Mielialan vaihteluista, mulla ei sellasta kovinkaan paljon ole. Tosin mun koko elämä on muuttunut - parempaan suuntaan. Olin aikalailla, miten sen sanois, allapäin ja hukassa ennen tätä. Tuntui että elämällä ei kertakaikkiaan ole mulle mitään annettavaa ja olin erittäin synkkänä. Tää raskaus on ollut kuin valo pimeyteen. Joo joo mä tiedän ettei onnea ehkä kestä ikuisuuksiin ja kun mulla on masennustaipumus niin saattaa tulla kaikenlaista. Neuvolassa kyllä sanoin asiasta. Mutta elän tätä onnea niin kauan kuin sitä on.
Suurimman osan ajasta oon tyytyväinen olooni. Mutta esim. tänään iski kauhea pelko että apua onko musta tähän. Että oonko mä tehnyt elämäni suurimman virheen kun päätin pitää lapsen. Mutta se ajatus kaikkosi nopeasti ja varmasti jokainen tuleva vanhempi pohtii monia asioita. Pelkään kovin että vauvalle sattuu jotakin enkä saa sitä syliin asti. Mulla ei ole mahdollisuutta tulla uudelleen raskaaksi kun ei ole sitä miestäkään ja en mä nyt tieten tahtoen ala yrittää raskautumista jonkun randomin avulla todellakaan.
Tosissani en ole katunut etten tehnyt aborttia. Miten voisinkaan kun mun sisällä on uus elämä, mun oma lapsi! Musta tulee äiti ja se ajatus saa taas kyyneleet silmiin silkasta onnesta. Joo no olen mä muuttunut herkemmäksi.. en mä ennen itkenyt juuri koskaan.
Mä uskon et tää lapsi on mulle Jumalan lahja. En ole mikään harras kristitty enkä elä minkään uskonnon normien mukaan, mut oon ihan varma että mun rukoukset siitä että mun elämä muuttas suuntaansa, on kuultu. Toivottavasti en loukkaa ketään tai vedä keskustelua sellasiin asioihin mistä tulis vaan riitaa.. Kerroinkin jo varmaan ehkä aiemmin, että mun kaveri kysyi että saako sen äiti ennustaa lapsen sukupuolen. Kieltäydyin koska se ei mun katsomuksen mukaan ole oikein (älkää käsittäkö väärin, mulle on sama miten muut tekee mut ite en halua) ja siinä pelataan väärien henkien kanssa. Mulle tuli vähän paha mieli kun kaveri sanoi että sen äiti oli kumminkin ennustanut. Vaikkei ite uskoiskaan Jumalaan tai mihinkään niin vois sitä silti kunnioittaa toisen näkemystä.
Nii ja joo jos joku ihmettelee että miten uskon, ja silti mulle on tulossa avioton lapsi jonkun yhden yön jutun kans. Niin sanoinhan etten elä minkään uskonnon "vaatimusten" mukaan. Vaikeaa selittää.. Toivottavasti mua ei nyt pidetä ihan kummajaisena
Toiseen aiheeseen. On se kumma kun ei tarvi enää krapulaa potea oikeasti, niin silti aamuisin olo on kuin krapulaisella! Päätä särkee ja oksettaa ihan kauheasti Tänä aamuna taas oli niin paha olo että. Eikö se ikinä lopu.
Uudessa kodissa on mukavaa ja nautin tästä rauhasta ja hiljaisuudesta vielä niin kauan kun pystyn Ihana päästä taas oman elämän alkuun. Olenhan mä sen ennenkin aloittanut mut silloin kaikki meni ihan paskaksi. Hyh en halua edes muistella. Mut nyt on hyvä näin
Huomenna taas 8 tunnin koulupäivä, miten mun selkäraukka kestää. Huh huh..
LD + Pikkunen 18+0
Suurimman osan ajasta oon tyytyväinen olooni. Mutta esim. tänään iski kauhea pelko että apua onko musta tähän. Että oonko mä tehnyt elämäni suurimman virheen kun päätin pitää lapsen. Mutta se ajatus kaikkosi nopeasti ja varmasti jokainen tuleva vanhempi pohtii monia asioita. Pelkään kovin että vauvalle sattuu jotakin enkä saa sitä syliin asti. Mulla ei ole mahdollisuutta tulla uudelleen raskaaksi kun ei ole sitä miestäkään ja en mä nyt tieten tahtoen ala yrittää raskautumista jonkun randomin avulla todellakaan.
Tosissani en ole katunut etten tehnyt aborttia. Miten voisinkaan kun mun sisällä on uus elämä, mun oma lapsi! Musta tulee äiti ja se ajatus saa taas kyyneleet silmiin silkasta onnesta. Joo no olen mä muuttunut herkemmäksi.. en mä ennen itkenyt juuri koskaan.
Mä uskon et tää lapsi on mulle Jumalan lahja. En ole mikään harras kristitty enkä elä minkään uskonnon normien mukaan, mut oon ihan varma että mun rukoukset siitä että mun elämä muuttas suuntaansa, on kuultu. Toivottavasti en loukkaa ketään tai vedä keskustelua sellasiin asioihin mistä tulis vaan riitaa.. Kerroinkin jo varmaan ehkä aiemmin, että mun kaveri kysyi että saako sen äiti ennustaa lapsen sukupuolen. Kieltäydyin koska se ei mun katsomuksen mukaan ole oikein (älkää käsittäkö väärin, mulle on sama miten muut tekee mut ite en halua) ja siinä pelataan väärien henkien kanssa. Mulle tuli vähän paha mieli kun kaveri sanoi että sen äiti oli kumminkin ennustanut. Vaikkei ite uskoiskaan Jumalaan tai mihinkään niin vois sitä silti kunnioittaa toisen näkemystä.
Nii ja joo jos joku ihmettelee että miten uskon, ja silti mulle on tulossa avioton lapsi jonkun yhden yön jutun kans. Niin sanoinhan etten elä minkään uskonnon "vaatimusten" mukaan. Vaikeaa selittää.. Toivottavasti mua ei nyt pidetä ihan kummajaisena
Toiseen aiheeseen. On se kumma kun ei tarvi enää krapulaa potea oikeasti, niin silti aamuisin olo on kuin krapulaisella! Päätä särkee ja oksettaa ihan kauheasti Tänä aamuna taas oli niin paha olo että. Eikö se ikinä lopu.
Uudessa kodissa on mukavaa ja nautin tästä rauhasta ja hiljaisuudesta vielä niin kauan kun pystyn Ihana päästä taas oman elämän alkuun. Olenhan mä sen ennenkin aloittanut mut silloin kaikki meni ihan paskaksi. Hyh en halua edes muistella. Mut nyt on hyvä näin
Huomenna taas 8 tunnin koulupäivä, miten mun selkäraukka kestää. Huh huh..
LD + Pikkunen 18+0