ois jo 27+3 tai siis tickerin mukaan )

 

Masukuvaa profiilissa. :heart: Otettu viikko sitten perjantaina.

 

Huomenta maalismasut!

Joka päivä aamut tuntuu vaan pimeämmältä... No, parin viikon päästä päivät alkavat taas pidentyä . Tämän aamun herätys oli tuskainen, meidän koko perhe oli myöhässä. Mä olin eilen äitini kanssa Ikeassa ja viereisessä kauppakeskuksessa ja voi taivas sitä porukkamäärää!!! Lisäksi me kaksi naista ostettiin niin paljon tavaraa Ikeasta, että farmariauto tuli etupenkkeihin saakka täyteen . Saatiin mahtumaan jopa kaksi nojatuolia mukaan. Kauppakeskuksen jälkeen teki tiukkaa saada 8 kg:n jäinen joulukinkku autoon. Lopulta ahdettiin se jalkatilaan. Mutta hauskaa oli! Ja isäni ja miehen ilme oli sanoinkuvaamattoman tyrmistynyt, kun tulivat tyhjentämään autoa. Mun isän ekat sanat oli (kun sai sanan suustaan) että miten te ootte saaneet noi tavarat tuonne autoon . Olihan se juu hiukan täynnä...

Sitten kommentointiosaan,
imetys: Imetin esikoista n. vuoden, josta täysimetystä 4,5 kk. Maitoa tuli silloin ihan liikaa ja lypsin useita kertoja päivässä n. 6 kk:n ajan. Yhteensä pakkaseen kertyi maitoa yli 100 litraa . Silloin kärsin alussa kaksi rintatulehdusta, joista toinen oli niin paha, että tulehdusarvot oli 200 ja jouduin takaisin sairaalaan tiputukseen. Kotona oli ehtinyt olla vauvan kanssa vasta 1,5 viikkoa. Viikon verran kokeiltiin antibiootteja mutta tulehdus oli päässyt vereen ja jouduin jälleen neljäksi päiväksi sairaalaan. Nyt aion jälleen imettää. Mutta nyt myös tiedän mitä se jumalaton maitoryöppy voi olla ja osaan varautua siihen etukäteen. Mun nimittäin pitää jo synnärillä todennäköisesti lypsää tavaraa pois, kun vauva ei silloin vielä syö niin paljon.

synnytyksestä palautuminen oli mulla viimeksi todella nopeaa. Istuminen ei sattunut. Ainoastaan isolla hädällä käyminen oli alussa vähän hankalaa :ashamed: . Jälkivuotoa kesti n. 3-4 viikkoa, en oikein muista tarkemmin. Mä siis en repeytynyt, vaan mulle tehtiin eppari. Siihen tuli pari tikkiä, jotka parantuivat tosi nopeaan.

tili: Esikoiselle avattiin tili heti. Eli isovanhemmat halusivat laittaa ristiäislahjaksi rahaa lapsen tilille, joten tili avattiin heti kun lapsella oli nimi . Toiselle tehdään varmaan samalla tavalla. Meillä on se systeemi, että nyt näin ekoina vuosina laitetaan miehen kanssa kaikki pienimmät kolikot (alle 50 senttiä) pojan säästölippaaseen ja sitä lapsi saa viedä onnellisena pankkiin. Jossain vaiheessa varmaan aletaan kuukausittain siirtää molempien lasten tileille täsmäsumma.

oma napa: Olo on kuin olis pesäpallomailalla runneltu. Eilinen hauskuus vaati veronsa ja voimat meni kyllä ihan täysin. Loppuillasta väänsin jälleen itkua, kun niin paljon vihloi alapäähän. Vatsa oli kivikova lähes koko loppuillan . Jalat turpos ja oli tönköt jne. Edelleen tuntuu, että oon turvoksissa ja olo on tosiaan aika vetämätön. Mutta olipa ainakin hauskaa.

Iines ja Sintti 27+2 (ja enää alle 3 kk laskettuun aikaan!)

 

Huomenta!

Tuohon synnytyksestä palautumiseen vielä kyselisin.. Eli muistatteko heittikö hormonit? Mä en muista yhtään. Melkein kaikki kaverit muisteli, et hormonit tosiaan heitti ja välillä rajustikin. Mun mielestä ei ihmeemmin ja ekat 3kk oli tosi leppoista aikaa. Tosin mulla vaikutti tosi vahvasti se, et edellinen vuosi oli ihan kauhea. Surua ja murhetta kun pikkusisko sairasti ja kuoli sitten heinäkuussa. Liinu syntyi lokakuussa ja oli tosi tyytyväinen vauva. Tyytyväinen ja ihana pikkuinen nyytti oli ehkä se joka piti mun pään kasassa kaiken muun murheen keskellä.

Iines Luovutitko maitoa? Ajattelitko nyt luovuttaa jos maitoa tulee tosi paljon? Mä soittelin sillon sinne äidinmaitokeskukseen, kun mulla alkoi tosissaan vuotaa maitoa joskus vajaa kk synnytyksestä. Sitä ennen tuli se mitä tarvikin. Mut se luovutus jäi kun oisin päässy kunnolla aloittaa koko homman vasta kun maito ois menny 2 luokkaan (kaipaavat sitä keskosille menevää 1 maitoa eniten) . Siinä oli joulut ja muut välissä häiritsemässä. Ja sillon täällä oli joku äiti joka lypsi 10 litraa viikossa, joten maidon tarve ei ollu edes iso. Täällä pitää muuten itse kuskata maito 3krt viikossa sairaalaan. Eivät tule kotoa hakemaan. Ainakin Oulussa ja Kuopiossa on joskus haettu maito kotoa.

Nyt neiti jo niin mustis ku äiti on koneella. Pitääpä mennä..

 

Huomenia :wave:

Imetyksestä ollut puhetta. Pyrin imettämään jos onnistuu. Paljonhan imetyksestä puhutaan mutta ei ole itsestään selvää että se kaikilla onnistuisi. Appiukko kyseli jo mun ollessa viikolla 12 et pelkäänkö rupsahtamista ja et aijonko imettää. Suoraan sanoen tuo vähän loukkasi mua. Anoppikin siinä sitten että eihän se ole tissien koosta kiinni, hänellä itsellään melko pieni varustus ja itselläni vähän suurempi. Ihan kun minä olisin niin tollo ja luulisin että tissien koko vaikuttaa. Jos imetys ei onnistu ja appivanhemmille se on iso ongelma niin vien sitten tenavan appiukolle imetettäväksi,hah. Toiveena olisi silti imettää jokunen kuukausi ainakin.

Tilin Ajattelin tenavalle avata. Saa sitten sukulaiset muistaa sitä kautta. Onpahan vaikka sitten säästetty valmiiksi jo jotain isompaa hankintaa varten jos jotain eteen tulee mitä lapsi mahdollisesti tarvitsee. Rahan käytön aijomme lapselle opettaa.

Hansku ja Sintti 24+3

 

Mömmis Möhöä löytyy, oikein ihana massu


Synnytyksestä palautuminen: Noh, istuminen oli aluksi vaikeaa ja mun suurin murheeni oli pierujen pidätyskyvyttömyys Synnärillä tuli silloin kun pieretti, eikä pidättää voinut lainkaan. Kyllähän ne muut synnyttäjät sen ymmärsi, mutta heidän vieraansa... :ashamed:
Noh, se meni sitten kyllä nopeasti ohitse

Omanapa: Neuvolantäti oli oikeassa, kotona ei supistellut vkl:n aikana yhtään niin paljon kuin töissä. Muutama hassu supistus tuli koko vkl:n aikana kun töissä supistelee ainakin kerran tunnissa. Ei siinä siis haittaa ole, mutta suljinpahan vain pois ainakin tulehduksen

Tänään sain vihdoin varattua miehelle ja mulle ne miehen joululahjaliput ja hotellin helmikuulle Jippii!

Myymä ja pikkuveli 25+4

 

Uskaltauduin kurkistamaan teidän pinoa. Mahtaakohan kukaan muistaa minua? Tipahdin alkumetreillä jo joukostanne pois. Nyt on parempi mieli kun olen saanut positiivisen r.testin jälleen joten perässä tullaan =)

Koittakaahan nyt olla varovaisia jos tuo talvi tosta nyt tulee ettette liukastele siellä ja sisälläkin olette varuillanne.

 

Nanniina Minä muistan! TODELLA paljon onnea plussasta! Teille kovasti tarrasukkia :heart:

 

Minäkin muistan sinut Nanniina! Onnea kovasti :flower:

upupa ja Multeri 27+0

 

Oi, onnea Nanniinalle plussasta :flower: !

 

Moi!

Kamalan paljon taas tullut tekstiä, kuinkahan tässä muistaakaan enää mitä piti kommentoida

Nanniinalle hurjasti onnea plussasta, mahtavaa! Toivotan onnea odotukseen!

Synnytyksestä palautuminen tapahtui minulla nopeasti, jo seuraavana päivänä kävelin ja istuin normaalisti. Epparia ei leikattu ja olen pyytänyt että tälläkään kertaa ei leikata ellei ole aivan pakko. Yllättävän paljon sitä paikat kuitenkin venyy ja pienet repeämätkin paranevat nopeammin kuin epparihaava, kuulemma.

Imetys kornahti esikosen kanssa. Ei ollut kunnon imuotetta, joten rintakumin kanssa touhusta ei pidemmän päälle tullut yhtään mitään. Kolmisen kuukautta imetin, sitten siirryimme pulloon. Nyt toivon, että imetys onnistuisi paremmin ja voisin imettää ainakin puoli vuotta.

Tiliä ei avata vauvalle, ei ollut esikoisellakaan eikä tule tällekään. Kun jotain tarvitaan, se ostetaan ja rahat otetaan muualta säästöistä jos ei muu auta.

Synnytyspelkoa on lievää mutta uskoisin selviytyväni kivusta hengissä. Muistan kuitenkin ajatelleeni edellisen avautumisvaiheessa, että vilpittömästi uskon, että jos syttyisin elävältä tuleen, se sattuisi vähemmän kuin avautumissupistukset. Hassu vertauskuva mutta tältä se silloin tuntui enkä epäile yhtään etteikö taas sattuisi aivan sairaasti...

Mitäs muuta...Noh, jos ei muuta niin sitten omaa napaa

Vauva potkii ja pyörii päivittäin kiitettävästi. Ainut huolenaihe ovat olleet menkkamaiset vatsakivut. Olen miettinyt ovatko ne supistuksia vai mitä kun saattaavat tulla monta kertaa päivässä, kestävät muutaman minuutin ja menevät pois mutta maha ei kuitenkaan ole mikään kivikova... mut onhan mulla tota pehmeetä makkaraa muutenkin että jos se kova kohtu ei vaan tunnu niin pinnassa kun on muutenkin hieman pullea? En sitten tiedä mistä ne johtuvat ja mitä ovat...??

Joka tapauksessa hyvää viikon alkua kaikille!

ärrieri 25+1

 

No niin, nyt on hiukan taukoa, voin tulla jatkamaan...

annas: En luovuttanut kun silloin sairaalassa ollessa, eli just synnytettyäni. Jouduin jo silloin pumppaamaan pois maitoa ja ne ekat maidothan on tosi tärkeätä pikkukeskosille. Sain mä jo sairaalassa ollessa (eli pari päivää synnytyksestä) lypsettyä 50 ml kerralla, pari kolme kertaa päivässä. Mun piti kyllä jatkaa luovutusta mutta olin antibiootilla ekat 5 viikkoa ja sen jälkeen oli täysi työ opetella käsittelemään se järjetön maitotulva ihan oman terveyden kannalta. Viimeisenä ajattelin luovuttamista. Ja kun esikoinen oli alussa oikea tissitakiainen ja kova poika imemään niin rinnanpäiden paranteluun meni kauan. En siis jaksanut luovuttamista.

hormonit oli mulla ihan sekaisin silloin alussa. Itketti ja nauratti yhtäaikaa ja olin aivan järkyttävän takertunut vauvaan. Vaikea synnytys ja pelko vauvan terveydestä teki sen, että halusin vain pitää vauvan lähellä. Mutta kaikista kamalimmat oli ne imetyshormonit . Siis nämä raskaushormonit on pientä sen rinnalla. Mulla varmaan se hirveä maidontuotanto johtui ylivilkkaasta hormonitoiminnasta ja tsiisus sentään niitä myrskyjä. Ja jotta ei olis ollut pelkkiä mielenheilahteluja niin myös fyysisiä oireita. Eli tukka tippui päästä ja hikoilin niin että hiki virtasi kilpaa maidon kanssa. Näitä ihanuuksia odotellessa... :/

ärrieri: Täältäkin löytyy ylimääräistä vyötärömakkaraa mutta kun kohtu kovettuu niin sen kyllä huomaa. Maha on aivan kivikova. Eli luulenpa, että huomaisit, jos niin tapahtuu. Menkkamaiset kivut on mun mielestä ihan normaaleja tässäkin vaiheessa raskautta, kunhan ne ei ole pitkäkestoisia. Ja jos sulla menee ne minuutissa - parissakin ohi, niin en olisi huolissani. Mutta jos sua huolettaa niin soita ihmeessä neuvolaan. Sitä varten ne siellä on :hug: . Lisään vielä, että kivut johtuu varmaan kohdun venymisestä. Nyt kun alkaa olla käsillä ne vauvan vilkkaimmat kasvuviikot, eli vauva kasvaa kovaa kyytiä, niin kohtu joutuu antamaan vauvalle lisätilaa.

 

Onko täälä kellään kokemusta tuosta? http://www.orashop.fi/www/popupcard.php?id=186
Ajattattelin hommata päikkärisängyksi/ oleskelupaikaksi ja toi ois hyvä ettei koira pääse vahingos sitä kaataan tms...

Hieman menee hermot ku meidän hiiri sano sopimuksen irti ja tää läppärin "hiiri" elää ihan omaa elämää ja heittelee tota kursoria mihin sattuu! :kieh: Et ei kannata ihmetellä jos jossakin on ylimääräsiä kirjaimia...

 

Moi kaikille. Täällä keski-suomessa on sellainen talvinen sininen hetki just nyt, taitaa myös lunta hiljalleen sadella taivaalta. Kivaa, kun on talvi.

Tänään ollut taas närästyksen takia kurja päivä. Eilen tuli syötyä vähän paremmin ja heti kostautuu... En oo syönyt juuri mitään kun ei yksinkertaisesti maistu. Kurkku kipee taas närästyksen jäljiltä, käsikauppalääkkeet ei auta. :/ :x . Jospa tällä viikolla saisin närästyslääkettä reseptillä. Pelkään kyllä, että alkaa ruokatorvi oleen sen verran pahoin tulehtunut, että siihen saa synnytyksen jälkeen sitten syödä lääkettä että sen saa kuntoon. Kun nyt edes jotain apuja sais tällä viikolla.

Palataan asialle