***Maaliskuussa ministyvät***

Chef shoppaa, tuunaa ja keksii kaikkea kivaa pientä puuhaa: Chef diettaa: raivosta riemuun

Tässä taas blogipäivitystä.

Aamupaino 65,4 kg, eli viikkotulos on -1,3 kg

 

Hiphei! Täällä ollaan taas ja ihan mieletön energiapiikki oli taas eilinen seminaari! Siellä kyllä unohtuivat ihan kaikki säännöt, oli ne tarjoilut niin hyviä. Proteinipatukat jäi siis laukkuun ja söin ihan kaikkea, mitä oli tarjolla. Mutta eipä tuo mitään, vatsa ainakin toimi tänään kunnolla (pussit hieman jumittaa sitä) ja uudella innolla jatkan pusseja tänään. Samoin sain omaan työhöni niin paljon intoa ja energiaa, että tästä on hyvä lähteä kohti kesää.

Paino oli sit tietenkin plussalla tänään, mutta ei onneksi kuin 800g. Eli 93,1kg näytti vaaka. Ei ollenkaan huono ja kun tietää tuonkin olevan vain väliaikaista, niin ei haittaa. Taidan kyllä vetää nyt kolmannenkin viikon pelkillä pusseilla (tai viime viikollahan söin vähän muutakin), kun kerran energiaa siihen piisaa. Toivoisin edelleen, että pääsisin sinne alle 90kg:n näillä pusseilla, olisi jotenkin konkreettinen tulos, kun paino on niin pitkään jumittanut siinä vähän päälle 90kg. Sit kun tuon alle pääsisi, niin voisi pikkuhiljaa lisäillä syömisiä.

Ja kuka se oli, joka epäili, että muita häiritsee omasta navasta höpiseminen? Antaa mennä vaan rohkeasti, niinhän me muutkin tehdään. Ja muiden juttuja ainakin itse kommentoin silloin, kun niihin tulee jotain sanottavaa mieleen. Vaikken itsekään nyt mitään kovaa treeniä tee, niin on se mukava lukea, että joku tekee. Ehkä minäkin joskus, kun fiilis on sellainen.

 

Voi että ottaa päähän kun piti mennä perjantaina sortumaan herkkuihin. Heti näkyy vaa alla. Sai olla kyllä vimppa kerta:/.

 

Mä OLEN kova syömään, siitä ei pääse mihinkään. Mutta olen kuitenkin ikäni pysynyt normaalipainoisena, jopa hoikkana , joten en mä ihan mahdoton ole. Ja ei tuossa ole kuin pari sataa grammaa enemmän kuin siinä mun personal treinerin laatimassa ja se tulee vihanneksista. Tuossa on kuitenkin 600g vihanneksia, enkä näe mitään järkeä niiden vähentämisessä. Mun ruokavalioonhan kuuluu yli 1500kcal/pvä, joten mielestäni kaloreiden puolesta päivän pääateriassa saa olla se 450. Mutta määrällisesti tuo tietty on huima määrä. :ashamed: Kaikki ihmettelee aina miten mun kokoiseen tyttöön mahtuu niin paljon ruokaa. Mutta se on vähän sukuvika, siskoni on n. 55-kiloinen ja syö kuin hevonen. Mutta ei vedä herkkuja, mikä taas on mun ongelma. Ne mua on paisuttaneet eikä kunnon ruoka.

 

[QUOTE="Dee";25899889]Mä OLEN kova syömään, siitä ei pääse mihinkään. Mutta olen kuitenkin ikäni pysynyt normaalipainoisena, jopa hoikkana , joten en mä ihan mahdoton ole. Ja ei tuossa ole kuin pari sataa grammaa enemmän kuin siinä mun personal treinerin laatimassa ja se tulee vihanneksista. Tuossa on kuitenkin 600g vihanneksia, enkä näe mitään järkeä niiden vähentämisessä. Mun ruokavalioonhan kuuluu yli 1500kcal/pvä, joten mielestäni kaloreiden puolesta päivän pääateriassa saa olla se 450. Mutta määrällisesti tuo tietty on huima määrä. :ashamed: Kaikki ihmettelee aina miten mun kokoiseen tyttöön mahtuu niin paljon ruokaa. Mutta se on vähän sukuvika, siskoni on n. 55-kiloinen ja syö kuin hevonen. Mutta ei vedä herkkuja, mikä taas on mun ongelma. Ne mua on paisuttaneet eikä kunnon ruoka.[/QUOTE]

Voi kun sais sun geenit. Mä lihon jo siitä, kun edes ajattelen ruokaa

Hyvä vaan, jos saat safkaa uppoamaan napaan isoja määriä...mä ainakin valitsisin ennemmin isot annokset ja hoikan rungon, kuin pienet annokset ja hoikan rungon. Kyllä syöminen vaan on kivaa

 

Mä lihon jo siitä, kun edes ajattelen ruokaa

Sama vika.:kieh:

 

Viikkolukema +200g. Mutta yritän uskoa, että se johtuu tästä yhtäkkiä alkaneesta urheiluvimmasta. Kyllä se paino kohta taas väkisinkin putoaa, kunhan vain muistan vahtia nenän alla tapahtuvaa sisäänmenoliikennettä. Olen kuitenkin hyvillä mielin, että paino on edelleen alle 75 kiloa.

Mies totesi eilen, että: "Sun kroppa on ihan erilainen kuin pari kuukautta sitten. Mutta en mä sano, että se olisi `parempi´, kun kyllä mä siitä tykkäsin ennenkin."

Suomennettuna: Mies on huomannut, että olen laihtunut ja pitää sitä positiivisena asiana, mutta ei halunnut, että pahoitan mieleni pohtiessani, onko hän mahdollisesti inhonnut mua aiemmin. Kiva kuitenkin saada suoraa palautetta, ja vielä noin kauniisti muotoiltuna.

 

[QUOTE="hippo";25900518]Viikkolukema +200g. Mutta yritän uskoa, että se johtuu tästä yhtäkkiä alkaneesta urheiluvimmasta. Kyllä se paino kohta taas väkisinkin putoaa, kunhan vain muistan vahtia nenän alla tapahtuvaa sisäänmenoliikennettä. Olen kuitenkin hyvillä mielin, että paino on edelleen alle 75 kiloa.

Mies totesi eilen, että: "Sun kroppa on ihan erilainen kuin pari kuukautta sitten. Mutta en mä sano, että se olisi `parempi´, kun kyllä mä siitä tykkäsin ennenkin."

Suomennettuna: Mies on huomannut, että olen laihtunut ja pitää sitä positiivisena asiana, mutta ei halunnut, että pahoitan mieleni pohtiessani, onko hän mahdollisesti inhonnut mua aiemmin. Kiva kuitenkin saada suoraa palautetta, ja vielä noin kauniisti muotoiltuna. [/QUOTE]

Sulla on kyllä nainen sana hallussa. Mä aina tirskun sun sanonnoillesi

Eikä tosiaan kannata jäädä sitä 200g suremaan...kyllä se (ja lisääkin) lähtee ennemmin tai myöhemmin. Mä jumitin peräti 10 päivää, mutta sitten sainkin -1,3 kg lukeman seuraavalle viikolle

Ihana mies! Niin suloisesti sanottu...ja siitä tosiaan kyllä paistaa ihan pikkiriikkisen läpi sellainen pieni selittelyn maku ja selustansa turvaaminen, jottei akka tuloe silmille

 

Tuli tuosta herkuistakieltäytymis keskusteusta mieleen, että pahottaako oikeesti ihmiset mielensä, jos ei tarjottavia ota? Mä kun oon koko aikuisikäni kieltäytynyt kaikenmaailman herkuista, kun en välitä pätkänvertaa mistään makeista tarjottavista, enkä niitä syö edes väkisin. Mä ite vaan pahotan mieleni siittä rasittavasta tuputtamisesta, enkä oo aajatellu, että se kieltäytyminen vois olla loukkaavaa. Nyt iski sitten monen vuoden omantunnontuskat kaikista niistä kieltäytymisistä ja mahdollisista loukkaantumisista. :/

 

Voi jessus mikä viikko takana. Salillaon käyty. Ja tänään hilpasin sinne jo heti aamusta treenin tekemään ja siihen perään puolen tunnin aerobisen. Sieltä kotiin ruokaa ja syömään... Ja hetken kun olin sulatellut niin ulos... Likan kanssa sauvakävelylenkille Mikä ihana ilma tuolla olikaan painattaa menemään sauvojen kanssa. Seurakin oli loistavaa

Vaan toi painon perkele .. Vaaka se näytti aamulla taas 60,5. Mä en ala :kieh:|O

Siis voiko toi jumia oikeesti näin pitkään ????

 

Tuli tuosta herkuistakieltäytymis keskusteusta mieleen, että pahottaako oikeesti ihmiset mielensä, jos ei tarjottavia ota? Mä kun oon koko aikuisikäni kieltäytynyt kaikenmaailman herkuista, kun en välitä pätkänvertaa mistään makeista tarjottavista, enkä niitä syö edes väkisin. Mä ite vaan pahotan mieleni siittä rasittavasta tuputtamisesta, enkä oo aajatellu, että se kieltäytyminen vois olla loukkaavaa. Nyt iski sitten monen vuoden omantunnontuskat kaikista niistä kieltäytymisistä ja mahdollisista loukkaantumisista. :/

Ei. En itsekään pidä kaikesta, mutta jos tullaan kylään/juhliin ja sitten alkaa " mä oon laihiksella/karppaan/protaan/ syön vain punaisia tai keltaisia tai keskiviikkonakeitettyjä ruokia" mulla ainakin kilahtaa. Sittenhän pitää sanoa " ai, miks sä laihdutat, eihän sun tarvi, sähän oot jo tosi laiha...." Joo, tökkii. Mulla on ystävä, joka laihduttaa aina. Ja mun mielestä se on vaan lihonut viimeiset vuodet.

Mä en vältä mitään tiettyjä ruokia, otan vaan vähemmän ja ilman meteliä. Mulla on 5v tyttö enkä halua hänen kiinnittävän ruokaan sen enempää huomiota. Tietää kyllä mitkä on herkkuja/terveellistä/tärkeää syötävää, mutta kaikki syö kaikkea.

Ja ymmärrä just jos ollaan pussidieetillä tai vaikka karppauksen alkumetreillä, kut sellainen jatkuva huomionhaku syömisestä tökkii.

Ja en, en todellakaan maista ikinä voileipäkakkua! En syö!

 

mä teen tällasen hiljaisen hihkumisen.. tänään vaaka näytti 2 kg vähemmän.. ehkä se ajattelutapa auttaa ja se että oon pysynyt nyt herkuista erossa.. ruokaa oon kuitenkin ryöny niinku ennenki... noh, katotaan jatkuuko tää painon tippuminen..

 

Voi kun sais sun geenit. Mä lihon jo siitä, kun edes ajattelen ruokaa

Hyvä vaan, jos saat safkaa uppoamaan napaan isoja määriä...mä ainakin valitsisin ennemmin isot annokset ja hoikan rungon, kuin pienet annokset ja hoikan rungon. Kyllä syöminen vaan on kivaa

Kyllä mullakin paino nousee, jos en yhtään mieti syömisiäni, siis jos vedän herkkuja. Niin kuin nyt on käynytkin. Mutta tuollaista terveellistä kasvispainotteista ruokaa voin syödä ja syönkin ihan kunnolla, haluan että ruuasta lähtee nälkä. Eikä mulla tosiaan muut ateriat ole vastaavia, tuon lisäksi syön lähinnä raejuustoa, ananasta, vihanneksia, marjoja ja maitorahkaa. Kaloreita saan kyllä laskea, mutta en mä 2000 kalorilla päivässä liho, joskaan en laihdukaan. Silloinkin, kun painoin 50kg ja olin tarkka syömisistäni ja kaloreista, saatoin vetää lähes kilon fetasalaattia. Ja laihana pysyin, kun päivän kalorit oli aina alle 1500. Tietty mahalaukku varmasti venyy ja paukkuu tällaisista annoksista, ehkä siksi mulla on aina nälkä? Ei kyllä varmasti tekisi pahaa totutella pienempään annoskokoon. Kaikki muut mun päivän "aterioista" onkin huomattavasti pienempiä, mutta eipä niillä lähdekään nälkä.

Ja syöminen on ihan liian kivaa! Mun ongelma on just se, että olen törkeän perso kaikikille herkuille, ärsyttää nytkin kun en saa koko ajan pupeltaa suklaata tai muuta hyvää. :ashamed:

Selvisi muuten syy siihen yhteen pluskiloon, mulla alkoi perjantaina menkat ja ihan aina ennen niitä paino nousee kilolla ja pysyy sen verran korkeampana niiden ajan. En vaan osannut odottaa nyt kun ovat olleet epäsäännölliset... Oon siis törkeän turvoksissa, plääh. Tämän päivän syömiset on olleet ihan kohtuulliset (siis minun mittapuullani. ) Aamulla kaurapuuro mansikoilla ja 100g raejuustoa, töissä en ehtinyt syödä kunnon ruokaa vaan vedin purkin raejuustoa ja ananasta. Pääsin hetki sitten kotiin ja nyt on uunissa broilerinfileitä kasvispedillä. Iltapalaksi varmaan vielä maitorahka ja marjoja, ja myöhemmin illalla vielä lenkille koiran kanssa.

 

Niin ja ONNITTELUT Chefille mielettömän hienosta viikkopudotuksesta! Anteeksi sarjapostaus, mutta pakko oli vielä sanoa.

 

Kiva juttu muuten, että maaliskuussakin pino venähtää tällä tavalla, eli porukoilla on yhä intoa hommaan. Verratkaapa tilannetta niihin sataan aiempaan kertaan, kun on tullut aloitettua dieetti ja haudattua se viimeistään perjantaina kaikessa hiljaisuudessa.

Mutkiakin mahtuu matkaan, mulla meinaa anoppi tuottaa päänvaivaa... Asutaan lähekkäin ja etenkin esikoinen viettää paljon aikaa mummon kanssa. Mä en oikein tykkää jatkuvasta (jokapäiväisestä, jos vaan toisensa näkevät) jäätelön, pullan ja keksin tuputtamisesta lapselle, mummo kun ei yhtään osaa (tai halua) rajoittaa muksun mielihaluja. :| Sanoin asiasta ihan ystävällisessä hengessä ja yritin sopia yhteistä linjaa viikoittaisesta herkku/karkkipäivästä ja suututin mummon. Homma kääntyi niin päin, että mä olen asiaa ymmärtämätön laihdutusfanaatikko, joka saa itse olla vaikka syömättä, mutta kasvavan lapsen ruokiin ei saa kajota.

Ei mulla käynyt edes mielessä, että asian voisi yhdistää minun painonpudotukseeni. Mutta ehkä se on herkkä asia anopille? Tuossa ylempänä joku kyseli, loukkaantuuko emäntä jos jättää ottamatta tarjottavia. Anoppi on juuri tuota loukkaantuvaa sorttia, mutta ei ole nyt kommentoinut asiaa ja ajattelin sen olevan ok. Selitin siis silloin vuodenvaihteessa, että yritän keventää ja unohtaa pullat ja keksit. Näin tämä sitten purkaantuu, plus narinat päälle siitä, miksei hän itse laihdu.

No, täytyy yrittää uudemman kerran, kun myrsky on ohi. Onhan se tietystä näkökulmasta ongelma, jos yksi yrittää rakastaa ruoalla, toinen ei sitä huoli ja puuttuu vielä mummon jäätelö- ja karamellirakkaudenosoituksiin, kun on kyse ekasta lapsenlapsesta. Kasvun paikka siis koko porukalla.

 

Tuli tuosta herkuistakieltäytymis keskusteusta mieleen, että pahottaako oikeesti ihmiset mielensä, jos ei tarjottavia ota? Mä kun oon koko aikuisikäni kieltäytynyt kaikenmaailman herkuista, kun en välitä pätkänvertaa mistään makeista tarjottavista, enkä niitä syö edes väkisin. Mä ite vaan pahotan mieleni siittä rasittavasta tuputtamisesta, enkä oo aajatellu, että se kieltäytyminen vois olla loukkaavaa. Nyt iski sitten monen vuoden omantunnontuskat kaikista niistä kieltäytymisistä ja mahdollisista loukkaantumisista. :/

Normaalisti en toki pahoita. Ikuisena laihduttajana tiedän itsekin, ettei niitä herkkuja yksinkertaisesti voi aina syödä. Ja on meilläkin eräs vieras joka ei KOSKAAN syö herkkuja, mutten osaa siitä loukkaantua tai mieltäni pahoittaa, kun sen jo tiedä etukäteen, ettei hän kuitenkaan ota tarjottavia

Mutta nyt, kun väänsin tosiaan sitä kakkua sen 9 tuntia, niin olin kovin kiitollinen niille, jotka kakkua söi, ettei sitä tarvinnut heittää niin suurissa määrin roskiin

 

Voi jessus mikä viikko takana. Salillaon käyty. Ja tänään hilpasin sinne jo heti aamusta treenin tekemään ja siihen perään puolen tunnin aerobisen. Sieltä kotiin ruokaa ja syömään... Ja hetken kun olin sulatellut niin ulos... Likan kanssa sauvakävelylenkille Mikä ihana ilma tuolla olikaan painattaa menemään sauvojen kanssa. Seurakin oli loistavaa

Vaan toi painon perkele .. Vaaka se näytti aamulla taas 60,5. Mä en ala :kieh:|O

Siis voiko toi jumia oikeesti näin pitkään ????

Tänään oli tosiaan ihana ilma. Mä kävin koiran kanssa aamuaerobisella ja otin sauvat mukaan, koska tuo vanhempi koira pärjää ilman remmiäkin.

Sitten otin päikkärit, söin ja painuin salille

Ja kyllä...jumittaa voi vaikka kuukauden. Mutta kyllä se ennemmin tai myöhemmin laskuun lähtee, vaikka ehkä nyt tuntuu siltä, ettei lähde.

 

mä teen tällasen hiljaisen hihkumisen.. tänään vaaka näytti 2 kg vähemmän.. ehkä se ajattelutapa auttaa ja se että oon pysynyt nyt herkuista erossa.. ruokaa oon kuitenkin ryöny niinku ennenki... noh, katotaan jatkuuko tää painon tippuminen..

Go Teisu Go!!! Wautsi, ihan mieletöntä!

 

[QUOTE="Dee";25902888]Kyllä mullakin paino nousee, jos en yhtään mieti syömisiäni, siis jos vedän herkkuja. Niin kuin nyt on käynytkin. Mutta tuollaista terveellistä kasvispainotteista ruokaa voin syödä ja syönkin ihan kunnolla, haluan että ruuasta lähtee nälkä. Eikä mulla tosiaan muut ateriat ole vastaavia, tuon lisäksi syön lähinnä raejuustoa, ananasta, vihanneksia, marjoja ja maitorahkaa. Kaloreita saan kyllä laskea, mutta en mä 2000 kalorilla päivässä liho, joskaan en laihdukaan. Silloinkin, kun painoin 50kg ja olin tarkka syömisistäni ja kaloreista, saatoin vetää lähes kilon fetasalaattia. Ja laihana pysyin, kun päivän kalorit oli aina alle 1500. Tietty mahalaukku varmasti venyy ja paukkuu tällaisista annoksista, ehkä siksi mulla on aina nälkä? Ei kyllä varmasti tekisi pahaa totutella pienempään annoskokoon. Kaikki muut mun päivän "aterioista" onkin huomattavasti pienempiä, mutta eipä niillä lähdekään nälkä.

Ja syöminen on ihan liian kivaa! Mun ongelma on just se, että olen törkeän perso kaikikille herkuille, ärsyttää nytkin kun en saa koko ajan pupeltaa suklaata tai muuta hyvää. :ashamed:

Selvisi muuten syy siihen yhteen pluskiloon, mulla alkoi perjantaina menkat ja ihan aina ennen niitä paino nousee kilolla ja pysyy sen verran korkeampana niiden ajan. En vaan osannut odottaa nyt kun ovat olleet epäsäännölliset... Oon siis törkeän turvoksissa, plääh. Tämän päivän syömiset on olleet ihan kohtuulliset (siis minun mittapuullani. ) Aamulla kaurapuuro mansikoilla ja 100g raejuustoa, töissä en ehtinyt syödä kunnon ruokaa vaan vedin purkin raejuustoa ja ananasta. Pääsin hetki sitten kotiin ja nyt on uunissa broilerinfileitä kasvispedillä. Iltapalaksi varmaan vielä maitorahka ja marjoja, ja myöhemmin illalla vielä lenkille koiran kanssa.[/QUOTE]

Tuo menkkajuttu on muuten hassu. Mulla on hormoonikierukka, eikä normaalisti mulla siis ole menkkoja lainkaan. Mutta tänään ne sitten alkoi. Ja silti tuli miinusta sen 1,3 kiloa. Mulla ei siis vissiin sitten ole menkkaturvotuksia?

Ja se on siis tokikin kiva, mutta vähän hassua, kun kaikilla muilla niitä tuntuu oloevan

Mä olen jo tämän päivän safkat syönyt. Lounaalla söin riisiä, kalkkunafilettä, fetasalaattia ja pienen sämpylän. Päivällisellä söin spaghettia, jauhelihakastiketta ja 1,5 pienen pientä sämpylää.

Salitreenin päätteeksi otin dietmixin palkkariksi.

Tää on ihan maksimi mitä voin syödä. Ei kertakaikkisesti mahdu enempää. Eikä tilannetta helpota lainkaan se, että mun pitää koko saakelin ajan olla juomassa. Dietmix on 4 dl nestettä, sen lisäksi olen juonut vajaan litran kotona ja vajaan litran salilla. Yhteensä siis reilu 2 litraa on mennyt tänään. Ja maha on siis ihan täynnä. Suoraan sanottuna on jopa vähän paha olo.

Olenkohan mä siis allerginen vedelle? (toiveajattelua)

 

[QUOTE="Dee";25902897]Niin ja ONNITTELUT Chefille mielettömän hienosta viikkopudotuksesta! Anteeksi sarjapostaus, mutta pakko oli vielä sanoa. [/QUOTE]

Kiitos kovasti. En tosin osaa sitä mielettömänä pitää, koska ainahan mä vähintään sen kilon olen joka viikko pudottanut...ja kun viime viikolla oli plussaan, niin pakko oli nyt jonkinverran pudotakin. Mutta riemuissani katson sitä matkaa, mikä on tähän ensimmäiseen isoon tavoitteeseeni...enää vain 3,4 kiloa. Ihan huimaa

Ja sarjapostata saa. Mä ainakin teen niin ihan jatkuvasti

 

[QUOTE="hippo";25902998]Kiva juttu muuten, että maaliskuussakin pino venähtää tällä tavalla, eli porukoilla on yhä intoa hommaan. Verratkaapa tilannetta niihin sataan aiempaan kertaan, kun on tullut aloitettua dieetti ja haudattua se viimeistään perjantaina kaikessa hiljaisuudessa.

Mutkiakin mahtuu matkaan, mulla meinaa anoppi tuottaa päänvaivaa... Asutaan lähekkäin ja etenkin esikoinen viettää paljon aikaa mummon kanssa. Mä en oikein tykkää jatkuvasta (jokapäiväisestä, jos vaan toisensa näkevät) jäätelön, pullan ja keksin tuputtamisesta lapselle, mummo kun ei yhtään osaa (tai halua) rajoittaa muksun mielihaluja. :| Sanoin asiasta ihan ystävällisessä hengessä ja yritin sopia yhteistä linjaa viikoittaisesta herkku/karkkipäivästä ja suututin mummon. Homma kääntyi niin päin, että mä olen asiaa ymmärtämätön laihdutusfanaatikko, joka saa itse olla vaikka syömättä, mutta kasvavan lapsen ruokiin ei saa kajota.

Ei mulla käynyt edes mielessä, että asian voisi yhdistää minun painonpudotukseeni. Mutta ehkä se on herkkä asia anopille? Tuossa ylempänä joku kyseli, loukkaantuuko emäntä jos jättää ottamatta tarjottavia. Anoppi on juuri tuota loukkaantuvaa sorttia, mutta ei ole nyt kommentoinut asiaa ja ajattelin sen olevan ok. Selitin siis silloin vuodenvaihteessa, että yritän keventää ja unohtaa pullat ja keksit. Näin tämä sitten purkaantuu, plus narinat päälle siitä, miksei hän itse laihdu.

No, täytyy yrittää uudemman kerran, kun myrsky on ohi. Onhan se tietystä näkökulmasta ongelma, jos yksi yrittää rakastaa ruoalla, toinen ei sitä huoli ja puuttuu vielä mummon jäätelö- ja karamellirakkaudenosoituksiin, kun on kyse ekasta lapsenlapsesta. Kasvun paikka siis koko porukalla.[/QUOTE]

Mummot on mummoja

Meillä on ollut vähän sellainen linja, että mummolassa on mummolan säännöt...ja ne säännöt ovat herkkujen suhteen melko paljon leväperäisemmtä, kuin kotona. Meidän lapsilla ei ole karkkipäivää, koska lapset syövät karkkeja HUOMATTAVASTI harvemmin, kuin kerran viikossa. Säännöllinen karkkipäivä siis lisäisi herkuttelua, enkä pidä sitä järkevänä.

Mummolan sääntöihin on kuitenkin pitänyt tehdä muutos, koska keskimmäinen lapsemme on pullea. Hän on melko tuhti tyttö ja RAKASTAA ruokaa ja herkkuja, mutta osansa tuohon kokoon tekee myös se, ettei lapsi oikein kasva pituutta kuten pitäisi. Asiaa on nyt tutkittu, mutta syytä ei löytynyt. Nyt lapsi on pituuskontrollissa ja jos tilanne menee huonompaan, pitänee tehdä lisää tutkimuksia.

Mummo onneksi ymmärtää tilanteen ja on jo itsekin vähän huolissaan siitä, miten lapsella on AINA nälkä. Se on itseasiassa hyvin raskasta meille vanhemmillekin. Lapsi itkee ruokaa joka päivä useamman kertaa. Ensimmäinen asia mitä lapsi aamulla (tänäänkin) huutaa, on se että hän haluaa välipalaa (sekoittaa vielä ateriat keskenään) koska hänellä on nälkä. Ja tämä sama siis JOKA IKINEN aamu. Aamupäivä. Keskipäivä. Päivä. Iltapäivä. Ilta. Yö. Huoh.

Mummo on onneksi siis hommassa mukana, mutta toki sitä parantamisen varaa silti löytyy. Mummo antaa paljon hedelmiä lapsille...ja niissä hedelmissä on ihan yhtälailla sitä sokeria. Joskin niissä on sitten vitamiinejäkin, mitä herkuissa ei ole.

Mummojen olisi mielestäni hyvä oppia osoittamaan sitä rakkautta muutoinkin, kuin ruokkimalla lapsia jatkuvasti

 

Tuo menkkajuttu on muuten hassu. Mulla on hormoonikierukka, eikä normaalisti mulla siis ole menkkoja lainkaan. Mutta tänään ne sitten alkoi. Ja silti tuli miinusta sen 1,3 kiloa. Mulla ei siis vissiin sitten ole menkkaturvotuksia?

Ja se on siis tokikin kiva, mutta vähän hassua, kun kaikilla muilla niitä tuntuu oloevan

Mä olen jo tämän päivän safkat syönyt. Lounaalla söin riisiä, kalkkunafilettä, fetasalaattia ja pienen sämpylän. Päivällisellä söin spaghettia, jauhelihakastiketta ja 1,5 pienen pientä sämpylää.

Salitreenin päätteeksi otin dietmixin palkkariksi.

Tää on ihan maksimi mitä voin syödä. Ei kertakaikkisesti mahdu enempää. Eikä tilannetta helpota lainkaan se, että mun pitää koko saakelin ajan olla juomassa. Dietmix on 4 dl nestettä, sen lisäksi olen juonut vajaan litran kotona ja vajaan litran salilla. Yhteensä siis reilu 2 litraa on mennyt tänään. Ja maha on siis ihan täynnä. Suoraan sanottuna on jopa vähän paha olo.

Olenkohan mä siis allerginen vedelle? (toiveajattelua)

Mulla on muuten sekin, että juon vettä tosi paljon, en melkein koskaan ota normaalia vesilasillista vaan aina puolen litran tuopin. Vettä siis menee päivässä useampi litra, ei ole koskaan ollut ongelmaa saada kahta litraa täyteen. Samoin kuin ei ole ollut ongelmaa saada menemään puolta kiloa kasviksia/marjoja/hedelmiä, niitähän menee helposti kilokin. Ehkä mulla on tosi iso mahalaukku? Se ei kyllä oikeasti ole kivaa, että aina nälättää. Nytkin on nälkä, vaikka just söin kanaa ja vihanneksia ihan kunnon satsin.

Kunpa mullakaan ei olisi menkkaturvotusta, olen kade... Inhottavaa, kun maha on ihan pallo ja tissitkin pursuaa rintsikoista. Lisäksi on kamala makeanhimo, varsinkin juuri ennen menkkoja. Menee sen piikkiin se suklaaseen repsahtaminen loppuviikosta siis.

Mun mielestä tuo pudotus on mieletön nimenomaan siksi, kun olet jo niin lähellä tavoitepainoa. Luulisi, että noin pienissä lukemissa se paino tippuisi huomattavasti hitaammin, melkein puolitoista kiloa on huima määrä.

 

[QUOTE="Dee";25903524]Mulla on muuten sekin, että juon vettä tosi paljon, en melkein koskaan ota normaalia vesilasillista vaan aina puolen litran tuopin. Vettä siis menee päivässä useampi litra, ei ole koskaan ollut ongelmaa saada kahta litraa täyteen. Samoin kuin ei ole ollut ongelmaa saada menemään puolta kiloa kasviksia/marjoja/hedelmiä, niitähän menee helposti kilokin. Ehkä mulla on tosi iso mahalaukku? Se ei kyllä oikeasti ole kivaa, että aina nälättää. Nytkin on nälkä, vaikka just söin kanaa ja vihanneksia ihan kunnon satsin.

Kunpa mullakaan ei olisi menkkaturvotusta, olen kade... Inhottavaa, kun maha on ihan pallo ja tissitkin pursuaa rintsikoista. Lisäksi on kamala makeanhimo, varsinkin juuri ennen menkkoja. Menee sen piikkiin se suklaaseen repsahtaminen loppuviikosta siis.

Mun mielestä tuo pudotus on mieletön nimenomaan siksi, kun olet jo niin lähellä tavoitepainoa. Luulisi, että noin pienissä lukemissa se paino tippuisi huomattavasti hitaammin, melkein puolitoista kiloa on huima määrä.[/QUOTE]

No toki, jos sen noin miettii. Mä tosiaan pudotan nyt normaalipainon sisällä...joten siihen nähden se on iso määrä. Kai sitä on jotenkin tässä matkanvarrella sokaistunut, eikä osaa omalla kohdalla ottaa asioihin niin etäisyyttä

Muutoinkin tuntuu siltä, etten tietyllä tapaa osaa kunnolla arvostaa sitä työtä, minkä olen jo tehnyt.

Alkuun ajattelin, että kun olen pudottanut 8 kg, on se sellainen hyvä saavutus, jonka kehtaa sanoa ääneen. Kun sen saavutin, niin ajattelin, että sitten kun 10 kg on pudonnut, niin ehkä ennemmin sitten on hyvä.

Kun 10 lähti, siirtyi se ajatus 12 kilon kohdalle. Eihän kymppi ole määrä eikä mikään...kuka tahansa saa 10 kg pois. Kun 12 oli täynnä, tuntui sekin pieneltä. Ajattelin, että kun 15 kg on pois, olen tyytyväinen...mutta ei. Sekin on vielä aika vähäpätöinen luku. 18 on hyvä. Tai niin luulin. Ei ollut. 20 on jo ihan ok, mutta kyllä se 23 on parempi. Ja 25 vielä parempi. Ja jos laihduttaa 30 kg, niin sitten on oikeasti tehnyt ison urakan.

Joten koita tässä nyt sitten olla täysin tyytyväinen, kun ei sitä kuitenkaan ole.

 

Normaalisti en toki pahoita. Ikuisena laihduttajana tiedän itsekin, ettei niitä herkkuja yksinkertaisesti voi aina syödä. Ja on meilläkin eräs vieras joka ei KOSKAAN syö herkkuja, mutten osaa siitä loukkaantua tai mieltäni pahoittaa, kun sen jo tiedä etukäteen, ettei hän kuitenkaan ota tarjottavia

Mutta nyt, kun väänsin tosiaan sitä kakkua sen 9 tuntia, niin olin kovin kiitollinen niille, jotka kakkua söi, ettei sitä tarvinnut heittää niin suurissa määrin roskiin

Oon kans huomannut, että useassa miehen puolen kyläpaikassakin on laitettu minulle ihan omat suolaiset tarjottava, kun en sitä makeaa ollenkaan syö. En ikinä oo pahemmin makeasta pitännyt, mutta saa sitä kiloo vyötärölle muullakin kun makeella pullalla.

 

Oon kans huomannut, että useassa miehen puolen kyläpaikassakin on laitettu minulle ihan omat suolaiset tarjottava, kun en sitä makeaa ollenkaan syö. En ikinä oo pahemmin makeasta pitännyt, mutta saa sitä kiloo vyötärölle muullakin kun makeella pullalla.

Mä en ymmärrä sua...miten joku VOI olla syömättä makeaa? Mä en pystyis. Toki siis jonkinaikaa onnistuu, mutta jos pitäisi olla syömättä sitä useampi viikko, niin nounou

Mutta joo, saa sen perseen muullakin leviämään, kuin vain niillä herkuilla. Vaikka mulla ne herkut on suurin syy, niin jokunen kilo lienee tullut kebabistakin ja isoista ruoka-annoksista