Maaliskuun mussukat 2011 *Lokakuussa*

Mielialan vaihteluista, mulla ei sellasta kovinkaan paljon ole. Tosin mun koko elämä on muuttunut - parempaan suuntaan. Olin aikalailla, miten sen sanois, allapäin ja hukassa ennen tätä. Tuntui että elämällä ei kertakaikkiaan ole mulle mitään annettavaa ja olin erittäin synkkänä. Tää raskaus on ollut kuin valo pimeyteen. Joo joo mä tiedän ettei onnea ehkä kestä ikuisuuksiin ja kun mulla on masennustaipumus niin saattaa tulla kaikenlaista. Neuvolassa kyllä sanoin asiasta. Mutta elän tätä onnea niin kauan kuin sitä on.
Suurimman osan ajasta oon tyytyväinen olooni. Mutta esim. tänään iski kauhea pelko että apua onko musta tähän. Että oonko mä tehnyt elämäni suurimman virheen kun päätin pitää lapsen. Mutta se ajatus kaikkosi nopeasti ja varmasti jokainen tuleva vanhempi pohtii monia asioita. Pelkään kovin että vauvalle sattuu jotakin enkä saa sitä syliin asti. Mulla ei ole mahdollisuutta tulla uudelleen raskaaksi kun ei ole sitä miestäkään ja en mä nyt tieten tahtoen ala yrittää raskautumista jonkun randomin avulla todellakaan.
Tosissani en ole katunut etten tehnyt aborttia. Miten voisinkaan kun mun sisällä on uus elämä, mun oma lapsi! Musta tulee äiti ja se ajatus saa taas kyyneleet silmiin silkasta onnesta. Joo no olen mä muuttunut herkemmäksi.. en mä ennen itkenyt juuri koskaan.

Mä uskon et tää lapsi on mulle Jumalan lahja. En ole mikään harras kristitty enkä elä minkään uskonnon normien mukaan, mut oon ihan varma että mun rukoukset siitä että mun elämä muuttas suuntaansa, on kuultu. Toivottavasti en loukkaa ketään tai vedä keskustelua sellasiin asioihin mistä tulis vaan riitaa.. Kerroinkin jo varmaan ehkä aiemmin, että mun kaveri kysyi että saako sen äiti ennustaa lapsen sukupuolen. Kieltäydyin koska se ei mun katsomuksen mukaan ole oikein (älkää käsittäkö väärin, mulle on sama miten muut tekee mut ite en halua) ja siinä pelataan väärien henkien kanssa. Mulle tuli vähän paha mieli kun kaveri sanoi että sen äiti oli kumminkin ennustanut. Vaikkei ite uskoiskaan Jumalaan tai mihinkään niin vois sitä silti kunnioittaa toisen näkemystä.

Nii ja joo jos joku ihmettelee että miten uskon, ja silti mulle on tulossa avioton lapsi jonkun yhden yön jutun kans. Niin sanoinhan etten elä minkään uskonnon "vaatimusten" mukaan. Vaikeaa selittää.. Toivottavasti mua ei nyt pidetä ihan kummajaisena

Toiseen aiheeseen. On se kumma kun ei tarvi enää krapulaa potea oikeasti, niin silti aamuisin olo on kuin krapulaisella! Päätä särkee ja oksettaa ihan kauheasti Tänä aamuna taas oli niin paha olo että. Eikö se ikinä lopu.

Uudessa kodissa on mukavaa ja nautin tästä rauhasta ja hiljaisuudesta vielä niin kauan kun pystyn Ihana päästä taas oman elämän alkuun. Olenhan mä sen ennenkin aloittanut mut silloin kaikki meni ihan paskaksi. Hyh en halua edes muistella. Mut nyt on hyvä näin

Huomenna taas 8 tunnin koulupäivä, miten mun selkäraukka kestää. Huh huh..

LD + Pikkunen 18+0

 

Huomenta!

Mielialanvaihtelut... Mä olen aina ollut sellainen nollasta sataan sekunnissa-tyyppi et tuskin on kamalasti eroa. Ehkä enemmän ja nopeammin ärsyyntyy kun on väsynyt. Mutta vaikea kieltää, ettei olisi normistikin hankala... Uutena on tullut varmaan se, että on normaaliakin kriittisempi itsensä kanssa ja näkee vaan koko ajan negatiivisia muutoksia ulkonäössä. Sitten toisaalta taas jos ei tee asialla mitään eli esim. kuntoile niin turha kai valittaakaan!!!

Joku joskus laittoi tapaamisesta juttua... Aika kiva idea! tosin kaikki asuu niin eri suunnilla, että hankala saada semmosta sitten järjestettyä. Varsinkaan pienten lasten kanssa. Aikaa tosin on kun suurimman osan ajasta on kotona ja äippiksellä sitten vielä enemmän. Ehkä pitää tehdä semmosia paikkakuntatreffejä. Josko kävisi hyvä tuuri ja ainakin olisi suurimmalle osalle samalta suunnalta porukkaa! Mitään paikkakuntagallupia ei ole tainnut olla? Synnärit nyt kertoo suunnan

 

No niin "hienoa", tänä aamuna oksensin eka kerran, ja viikkoja tän verran! Onhan tuo tosiaan joka aamu ollut pahoinvointia mutta ei oo aiemmin tarvinnut oksentaa. Noo kokemus tämäkin

LD + Pikkunen 18+1

 

tapaamisesta heh, kiva et kannatusta löytyi, se olin minä kun ohimennen totesin Just nuo välimatkat on kauheus mut ei mahdoton ajatus edes just osittain treffailla

littledeath ja uskon asiat mä ainakin ymmärrän sua ja hyvin... ja toisten tehtävä ei oli tuomita, mäkään en tuomitse muita... en tässä ala kertoa sen enempää, mutta sen sanon että kyllästyin totaalisesti kaksinaamaisuuteen, ja ihmisiin jotka esittää muuta kuin todella ovat... tekopyhiin materialisteihin ja sit ollaan niin olevinas uskovaisia...
Nykyään elän omaa seesteistä elämää ja avioton lapsi tulossa, ja sekin on asia joka ei muille kuulu. PISTE (ja tällä tarkoitan ihmisiä jotka on ollu arvostelemassa mun valintoja)
Ja usko on ainaki mulla oma sisäinen juttu, ja mulle tärkeä ja mieltä rauhoittava. En tuputa, mutta jos joku kysyy ni vastaan

dindei noista mielialoista, jos kelaat muutaman sivun taaksepäin ni just hiukan aikaa sitte kirjoteltiin

unet hei apua, oonko mä sekoomassa!!! hiukan aikaa sitten näin unen, että eksä yritti lyödä pesäpallomailalla mun vauvaa mahassa!!!! heräsin omaan itkuuni ja paniikkiin että eihän se VOI tehdä mulle näin....
Ja nyt aamulla heräsin taas omaan itkuun, näin unta et eksä oli taas kännissä, huusi ja raivosi, heitti mua lasilla päähän ja lopuksi kaatoi maahan ja alkoi kuristaa mua... mä en saanu henkee, ja samalla tunsin vauvan potkut, koitin huitoa apuun ihmisiä mutta kukaan ei välittäny...
ja sit vaan heräsin itkemään... paha olo oli/on suunnaton...

Miks tää mies tulee taas mun uniin??? Nää kaks unta on ollu niin kamalia... :'( mies heräsi ja heti kerroin sille mut eihän sekään osannu mitään sanoa, huokaisuttaa....
ja vaikka tiedänkin et se oli VAAN unta eikä totta, on niin raskas olla...

univaikeudet mun on pakko saada jostain apua tähän .. onneks on huomenna jo ultra ja lääkäri, kysyn siltä mikä voi olla syynä...nukahdin kyllä kymmenen aikaan, mut sitten heräilen sen kaks kertaa ja melkeen aina jään valvomaan...
ei voi kiinni olla ulkoilunkaan puutteesta...

tuleva isä hienoo et edistystä tapahtui jo kyllä se siitä!!!
ja kaikki isäksi tulevat pohtii ihan samoja juttuja, sä vaikutat ehkä vaan herkemmältä kun mitä miehet YLEENSÄ antaa itsestään ymmärtää...
Mun nykyinen puoliso on miettiny aika lail samoja aiheita kun säkin, joten älä huoli, luotat vaan itseesi ja rakkauteesi tulevaa lasta kohtaan :heart:

on ihan raato mut jatkaa kahvilla tätä aamua, jotta saa tenavat koulutielle.....

 

Huomenta kanssasisaret!
LD on täälläki joutunu täs vaihees yökkimään,pari kertaa on ihan tullu tavaran kans,mut mulla sen aiheuttaa hampaitten pesu :kieh:
Mielialasta pitää mainita, et olin ku perseelle ammuttu karhu nää ekat kuukaudet ja sänkyhommat ei kiinnostanu pätkääkään. Mut nyt hormoonit alkaa tasottua ja mielikin on paljo iloisempi
Liikkeet on nyt alkanu tuntumaan (hentosina tosin) vaikka mulla on istukka etuseinällä. Eilen illalla tuntu ihan selvästi jo kun "Jussi " siel liikuskeli :heart:
mulla kans ihan outoja unet,oon monta kertaa heränny omaan itkuun! ja se kusipää ex on kans vieraillu niis. mut se voi johtua siitä,ku oon miettiny miten erilaisesti tää nykynen suhtautuu tulevaan lapseen.
-> haluaa olla mukana neuvolas,pussailee mahaa ym.
ex ei välittäny paskaakaan. ei ees kertaakaan ollu mukana missään! Esim. kun synnytin tyttöö, tää asshole oli RYYPPÄÄMÄS kavereitten kans!
Nyt on HYVÄ mies ja oon onnellinen sen kans :heart:

tombatar ja "Jussi" (tai Justiina) 18+1

 

tombatar just näin samoin aattelin et vissii alitajunta kelailee millasta helvettiä arki oli ennen,ja miten hyvin onkaan nyt... mun eksä oli kyl synnäril mukana, mut veti ilokaasua ja sunttia suuremmalle aina kun hoitaja hävis huoneesta... et se mikä silloin elämässä oli tärkeintä.....huoohh

 

Mahahapot Täälläkin tulee ulos usein monta kertaa viikossa. Mulla ei koskaan riitä että oksentaisin vaan kerran, vaan sitä jatkuu aina niin kauan että maha on ihan täysin kokonaan tyhjä. :x :/ ja sitten tarvii vielä kakoa tyhjää niin että tuntuu että verisuonet päästä vaan poksuu.

Närästys on saapunut oikein kunnolla vaivaksi ja eilen hainkin apteekista oikein perhepakkauksen rennietä.
Närästyskin vaan lisää pahoinvointia joten parempi pitää se loitolla. Tämä lisääntynyt närästyskin vaan lisäsi mun poika tunnetta, että miehelle sanoin että tunne pojhasta etten tyttöä varmaan edes uskoisi omaksi lapseksi!

Unet Täällä edelleen elokuvat pyörii läpi yön ja usein nämä unet on ihan sekopäisiä... joko ihan painajaisia tai sitten vaan muuten jotain todella outoja!

Eilen oltiin taas lasten kanssa uimassa ja siinä kuluikin koko ilta mukavasti... aika moisia vesipetoja meidän pikkuiset! :heart: Itse siinä ei uimaan pääse, että on vaan sitä lillumista, mutta tuleepahan ainakin lähdettyä edes johonkin.
Muutoin ei taaskaan mitään uutta...

Liro ja piupau papunen 17+2

 

Heippahei...

Ei millään ehdi kirjotella vaikka haluaiskin, tuntuu että kouluhommat kaatuu nyt niskaan ja pahasti... Tätä tää on aina ennen syyslomaa, tehtäviä hirmu pino. Sitten kun vielä on tuo parivuotias tuholainen täällä, niin kyllä aika tahtoo olla kortilla.

Mistäs kaikesta täällä onkaan ollut juttua, hmmm....

Äitiyspakkauksesta: Ei oteta nyt, kun tuolta esikoiselta on kaikki tallessa. Ostetaan sit sillä rahalla jotain kivaa tälle tulokkaalle.

Närästys kiusaa täälläkin. Renniet sun muut "sallitut" lääkkeet on täysin tehottomia Onneks viimeksi neuvolassa muistin ottaa asian puheeksi ja sain luvan kokeilla paria lääkettä ilman lääkärin lupaa. Toinen niistä onkin auttanut todella hyvin, ja ens viikolla sit pyydän lääkäriltä reseptin siihen.

Neuvola olis seuraavan kerran 29. päivä ja samalla lääkäri + rakenneultra. Onneks pääsee ultraan, kun tää tilanne mua huolestuttaa jonkin verran. Liikkeitä kun en ole tuntenut vielä ollenkaan. Tai pari pientä muljahdusta mahassa, mutta vaikka kuinka yritän kuulostella niin ei tunnu enää Viikkoja on jo kuitenkin sen verran, että kai tuolta nyt jotain pitäis jo tuntuakin....

Palstalaisten tapaaminen saattais olla ihan kiva juttu, mutta en tiedä tulisko lähdettyä itse. Esikoista odottaessa meillä oli suljettu palsta, jossa kirjoteltiin ja sit treffattiin yhden kotona kun muksut oli n. 7-8 kk vanhoja. Paikalla oli aktiivisista kirjottelijoista suurin osa. Kivaa se oli, mutta nyt vois olla, ettei tulis lähdettyä kun kuitenkin toi esikoinen hidastaa menoja aikalailla. Littledeath: me ehkä voitais treffata jossain vaiheessa, jos kiinnostaa? Kun siellä teilläpäin kuitenkin liikun usein, viimeks lauantaina kävin tytön kanssa shoppailemassa

Joo... Nyt mä häivyn netin syövereihin etsimään Ikaalisten kylpylän numeroa, kun eilen meinattiin varata huone sieltä, mut jäätiin sit miettimään et pitääkö ottaa perhepaketti vai riittääkö 2 hengen huone. Tuo neiti kun ei mitään lisävuodetta tms. tarvi, meillä kulkee oma matkis mukana koko ajan. Soittelenpa siis sinne ja kysyn miten kannattais tehdä. Mies lähtee parin viikon päästä koulutukseen Tampereen kupeeseen ja ajateltiin, että mä ajan sinne sit perjantaina tytön kans ja mennään kylpylään viikonlopuksi

-JennyA + pikkuinen 19+2-

 

Heippa mammat!

Herkkyys on lisääntynyt, mun on jotenkin helppoa alkaa ikemään justiinsa melkeen ihan minkä takia vaan. Ei kato aikaa eikä paikkaa. Tänään tulee taas kadonneen jäljillä, joka itkettää ei raskaana oleviakin, niin mua se itkettää kyllä ihan alusta loppuun ihan kybällä. Ei sais katsoo

Unet: on välillä vieläkin ihan sairaita. Exät ei ole vielä kuitenkaan niissä kummitellut, mutta monesti jotain pahaa on tapahtunut. Kuolemaa ja sen sellasta ihanaa...

Tuleva isä on tosiaan munkin mielestä paljon herkemmän oloinen kuin esim. mun mies. En oikeesti oo nähnyt sen itkevän kauheen usein. Ainut minkä muistan on tuo esikoisen syntymä. Muutenkin se on varmaan ihan mielellään tuollanen "kovanaama", en tiedä onko sitten hyvä vai huono asia. Mutta hienoa, että tuleva isäkin miettii näitä asioita ja toi hänen kirjotus sai kyllä mun silmät kostumaan...

Vatsatoiminta on edelleen pimeää. Välillä monta päivää ihan kovana sitten taas toisinpäin, ei pysy kärryillä kyllä tossa.

Närästys vaivaa välillä, maatessa.

Pahoinvointia edelleen on aamuisin. Ja pahat hajut edelleen saa yökkäämään. Mutta siis kertaakaan en ole oksentanut, mikä on edistystä näistä muista odotuksista

Tapaamisesta Joo vaikeetahan se on mitään joukkotapaamista järjestää silleen tasa-arvoisesti yhtä pitkän matkan mukaan. Mutta itsekin ihan mielellään teitä muita tapaisin

Nyt täytyy lähtee hakeen rautakaupasta jotain materiaaleja tuonne vessaan :wave:

Mindi83 17+2

 

Moikka!

Tapaaminen... Osaltahan tuolta puuttuu toi synnytyssairaala mutta mitä tuosta listasta katsoin niin 6 olisi synnyttämässä Tyksissä. Ainakin näistä täällä päin synnyttävistä niin jos joku haluaa treffailla me ollaan mukana . Paikkoja ainakin täältä löytyy missä isommillakin lapsilla on puuhaa.
Toi koko porukan tapaaminen aiheuttaa just sen et osalle tulee kohtuuttomat matkat ja sitten joku sen joutuu kuitenkin järjestämään. Veikkaan et ainakin jos on useampia lapsia niin kädet on täynnä töitä muutenkin

 

Heippa kaikille!

Täällä tulee niin valtavasti tekstiä, etten ole ehtinyt edes yrittää lukea teidän juttuja. Vertaitukea kyllä kaipaa, mutta kun ei ole aikaa roikkua palstalla koko aikaa. Harmittaa.

Mulle voi muuttaa LA 4.3.2011.

Täällä ollaan jo puoliväli saavutettu ja kohta on rakenneultra. Aika on mennyt tosi nopeasti! Liikkeitä olen tuntenut jo rv 16+0 lähtien. Ensimmäisenä tuntui kuin vesi-ilmapallo olisi puhjennut mahassa, muutaman päivän päästä jo selkeämpiä liikkeitä. Välillä liikkeet on hipaisuja ja välillä vauva möyrii ihan tosissaan mahassa. Tuntuu, että se tulee ulos nahan läpi. Se on tosi hassun tuntuista.

Mulle raskausaikana suurin ongelma vatsantoiminnassa on ollut ummetus, jota en ole koskaan aiemmin elämässäni kokenut. Nyt ruokavalioon kuuluu säännöllisesti kuivatut luumut.

Mulla on tässä muutaman viikon aikana tullut paljon erinäisiä kipuja ja tuntemuksia. Välillä on alaselkä niin kipeä, ettei meinaa liikkeelle päästä. Onneksi se on lyhytaikaista ja ilmenee vain iltaisin sängyllä maatessa ja kun sieltä yrittää ylös. Lisäksi monenlaisia kiristyksiä alavatsalla on tuntunut etenkin jos maha täynnä kävelee. Samoin joskus tuntuu erinäisiä vihlaisuja ja pistoja jommallakummalla puolella. Mies tuntuu olevan näistä tosi huolissaan, itse en niinkään. En ole oikein osannut edes kiristyksiä sanoa harjoitussuppareiksi, mutta tänään tuli sellaiset kiristykset aamulla, että harkkasuppareita ne olivat. Nyt on täytynyt vain hidastaa tahtia, kävellä rauhallisesti, eikä nostella painavia tavaroita ja liikkua riittävästi päivän aikana eikä vaan istua nöpöttää tässä tuolissa koko työpäivää.

Meillä ei ole vielä hankintoja tehnyt, mutta pitäisi alkaa aktivoitumaan vauvavakuutuksen ja vaunujen suhteen. Samoin lasten huoneen sisustusta pitäisi alkaa miettimään, jotta ehditään tehdä kaikki remontit ennen vauvan tuloa.

kaapo 20+4

 

Moikka!

En ole käynyt viikkokausiin "ilmottautumassa" täällä. Olen kyllä lukenut säännöllisesti teidän kuulumisia. Nythän täällä alkaakin olla oikeastaan sellanen ydinporukka jäljellä, ja keskustelua pääsee syntymään kivasti. Alkuun oli niin hankala päästä mukaan juttuihin, koska en ehdi millään joka päivä tänne lukemaan. Töissä olen ja kotona on vielä 2-v esikoinen, joten siinähän ne päivät menee.

Täällä voidaan ihan ok. PAHOINVOINTIA tuntuu mullakin olevan edelleen. EI enää joka päivä eikä mitenkään voimakkaana, mutta on kuitenkin. En muista, että ekassa raskaudessa olis ollut näin pitkään. Minusta se loppui jo rv 11 paikkeilla. Olisko tyttö tulossa? Meinaan ihokin on huonommassa kunnossa kuin viimeksi.

MIELIALAN VAIHTELUA on ollut mullakin aika pahasti. Mies on saanut kuulla kommenttia ihan pikku jutuista, ja jälkeen päin mua itseäkin aina kaduttaa, että tuli taas avattua suunsa. Normaalisti olen tosi rauhallinen. No jaa, se on ehkä vähän muuttunut jo ekan lapsen myötä siihen suuntaan, että huonoja päiviä on enemmän kuin ennen ja hermot menee joskus tosi nopeasti. Kai se ajoittainen univelkakin tekee tehtävänsä.

FLUNSSAA on meillä ollut pitkään. Senkään takia ei viime viikkoina ole ollut energiaa oikein tähän palstailuun. Miehellä ja pojalla molemmilla oli yskää monta viikkoa, ja se häiritsi minunkin yöunia pahasti. Tällä viikolla näyttää vihdoin paremmalta.

SUPISTELUA ei ole ollut mulla ollenkaan. Ei ollut kyllä viimeksikään mitään muuta kuin pientä kiristelyä, jos vaikka pyöräilin ylämäkeä.

LIIKKEITÄ en oikein tunne vieläkään!!! Olen odottanut ja odottanut, että ne alkais tuntua. Ehkä jotain pientä sillon tällön tuntuu, mutta edelleen olen epävarma, mitä ne on. Ultrassa kyllä sanottiinkin, että istukka on etuseinässä, ja se voi vaikuttaa asiaan. Mutta olisin silti odottanut, että näillä viikoilla jo selvästi tuntisin näin toisella kertaa jotain pientä edes, koska muistelen, että ekassa raskaudessakin aloin puolivälin paikkeilla tuntea hentoiset potkut.

MAHA KASVAA kyllä melkoista vauhtia, joten eiköhän siellä eloa ole. Perjantaina onkin neuvola, niin pääsee taas sydänäänet varmistamaan.

SISARUSRATTAITA kävin katsastamassa eilen. Tein pienen kierroksen lastentarvikeliikkeissä.
(TULEVA ISÄ: muistan kyllä, miten ne oli mullekin ihan uusi maailma viime raskauden aikana!!)
Kävin siis vähän työntelemässä eri sisarusrattaita, mutta en osaa vieläkään päättää, tuleeko meille sellasia ollenkaan (ikäeroa se 2,5 v) ja olisko peräkkäin istuttavat vai vierekkäin istuttavat paremmat. Ehkä tällä hetkellä ajattelisin, että ihan perus EMMAt voisi olla ok. Taitaa olla niin vähän aikaa käyttöä niillä, ettei mitään kovin kalliita tee mieli ostaa. Peräkkäin istuttavat tuntui aika painavalta taiteilla kynnysten yli, kun se paino tulee niin hankalasti jo tyhjillä rattailla käsiteltäväksi.

t.Novelle 19+1

 

Hei

Kuten muutamat sanoivatkin herkkyydestä, olen myös itse huomannut samaa, se on tullut vasta sen jälkeen kun sain kuulla että minusta tulee isä, jännästi myös mies siis muuttuu raskauden aikana. Eiköhän tässä kuitenkin jonkinlainen kultainen keskitie löydetä herkkyyden ja muun osalta.
Myönnän että on hankala, ellei mahdotonta antaa kritiikin ja muun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka puoliso onkin sanonut että ei kaikkea tarkoita henkilökohtaisesti, vaikka suurin osa kritiikistä onkin ihan asiaa ja aiheesta.

 

Moikka!

Vauvavakuutuksesta piti kirjoittaa, että jos haluaa sellaisen jonka saa ottaa jo odotusaikana (suosittelen sillä korvaa sitten syntymässä tai sen jälkeen aiheutuneet kulut/alkaneet sairaudet) niin se pitää ottaa ainakin meidän vakuutusyhtiössä 3 kk ennen LA:ta. Meidän tapauksessa siis joulukuun alussa pitäisi saada viimeistään paperit toimitettua ja saada päätös. En ole varma vaikuttaako tuo mun klexanelääkitys siihen. Edellisessä raskaudessa kun se oli, mutta ei vakuutusyhtiön tiedossa sillä sain ne piikit 80% korvattua sairaskassan kautta. Nyt menee vakuutusyhtiöön. Odotusajan maksu on meillä 90euroa mutta aika pieni siihen nähden mitä se sitten tarvittaessa korvaa. Mm. tehopäivät/keskolapäivät on tosi kalliita ja joissakin vakuutusyhtiöissä on myös aika sille minkä ikäisenä varsinaisen vauvavakuutuksen voi ottaa. Muutamasta päivästä pariin kuukauteen pitää olla ikää, ellei ole ollut vakuutusta jo odotusaikana. Kaverille kävi niin, että saivat korvatulehduksen ennen kun saivat vakuutuksen ja yhtäkään korvatulehdusta ei nyt sitten ikinä vakuutuksesta korvata. Meillä esikolla tuo on ollut täysin turha ja ainoan lääkärikäynnin korvasi matkavakuutus. Mutta koskaan ei tiedä... Eli onneksi se on ollut turha!!! Meillä tosin onneksi molemmat isovanhemmat hoitaa nuo vakuutusmaksut sillä ne tekee sitten kahdelta lapselta jo yli 600 euroa vuodessa lisää vakuutusmaksuja.

 

Unet: Täällä myös aivan sekopäisiä unia ollut paljon. Mullakin usein ex-avomies unissa ja erityisesti aina tapellaan tai koen vanhoja henkisiä tuskia uudestaan...Omituista, kuitenkin jo melkein 8v erostamme. Vauvastakin näin unta pari yötä sitten: vauvalla oli ihanat nappisilmät, mutta oli tosi pikkuinen (keskonen?) ja vauvan naama oli karvainen!!! Yritin siinä unessa vaippaan tiirailla, että onko vauva tyttö vai poika.

Mieliala: Mulla hermoilu liittyy tasan esim. siihen, olenko tuntenut pienen liikkeitä päiväkausiin tai onko alavatsa arka tai muuta huolta. Silloin kyllä äksyilen miehelle ja lapsillekin, enkä pysty sitä millään estämään. Toisaalta saatan kyynelehtiä helpommin kuin yleensä, esim. kaivosturman tapaus vollotutti ihan kympillä ja jopa jotkut mainokset saavat mut itkemään...

Liikkeet: Niin...Tosiaan voi mennä pari päivää erittäin hentoisia liikkeitä tuntien, tai sitten ei mitään! Sitten yksi päivä voi tulla välissä, jolloin tunnen liikkeitä kaiken päivää silloin tällöin ja jopa sellaisia, että vois näkyä päällepäin, jos ehtisi tuijottelemaan. Tämä aiheuttaa mulle ihan turhan suurta huolta, kun voisi pikkuhiljaa alkaa uskomaan, että tämä vauva tulee valmiiksi asti.

Ja uusi hermoiltava asia on alavatsan arkuus. Eli nyt muutaman päivän ajan on ollut lähes mekkamaista jomottelua ja ihan kuin olisi lihaskipuja vatsassa + lisäksi vielä jomottelee häpyliitoksen tienoille välillä kovaa. Makuulla ollessa ei tunnu kumpaakaan ongelmaa olevan, mutta työssä pitäs olla ja muutenkin vielä puolet tätä aikaa jäljellä. Onko kenelläkään teistä tällaista vatsan arkuutta??? Kohtu supistaa kyllä herkästi seksin jälkeen hetken, mutta ei koske, ainoastaan kovettuu mutta siksi pelottaa sitäkin puolta hoitaa....

Toivotar ja Tähti rv 19+2

 

Nyt en muista mitä kirjotin viimeksi ja postasinko ollenkaan mitä kirjoitin xD Mulla on paha tapa aloittaa kirjoittamaan mutta sitten päättää etten postaakaan sitä.

Meillä vauvansänkyä toimittaa babybay, sen saa omaa sänkyyn kiinni ja on pieni tällä hetkellä lainassa mutta juuri oman synnytyksen tienoilla vapautuu lainasta

Meillä vakuutuksia ei tarvi erikseen vauvalle kun lapset on meidän omissa sairausvakuutuksissa ja niistä ei tarvi erikseen maksaa. Meneehän meilläkin vuodessa ihan kiitettävä summa vakuutusmaksuihin jo aikusilta. (mun vakuutus 140 kuussa ja miehen tais olla 90 euron paikkeilla>) Mulla siis isompi astman takia. Mutta tuolla on sitten saatukin aikahyvin, lääkkeet saa apteekista hakea ja joissakin rasvoissa ollut joku kahden euron oma vastuu. Mutta yleensä sen lääkkeen saa apteekin tiskiltä ilmatteeksi mukaan. Ja apteekki veloittaa vakuutusyhtiötä.

Ilmavaivoista kärsin minäkin voi jessus heräsin viimeyönä ja luulin että maha räjähtää. Yritin vääntyä jakääntyä sängyssä mutta ei mitään tullut. Sitten nousin alakertaa ja yritin olla jotenkin päin mutta kun nää hollantilaiset talot on niin huonosti eristetty niin yölämpötilaa pidetään tosi alhaalla. Ei pystynyt kylmyydes oleen puol alasti yritin vaikka mitä asentoa. Ennen kun löyty se sopiva ja siin oli hyvä olla. Ja hetken päästä pääsi niin säälittävä pieru (etten ymmärrä miten semmosest tommoset kivut voi tulla) Sitten helpotti ja pääsin nukkumaan. Aamulla sitten oli taas maha niin kovalla mutta tavaraa tuli hirveesti hyvä kun pönttö ei mennyt tukkoon...

Mutta nyt esikkoo hakeen koulusta, ja sitten anopille. Se keittää tänään. Hyvä niin ei tarvi seistä kun kipeetä tekeee. Vaikka luulen että mies saa syödä uudestaan kotona. Se anoppi kun tykkää että ruoka pitää aloittaa tekeen kolmelta jo, vaikka kuudelta ruoka on vasta valmis. Eli käytännössä toimii että otetaan vaikka muutama rintafile paistetaan niitä tunti ja pistetään levy kiinni jätetään levylle seisoon tunniksi koska pöpöt on tapettu ja lämmitetään tunti paistinpannulla että on lämmintä kun kelloon kuusi.

Mucho ja pippuri poksahtelee (16!)

 

Vauvavakuutuksesta:
Mä just vein paperit tapiolaan.
Tapiolassa on että mitä aikaisemmin viet sen paperin, niin sitä halvemmalla saat sen varausmaksun. elikkä mulla pitäis olla varausmaksu nyt alle 70€ ja koska eka vuosi ei tule olemaan täysi(maaliskuu-lokakuu) niin maksua tulee siitä alle 200€

Se hyvä mikä tapiolassa on, on että jos teet ilmoituksen sähköisesti netissä, menee vuodessa vain 100€ oma vastuu kerran, vaikka kävisit kerran kuussa lääkärissä. Ja rahat saat tilille seuraavana päivänä, kun on tili tapiolassa.

Pohjolassa olisi pitänyt vuoden verran kerätä kuitteja ja näin olisi saanut kaikki sillä samalla 100 € omavastuulla. Tuleehan sieltä sitten toki könttänä ne rahat. Muutta tapiolassa oli laajakotivakuutus myös edullisempi. Ja jos ostamme auton, niin kotivakuutus ja vauvan vakuutus halpenee.

Mun mielestä vakuutus piti ottaa tapiolassa 3kk ennenn la tai sitten 2kk vanhalle vauvalle. Ja kuten tuolla jo luki, ei korvaa sitten niitä sairauksia, mitä lapsi on sairastanut ton ensimmäisen 2kk aikana.
Silvia ja Vilianna 19+0 :kiss: :heart:

 

Päivittelen :heart:


Eveliina ja Oma Rakas 20+6

 

Heipä hei,

eipä oo tullut kirjoiteltua kun tuntuu ettei tässä koneella enää nykyään saa olla koskaan rauhassa. Luettu kyllä päivittäin mutta laiskuuskin on ihan huipussaan :ashamed: Monesta asiasta ootte keskustellut ja muutamaan voisin minäkin sanasen laittaa..

Mieliala tänään mua alkoi itkettämään kun kummallekaan lapselle ei kelvannut kokkaamani ruoka..normisti en tuollaisesta itke, joten taitaa ne omatkin hormoonit pyöriä... Muuten oon kyllä ihan normaali oma itseni, välillä vähän huonompia ja välilä vähän parempia päiviä..

Unet tai oikeastaan univaikeudet. Mulla on aikaisemmissakin raskauksissa vaivannut tosi katkonaiset unet. Heräilen pari kolme kertaa yössä, joskus enemmänkin. En ees muista milloin oisin nukkunut KOKONAISEN yön |O Sekounia oon nähnyt aina, mieskin aina ihmettelee mistä mä noita aiheita uniin oikein keksin..

Vakuutus Oon vähän kahden vaiheilla meinataanko tälle kolmannelle ottaa..Irtisanoin just viime viikolla lasten hoitokuluvakuutukset, koska niihin uppos niin paljon rahaa ja kertaakaan ei niitä ole jouduttu käyttämään..

Närästys Ei onneksi vaivaa, kiitos lääkärin..joka aamu kun muistaa pillerin nappaista niin närästys on pois..

Liikkeet tuntuu ja tosi hyvin jo vatsan päältäkin. Olikohan se viime viikolla kun tunsin ekan kerran kun laitoin käden vatsan päälle..kyllä se joka kerta tuntuu yhtä hyvältä..

Oma napaa Viime viikolla oli neuvola pitkästä aikaa..paino oli noussut hurjasti ja oon viikon sitten katsonut mitä suuhun tulee laitettua, vaikka ei se terkkari siitä painonnoususta mitenkään huolissaan ollut. Itseäni vaan harmittaa kun niin paljon on jo tässä vaiheessa tullut lisää. Kaikki oli vauvalla hyvin, siellä näköjään ultrataan myös joka kerta, joten näki esikoinenkin (kohta 3 v) miten vauva äiskän masussa pyöri :heart:

Rakenneultra oli tänään. Kaikki kunnossa, kasvaa lasketun ajan mukaisesti hienosti. Sukupuolen halusi tämä tulokas pitää salassa, koska majaili vain edessä olevan istukan takana istuen jalat ristissä..Oltaisiin todellakin haluttu tietää sukupuoli, ja nyt harmittaa Meidän äitiyspolilla on 4D-laitteetkin, eikä ees sen avulla sukupuoli selvinnyt..Tosin kätilö sanoi että 70 %:n tod.näköisyydellä olisi tyttö, mutta kun missään vaiheessa ei mitään nähnyt kunnolla niin ei voi olla varma..joten kaappien siivous jäi sitten tekemättä..Mulla on nyt sellainen pesänrakentamisvietti joten vauvojen vaatteet olisivat saaneet kyytiä jos sukupuoli oltaisiin saatu tietää..meiltä kun löytyy tytön sekä pojan vaatteita..Mä oon luonteeltani sellainen että luen kirjastakin loppuratkaisun ensin ja tv-sarjojen tapahtumat käyn lukemassa niiden kotisivuilta, joten tämä jännitys tekee sitten mut varmaan hulluksi jos synnytykseen asti pitää odottaa :headwall:

No joo, täytyy lähteä tästä patistelemaan esikoista yöunille..

muikkunuu79 ja asukki 20+6

 

Heipä hei!

Ai että sitä on niin saamaton ollut taas päivittelemään :ashamed: Vaan kun ei tänne ihmeempiä kuulu.
Masu kasvaa hiljaksiin (levenee enemmän, kun vauva viihtyilee poikittain alhaalla) ja vauva potkuttelee, välillä enempi välillä vähempi. Muutaman kerran on jo nähnyt mahan heilahtelun ja tuntenut käteen potkut =) Rakenneultraa odotellaan, se on tasan viikon päästä.... jännittää vähän, että onko vauvalla kaikki ok.

Vaan mun piti kysyä, RINNOISTA. Onko teillä jo tasaantunut rintojen kasvu ja kipuilu? Kun mä oon ihan ihmeissäni näiden kanssa. Ovat kasvaneet 3 kuppikokoa! Ja edelleen on kipeät ja arat. Ja jotenkin tosi turvoksissa, niin turvoksissa että jos en olis keväällä käynyt mammografiassa, oisin tosi huolissani. Mulla on nyt isommat rinnat kuin kuopuksesta oli vauvan syntyessä. Jos nämä vielä tästä kasvaa, niin maidon noustua ollaan varmaan dd-kupissa :O Liivejä en juuri kotona saata pitää, koska sitten ovat entistä aremmat. Ihan outoa...

Joku puhui mahan kipuilusta. Mulla on kanssa esiintynyt ajoittain erilaisia vihlovia tuntemuksia ja särkyjä, lähinnä alamahalla. Olen kyllä laittanut aivan kasvamisen piikkiin. Ja osittain on varmasti liitoskipujakin. Ja mulla ehkä tekee myös se, kun vauva tosiaan on siellä ihan alhaalla, niin jotenki särkee enempi sieltä. Enemmän kyllä sattuu noihin lonkkiin ja selkään, oon joutunut yötä vasten ottaan panadolia, että saisin nukuttua.

Eipä täällä muuta kummempia. Jotenkin sitä koko ajan vaan oottaa tulevia etappeja, sitä rakenneultraa, sitten odotan että tulisi 22 viikkoa täyteen. Ja joulua ootan kanssa <3 Sillon alkaa alkukuun lasketuilla ajoilla odottavilla olla jo 30 viikkoa täynnä! Miettikääs. Mulla taisi olla jotain 28-29 viikkoa silloin =)

Terkuin Ipanapiina ja Pieni Ihmevauva 19+1 (19+6)

 

Rinnoista: Eivät enää ole niin kipeät, mitä olivat vielä pari viikkoa sitten.
Nännit ovat kyllä vielä kipeät lähes kokoajan.
Vielä käy samat rintaliivit ja pitäisi mennä jossain vaiheessa etsimään sitten isommat.

Silvia ja Vilis 19+1

 

Huomenta!!!

Vakuutuksista Kaikki vakuutukset on kunnossa. Jokaisella oma, sitten meillä miehen kanssa vielä pariturva + sitten tietty kaikki irtaimisto, auto- ja kotivakuutukset. Esikoisen syntymän aikaan kävi niin, että mentiin viikkoa myöhässä hakemaan vakuutusta vauvalle ja ei sitten tosiaan saatu sitä. Esikko joutui sitten teholle syntymänsä jälkeen viikoksi ja muistaakseni se lasku oli jotain 200-300e. Esikolle oli myös hankala saada vakuutusta jälkeenpäin, ensin piti olla tosiaan jälkitarkastus ja muutenkin piti täyttää noita lappuja ja lippuja ihan kiitettävästi. Kuopuksen kohdalla nyt oltiin ajoissa hakemassa vakuutusta ja tällekin pikkuselle meinataan kyllä ottaa. Eihän mekään olla noita vakuutuksia vielä tarvittu kauheesti, mutta jotenkaan en halua ottaa riskiä että ei ole vakuutusta jos jotain meneekin pieleen tai että lapsille muuten käy joku vahinko, että joutuu pidemmäksi aikaa hoitoon tjn. OON siis vakuutuksien kannattaja

Rinnat mulla ei tota kokoa niihin oikeen ikinä tule, ne on tommoset pienet ja sirot. Eikä oikeen pääse roikkumaankaan Ainut minkä oon eron huomannut entiseen, niin nännit on mun mielestä paljon aremmat ja isommat. Viime yön uni liittyi näihin asioihin, mulla oikeen ennen synnytystä suihkusi maito niistä Mä jotenkin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että ei varmaan ole enneuni...

Mahan kipuilu ei ole sen mökkireissun jälkeen pahemmin ollut kipuja. Sillon kun nipisteli ja oikeesti tuntui että joku ois vetänyt suolet solmuun tnj. tuolla vattassa Nyt sen jälkeen kerran ollut ihan pientä kipua alavatsalla, mutta niin pientä että ei kyllä oikeen edes haitannut. Mua sen sijaan vaivaa emätinkipu . Joku tuntuu nyt siellä vähän olevan päin prinkkalaa, kun aina kun olen ylhäällä kävelemässä tai jotain niin tuntuu semmonen todella ikävä paine, välillä tuntuu vähän niin kuin "sykkivän", en tiedä kauheen vaikea kuvailla sitä tunnetta, mutta mua vähän pelottaa että mikäköhän se on, kun en muistaisi että ennen olis ollut. Toivon että tuo rakenneultra nyt tulis vaan äkkiä (8.11 ) , tuntuu vaan että aika matelee.

Meille tulee tänään putkimies, joten täytyy varmaan mennä vähän laittaan tota eteistä tosta kuntoon, että pääsee ees sisälle. Kaaos edelleen jatkuu täällä...

Mindi83 17+3

 

Rinnoista Täällä ei enää kasvaneet mutta älyttömänkipeät ovat ja varsinkin just nännit. Päivän päätteeksi kun ottaa liivit pois, tuntuu että tissit tippuvat kokonaan pois! Vähän sellainen tunne kuin olisi ihan mustelmilla.

Vakuutuksista Me ei olla kahdelle aiemmalle odotusaikana otettu vakuutusta, eikä oteta tälle kolmannellekaan. Siitä aikanaan olen täällä palstalla "haukut" osakseni saanutkin. Yhtään vähempää en lapsiani rakasta vaikka tuota vakuutusta ei olekkaan... sillä jos jotain tulisi että edessä olisi kalliita hoitoja niin meidän lapset tulisivat ihan kaiken tarpeellisen kyllä saamaan. Mutta hyvin ollaan ilman kummempia säästytty... pari kertaa lääkärissä käyty flunssan vuoksi.

Tohelo- ja tapaturmavakuutukset lapsillamme on.

Liro ja papunen 17+3

 

Hei pitkästä aikaa.
Kipeänä esikoisen kanssa oltu molemmat. Kivuttomasti menty kun esikoisen eka flunssa tuli nyt kun on jo 1v 3kk.

Neuvolassa käytiin maanantaina ja odotinkin sitä kovasti koska oli viimeksi puhe että laitettaisiin eka lääkärineuvola...noh...neuvolasta olivat unohtaneet varata sen lääkärin, ja joudun taas ensi viikolla hommaan uudelleen tytölle amman :/
Neuvolassa oli kaikki kuitenkin hyvin.Sydän äänet kuului reippaasti, ja liikkeet ovat alanneet tuntumaan jo muutenkin vatsan peitteiden lävitse.
Painoa on tullut nyt 4,8kg. Kohdunpohjan korkeus oli 16. Yläkäyrillä niinkuin esikoisestakin.

Mieliala on aivan mieletöntä vuoristorataa. Nostan miehelleni hattua että on jaksanut minunlaistani kauhukakaraa katsoa. En ole itsessään hänelle kiukkuillut vaan asioille tinttailemalla kuin murrosikäinen, mutta silti mieheni jaksaa vain hymyillä. Silloin kun olen kauheimmillani niin puolisoni pyytää syliin ja silittää päätä. Nopeasti sitten tuo kurja olotila kaikkoaa.

Rinnat jees jees, varmaan kaksi kuppikokoa isommat normaaliin nähden ja mä tykkään. Kipiät ei oo juurikaan ollu.

Synnytys oon päättänyt lopettaa sen etukäteen miettimisen, koska muuten murehtisin sitä koko ajan. Luonto hoitaa parhaimmalla mahdollisella tavalla. puudutuksilla tai ilman.

Supistukset alkoivat tääläkin. Kivuttomista en ole huolissani, mutta yks ehtoo tuli alaselkään aivan järkyttävät poltot. Kesti jonki aikaa ja levolla meni ohitse.

Masu onedelleen niin pieni että vieraammat eivät edes huomaa odotustani

Tälläistä tänne. menen jatkamaan flunssani kanssa

Ruusunpiikki 19+1

 

Jes, huomenna rakenneultraan

tänään olin hammaslääkärissä, annettiin juurihoitoa ja ottivat röntgenkuvan. Laittoivat kyllä sen lyijyessun mahan päällekin.

Rinnat on vähän kasvanut, välillä aristavat mutta ei muuta.

Liitoskipuja on tuntunut, kauhulla odotan tulevaa, edellisestä oli ihan karmeet tuskat esim. kylkeä kääntäessä.

Pikaset kuulumiset vaan nyt,

t. Peppi ja alien 20+6