[QUOTE="hippo";25902998]Kiva juttu muuten, että maaliskuussakin pino venähtää tällä tavalla, eli porukoilla on yhä intoa hommaan. Verratkaapa tilannetta niihin sataan aiempaan kertaan, kun on tullut aloitettua dieetti ja haudattua se viimeistään perjantaina kaikessa hiljaisuudessa.
Mutkiakin mahtuu matkaan, mulla meinaa anoppi tuottaa päänvaivaa... Asutaan lähekkäin ja etenkin esikoinen viettää paljon aikaa mummon kanssa. Mä en oikein tykkää jatkuvasta (jokapäiväisestä, jos vaan toisensa näkevät) jäätelön, pullan ja keksin tuputtamisesta lapselle, mummo kun ei yhtään osaa (tai halua) rajoittaa muksun mielihaluja. :| Sanoin asiasta ihan ystävällisessä hengessä ja yritin sopia yhteistä linjaa viikoittaisesta herkku/karkkipäivästä ja suututin mummon. Homma kääntyi niin päin, että mä olen asiaa ymmärtämätön laihdutusfanaatikko, joka saa itse olla vaikka syömättä, mutta kasvavan lapsen ruokiin ei saa kajota.
Ei mulla käynyt edes mielessä, että asian voisi yhdistää minun painonpudotukseeni. Mutta ehkä se on herkkä asia anopille? Tuossa ylempänä joku kyseli, loukkaantuuko emäntä jos jättää ottamatta tarjottavia. Anoppi on juuri tuota loukkaantuvaa sorttia, mutta ei ole nyt kommentoinut asiaa ja ajattelin sen olevan ok. Selitin siis silloin vuodenvaihteessa, että yritän keventää ja unohtaa pullat ja keksit. Näin tämä sitten purkaantuu, plus narinat päälle siitä, miksei hän itse laihdu.
No, täytyy yrittää uudemman kerran, kun myrsky on ohi. Onhan se tietystä näkökulmasta ongelma, jos yksi yrittää rakastaa ruoalla, toinen ei sitä huoli ja puuttuu vielä mummon jäätelö- ja karamellirakkaudenosoituksiin, kun on kyse ekasta lapsenlapsesta. Kasvun paikka siis koko porukalla.[/QUOTE]
Mummot on mummoja
Meillä on ollut vähän sellainen linja, että mummolassa on mummolan säännöt...ja ne säännöt ovat herkkujen suhteen melko paljon leväperäisemmtä, kuin kotona. Meidän lapsilla ei ole karkkipäivää, koska lapset syövät karkkeja HUOMATTAVASTI harvemmin, kuin kerran viikossa. Säännöllinen karkkipäivä siis lisäisi herkuttelua, enkä pidä sitä järkevänä.
Mummolan sääntöihin on kuitenkin pitänyt tehdä muutos, koska keskimmäinen lapsemme on pullea. Hän on melko tuhti tyttö ja RAKASTAA ruokaa ja herkkuja, mutta osansa tuohon kokoon tekee myös se, ettei lapsi oikein kasva pituutta kuten pitäisi. Asiaa on nyt tutkittu, mutta syytä ei löytynyt. Nyt lapsi on pituuskontrollissa ja jos tilanne menee huonompaan, pitänee tehdä lisää tutkimuksia.
Mummo onneksi ymmärtää tilanteen ja on jo itsekin vähän huolissaan siitä, miten lapsella on AINA nälkä. Se on itseasiassa hyvin raskasta meille vanhemmillekin. Lapsi itkee ruokaa joka päivä useamman kertaa. Ensimmäinen asia mitä lapsi aamulla (tänäänkin) huutaa, on se että hän haluaa välipalaa (sekoittaa vielä ateriat keskenään) koska hänellä on nälkä. Ja tämä sama siis JOKA IKINEN aamu. Aamupäivä. Keskipäivä. Päivä. Iltapäivä. Ilta. Yö. Huoh.
Mummo on onneksi siis hommassa mukana, mutta toki sitä parantamisen varaa silti löytyy. Mummo antaa paljon hedelmiä lapsille...ja niissä hedelmissä on ihan yhtälailla sitä sokeria. Joskin niissä on sitten vitamiinejäkin, mitä herkuissa ei ole.
Mummojen olisi mielestäni hyvä oppia osoittamaan sitä rakkautta muutoinkin, kuin ruokkimalla lapsia jatkuvasti