<<< MAALISMASUJEN MAALISKUU >>>

Ippu: :hug: Ei se oo mikään ihme että asiat mietityttää ja tunteet on pinnassa. Synnytyksen jälkeen kun hormoonitkin on ihan sekasin ja muutenkin itkettää. Naisille äitiydessä onnistuminen tuntuu luovan hirmusesti paineita: onnistuuko imetys, saanko synnyttää niin kuin haluan, jne. jne. Jokainen haluaa olla lapselleen maailman paras äiti ja herkästi koetaan epäonnisumista ja pettymystä asioista, jotka toisista voi tuntua mitättömän pieniltä.
Itku varmasti puhdistaa ja lopulta parantaa mieltä. Se on ihan oikein et miettii negatiivisakin asioita. Sitten ne on käsitelty ja voi jatkaa nauttimista niistä hyvistä asioista...kuten siinä uunituoreesta vauvasta. :heart: :hug:

Itekkin luulin et tänään lis jotenkin mielettömän ihmeellinen olo tänään kun vihdoin on maaliskuu...mut mulla on olo ihan sama kun ennenkin...päivä muiden joukossa. Tässä tunteiden vuoristorassa keretään vielä meneen monta ylämäkeä ja alamäkeä. Tänään tällasta tasata

 

Galluppiin Ninnille: Meillä minä -84 ja mies -82 =)

 

Jadelle tsemppiä synnärille!!! :heart: Sulla on varmasti jo pikkuinen sylissä.. Oih!

Ipulle voimahali!! :hug: :hug: Kuten jo sanottu, tuossa vaiheessa hormonit hyrrää vielä ja tunteet ovat pinnassa. Nauti ihanasta vauvastasi, kyllä se siitä taas! :heart:

Ninnin gallupiin: Minä -84 ja mies -81
Olet sitten sinäkin vielä kotosalla.. Kyllä meidän vuoro vielä tulee..

Maaliskuun eka päivä nostaa tunteita pintaan.. Täällä lähinnä ahdistaa. Mulla on sellainen olo ettei vauva tule ikinä ja että kaikki muut pyyhkivät ohitse!! Mulla on lisäksi kauhukuva että synnytys käynnistetään niin myöhään että vauva on jo jättimäinen..
Mulla ei ole kivuliaita suppareita ollut, eilenkin lenkillä vain "puristi" vatsaa.. Pääsiäistä ennen tämä pötkylä on kyllä saatava maailmaan! Nyt on vaan lähinnä sellainen olo että ois valtavat suorituspaineet....
Olipa tilitys... :ashamed:

Laura

 

Ninnin G: Minä - 84 ja mies - 79

 

Ippu Haleja sinne! :hug: =)

Ninnin G Minä -85 ja mies -83 =)

 

Kauhea viikko takana.
Lapset olleet isällään, ikävä on niin mieletön et kiipeän seinille kohta :'(
Alkuviikosta alkoi supistukset illalla yhentoista maissa ja kestivät tonne aamu 7 mihin miehen kanssa sitten valvottiin, ihan säännöllisin välein tuli mutta sitten loppui, nukuin yhteentoista ja taas alkoi..
Kesti ilta viiteen ja loppui.
Välipäivä ja taas sama, ja noi kun alkaa olla jo ihan kunnon polttoja ettei kävellä pysty, sairaalaan en silti mennyt edes käymään..
Nyt kyllä päätin että menen, mutta sitten toivoisin et kalvot puhkaistaisiin kun ei tää muuten mihinkään tule etenemään, sama juttu ollut kahessa edellisessäkin raskaudessa ja vasta kalvojen puhkaisulla päästy loppuun.
Mä jotenkin vaan elättelin toiveita et tää ois nopeampi
Ihan täysin voimat pois kun ei saa nukuttua kun supistaa ja väsyttää ja kaikki muutkin mahdolliset oireet ja itku et tää on kamalaa!
Ei meinaa jaksaa oikein enää mitään ja yhtään en enää innoissani noita supistuksia odota, vaan lähinnä kauhuissani et taasko se monen tunnin tuska alkaa :'(

Ei nyt jaksa taas enempää kirjoittaa, koko aamuun ei ole suppaillut joten voisin koittaa nukkua..

Ja galluun, mä olen -83 ja mies -87

 

Maaliskuuta kaikille ja Ninnille kiitos uudesta pinosta :flower:
G: molemmat kasiykkösiä
Ja supistuksia tännepäin, kiitos.

Leijonanmorsian ja masuvauva 38+5

 

Tänään on taas energinen päivä, olin aamulla lenkillä koiran kanssa ja sitten kuurasin kämpän lattiasta kattoon.
Perheen miehet lähti uimaan ja minä otin ansaitsemani päivätorkut, niistä on tullut oikein tapa. Ei suppaile yhtään ja hyvä niin!
Miehellä vielä ennen h-hetkeä kaksi reissua edessä, toinen ensi viikonloppuna ja toinen sitten ihan paria päivää ennen sovittua leikkausaikaa, molemmat onneks vaan Pohjoismaissa.
G: ollaan molemmat vm. -77.

Hei vaikka nyt on tukalaa monella, niin koittakaa silti nauttia vielä viime hetket. Kattokaa hyviä leffoja, pistäkää miehet palvelijoiksenne ja nähkää kavereita. Pian alkaa ihan muut "harrastukset"

 

Heippa kaikille!

Tsemppiä loppuraskauteen!

Pikaiset kuulumiset:
Meiän vaavilta otettiin maanantaina nenämahaletku pois ja hienosti on syöminen sen jälkeen sujunut! Painoakin oli tullut 2320g. Ainut harmi on ollut tuo imetys.. Vauva kyllä tissiä söisi, mutta kun maitoa ei tule! Kolmen tunnin välein lypsin lähes kolme viikkoa ja nyt olen luopunut toivosta elikkä meiän vauva saa nyt luvan kasvaa korvikkeen avulla. Hirveen stressin vaan sain itsellei tosta imetyksestä ja nyt jotenkin helpottunut olo, kun luovuin täysimetys ajatuksesta. Kestovaippoja ollaan kokeiltu, mutta ovat vielä aika isoja.

Jänittelen täällä teidän kanssanne!

riksu + prinsessa 3 viikkoa

 

Oi ihana maaliskuu! Kiitos tästä ja näistä kaikista meidän ketjuista meidän omalle nettivelholle! Olipa aivan ihana avata tämä maaliskuinen pino. :hug:

Oli paljon mitä piti kommentoida, mutta kun luin tuon ipun kirjoituksen niin se sai mun ajatukset uusiksi. Ensinnäkin, Ippu mä en ole ikinä ajatellut asiaa noin kun sinä sen kirjoitit. Tajusin ihan uuden pointin tuosta ennenaikaisesta synnytyksestä. En ole varma osaanko selittää tätä oikein sanoin, mutta toivon että ymmärrät. Näin sivustaseuraajana helposti ajattelee just noin että "olisit onnellinen kun sait vauvasi joka on terve" yms. mutta sait minut ymmärtämään sinun näkökulmastasi miltä se tuntuu. Mieleeni tulvi muistoja siitä kun esikoinen syntyi (viikon yliaikaisena) ja silti jäin kaipaamaan odotusaikaa ja miettimään että miksi sitä oli niin kiire, miksi oli niin malttamaton ja kärsimätön mieli? sain kuitenkin paljon, sain nauttia odotukseni loppuun asti ja vähän ylikin. Toivon sinulle paljon hyvää ja että saisit vaikka vielä jutella noista asioista jonkun kanssa. Ainakin täällä on monta kuuntelijaa/lukijaa jos ei muutoin. Jäit todella mieleen :hug:

Pitänee vielä lisätä, että sait mun mielen rauhoittumaan, että eihän tässä mikään kiire ole. Jos on malttanut odottaa näin kauan, ei viikko tai parikin ole enää mitään. Aion yrittää nauttia näistä viimeisistä päivistä tai viikoista, vaikka mieli on malttamaton, koska KOHTA TÄMÄ ON OHI. Eikä tämä odotus enää palaa. :heart:

Oma olo on ihan hyvä, sain nukuttua pojan kanssa parin tunnin päiväunet ja on rauhallinen hyvä mieli. Nyt nauttimaan perheen kanssa ajasta, nyt kun meitä on kolme vielä vähän aikaa, pian yksi enemmän toivon mukaan ja mättämään herkkuja kun vauva ei olekaan mikään jätti niin saa vähän herkutella pelkäämättä

enne ja aarre 39+2

ps. muaki ärsyttää ku kysellään että "joko joko?" mut alan kohta vastaamaan että ei vielä PIIIITKÄÄÄÄn aikaan ja että ilmoitan kyllä sitten.

 

Tervehdys!!
Kiitos Ninnille uudesta pinosta!
Ja onnea kaikille vauvan saaneille!
Minä ehtiin tuonne vanhaan pinoon käydä kirjottelemassa, kun en älynny et se kuukausi on vaihtunu.
Ninnin G: Me molemmat ollaan vm-86.
Täällä suunnalla edelleen yhtenä kappaleena. Ei tullu meille karkauspäivän vauvaa. Eli laskettuaika on nyt sitten ylitetty,eikä lähdön merkkejä näy. Saa nähdä onko tää yhtä jääräpäinen ku isosiskonsakki ja pysyy masussa kaks viikkoa yli. Tai sitten se on aatellu tulla isille synttärilahjaksi 7.3. Saapi nähdä.
Sairaalaan oon aatellu ottaa omat vaatteet niinku mulla oli esikoiseltaki. Mua vaan jotenki niin ahistaa ne sairaalan vaatteet, vaikka oishan ne paljo käytännöllisemmät. Yöllä tosin pidin niitä sairaalan vaatteita. PItäs jostain löytää jotain hyvää lukemista mukaan sairaalaan.
LOE jokos sulla on tuntemuksia lähdön suhteen. Ollaankohan yhtä aikaa viereisissä saleissa? =)
Eilen kävin neuvolassa. RR 131/83, turvotus-, pissa valk.+, sf 35,5cm, syke +148, paino +600g/vk. Et semmosta tällä kertaa.

Nyt pitää lähtä hieman siivoilemaan.

Maria ja pikkukakkonen 40+1

 

Galluppiin: minä -82 ja mies -78

enne: Mullakin tuli ihan sama rauhallinen olo tän odotuksen suhteen eilen kun sain kuulla ultrassa hyviä uutisia vauvan koosta jne. ja just toi ipun kirjotus vielä... Mun kiire hävis. Oon 2 viikkoo ollu hirveen malttamaton, mut nyt on jotenkin seesteinen olo eikä oo enää kiire minnekkään. Nyt on vaan hyvä elää tätä päivää...
Mullakin kun ei oo ees varmaa et teenkö enää koskaan lisää lapsia, niin pitää nyt tajuta nauttia tästä raskaudesta, jos se vaikka ei ei enää ikinä toistuiskaan...

 

Ihanaa maaliskuuta myös täältä kaikille maalismasuille!

Ja Ninnille kiitos uudesta pinosta!

Mä kävin eilen ostaan vielä puuvillaiset sisätumput vauvalle, kun niitä ilmeisesti sit tarvii, kun vauva helposti raapii kynsillään kasvojaan. Ja vaippoja meillä on nyt kolme pakettia erimerkkisiä jo valmiina, niin ei tarvii heti lähteä vauvan kaa ostoksille...

Toivon Ipulle jaksamisia. Kyllä mä ainakin ymmärrän, miltä susta tuntuu. Musta on hyvä, että käsittelee noita asioita mielessään ja parasta, jos voisit puhua niistä miehellesi tai omalle äidillesi. Ja olen varma, että olo sillä helpottuu ja kohta voit nauttia täysillä vauva-arjesta ilman itsensä "syyllistämistä". :hug:

Täällä vointi hyvä. Ei supisteluista tietoakaan, mutta ne tulee sitten, kun on tullakseen. Muutama "joko,joko?"- kyselykin on jo tullut. Ja vähän huvittavaa, että nekin sellaisilta henkilöiltä, jotka itse saaneet vauvansa vuoden sisään. Ja muistan niin elävästi, kun he itse tuskailivat, kuinka ihmiset jaksavat tiedustella, joko vauva on syntynyt...

Ja kiitos vielä kaikille mun epiduraalikysymykseen vastanneille

funny + masuasukki 38+2 :heart:

 

Ipulle paljon jaksamisia :hug: En voi tietysti väittää, että tiedän miltä sinusta tuntuu, kun en ole samaa kokenut, mutta uskoisin, että ymmärrän sinua. Kyllähän loppuraskaudessa koetaan niin monia tunteita jne., jotka valmistaa tulevaan, että varmasti helposti tulee tunne, että jotain olisi jäänyt "kesken". Ja sinulla on oikeus surra surua siitä eikä sillä mielestäni ole mitään tekemistä sen kanssa ettetkö osaisi arvostaa ihanaa tyttöäsi. Muista vain, että et varmasti olisi voinut tehdä mitään toisin, itseäsi älä syytä. Pieni vain oli jo sitä mieltä, että halusi tulla äidin syliin suunniteltua aiemmin. Uskon kuitenkin varmasti, että kun olet käsitellyt nämä tunteet niin ne eivät sinua enää vaivaa, vaan pystyt iloitsemaan tyttäresi syntymästä ilman surua loppuajasta. Puhu näistä tunteista jollekin jos tuntuu, että se voisi auttaa. Ja niinkuin enne sanoi, niin täällä on ainakin aina monta kuuntelijaa :hug:

Mahtaakohan Jadella jo olla pieni sylissä. Kukahan meistä seuraavana on vuorossa. Ninnillä ainakin kuulosti jo lupaavalta.

Sipulin olo kyllä kuulostaa tukalalta. Mene ihmeessä heti käymään näytillä jos supistukset uudelleen alkaa ja vaadi, että tekevät jotain, joka vähän vauhdittaisi synnytystä. Eihän kenenkään voimat voi kestää jos monta yötä valvoo supistusten kanssa. Jaksamisia :hug:

Omaan napaan ei mitään uutta. Koko päivä on tullut ulkoiltua ja kohta olisi ruoka valmis. Mitä d-vitamiinitippoja muuten olette vauvalle ajatelleet antaa? Olisko jo vauvan saaneilla antaa mitään vinkkejä tai muilla kokemusta? Jostain vain luin, että niitä olisi erilaisia, mutta en nyt sitten enää muista mitä siinä suositeltiin ja mitä ei... Ensi viikolla ajattelin suunnata ostamaan loput jutut vauvalle jos vielä yhdessä kasassa olen. Muuten saa mies pitkän listan tehtäviä mun sairaalassaolo ajalle

Alisa rv 39+5

 

MEIDÄN KUU JA SUPISTUKSIA ILMASSA!!!

Ihana oli alkaa lukemaan tätä pinoa! Toiset ovat lähteneet synnyttämään ja toiset aivan selvästi kohta pääsee,,, ja me toiset sitten vaan odotetaan.

Itelleni koko synnytys touhu tuntuu vielä aika kaukaselta, vaikka kohdunsuu onkin jo n. cm auki ja limatulppaa irtoili alkuviikosta, mutta silti vaan tuntuu että ei se vielä sieltä mihinkään tuu. Eikä mikään kiire...

G: mie 84 ja isännys 81

Vointi täällä hyvä ja kaikki ok!!

Amalia36+5

 

Maria-86: Täällä edelleen Ois kiva ponnistella viereisissä saleissa Oliko sulla miten pitkä esikoisen synnytys? Tulethan ilmoittelemaan, jos lähdet synnyttämään??? Niin tiedän heti "juosta perään" Muoks. Niin siis ei ole mitään tuntemuksia. Ihmetyttää, kun ei siis mitään supistuksiin viittaavaakaan Entäs sulla??=)

LOE ja Rakas 40+2

 

Missähän niitä supistuksia on ilmassa??? Saisko tännekin?? :wave: En siis vielä yhtään olisi valmis lähteen synnyttään=) Älkää muuten noteerakko mitenkään siihen, jos sanotaan, että vauva syntyy varmasti aikaisemmin, tyyliin ennen rv 38... ei ainakaan täällä, sen takia tää odotus tuntuukin vielä pidemmältä :ashamed: Siis tarkoitan, että kannattaa ajatella, että menee sinne laskettuun asti, ei tunnu sit tämä loppuaika niiiiin piiiiitkältä :snotty:

 

Kiitos kaikille, special BiaBIa, enne ja Alisa, ihania sanoja!! Itkua tuhertanu vähän väliä koko päivän, taitaa tosiaan vähän hormonitkin tehtäväänsä tehdä.
Kunpa pian olisi tuo laskettu päivä, keskoslasten kun sanotaan "syntyvän uudelleen" silloin, ja siks toisekseen sitten ehkä itsekin olen jo pelissä mukana, kun sitten minulla kuuluukin jo olla vauva sylissä. No joo, toivottavasti ei oikeasti mene niinkään pitkälle. Mies lähtee tiistaina töihin taas, joten ehkä kun arki alkaa ja on jonkinlainen päivärytmi taas, ni alkaa elämä hymyillä. Toisaalta se miehen töihinlähtökin surettaa, koska sitten sekin on tosiaan ohi; se kutkuttava odotus, ja se perheen keskeinen hautomisaika, kun ollaan koko porukalla kotosalla ja ihastellaan vauvaa..

Blaah, toivottavasti huomenna on parempi päivä!

Ippu :heart: neiti 3vkoa 1vrk

 

Mä lähden nyt synnärille tarkistuttaan tilanteen, koska vauva on niin hiljainen... Toivottavasti kaikki on hyvin.. Tosi vähän on tänään liikkunut, vaikka olen syönyt suolaista ja makeaa ja yrittänyt kuulostella liikkeitä kyljellään ja vaikka miten päin...

 

pitkäkoipi ihanaa että sulla on noin samat fiilikset :hug: Mäkin olen miettinyt että tää tulee kenties olemaan viimeinen odotus tai ainakin pitkään aikaan viimeinen.. kenties enää ei lapsia siunaannu ollenkaan, kun koskaan ei voi tietää. Nää ajatukset pyörii mielessä nyt kun päivät hupenee kohti "eräpäivää" odotuksen suhteen. Koitetaan nauttia näistä :heart:

Anoppi kiirehtii, sano että jos mua supistelee ni mä voin mennä sairaalaan ni ne käynnistää sen synnytyksen !!! voi hyvä isä kun on kiire! mihinkä silläkin eläkeläisellä on hätä? ja luuleeko se että mä voisin jotenki "huijata" että supistelee kovasti? heh, eikä ne nyt ihan käynnistä jos menee sinne pyytämään, heh. Mä yritin sanoo, että meillä pysähtyy nyt aika, ei ole mitään kiirettä ja vauva tulee kun haluaa. Tottakai mäkin haluisin jo päästä synnyttämään, mutta yritän nyt malttaa mieleni ja kumpa muutkin tekis niin.

Minä -82 ja mies -80, poika -06 ja pikkuinen kohta varmaan -08

LOE Hyvä kun meet tarkistuttaa tilanteen jos kerran vaavi on hiljainen, mäkin välillä mietin liikkeitä varsinkin kun vauva on ollut tosi aktiivinen liikkuja ja nyt välillä hiljaisempaa. Neuvolantäti neuvoi että ihan pienikin liike lasketaan, joten en ole hyvin paljon huolestunut kun kyllä se yleensä vastaa edes hipaisulla kun lasken käteni vatsalle kyljellään ollessani. Tuuhan kertoo sit kuulumisiasi, toivotaan et kaikki on hyvin ja vauva vaan kerää voimia suureen hetkeen :hug:

Ihana mä pistin riisipuuron porisemaan ja teen viel luumukiisseliä seuraksi, teki vaan mieli eikä oo kyl pahitteeks kun vatsa niin kovalla Kohta herkutellaan sit

enne ja aarre 39+2

 

Ippu :hug: täältäkin! Voin vain kuvitella miltä susta tuntuu, varmasti sulla on sellanenolo että raskaqus jäi kesken, ja sit vielä täällä luet meiän loppuraskauden vaivoista ja toiveista saada vauva jo pian ulos, ei varmaan paranna tilannetta! Onneks pääsit nauttimaan raskaudestasi kuitenkin suht´ pitkään ettet joutunut mitään ihan pikkukeskosta tyyliin rv 27 synnyttään. Luulen kuitenkin et ajan myötä sunkin olos helpottuu, pääasia että teiän ihanalla prinsessalla kaikki hyvin ja ootte jo kotiinkin päässeet nauttimaan vauva-arjesta!

LOE oikeen päätöksen teit et lähet synnärille käymään, täällä odotellaan sit kuulumisia! :hug: sulle kanssa!

Nyt en jaksa kommentoida enempää, aattelin testata nyt sitten sen jalkaporekylvyn vaikutusta, jos sais vaikka jonkinlaisia suppareita aikaseksi Tuun myöhemmin kertoon oliko apua, vähän kyllä epäilen...

:heart: :Ninni ja Muru 37+6

 

Ippu: :hug: Ja sipulille myös myötätuntohali suppailuihin! :hug:
LOE:lle tsemppiä tarkistukseen! Jospa saisit samalla reissulla pikkusen jo maailmaan! :hug:

G: Minä -82 ja mies -83

Onnitteluja myös vauvanhakureissulle lähteneille! Toivottavasti pian saadaan uutisia niiltä reissuilta!

Täällä ei ainakaan eilen seksillä ja saunalla ollu mitään vaikutusta. Siivousta kokeilin toissapäivänä kahden tunnin lenkkeilyn jälkeen ja sekin oli ihan turhaa. En kyllä ymmärrä mitä tässä ressaa ku ei LAkaan oo ku vasta reilun viikon päästä..

Koira käy niiin hermoille taas enkä tiiä mitä tekisin. Se haukkuu kaikille äänille ja sit vaan makaa tuossa vieressä ja kyttää kulmien alta. Arvaakohan se, että tässä jossain vaiheessa joudun lähteä ja jättää sen kotiin. :/ Ei olla koskaan oltu yötä erossa ja tuo kuitenkin täyttää jo 4vuotta 15. päivä. :heart: Miten sitä voikin olla vihanen ja rakastaa jotain yhtä aikaa näin paljon. :snotty: Taidan olla pikkasen jo hormoonihirviö..

Rhea ja pulla 38+4

 

Täällä kans tuskaillaan näitä viimeisiä viikkoja. Vaikka sektiopäivä on päätetty 17.3 - on olo hemmetin turhautunut. ITku ja kiukku vaihtelee. Illat on ihan peestä kun alamaha ja alaselkä jomottaa. Supistelut (ei kivuliaat ovat lisääntyneet) ja pojan kanssa on sairastettu influenssa. Mulla meni ihan kuumeettoman keuhkonkuumeen puolelle ja senkin vuoksi veto ihan kaikki. Tuntuu että kaikille kitisee ihan mitättömistä ja harmittaa. Puhuitte peloista ja mun suurin pelko on että synnytys käynnistyy itsekseen, jolloin on hankalampi leikata kun täytyy paastota ettei ala oksettamaan...pääsisipä nyt suosiolla tuohon 2 viikon päähän niin saisi sen pojan jo syliin. Vali-vali.

Kovasti kaikille jaksamisia ja voimia!

G: minä -72 ja mies -70 sekä poijat 2001 ja 2004 sekä 2008

Äiti lokakuu ja 36+2

 

Ippu, oikein kovasti voimahaleja sinne. Mä koitan ymmärtää sun ajatuksia, vaikka en itse ole vastaavaa kokenut. Kun on ensimmäinen raskaus, on niin kovin tietämätön kaikesta. Mä olen tämän raskauden kokenut ERITTÄIN raskaaksi henkisesti (läheisen menetys otti oman osansa), mutta nyt kun jäljellä on n. kuukausi LA:han, olen saavuttanut tasapainon ja pystyn vihdoin iloitsemaan odotuksesta täydestä sydämestäni.
On ollut mukava seurata mm. sun kertomuksia prinsessanne syntymästä, arvostan sun jaksamista! Kaikki ei mene aina niin, niinkuin aluksi ajattelemme, mutta kaikki tapahtunut varmasti kasvattaa sua, ja teidän perhettä henkisesti. Tyttärenne syntymä on ainutlaatuinen, ja pieni tyttönne äärimmäisen vahva selviytyjä, jolla vaan oli kiire päästä vastailemaan teidän hymyihinne hymyllä, itkuihin itkulla, hän halusi syliinne, pois kohdun "melskeestä".
:hug:

Tsemppiä synnyttämään lähteneille, tai lähtökuopissa oleville.

Mulla alkaa liikkeet kömpelöitymään ja meinaa kaveri ulos tulla tuosta nahan läpi. Myös selkä- ja lonkkasärky on kiusana.

nyt töllön ääreen.

Ootus+pikkuinen 36+ jotain...

 

Ehtoota täältä lapin läänistäkin :wave:

Supistus aaltoja kaikille niitä tarvitseville *ajatuksen voimalla lähettää hän*

Mää kävin sit miehen kaa siellä kylillä pyörimässä ja sain vihdoin ja viimein ne liivit Ostin kahdet ja sattupa vielä niin hyvä tuuri että oli -25 :attn: Sit ostettiin miehelle housut ja pusakka. Prismassa ollessa tuntu sit että mun jalat on tulessa! Mahaki paino aivan hirveesti ja parit mojovat subbaritki täräytti päällensä! Otti hieman voimille tollanen monen tunnin shoppailu reissu, oonki ollu ihan kuitti loppu päivän *huoh*

Sit galluppi: Me ollaan kumpikin vuosimallia -78..

Jatko galluppia.. kuinkas pitkä taival takana? Me oltu 13 vuotta kimpassa

Jokos LOE on palannut synnäriltä?

Marmeladi *kurkku käheenä taas* & Masuasukki 39+4